Näytetään tekstit, joissa on tunniste työelämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työelämä. Näytä kaikki tekstit

Onko luksusmerkkien aika ohi?

Luksusmerkkien ympärillä on kuohunut paljon viime aikoina. Tosin en ole huomannut tapahtumista juurikaan artikkeleita Suomen mediassa. Keväällä ilmestyi BBC:n artikkeli, jossa paljastui isojen yritysten lapsityövoiman käyttö jasmiinin poiminnassa. Dzinni kirjoitti tästä kattavammin keväällä blogissaan. Suosittelen lukemaan, sillä juttu sai ainakin minut ajattelemaan. Olen jo pidempään ostanut tuoksuja vähemmän ja nekin vähät pienemmiltä brändeiltä. Tuon jutun jälkeen oli helppo todeta, että valitsemani suunta on oikea. 

Samaan aikaan kuin esim. TikTok saa aikaan se, että yhä nuoremmilla ja nuoremmilla pitää olla päällä luksusmerkkien tuotteita, on brändien ympärillä alkanut kuohumaan. Luulen, että tällä hetkellä kohuissa on raapaistu vain pintaa.

Pinnan alla on kytenyt jo pidempään. En ole ostanut luksuslaukkuja vuosikausiin tai oikeastaan vuosikymmeneen, koska viimeisin hankintani oli vuonna 2011. Vuosien kuluessa mieleni on vähitellen kääntynyt siihen, etten tarvitse niitä enää elämääni. Perustelin aiemmin ostamista laadun vuoksi, mutta laatua saa myös halvemmalla. Luksustuote ei määrittele sitä kuka olen tai menestystä elämässäni. Olen huomannut, että monet laukkujen keräilijät ovat alkaneet myydä kokoelmiaan. Syitä on monia. Yksi on varmasti koronapandemia. Sen aikana monet alkoivat miettimään omaa kulutustaan ja sitä, miksi ihmeessä maksan tuotteesta näin paljon? Sehän on vain laukku tai vaate. Monet ovat lopettaneet luksuslaukkujen- ja vaatteiden oston, koska elinkustannukset ovat nousseet ja samaan aikaan myös luksustuotteiden. Jostain on tingittävä ja helpoin kohde on luksustuotteet. Monet ovat lisäksi huomanneet, ettei uusien tuotteiden laatu ole läheskään yhtä hyvä kuin heidän omistamien vanhempien tuotteiden. Olen katsellut videoita, miten muutaman kerran käytetyt luksuslaukut ovat hajonneet, ne laukut, jotka ennen perittiin, koska ne kestivät.


Keväällä ja kesällä alkoi kuohumaan Diorin ja Armanin ympärillä, myös 12 muuta muotibrändiä on tällä hetkellä tutkimuksen alla.  Diorin omistaa LVMH, jonka tytäryhtiöitä ovat mm. Louis Vuitton, Dior, Fendi, Céline, Loewe jne. 

Paljastui, että luksuslaukkuja varten on omia hikipajoja Euroopassa, missä laukut valmistetaan. Eli se, että tuotteessa lukee Made in Italy tai Made in France, ei ole mitenkään tae siitä, että tuote on tehty EU:n säädösten mukaan, koska brändit voiton himoissaan eivät välitä tutkia (tai eivät vain yksinkertaisesti välitä) alihankkijoidensa työolosuhteita. Se jolta saa halvimman diilin, se otetaan. Milanon ulkopuolella tehtiin ratsia tehtaalla, josta paljastui, että työntekijöinä toimi paperittomia henkilöitä, jotka tekivät töitä yötä päivää epäinhimillisissä olosuhteissa. Koneista oli jopa poistettu turvallisuuslaitteet, jotta työntekijät pystyisivät työskentelemään nopeammin.

