Erityisherkkä


Erityisherkkä. Sana herättää toisissa hymähdyksiä. Taas yksi syy perustella, miksi ihminen saattaa kuormittua helpommin, eikä jaksa. Lapsuudessani erityisherkkyydestä ei puhuttu, sitä onkin tutkittu paremmin vasta 1990-luvulta lähtien. 

Kyseessähän ei ole sairaus, eikä sillä ole diagnoosia vaan erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä hermostollista ominaisuutta.

En ollut oikeastaan kiinnittänyt erityisherkkyyteen huomiota, enkä edes tiennyt mitä se on, ennen kuin menin vuosia sitten terapiaan ja terapeutti aika varhaisessa vaiheessa totesi, että sinulla on paljon erityisherkän piirteitä. Sen jälkeen aloin lukea asiasta enemmän ja minulle aukesi aivan uusi maailma. Moni asia sai selityksen, miksi koen asiat niin kuin koen. Tämän tunnistamisessa olisi ollut apua työelämässäkin, olisin osannut kiertää vaarakohdat. Onneksi olen pystynyt sitten hyödyntämään tätä tietoa nykyisessä työssäni ja vetämään rajoja, etten kuormitu liikaa. Toki tässä on aina omat haasteensa.

Toisin kuin usein ajatellaan erityisherkkyys ei ole heikkous, päinvastoin, se voi olla myös vahvuutta kaikkine haasteineen.  

 

Muistan, kun jo lapsena pohdin paljon, miksi tunnen kaikki asiat niin vahvasti. Miksi olin väsynyt ja halusin olla paljon yksin, kun tulin syntymäpäiviltä ja minulla oli ollut kuitenkin hauskaa? Luonnossa kävellessä aistin jokaisen tuoksun ja äänen jopa ihollani, en vain korvillani. Olen rakastanut aina taidetta. Muistan, kun koulussa kävimme taidenäyttelyissä ja tauluja katsoessa, ne alkoivat elää minulle uudestaan ja löysin niistä yksityiskohtia, mitä kaikki eivät huomaa. Miksi reagoin helposti kaikkiin ääniin? Muistan jo lapsena aistineeni hyvin vahvasti ihmisten pienetkin äänenpainot ja eleet. Rakastin tämän vuoksi tarkkailla ihmisiä.

Erityisherkälle suurimmat haasteet ovat usein työelämässä. Kantapään kautta opin, että palautumiselle on jätettävä tarpeeksi aikaa. Ennen sitä ei juurikaan jäänyt tai ei ainakaan niin paljon, kuin olisin tarvinnut. Tarvitsen hiljaisuutta ja yksinoloa. Mieheni on varmasti ainoa ihminen, jonka seurassa pystyn myös rentoutumaan. Meillä onkin välillä päiviä, ettemme vaihda montakaan sanaa, koska kumpikin tekee kirjoitustöitään. Osaamme antaa toisillemme tarvittavan tilan. Tämän vuoksi mahdolliset yhteiset lomat eivät aiheuta kriisiä. :D 

Vuosien saatossa olen myös huomannut, että kerrostalo ei ole ideaalein asuinpaikka. Naapurit vaihtuvat ja huonolla tuurilla useat ovat olleet todella äänekkäitä. Joka sitten häiritsee kotona palautumista työstä, koska tarvitsemaani hiljaisuutta ei ole.  Lisäksi kuulen äänet ja kiinnitän niihin helpommin huomiota kuin muut. Tästäkin yritän tietoisesti päästä eroon, joku päivä se voi jollakin tavalla onnistua, suurimmaksi osaksi ei. Erityisherkkä kaipaa usein nimenomaan hiljaisuutta, ei sitä, että blokkaisi ulkopuoliset melut, vaikkapa kuuntelemalla musiikkia.

Erityisherkkyyden tiedostamisessa paras juttu on ollut se, että kaikki on nyt selkeää, koska ymmärrän, miksi olen kokenut asioita lapsesta lähtien niin kuin olen. Työelämässäkin on nykyään helpompaa, koska pystyy varaamaan levolle ja rauhoittumiselle eri tavalla aikaa, mitä tein parikymppisenä. Jos epäilet erityisherkkyyttä, erilaiset testit voivat antaa osviittaa.

Elaine Aronin testi (englanniksi) täällä, Ilse Sandin testin löydät täältä.

Tunnistatko itsessäsi erityisherkän piirteitä?

Kuvat: Pexels

  1. Todellakin tunnistan itsessäni erityisherkän piirteitä, mutta yllätyksekseni, myös miehestäni löytyy näitä. Hän on todella ääniherkkä ja se koettelee välillä minunkin hermojani, vaikka itsekin työpäivän jälkeen nautin hiljaisuudesta ja naapureiden mökä käy hermoon.
    Pitääkin tehdä Rachidin kanssa nuo testit. Ihanaa sunnuntaita Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt mä sitten niin ymmärrän, miten teilläkin menee hermot äänekkäisiin naapureihin, jos vielä sun lisäksi miestäkin haittaa. Äänekkään ja hektisenkin työn lisäksi, sitä kaipaa kotona täydellistä rauhaa ja eihän se onnistu, jos naapurit möykkää milloin mitäkin. Ongelma ei ole edes pienet elämisen äänet, mut toisilla on vaan hemmetin äänekäs tapa elää, se on todettu tässä vuosien aikana. :/

