Näytetään tekstit, joissa on tunniste sometyö kulissien takana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sometyö kulissien takana. Näytä kaikki tekstit

Tärkein apulainen työssäni

19.10.2023 11.15

MAINOS: Hobbyhall.fi

Huhtikuussa tulee kuluneeksi kolmetoista vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Alussa kyse oli pelkästä harrastamisesta. Kirjoittaminen kuitenkin vei nopeasti mukanaan ja lopulta kävi niin, että siitä tuli toinen työni. Kirjoittaminen tasapainottaa sopivasti toista työtäni, jossa työpäivät ovat hektisiä. Kirjoittaminen sen sijaan ei ole koskaan itselleni hektistä, ei vaikka yhteistöiden sovitut takarajat painaisivat päälle. Joskus tuntuu, että verrattuna toiseen työhöni tämä ei edelleenkään ole työtä vaan harrastus, josta saan tuloja. Olen monesti vuosien aikana pohtinut uskaltaisinko heittäytyä tekemään kirjoitustyötä päätyönä, mutta pelkään, että se veisi ilon tekemisestä. Joten olen ainakin toistaiseksi päättänyt tasapainotella kahden hyvin erilaisen työn välimaastossa. Toisessa työssä viehättää sen antama varmuus, säännölliset tilipäivät ja palkalliset lomat, joista joutuisin luopumaan, jos heittäytyisin pelkästään sometöiden varaan. Kirjoittaminen voi toisinaan olla yksinäistä puurtamista, toisessa työssäni saan kaupan päälle loistavan työyhteisön, joka ei ole lainkaan itsestäänselvä asia.


Koko tämän kolmentoista vuoden ajan olen kirjoittanut blogini postaukset Applen MacBookilla. En ole omistanut muunlaista tietokonetta ainakaan viiteentoista vuoteen. Siihen on syynsä. Bloggaamiseen MacBook on helppo valinta. Sillä saa tehtyä kaiken: kirjoittamisen ja kuvien muokkauksen. Nykyään teen blogissa ilmestyville kuville vain hyvin kevyttä editointa. Korjaan lähinnä valoa ja värejä. Olen toisinaan haaveillut alkavani tekemään "silent vlogeja" YouTubeen. Koneellani onnistuisi tällöin myös videoiden editointi. Valitettavasti tähän haaveeseen minulla ei ole toistaiseksi ollut tarpeeksi aikaa. Jos olisin kiinnostunut Podcasteista myös niiden tekeminen MacBookilla onnistuisi helposti. Toki olen vuosien aikana monesti miettinyt, että voisin harkita eri merkin konetta, mutta se tietäisi erilaisen käyttöjärjestelmän opettelua. En ole koskaan ollut mikään tekniikan ihmelapsi ja MacBookeissa on alusta asti viehättänyt niiden helppous kömpelölle tekniikan käyttäjälle. Avaat vain koneen ja aloitat, lähes kaiken muun kone hoitaa itsestään. 

Olen vuosien aikana käyttänyt niin MacBook Pro:ta kuin Airiakin. Viimeiset kaksi konetta ovat olleet Aireja, koska ohuen mallinsa ja keveytensä vuoksi ne ovat helppoja kuljettaa mukana ja siirrellä kodissa eri työpisteiden välillä. Tykkään myös pienemmästä 13" näytöstä. Myönnän, että kirjoitan paljon sohvalla läppäri sylissäni. Silloin keveys on tärkeä ominaisuus. Lisäksi isompi näyttö tähän työskentelytapaan tuntuisi haastavalta. Joku toinen tietenkin rakastaa isompaa näyttöä (varsinkin, jos tykkäät katsella koneelta elokuvia). Koen, että 13" näyttö riittää paremmin kuin hyvin omaan käyttööni.


Uudet MacBook Airit valmistetaan 100% kierrätettävästä alumiinista. Niihin on lisätty myös M2-siru, joka lisää koneen nopeutta. Toivottava ominaisuus, jos editoit videoita tai striimaat tv-sarjaa. Verkkoselaaminen on tehty nopeammaksi, joten netissä shoppaaminen sujuu kivuttomasti. Akun kestoakin on lisätty, se kestää koko päivän. Liquid Retina -näyttö tukee miljardia väriä, jolloin kuvat ja videot erottuvat näytöltä aivan eri tavalla. Tämä on itselleni tärkeä ominaisuus blogikuvia muokatessa. 