Ainahan olemme tienneet, että luksustuotteiden hinnassa on paljon ilmaa, mutta ainakin itselle tuli yllättyksenä kuinka paljon.  Olin vähän naiivistikin ajatellut, että on niissä ainakin joku 60 % "ilmaa" tai todellisuudessa se osuus jonka maksan brändistä brändille. Brändin saama voitto on paljon enemmän. Tämän mahdollistaa se miten epäinhimillisissä oloissa luksustuotteita tehdään. Paljastui, että monen himoitseman Diorin laukun, joka maksaa kaupassa 2600 € valmistus maksoi kaikkine kuluineen vain 53 €. Siitä voi sitten laskea, paljonko brändi saa laukusta itselleen ja paljonko on tuottajan osuus. Armanin laukkuja myytiin kaupassa 1800 € arvolla, valmisti ne kiinalainen tavarantoimittaja 93 eurolla, joka sitten myi sen samaiset laukut brändin "middlemanille" 250 eurolla. Lukuja jotka todellakin saivat ajattelemaan luksuslaukkujen älyttömyyttä, puhumattakaan epäeettisyydestä miten niitä valmistetaan. Tähän sopii loistavasti sanonta, ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.


Kun näitä uutisia isoista yrityksistä tuntuu tippuvan tasaiseen tahtiin, se herättää ajatuksia. Siihen on syynsä, miksi ne ovat isoja. Voiton teko ratkaisee ja se tehdään hinnalla millä hyvänsä. 

Linkkaan tähän vielä artikkeleita laukkutehdastapauksesta. Kannattaa lukea, koska niistä paljastuu vielä tarkemmin tämä todella kyseenalainen toiminta. Artikkeleita ja jopa videoita ratsiasta löytyy aiheesta lisää, kun googlettaa luxury handbags scandal.


BUSINESS OF FASHION ( juttu on osin maksumuurin takana, mutta näkyvissä kuvia tehtaalta)

Omistatko luksuslaukkuja? Millaisia ajatuksia paljastunut skandaali herättää?






Tärkein apulainen työssäni

MAINOS: Hobbyhall.fi

Huhtikuussa tulee kuluneeksi kolmetoista vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Alussa kyse oli pelkästä harrastamisesta. Kirjoittaminen kuitenkin vei nopeasti mukanaan ja lopulta kävi niin, että siitä tuli toinen työni. Kirjoittaminen tasapainottaa sopivasti toista työtäni, jossa työpäivät ovat hektisiä. Kirjoittaminen sen sijaan ei ole koskaan itselleni hektistä, ei vaikka yhteistöiden sovitut takarajat painaisivat päälle. Joskus tuntuu, että verrattuna toiseen työhöni tämä ei edelleenkään ole työtä vaan harrastus, josta saan tuloja. Olen monesti vuosien aikana pohtinut uskaltaisinko heittäytyä tekemään kirjoitustyötä päätyönä, mutta pelkään, että se veisi ilon tekemisestä. Joten olen ainakin toistaiseksi päättänyt tasapainotella kahden hyvin erilaisen työn välimaastossa. Toisessa työssä viehättää sen antama varmuus, säännölliset tilipäivät ja palkalliset lomat, joista joutuisin luopumaan, jos heittäytyisin pelkästään sometöiden varaan. Kirjoittaminen voi toisinaan olla yksinäistä puurtamista, toisessa työssäni saan kaupan päälle loistavan työyhteisön, joka ei ole lainkaan itsestäänselvä asia.


Koko tämän kolmentoista vuoden ajan olen kirjoittanut blogini postaukset Applen MacBookilla. En ole omistanut muunlaista tietokonetta ainakaan viiteentoista vuoteen. Siihen on syynsä. Bloggaamiseen MacBook on helppo valinta. Sillä saa tehtyä kaiken: kirjoittamisen ja kuvien muokkauksen. Nykyään teen blogissa ilmestyville kuville vain hyvin kevyttä editointa. Korjaan lähinnä valoa ja värejä. Olen toisinaan haaveillut alkavani tekemään "silent vlogeja" YouTubeen. Koneellani onnistuisi tällöin myös videoiden editointi. Valitettavasti tähän haaveeseen minulla ei ole toistaiseksi ollut tarpeeksi aikaa. Jos olisin kiinnostunut Podcasteista myös niiden tekeminen MacBookilla onnistuisi helposti. Toki olen vuosien aikana monesti miettinyt, että voisin harkita eri merkin konetta, mutta se tietäisi erilaisen käyttöjärjestelmän opettelua. En ole koskaan ollut mikään tekniikan ihmelapsi ja MacBookeissa on alusta asti viehättänyt niiden helppous kömpelölle tekniikan käyttäjälle. Avaat vain koneen ja aloitat, lähes kaiken muun kone hoitaa itsestään. 