      Samaa sinne Outi. <3

      Poista
  2. Täällä myös yksi erityisherkkä :) Tein mielenkiinnosta testit ja heittämällä paukkui pisterajat yli. Joo äänet häiritsee. En esim. meinaa kestää, jos mies kuuntelee musiikkia. Ylipäänsä meteli tekee rauhattomaksi. Sit olen tosi herkkä ihmisten mielialoille eli jos taas. esimerkkinä mies on huonolla tuulella, niin se tarttuu välittömästi minuun. Samoin ahdistun työpaikalla, jos siellä on jotakin konflikteja, jotka eivät edes liity meikäläiseen. Tarviin omaa aikaa. Olen tosi sosiaalinen, mutta sen jälkeen, kun oma sosiaalinen kiintiö on täynnä niin se on täynnä. Silloin jopa puhelimeen vastaaminen on ylivoimaista, koska en jaksa jutella. Saatan olla jonkun tosi sosiaalisen tapahtuman jälkeen tosi väsynyt useamman päivän. Kuulostaako yhtään tutulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan mies kuuntelee aina musiikkinsa kuulokkeilla, jos olen kotona. :D Koska en muuten kyllä pystyisi yhtään keskittymään, omiin kirjoitustöihin, joita kuitenkin teen toisen työn lisäksi kotona.

      Mä kans reagoin tosi vahvasti toisten fiiliksiin ja ne heijastuu helposti sitten minuun, kuten sanoit.

      Mähän olen tunnettu siitä, että puhelimitse mua on tosi vaikea tavoittaa, koska ahdistun ajatuksestakin, että pitäisi lärpätellä sen kautta, viesteillä sen sijaan kyllä saa melko nopeastikin kiinni tarvittaessa. ;)

      Ihan omia fiiliksiä siis puhelit. On kuitenkin tosi helpottavaa tunnistaa nuo, joten niille voi tehdäkin jotain ja ennen kaikkea ottaa ne huomioon tekemisissään. Itse esim. usein varaan niin, että on vapaapäivä vielä sen jälkeen, kun olen esim. nähnyt ystäviä, jos seuraavana päivänä pitää vielä mennä toiseen sosiaaliseeen työhöni, se olisi heti kuormittavaa. Sen sijaan kotona yksin työnteko onnistuu kyllä seuraavana päivänä, kun voin määrätä silloin tahdin itse.

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta! Myös tuo kommenteissa mainittu fiilisten heijastuminen!

    Mä olen onneksi elänyt lapsuuteni rivitalon päädyssä, jossa suurin ongelma oli läheinen tie. Nykyisin meluvallin ansiosta vanhempien koti on se paikka, jossa saa vain olla eikä tarvitse kuunnella ympäristön tai naapurien meluja.

    Olen lukenut erityisherkkyydestä moneen kertaan, mutta olin vähän yllättynyt kun neurologi otti asian esille, kun kävin juttelemassa migreeneistäni. Oli jotenkin jännä tajuta, että erityisherkkyys on tosiaan hermostollinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullahan on ollut tosi vaikea sopeutua ns. "kaupunkielämään", en ole sopeutunut vieläkään reilussa 20 vuodessa. Asuin 19-vuotiaaksi maalla, jossa lähin naapuri oli melkein kilometrin päässä, ainoa ääni mitä meidän pihassa kuului oli linnunlaulu ja puiden humina. Olen oppinut sietämään tänä aikana meteliä joten kuten, mutta kyllä mä edelleen ahdistus todella kovastikin naapureista, jotka pitää jatkuvasti jonkinlaista mekkalaa ja kolinaa.

      Mä myös luulen myös ja olen pohtinut asiaa paljon, että tällä erityisherkkyydellä on aika paljon tekemistä sen kanssa, miksi olen omasta tahdostani lapseton. Ahdistun jo naapureiden lapsiperhe-elämän metelistä niin paljon, että olisi ihan kamalaa, jos itsellä olisi kotona sama mekkala, eikä pääsisi edes karkuun samalla tavalla kuin nyt. Karmeaa sanoa näin, mutta tiedostaminen on toisinaan ihan hyvä juttu. ;)

      Poista
  4. Onkohan introvertillä ja erityisherkällä paljon samoja luonteenpiirteitä, mutta itse haluan tulla täysin hiljaiseen kotiin enkä kestä esim. lasten hälinää, musiikkia tai telkkarin ääniä. Mies on taas sellainen että kaipaa niitä ääniä ja laittaa yleensä telkkarin päälle vaikka ei katso sitä. Ja jos töissä saa vaikka palautetta että otatko sen seuraavan kerran tai muistatko sen, niin saatan vatvoa sitä mielessäni pitkään että teinkö nyt huonosti ja ollaanko minuun tyytymättömiä :DD rasittavaa olla minä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisherkät ovat usein introverttejä, mutta kyllä ekstroverttejä erityisherkkiäkin löytyy. :)

      Haha, hyvin sanottu tuo rasittavaa olla minä! Fiilis on niin tuttu, onneksi olen ihan tietoisesti vuosien aikana alkanut päästä eroon tosta vatvomisesta. Sorrun siihen kyllä toisinaan, mutta en niin paljon kuin nuorempana. :)

      Poista
  5. Näistä ollaankin juteltu. Terkuin äänineurootikko ja vaikka mikä Tiedän, että olen erityisherkkä eli samaistun täysin. Löytyy ekstorvetti puoltakin, ihmiset energisoi, mutta samalla tapaamisten jälkeen pitää kerätä voimia.

    Eniten ehkä harmittaa, että nyky-yhteiskunnassa erityisherkkiä hieman karsastetaan eli onneksi näistä puhutaan. Sillä kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, ei vain niitä jotka tykkäävät olla esillä tai tykkäävät ja tykkäävät, mutta heille se on ok olotila, mulle se on kauhistus.

    Ihanaa uutta viikkoa Jonna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänet on kyllä itselläkin pahimpia trikkeröijiä, luonnonäänet eivät häiritse, mut kaikki mitä ihminen aiheuttaa, tuntuu, että pääkoppa hajoaa.

      Samaa sinne Tiia. <3

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives