Mennyt viikonloppu oli iltapäivälehdissä omistettu lapsiyrittäjille. Iltalehti julkaisi jutut 15-vuotiaista Eemilistä ja Anterosta. Ilta-sanomat sen sijaan pisti paremmaksi kirjoittamalla nyt 13-vuotiaasta Williamista, josta tuli kaivinkoneyrittäjä vain 11-vuotiaana. Nämä ylistävässä valossa kirjoitetut jutut lasten ja nuorten yrittäjyydestä, rahanteon ja bisneksen ihannoinnista saivat minut jälleen kerran kyseenalaistamaan arvomaailmaa joka tällä hetkellä on valloillaan.
Samaan aikaan Pelastakaa Lapset Ry:n Päivätyökeräyksen eli taksvärkin kohteena ovat Nepalin lapset. Keräyksellä on tarkoitus auttaa lapsille mahdollisuus lapsuuteen, johon kuuluu leikkiä, koulua, vapaa-aikaa ja terveyttä, koska heillä on siihen oikeus. Eli kun ihmiset ihannoivat ylläolevienkin juttujen kommenttilaatikoissa lapsiyrittäjyyttä, kerätään rahaa lapsityövoiman ehkäisemiseksi muualla maailmassa. Näkeekö kukaan tässä ristiriitaa? Minä näen, vaikka lapsiyrittäjyys ja lapsityövoima eivät suinkaan ole suoraan verrannollisia keskenään.
Pitää myös muistaa, ettei yrittäjyysjutuissa kaikki ei ole aina lapsen/nuoren "ihan itse" keksimää vaan kyllähän vanhemmilla on vaikutusta asiaan. Lapsiyrittäjillä ei ole myöskään juridisesti oikeuksia kaikkeen, mistä aikuisten pitää kantaa vastuuta, koska he eivät ole täysi-ikäisiä.
Meistä varmasti jokainen on lapsena "yrittänyt", minäkin. Myin mummolleni piirrustuksiani, että sain haettua kioskin luukulta pari merkkaria, jotka ehdin hotkaista kurkustani alas ennen kuin pääsin takaisin kotiin. Seuraavaksi lähimmäksi yrittäjyyttä pääsin, kun alle 10-vuotiaana leikin kiertävää korukauppiasta ja kauppasin mummolleni koruina paperinpaloja jotka olin leikannut lehdestä. Eräänä vuonna aloin nappikauppayrittäjäksi niillä napeilla, joita kertyi matonkuteista, joita leikkasimme mummon kanssa kesäisin vintillä aivastusten säestelemänä.
Kaukana ovat tämän ajan nuorten yrittämiset noista 80-luvun leikeistä. En tuomitse heitä vaan tätä aikaa ja yhteiskunnan ihannoimia arvoja. Kuinka nuorena lapsen pitää nykyään aikuistua? Minne katosi lapsuus? Lapsiyrittäjyyden ihannoinnissa on jotain hyvin kieroutunutta. Lapsuudessani yrittäminen oli todellakin lasten leikkiä, nyt se on rahan perässä juoksemista ja suhteellisen vakavaa yritystoimintaa yllättävän monelle jo nuoresta pitäen.
Mitä enemmän juttuja luin, sen enemmän tunsin onnellisuutta siitä, että minä sain olla lapsi ja nuori. Mummo jonka itsensä oli ollut aloitettava työnteko pakon saattelemana jo lapsena, että perhe sai murenta leuan alle, tajusi, että lapsen työ on leikki ja sitä minä totisesti sain tehdä niin paljon kuin jaksoin. Samalla minua kannustettiin omatoimisuuteen ja vastuullisuuteen. Myöhemmin nuoruuteen kuului pientä rajojen kokeilua ja itsensä toteuttamista. Sitäkin sain tehdä. Työn arvostus oli silti kasvatuksessa vahvasti läsnä. Leikeistä huolimatta minustakin kuitenkin lopulta tuli suomalaisen yhteiskunnan tälläkin hetkellä ihannoima ahkera työnarkki, joka rakasti rahaa, mutta jolta kynttilä paloi kuitenkin loppuun jo alle kolmekymppisenä. Hieman mietityttää, missä 11-vuotias yrittäjä on kolmekymppisenä? Toisille yrittäjän ura varmasti sopii, mutta ei kaikille. Olemme yksilöitä. Tämä usein unohdetaan yrittäjyydestä puhuessa ja siihen kannustaessa.