Olen vuosien aikana käyttänyt niin MacBook Pro:ta kuin Airiakin. Viimeiset kaksi konetta ovat olleet Aireja, koska ohuen mallinsa ja keveytensä vuoksi ne ovat helppoja kuljettaa mukana ja siirrellä kodissa eri työpisteiden välillä. Tykkään myös pienemmästä 13" näytöstä. Myönnän, että kirjoitan paljon sohvalla läppäri sylissäni. Silloin keveys on tärkeä ominaisuus. Lisäksi isompi näyttö tähän työskentelytapaan tuntuisi haastavalta. Joku toinen tietenkin rakastaa isompaa näyttöä (varsinkin, jos tykkäät katsella koneelta elokuvia). Koen, että 13" näyttö riittää paremmin kuin hyvin omaan käyttööni.


Uudet MacBook Airit valmistetaan 100% kierrätettävästä alumiinista. Niihin on lisätty myös M2-siru, joka lisää koneen nopeutta. Toivottava ominaisuus, jos editoit videoita tai striimaat tv-sarjaa. Verkkoselaaminen on tehty nopeammaksi, joten netissä shoppaaminen sujuu kivuttomasti. Akun kestoakin on lisätty, se kestää koko päivän. Liquid Retina -näyttö tukee miljardia väriä, jolloin kuvat ja videot erottuvat näytöltä aivan eri tavalla. Tämä on itselleni tärkeä ominaisuus blogikuvia muokatessa. 

Aistien kautta elävälle yksi tärkein ominaisuus on kuitenkin se, miltä tietokoneen näppäimet tuntuvat sormien alla. Osa ei varmasti kiinnitä tähän minkäänlaista huomiota. En osaa selittää, mutta minulle näppäimistöllä on iso vaikutus siihen, miltä kirjoittaminen tuntuu ja millaisen fiiliksen siitä saan. MacBookien näppäimistön näppäimet käyttäytyvät erityisen pehmeästi sormien alla ja pidän jopa siitä äänestä, miltä ne kirjoittaessa kuulostavat. Toisessa työssäni oli aiemmin käytössä näppäimistöt, joita inhosin. Ne olivat aina jumissa ja niitä joutui hakkaamaan sormet kipeinä pohjaan asti. Olin lähinnä huojentunut, kun ne jäivät pois ja saimme tilalle kosketusnäytöt. Silloin tajusin, miten iso vaikutus työskentelymukavuuteen näinkin pienellä asialla voi olla.

Mitä tahansa työtä tehdessä toimivat apuvälineet ovat tärkein tekijä. On helppo tarttua toimeen, kun tietää, että tärkeimpään apulaiseen voi luottaa. 

Uuden MacBook Airin ja muut kannettavat tietokoneet löydät Hobbyhall.fi verkkokaupasta.

Oletko tietokoneissa merkkiuskollinen vai surffailetko helposti erilaisten käyttöjärjestelmien välillä?

Erityisherkkä


Erityisherkkä. Sana herättää toisissa hymähdyksiä. Taas yksi syy perustella, miksi ihminen saattaa kuormittua helpommin, eikä jaksa. Lapsuudessani erityisherkkyydestä ei puhuttu, sitä onkin tutkittu paremmin vasta 1990-luvulta lähtien. 

Kyseessähän ei ole sairaus, eikä sillä ole diagnoosia vaan erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä hermostollista ominaisuutta.

En ollut oikeastaan kiinnittänyt erityisherkkyyteen huomiota, enkä edes tiennyt mitä se on, ennen kuin menin vuosia sitten terapiaan ja terapeutti aika varhaisessa vaiheessa totesi, että sinulla on paljon erityisherkän piirteitä. Sen jälkeen aloin lukea asiasta enemmän ja minulle aukesi aivan uusi maailma. Moni asia sai selityksen, miksi koen asiat niin kuin koen. Tämän tunnistamisessa olisi ollut apua työelämässäkin, olisin osannut kiertää vaarakohdat. Onneksi olen pystynyt sitten hyödyntämään tätä tietoa nykyisessä työssäni ja vetämään rajoja, etten kuormitu liikaa. Toki tässä on aina omat haasteensa.

Toisin kuin usein ajatellaan erityisherkkyys ei ole heikkous, päinvastoin, se voi olla myös vahvuutta kaikkine haasteineen.  

 

Muistan, kun jo lapsena pohdin paljon, miksi tunnen kaikki asiat niin vahvasti. Miksi olin väsynyt ja halusin olla paljon yksin, kun tulin syntymäpäiviltä ja minulla oli ollut kuitenkin hauskaa? Luonnossa kävellessä aistin jokaisen tuoksun ja äänen jopa ihollani, en vain korvillani. Olen rakastanut aina taidetta. Muistan, kun koulussa kävimme taidenäyttelyissä ja tauluja katsoessa, ne alkoivat elää minulle uudestaan ja löysin niistä yksityiskohtia, mitä kaikki eivät huomaa. Miksi reagoin helposti kaikkiin ääniin? Muistan jo lapsena aistineeni hyvin vahvasti ihmisten pienetkin äänenpainot ja eleet. Rakastin tämän vuoksi tarkkailla ihmisiä.

Erityisherkälle suurimmat haasteet ovat usein työelämässä. Kantapään kautta opin, että palautumiselle on jätettävä tarpeeksi aikaa. Ennen sitä ei juurikaan jäänyt tai ei ainakaan niin paljon, kuin olisin tarvinnut. Tarvitsen hiljaisuutta ja yksinoloa. Mieheni on varmasti ainoa ihminen, jonka seurassa pystyn myös rentoutumaan. Meillä onkin välillä päiviä, ettemme vaihda montakaan sanaa, koska kumpikin tekee kirjoitustöitään. Osaamme antaa toisillemme tarvittavan tilan. Tämän vuoksi mahdolliset yhteiset lomat eivät aiheuta kriisiä. :D 

Vuosien saatossa olen myös huomannut, että kerrostalo ei ole ideaalein asuinpaikka. Naapurit vaihtuvat ja huonolla tuurilla useat ovat olleet todella äänekkäitä. Joka sitten häiritsee kotona palautumista työstä, koska tarvitsemaani hiljaisuutta ei ole.  Lisäksi kuulen äänet ja kiinnitän niihin helpommin huomiota kuin muut. Tästäkin yritän tietoisesti päästä eroon, joku päivä se voi jollakin tavalla onnistua, suurimmaksi osaksi ei. Erityisherkkä kaipaa usein nimenomaan hiljaisuutta, ei sitä, että blokkaisi ulkopuoliset melut, vaikkapa kuuntelemalla musiikkia.

Erityisherkkyyden tiedostamisessa paras juttu on ollut se, että kaikki on nyt selkeää, koska ymmärrän, miksi olen kokenut asioita lapsesta lähtien niin kuin olen. Työelämässäkin on nykyään helpompaa, koska pystyy varaamaan levolle ja rauhoittumiselle eri tavalla aikaa, mitä tein parikymppisenä. Jos epäilet erityisherkkyyttä, erilaiset testit voivat antaa osviittaa.

Elaine Aronin testi (englanniksi) täällä, Ilse Sandin testin löydät täältä.

Tunnistatko itsessäsi erityisherkän piirteitä?

Kuvat: Pexels

Designed by FlexyCreatives