Aistien kautta elävälle yksi tärkein ominaisuus on kuitenkin se, miltä tietokoneen näppäimet tuntuvat sormien alla. Osa ei varmasti kiinnitä tähän minkäänlaista huomiota. En osaa selittää, mutta minulle näppäimistöllä on iso vaikutus siihen, miltä kirjoittaminen tuntuu ja millaisen fiiliksen siitä saan. MacBookien näppäimistön näppäimet käyttäytyvät erityisen pehmeästi sormien alla ja pidän jopa siitä äänestä, miltä ne kirjoittaessa kuulostavat. Toisessa työssäni oli aiemmin käytössä näppäimistöt, joita inhosin. Ne olivat aina jumissa ja niitä joutui hakkaamaan sormet kipeinä pohjaan asti. Olin lähinnä huojentunut, kun ne jäivät pois ja saimme tilalle kosketusnäytöt. Silloin tajusin, miten iso vaikutus työskentelymukavuuteen näinkin pienellä asialla voi olla.

Mitä tahansa työtä tehdessä toimivat apuvälineet ovat tärkein tekijä. On helppo tarttua toimeen, kun tietää, että tärkeimpään apulaiseen voi luottaa. 

Uuden MacBook Airin ja muut kannettavat tietokoneet löydät Hobbyhall.fi verkkokaupasta.

Oletko tietokoneissa merkkiuskollinen vai surffailetko helposti erilaisten käyttöjärjestelmien välillä?

continue reading
, , , , , , , , , , , , ,
6 kommenttia

Kun kaikki muuttuu

4.4.2022 18.39


Postaus, jonka olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Julkaisua on viivästyttänyt monesti se, etten oikein ole tietänyt, miten sen muotoilisin. Ajatuksia on niin paljon. Osaksi se on varmasti ollut myös pelkoa puhua omasta alasta suu puhtaaksi, vaikka olen asiaa kyllä varsinkin viime vuoden aikana monissa postauksissa sivunnut. Fiksut ovat varmasti aavistaneet ja osanneet lukea rivien välistä, mistä kenkä puristaa. Viime aikoina olen alkanut näkemään paljon ulostuloja toisilta vaikuttajilta. Se on saanut minut ajattelemaan, ehkä olisi aika avata omakin suu ja kertoa missä mennään.

Kun aloitin bloggaamisen yli kymmenen vuotta sitten, kaikki oli todella erilaista. Alalla vallitsi tietynlainen uutuudenviehätys ja monet firmat eivät tuohon aikaan olleet edes tajunneet somen voimaa markkinoinnissa. Kosmetiikkapainotteisia blogeja oli muutamia todella aktiivisia. Vuosien saatossa kaikesta on tullut ammattimaisempaa, mutta myös yrittäjien määrä on kasvanut. Ammattimaisuus ei todellakaan ole huono juttu, jos vain siinä samassa pystyy säilyttämään aitoutensa. Viimeisen parin vuoden aikana kaikki on siirtynyt yhä vahvemmin Instagramiin. Nopea alusta on se, mitä lähes kaikki haluavat. Kun elämä saattaa olla muutenkin hetkistä, on mielestäni ihana rentoutua jonkin rauhallisemman tahdissa, kuten lukemalla blogeja, joihin keskittyminen vaatii ihan eri tavalla aikaa. Iines Aaltonen kirjoitti blogikirjoituksessaan hyvin omat ajatukseni nopeista alustustoista.

"Olen kaivannut jälleen 'hitaamman' somemedian pariin, kuten blogeihin. Viettää aikaa rauhassa keskittyen lukemaan tekstejä sen sijaan, että selaisi turhanpäiväistä instafeediä saamatta siitä todellisuudessa mitään irti."

Minulla on juuri tuollainen olo nykyään Instagramissa, jonka vuoksi vietän siellä yhä vähemmän aikaa. En saa siitä mitään irti. Rakastin alustaa vielä silloin, kun feedillä katseltiin kuvia. Se edusti minulle vielä sitä hitaampaa somea. Nyt mukaan on lisätty nopeat reelsit, ihan kuin storiesit eivät olisi riittäneet. 

Varsinkin Instagram on tuonut alalle mukaan jos minkälaista yrittäjää, joita monet firmat eivät vieläkään tietämättömyyttään osaa kyseenalaistaa, vaikka asiaa on kyllä yritetty viedä eteenpäin bloggaajien osalta. Saavatko he oikeasti yhteistöistä sitä mitä he alun perin ajattelivat? Aluksi monet ostivat seuraajia saadaakseen tuolloin maagiset 10 000 seuraajaa täyteen, jolla määrällä sai sitten tehtyä suoria swipe up -linkkejä, joita monet yhteistyökumppanit toivoivat, ehtona että lähtivät yhteistyöhön. Ostamalla seuraajia monet saivat näyttämään itsensä suosituimmalta mitä oikeasti olivatkaan. Sen jälkeen alettiin ostamaan vielä tykkäyksiäkin, kun seurajien määrä ja tykkäykset eivät kohdanneet ja alettiin epäilemään vilunkipeliä. Tämä oli se ensimmäinen vaihe, jolloin itselläni alkoi mennä maku kyseiseen alustaan. 

Enää seuraajamäärällä ei ole onneksi väliä, koska kaikki pääsevät tekemään suoria linkkejä, mutta toki määrällä on edelleen merkitystä monelle firmalle. Monet eivät vain ymmärrä, että vaikka sinulla olisi 30 000 seuraajaa, jos niistä alle 2%:a on sitoutuneita, se ei anna paljoakaan takaisin. Varsinkin, jos kohderyhmä markkinoinnin aiheelle ei ole oikea. Tiedän yhdenkin tilin, mikä pyörii suurimmaksi osaksi sen ympärillä, että vaikuttaja arpoo jatkuvasti tavaraa tilillään, pitääkseen seuraajamäärän korkealla. En viitsi edes aloittaa siitä, miten monet alalla pitkään olleet isot vaikuttajat tai julkkikset eivät edelleenkään merkkaa saatuja tuotteitaan niin kuin ne ohjeistuksen mukaan pitäisi – AINA ENSIMMÄISEKSI. Asia piilotetaan viimeiseksi perään, jota kukaan ei instafeediä selatessa näe, että tuote on saatu. Firmat eivät ole näistä oikein kartalla, joten yhteistöitä satelee väärinkäytöksistä huolimatta. Jos olisin maksajan paikalla, olisin todella tarkka, että yhteistyökumppani noudattaa annettuja ohjeita markkinoinnin osalta. Tämä vaikuttaa firman imagoon. 

Niin niistä yhteistöistä... Mikaela Koskela sen hyvin sanoi storieseissaan jokin aika sitten. Kevyesti häntä siteeratakseni – "beige esteettinen fiidi croissant-kuvineen ja Chanelin käsilaukulla". Hymähdin, kun luin Mikaelan sanat. Juuri tuota tunnutaan haluavan. Suomessa eniten mainontaan käytettyjen vaikuttajien piiri on hyvin homogeeninen, kaikki näyttävät visuaalisesti samalta. Osasyy on varmasti tähän se, että sitä yhteistyökumppanit tuntuvat haluavan, joten muottiin on helppo solahtaa. En vain koe tuota muottia lainkaan omakseni. 

Kun aloitin bloggaamisen olin reilu kolmekymppinen. Nyt olen kohta neljänkymmenen puolessa välissä ja on ollut ikävä huomata, että omalla alalla myös ikärasismi rehottaa ja voi hyvin. Tiia on omassa blogissaan aiheesta monesti puhunut. Vuosien saatossa muutkin ovat nostaneet asian toisinaan tikun nokkaan. Yleensä on ollut nähtävillä hetkellinen tsemppaaminen, kunnes firmat palaavat nopeasti entisiin uomiinsa. Tässäkin toki saa ikäänsä vähän anteeksi, jos on beigeä, se Chanelin käsilaukku tai olet julkkis. 