Kiitos kaikille synttäriarvontaan osallistuneille! Voittajalle lähtee tämän päivän aikana sähköpostia.
Itsekin olen saanut elää lapsuuden ihan lapsena ja työelämään olen siirtynyt vasta opiskelujen jälkeen ja olen kyllä kiitollinen siitä, että olen sen huolettoman ajan saanut elää nauttien inkkarikesistä ja lapsuuden leikeistä :)
VastaaPoistaItse tosiaan olin teini-iässä jo kesätöissä, mutta ne olivat vaan sellaisia 2-3 vkoa kestäviä pätkiä, joten kesälomaakin oli. Se, että tuon ikäinen tekee koulun ohella yrittäjän hommia niin paljon kuin ehtii, pistää miettimään.
PoistaSulla on ollut sellainen lapsuus kuin sen pitäisikin olla! <3
Lapsen työtä on tosiaan leikki, ei mikään muu. Ja 11-vuotias on vielä vahvasti lapsi, vaikka nykymaailmassa sen ikäiset eivät kuulemma enää leiki. Todella surullista, että lapselle aletaan luomaan paineita rahan tahkomisesta jo kovin nuorena. Mitä enemmän rahaa teet, sen parempi ihminen olet. Se ajatus tuosta paistaa läpi.
VastaaPoistaTuo ristiriita josta mainitsit postauksen alussa on niin totta. Samaan aikaan syydetään rahaa vähäosaisille lapsille maailman ääriin, jotta he saisivat lapsuuden ja kotona sanotaan 11-vuotiaalle, että perusta vain yritys. Toki siinä on se ero, että tämä suomalainen 11-vuotias saa käydä koulua ja tehdä niitä asioita, omaa siis valinnanvapauden. Mutta siinä se vitsi piileekin; koulu ja työ. Ja ei mikä tahansa työ vaan yrittäjyys, joka on muutenkin Suomessa melko loppuunpolttava tie.
Hyvä kirjoitus <3 antaa toivon mukaan ajattelemisen aihetta monille.
Se on oikeasti hämmästyttävää, että tuon ikäiset eivät ainakaan osa leiki. Meillä ei ollut kotona koskaan liiaksi rahaa, mutta ei mitään puuttunutkaan. Mietin tosi paljon millaista esimerkkiä nuo ihannoivasti kirjoitetut jutut antoivat muille nuorille, jos niitä sattuivat lukemaan. Ainakin monet vanhemmat mielessään ajattelivat, että kunpa meidän Jaska. Koska sellaiseksi tää yhteiskunta perheen ulkopuolella meidät kasvattaa.
PoistaHyvin kuvailit juuti tuon eron lapsiyrittäjyyden ja lapsityönvälillä, mutta on siinä 11-vuotiaalle taakkaa, kun pitää firman lisäksi kouluakin käydä.
Loistava ajatuksia herättävä kirjoitus. Monethan vanhemmat elävät jotain uutta parempaa elämä lasten kautta. Lapsella on tuhat harrastusta jne. ja elämä on pienestä pitäen suorittamista. Harrastukset on hyvästä ja tilastollisesti ne jotka harrastaa ovat myös parempia koulussa. Mutta nyt et kirjoita harrastuksista vaan lasten yrittämisestä, josta olen aika hoo moilasena. En omia lapsiani kannustaisi yrittäjyyteen vaan haluan heidän elävän nimenomaan lapsuutta. Mutta jos lapsella itsellään olisi jokin merkittävä palo, muistuu mieleen poika joka keräsi marjoja ja hankki itse kesätyön tai toinen poika joka tekee koruja ja se on kait kevytyrittämistä. Näissä asioissa on todella tärkeää vanhemman valvonta ja vahva vanhemmuus rajojen vetoon. Lapsen täytyy kuitenkin saada olla lapsi. <3
VastaaPoistaTuo pienestä pitäen suorittaminen on musta juuri pelottavaa. Harrastukset on aina hyvä asia, mutta vanhemman tehtävä on vetää siihenkin rajat. Eri asia jos lapsella itsellään on palava halu jonkin lajin huipulle niin silloin siihen on sitten panostettava ja kannustettava, jos rahallisesti edes pystyy. Myöhemmin on usein sitten myöhäistä.
Poista
VastaaPoistaMe myytiin kaverin kanssa itse keräämiä kieloja torilla muutamana vuotena, jotta saatiin vähän taskurahaa :)
Samalla linjalla olen kyllä kanssasi tästä asiasta ja todella hyvin kirjoitettu taas kerran <3
No toi oli just sellaista kevyttä pientä ja kivaa hommaa, luonnollista, millä oppii vastuullisuutta ja omatoimisuutta. :)
PoistaIhan totta puhut. Tosi kiva, että jo nuoresta pitäen on yrittäjähenkisyyttä ja sellaista "pystyn siihen"-henkeä, mutta mun mielestä se voisi ihan hyvin jäädä vain kesälomille. Vanhempien kuuluu elättää lapsensa (jopa yli täysi-ikäisyyden joissain tapauksissa) ja lapsen työ on leikki, ja tietysti myös koulunkäynti. Jos jo moni aikuinen kamppailee työn, opiskelun, perheen ja vapaa-ajan yhdistämisen kanssa niin mitä se tekee lapsen vielä kehittyville aivoille?
VastaaPoistaMeidän suvussa on aina ihannoitu työntekoa ja mäkin menin kesätöihin jo 12-vuotiaana vahtimaan lapsia. Siitä eteenpäin jokainen kesä kului kokonaan tai osittain töissä, myöhemmin osa-aikaisena lukion ohessa ja näin aikuisiällä opiskellessa. Nuorena jaksaa tosi hyvin ja oma raha on ihan mielettömän hyvä juttu, mutta työelämä ei aina ole mikään kiva tai sopiva paikka alaikäiselle jolla on rajalliset keinot puolustaa oikeuksiaan.
Olen sun kanssa samaa mieltä. Ilman muuta pitää omatoimisuutta ja vastuullisuutta opettaa lapselle, että saa itsevarmuutta. Mutta kyllä 11-vuotiaan firmat menee jo vähän yli. Tosiaan tuossa kuviossa on monella aikuisellekin tekemistä, niin voi vaan kuvitella mitä tuollainen on lapselle.
PoistaTottua tuo työnteon ihannointi. Itse sain erikoisen lapsuuteni vuoksi teini-ikäisenä pikkuisen erilaisempaa "tukea" rahallisesti kuin muut kotona asuvat opiskelijat. Silti olin myös kesätöissä. Silloin tosiaan jaksoi, muistan itsekin, että heräsin ennen viittä, että ehdin kuudeksi aamulla töihin. Ei se silloin missään tuntunut. Raha tietenkin oli yksi houkutin. Sen raha tuli sitten pistettyä myöhemminkin aina oman jaksamisen edelle.
Mielenkiintoinen näkökulma. Mäkin luin joitakin juttuja aiheesta, mutta jostain syystä en ollenkaan tajunnut asian tätä puolta. Mun eka ajatus oli, että nämä nuoret tulevat varmasti pärjäämään elämässä ja tottahan sekin on. Olen itse kasvanut yrittäjäperheessä, jossa ihmisen arvo on pitkälti määritelty työn kautta. Onneksi se on veljeni, joka tätä toimintaa jatkaa, koska mulla ei ole mielenkiintoa.
VastaaPoistaToivottavasti näiden nuorten ja lasten vanhemmat ymmärtävät olla kannustavia mutta myös asettaa rajoja, jos työ vaikuttaa liikaa elämässä.
Varmasti on! :)
PoistaNoissa on juuri se puoli, että lehdistössä asiat halutaan tällä hetkellä esittää aina tietynlaisessa valossa, koska on menossa yhdessä Suomi nousuun kamppanja. Silti aina pitäisi miettiä sitä asian toistakin puolta ja ymmärtää, että kyseessä ovat lapset ja nuoret, eivät aikuiset.
"Toivottavasti näiden nuorten ja lasten vanhemmat ymmärtävät olla kannustavia mutta myös asettaa rajoja, jos työ vaikuttaa liikaa elämässä."
Juuri näin! Yhdellä noista nuorista esimerkeistä oli esimerkiksi hommia niin paljon kuin ehti tehdä. En tiedä onko se kovin hyväksi 15-vuotiaalle, muuta kuin se, että saa rahaa. Pitäisi kuitenkin muistaa, että elämässä on muutakin kuin raha.
Aika ihailtavaa oma-aloitteisuutta näin nuorilta, jos haluaa itse menestyä. Itselläni ei olisi ollut moista halua työelämään teini-ikäisenä, enkä varmaan tänäpäivänäkään voisi ajatella yrittäjyyttä. Mutta toivon toki, että vapaa-aika on myös arvossaan, eikä näillä lapsilla ole burn-out jo ennen täysi-ikäisyyttä :)
VastaaPoistaToivotaan parasta! :)
PoistaItse jätin muuten nuo Iltisten jutut lukematta, koska myönnän kyllä kohottaneeni kulmakarvoja, jo otsikkoja lukiessani. Olen siis samoilla linjoilla kanssasi!
VastaaPoistaKyllähän itsekin on tullut penskana käytyä myymässä 4h-kalentereita, vappukukkia jne., kerättiin myös lapsiporukalla apulantasäkkejä joista sai rahaa. Mutta ne rahat menivätkin sitten harrastustoiminnan ylläpitämiseen tai koulun luokkaretken varainkeruuseen. Siinä oppi vastuullisuutta, ja onhan siinä sellaista vanhan ajan talkoomeininkiä-puhalletaan yhdessä yhteen hiileen yhteisen päämäärän eteen :D Ja tuollaisia oli ehkä kerran vuodessa, muuten olen myös iloinen että olen saanut viettää lapsuuden leikkien ^_^
Oli lähellä, että itsekin jätin. Mutta sitten oli pakko mennä lukemaan, että onko tosiaan niin, että lapset bisneksen pyörittäjinä ovat tämän päivän idoleita. Näin näyttäisi olevan.
PoistaTuo sun "puuhastelu" oli ihan normia, tota me kaikki taidettiin tehdä. ^_^ Luokkaretkeä varten myytiin joulukortteja jne.
Nyt on menty aika isoja harppauksia tuosta ja lapset pyörittävät bisneksiä, joka on omasta mielestäni jo ihannoinnin kohteena kyseenalaista. Sellaisena ihannointinahan iltapäivälehdet nuo jutut nostivat esiin, että nyt kaikki yrittämään, kun siihen lapsetkin pystyvät.
Hyvä kirjoitus! Minua myös kauhistuttaa tämä jatkuva suorittaminen, joka alkaa suunnilleen jo kohdusta ja loppua ei näy. Tällä menolla ei saada tasapainoisia, itsensä hyväksyviä aikuisia tähän maahan. :(
VastaaPoistaJuurikin näin, vaikka itselläni ei ole lapsia, niin ajattelen tätä asiaa tosi paljon, varmaan sen vuoksi, että olen käynyt omaa lapsuuttani viime vuosina todella paljon läpi.
VastaaPoistaIte oon palkatussa kesätyössä ollu ekan kerran 15-vuotiaana ja siitä eteenpäin sen 10v opintojen ja muun lomassa. Lapsena kannoin aikuisen vastuuta jo pienestä pitäen, omista sisaruksistani ja kotitöistä yms. Tavallaan oon saanu olla lapsikin, mutta kuitenkaan en. Siksi kait se tyssäys tuliki 4v sitten monien asioiden kera ja viimeset pari vuotta menny vaan ollessa ja ittiä kasaan kerätessä. Tää nykymaailman meno on niin suoritus- ja menestyskeskeistä, että hirvittää. Sun pitää olla huippu jo kohdussa.
VastaaPoistaHyvin sanottu, että pitää olla huippu jo kohdussa. Niin se tuntuu isolla osalla menevän. Menestystä elämässä mitataan rahassa ja yrittäjyydessä. Vaikka itseasiassa ihan muut arvot elämässä ovat sen oikean menestyksen mitta.
Poista