Ikääntymisestä on tullut vaiettu salaisuus. En huomannut asiaa ennen kuin täytin neljäkymmentä. Sen jälkeen alkoi vastaan tulla näitä tapauksia, että tajusin olevani toisille liian vanha. Kyllä, vaikka kyse on kosmetiikasta, joka todellakin on kaikenikäisille. Monet firmat joiden kanssa olin tehnyt vuosia yhteistyötä, alkoivat ottamaan "hajurakoa". Kun sitten kyselin perään, että mikä on syynä, etteivät enää kontaktoi minua, sain vastaukseksi lähinnä kiertelyä ja kaartelua. Kunnes ihan suoraan kyselin, että onko syynä ikäni, sain hiljaisen vaivautuneen myönnön vastaukseksi. Usein firmoille speksit tulevat ulkomailta emäfirmoilta ja sitten Suomessa vain toteutetaan markkinointia ulkomailta tulevien ohjeiden mukaan. Sen vuoksi yhteistyöt menevät suurimmaksi osaksi aiemmin mainitsemalleni homogeeniselle porukalle. Joten vaikka mainoksissa näkyy yhä enemmän kosmetiikassa vanhempia ihmisiä, varsinainen markkinointi halutaan järjestää nuorilla. Olen monesti katsellut parikymppisten storieseja, jossa hänelle on pr-toimiston puolesta lähetetty ikääntyvälle iholle tarkoitettuja tuotteita. Koska halutaan luoda meille vanhemmille mielikuvaa, että näytetään taas parikymppiseltä, kun laitetaan sitä nuoren mainostamaa voidetta kasvoille.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut tuoksujen osalta. Kun aloitin kirjoittamaan tuoksuista, lisäkseni ei ollut montakaan muuta, jota asia olisi blogimaailmassa kiinnostanut. Voisi varmaan sanoa, että olin asiassa Suomessa edelläkävijä. Muistan, kun kontaktoin kesällä 2013 erästä isoa firmaa ja siellä oltiin ihan hämmästyneitä, että tällainen mainostaminen on mahdollista. Olivat innoissaan ja lähettivät näytteitä ison laatikollisen. Tuo yhteistyö jatkui aina viime vuosiin saakka.

Moni on varmaan ihmetellyt, että miksi kirjoitan tuoksuista nykyään harvemmin. Tiedän, että monet löysivät tänne blogiin alkujaan juuri tuoksujen vuoksi. Syy on se, että tuoksunäytteitä ei enää oikeastaan saa lainkaan, tai no saat, jos kuuluu käsilaukkuporukkaan, sinulla on kymmeniätuhansia seuraajia Instagramissa tai olet julkkis. En ole tarpeeksi trendikäs ja suosittu, että minulle haluttaisiin niitä lähettää. En ole mitään edellämainituista, olen vain ihminen, joka on rakastanut tuoksuja lapsesta asti. Tämän olen kokenut omalta osaltani ehkä isoimmaksi pettymykseksi, koska tuoksut ovat aina olleet se oma intohimoni. Tuoksujen hinnat ovat nousseet vuosien aikana todella paljon, joten ei ole mitenkään mahdollista, että ostaisin jokaista uutuutta tai edes jokaista mielenkiintoista uutuutta tänne arvosteltavaksi, jotta voisitte sitten kuvauksieni perusteella löytää itsellenne mahdollisesti uuden kivan tuoksun. 

Postauksen tarkoitus ei ole suinkaan mollata millään tavalla kenenkään alalla olevan tekemää työtä vaan pohtia enemmän sitä miksi tähän nykyiseen on menty. Tuoda esiin se, että ei tämä homma ole niin kiiltokuvamaista kuin monet saattavat luulla vaan pinnan alla on paljon muutakin. Paljon epäkohtia joita voisi korjata, jos vain haluttaisiin. Hankalaa se tietenkin on, kun kaikki käskyt tulevat osin ulkomailta ja Suomessa harvemmin niitä sitten uskalletaan lähteä kyseenalaistamaan, että mikä voisi toimia täällä meillä. Kuitenkin koen, että ikärasismiin vaikuttaminen olisi helppoa, jos vain olisi tahtoa.

Tästä päästäänkin siihen, että kaikki edellä mainittu saa aikaan sen, että omaa "asiantuntemusta" tietyistä aiheista ei yksinkertaisesti arvosteta, koska en ulkoisesti näytä tietynlaiselta, ole tietyn ikäinen, koska feedi ei ole tietynlainen, enkä ole julkkis jonka tekemisiä seurataan iltapäivälehdissä. Sanoinkin yksi päivä ystävälleni, että saan toisessa työssäni enemmän tunnustusta hyvin tehdystä työstä kuin tästä somemaailmasta, joka tuntuu nykyisin olevan pelkkää iskujen vastaanottoa, kunnes saan joltakin teistä lukijoista viestin, jolla taas jaksan jatkaa eteenpäin taistelua meidän muottiin sopimattomien bloggaajien ja vaikuttajien puolesta omalla tavallani.


Miten sinä olet kokenut nykyisen somemaailman?

Kuvat: Pexels


continue reading
, , , , , , , ,
44 kommenttia

Helmikuun ensimmäinen viikko

7.2.2021 14.47


Olen aika harvoin tehnyt tänne postauksia, miten viikkoni on sujunut. Lähinnä siksi, että niissä ei mielestäni oikeasti tapahdu mitään ihmeellistä tai ainakin niin näen asian. Ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa kertoa, miten helmikuun ensimmäinen viikko omalta kohdaltani on sujunut. Ehkä teitä saattaa kiinnostaa myös se, miten sometyötä tehdään kulissien takana? Kuvituksena kuvia tulppaaneista, jotka ostin tällä viikolla.

Maanantai

Jos en ole kodin ulkopuolisessa työssäni vaan kotona, niin maanantai on se päivä, kun käyn aina läpi sähköpostejani. Kontaktoin mahdollisia yhteistyökumppaneita ja teen muita blogiin liittyviä hommia. Näiden parissa sujui tämän viikon ensimmäinen päivä. Blogi/sometyö on paljon työtä, joka ei välttämättä aina lopulta johda mihinkään sen kummempaan.  

Tiistai

Suunnittelin tulevia talven, kevään ja alkukesän postauksia. Kirjoitin ideoita ylös. Sain myös vastatarjouksen yhteen minulle ehdotettuun yhteistyöhön, johon laitoin vielä oman tarjoukseni takaisin. Somealalla on tärkeää tajuta oma arvo, eikä ikinä kannata suostua mihin tahansa. Joskus tämän vuoksi voi yhteistöitä jäädä saamatta, mutta sellaista on elämä. Toisinaan yhteistyöt vaativat pidempiä neuvotteluja ja sähköpostit lentävät viikkojakin puolin ja toisin, joskus ne taas menevät sujuvasti eteenpäin nopeastikin. 

Vaikka minulla onkin iso nippu kirjoitusaiheita blogiin valmiina, olen aina alusta asti ollut enemmän fiilispohjalta kirjoittaja. En tee postauksia viikkoja etukäteen valmiiksi, paitsi pidemmille lomajaksoilla (jotta lomalla olisi oikeasti lomaakin). Ainoastaan siinä tapauksessa olen aiemmin liikkeellä, jos yhteistyökumppani haluaa tarkistaa kaupallisen postauksen hyvissä ajoin ennen julkaisua. Yleensä jutut kuitenkin muovautuvat valmiiksi vasta päivä-pari ennen julkaisua. Joskus jopa vasta samana päivänä kuten tänään. Minulla on aivan ihania yhteistyökumppaneita, jotka luottavat tekemääni työhön, eikä minun ole tarvinnut kovinkaan usein tarkistuttaa juttujani etukäteen. Speksit sovitaan tietenkin aina etukäteen, jotta molemmat osapuolet saavat yhteistyöstä parhaan mahdollisen irti. Tarkistaminen on kuitenkin aina ok ja kuuluu asiaan, kun kyse on kaupallisista yhteistöistä. Silloin työn tarjoajalla on oikeus halutessaan tarkistaa juttu etukäteen. Usein tämä voi olla vain esim. sitä, että tarkistetaan, että linkit ovat jutussa oikein. Ei kaupallisissa postauksissa tällaista ei tietenkään koskaan ole, vaan teen postauksia täysin omalta fiilispohjalta, jos haluan.

Keskiviikko

Pidin vapaapäivän. Tämä on muuten yllättävän vaikeaa, kun toinen työ on kotona tehtävää. Tasapainottelin pitkään asian kanssa. Sitä lipsuu helposti katsomaan sähköposteja tai ajatus alkaa juosta tulevissa julkaisuissa. Nyt kuitenkin vietin kunnon vapaapäivän. Keskiviikkona näin pitkästä aikaa entistä työkaveriani, josta tuli aikoinaan nopeasti ystäväni. Pidetään edelleen melko tiiviistikin yhteyttä WhatsAppin kautta, vaikka ei enää samassa työpaikassa työskennellekään. Kun olen ystävieni kanssa, haluan olla läsnä, eikä kuvaaminen tunnu oikein luonnolliselta, tiettyjä tilanteita lukuunottamatta. Tästäkään tapahtumasta ei tallentunut kameralle ainuttakaan kuvaa. Nauroinkin ystävälleni, kun hän alkoi kuvaamaan kahvilassa leivoksiamme, että kumpihan meistä tekee somea työksensä. :D Samalla reissulla ostin myös talven ensimmäiset tulppaanit.


Torstai

Julkaisin postauksen Sisleyn Izia La Nuit -tuoksusta. Vastailin lisäksi blogin kommentteihin, kävin lukemassa myös muita blogeja ja kommentoimassa niihin. Pyrin siihen, että lukisin muita blogeja niinä päivinä, kun itsekin julkaisen, jotta pystyisin pitämään sellaisia päiviä viikon aikana, ettei asiat pyörisi blogiasioiden ympärillä millään tavalla. Kävin jälleen läpi sähköposteja ja vastailin niihin. Lisäksi laitoin muutamia ehdotuksia kevään yhteistyöstä eteenpäin. 

Perjantai

Tällä viikolla perjantai oli ainoa päivä, kun olin kodin ulkopuolisessa työssäni. Ennen töihin lähtöä, tein blogitöitä. Vastailin muutamaan sähköpostiin. Lisäksi sain vastauksen tiistaina lähettämääni vastatarjoukseen, että tarjoukseni on mennyt läpi ja minut on hyväksytty mukaan brändin kamppikseen. Työpäivä kodin ulkopuolisessa työssä oli todella hektinen, enkä kiellä, etten olisi ollut melkoisen puhki, kun pääsin klo 21.00 pois. Mieheni tuli minua vastaan ja kävelimme kotiin rapeassa pakkasessa vajaan kolmen kilometrin matkan. Katsoimme illalla vielä yhdessä Dplaysta uusimman jakson kymmenestä suomalaisesta sarjamurhaajasta. Rikosdokkarit ovat se juttu, jolla pääsen irti nopeiten työjutuista.

Lauantai

Viikon toinen vapaapäivä. Tein suosikkiruokaamme unkarilaistyylistä lihapataa ja katselimme puolisoni kanssa Criminal Mindsia, jonka aloitimme pitkästä aikaa alusta jokin aika sitten. Pyöräytin vähän imuriakin petivaatteita vaihtaessa. Sitä ennen ne oli kuitenkin pakko viedä muutamaksi tunniksi tuulettumaan ihanaan pakkassäähän. Illan kruunasi sauna ja sen päälle rehelliset makkarat. Lisäksi pohdimme kutkuttelevaa ajatusta, että jospa tulevaisuudessa vaihtaisimme vähän maisemaa, mutta siihen on vielä pitkä matka. Katsotaan, mitä ajan saatossa tapahtuu.

Sunnuntai

Pyykkipäivä. Nukuin kymmeneen, koska ilta venähti yöhön asti. Ennen aamukahvia otin pikaisesti kuvat tätä postausta varten. Joskus kuvaamisessa saattaa mennä pari minuuttia kuten tänään, joskus helposti tunteja. Lopputuloksesta ei välttämättä näy, kuinka kauan kuvien ottamiseen on mennyt aikaa. Kävin kuvat läpi, lähinnä muokkasin valotusta. Tämä on yleensäkin lähes ainoita juttuja, joita teen kuvilleni. Joskus saatan lisätä kivan filtterin, jos tuntuu siltä. Tällä hetkellä viimeistelen juttua, että saan tämän vielä julkaistua sunnuntain aikana. Loppupäivä olisi tarkoitus viettää katsellen rikosdokkareita, ja jos vain millään jaksan valvoa yöllä, koittaisi silloin jokaisen alkuvuoden kohokohta Super Bowl. Löysin amerikkalaisen jalkapallon kiemurat ja hienoudet vasta muutamia vuosia sitten, mutta sen jälkeen Super Bowlista on tullut yksi vuoden kohokohtia, jos työt vain antavat periksi. 

CHILLS. 

Miten sinun viikkosi on mennyt? Katsotko Super Bowlin?
continue reading
, , , , , , , , ,
10 kommenttia
Designed by FlexyCreatives