Neljä asiaa minusta


Fecebookissa on pyörinyt viikon verran tosi kiva juttu, jonka avulla olen oppinut paljon uutta omista FB-kamuistani. Koin kuitenkin, että haluan jaaritella (kuinka yllättävää) jälleen pidempään ja Facebook ei oikein sovellu siihen. Sitten sain päähäni, että juttuhan toimisi todella hyvin myös blogissa ja ehkä tekin opitte minusta tämän avulla kaikkien näiden vuosien jälkeen jotain uutta. Tarkoitus on siis kertoa neljä asiaa erinäisistä asioista koskien minua. 

Neljä paikkaa joissa olen asunut.

1. Mänttä (tai nykyään Mänttä-Vilppula). Inhoan muuten tuota nykyistä nimeä syvästi, omassa lapsuudessa oli hienoa olla Mäntästä, Vilppula oli outo paikka, ainoa hyvä asia siellä oli silloinen Vaatehuone, josta käytiin ostamassa aina niin muodikkaita 80-luvun ulkoiluasuja. :D Mänttä on edelleen minulle rakas paikka, olenhan syntynyt siellä. Nuorena se tuntui aina pieneltä, mutta vanhemapana olen vasta ymmärtänyt paikan kauneuden. Siellä tehtaan varjossa, vesistöjen keskellä on kultturelli kaupunki, jossa on varmasti yksi Suomen kauneimmista, jos ei kaunein kivikirkko. 

2. Rauma. Raumalla ei ollut järveä, mutta siellä oli meri. En ole käynyt Raumalla 20 vuoteen, en sen jälkeen kun muutin sieltä pois. Tarkoitus olisi kyllä vielä mennä, kun vain jossain välissä olisi aikaa. Vanha Rauma on edelleen yksi kauneimpia paikkoja, joissa olen Suomessa viettänyt aikaa.

3. Valkeakoski. Kun muutin Valkeakoskelle, sydämessäni oli tunne kuin olisin saapunut takaisin kotiin. Valkeakoski on kuin Mänttä hieman isompana. Kaupunkia halkovat vesistöt ja myös siellä sai viettää aikaansa paperitehtaan varjossa. Kun suurin osa kaupungin asukkaista tekee vuorotyötä, koko kaupungin rytmi on jotenkin erilainen. Voisin muuttaa sinne milloin vain takaisin.

4. Riihimäki. Nykyinen kotikaupunkini, johon en ole koskaan oikein kotiutunut. Olen oppinut rakastamaan tiettyjä paikkoja ja tietenkin kotiani, mutta silti minulla on koko ajan tunne, etten kuulu tänne, eikä tämä ole se lopullinen paikka johon tulen jäämään. Täältä puuttuvat kunnon vesistöt läheltä keskustaa, eikä kaupunki ole muutenkaan mielestäni löytänyt omaa identtiteettiään, saatika ymmärtänyt mikä olisi se tämän paikan juttu. Riihimäen ympärillä leijuu hajuttomuuden ja mauttomuuden sädekehä.


Neljä paikkaa joissa olen työskennellyt.

1. Rappusiivooja. Muistan kuinka rakastin tätä kesätyöpaikkaa. Ensimmäisen perehdyttämisviikon jälkeen sain olla seuraavan viikon yksin töissä. Muistan, että olin niin nopea tekemään, etten meinannut saada edes kuuden tunnin päivää menemään töihin, joita vakituinen teki kahdeksan tuntia. Aikani kuluksi ja omaksi iloksi vahailin rappukäytävien lattioita, pesin niistä ikkunoita ja kuurasin saunoja kiiltävän puhtaaaksi. Jälkeenpäin sain siivoustyönjohtajalta palautetta, että asukkaat olivat ihmetelleet, miten rappukäytävät yhtäkkiä hohtivat. 

2. Toimistosiivooja kaupungintalolla. Kun edellisen kesän pesti meni hyvin, minut päästettiin hääräämään yksin  seuraavana kesänä Mäntän kaupungin talolle. Kaikki kolme vakkaria olivat lomalla, joten muistan, että kiirettä piisasi, enkä pystynyt millään tekemään kaikkea mitä piti yksin, mutta selvisin. 

3. Kahvilamyyjä leirintäalueella. Viihdyin paikassa yhden kokonaisen kesän. En ole koskaan työskennellyt yhtä kauniissa paikassa. Leirintäalue sijaitsi järven rannassa, jossa oli myös suosittu uimapaikka. Sateisina päivinä istuskelin pienessä kopissani, join kahvia ja kuuntelin Radio Mafiaa, joskus jonkun ohikulkijan eksyessä kahville. Aurinkoisina päivinä jäätelöä, olutta ja lihapiirakoita kului siihen tahtiin, että meinasivat välillä loppua kesken. 

4. Makuuni. RIP Tein melkein kymmenen vuotta töitä videovuokraamoalalla, kunnes jäin työstäni 2008 pois, ilmassa oli jo silloin muutoksen tuulia, kummasti paikka sinnitteli vielä kymmenen vuotta. Aloitin myyjänä ja poislähtiessäni olin toiminut jo melkein viisi vuotta myymäläpäällikkönä. Työ joka ei sopinut minulle ollenkaan. Kun olet työssäsi 24/7 kiinni ja yölläkin poliisit soittelee, jos liikkeeseen on murtauduttu, et ole koskaan lomalla. Alkuvuosina myyjänä toimiessa, sain vielä aidosti nauttia lomista, mutta myymäläpäällikkövuosina lomat olivat lomia vain nimeltä.

Neljä ohjelmaa joita olen seurannut TV:stä.  (nimenomaan tv:stä ei suoratoistopalvelusta)

1. Bergerac. Tämä oli yhteen aikaan lauantai-illan odotetuin juttu. Sarjan jälkeen haaveeni käydä Jerseyn saarella on pysynyt elossa kaikki nämä vuodet.

2. Metsolat. Meidän perheessä lopettiin joulunakin kaikki muu, kun telkkarissa pärähti käyntiin Metsoloiden joulujakso. Edelleen yksi parhaita kotimaisia draamasarjoja, jonka jaksot muistan jo ulkoa vuorosanoja myöden.

3. Beverly Hills 90210. Sarja pyöri muistaakseni sunnuntai-iltapäivisin. Maanantai-aamujen kuumin puheenaihe koulussa oli se, mitä edellisessä jaksossa oli tapahtunut.

4. He-Man. Jostain syystä sarja pyöri aina tv:stä, kun tuli koulusta. Syödessä mummon herkkuruokaa tuli samalla katsottua vuoden aikana melkoisen monta jaksoa He-Mania.


Neljä paikkaa joissa olen käynyt.

1. Pariisi. Teini-ikäisenä en oikein viehättänyt paikasta. En edes toiselle visiitillä. Ranskalaiset jättivät minut kylmäksi. Louvre oli ainoa paikka, jossa olisin voinut viettää vaikka kuinka paljon aikaa. Toinen hieno kokemus oli kiivetä jalkaisin Eiffel-tornin toiseen kerrokseen metalliportaita pitkin. Viimeinen väli oli mentävä hissillä. Vielä joku päivä menen takaisin, josko mielipiteeni muuttuisi. 

2. Stonehenge. Twitterissä osui silmiini artikkeli, jossa Stonehenge oli päässyt turhimpien turistipaikkojen listalle. Olen toista mieltä. Eihän se kiviröykkiö nyt mikään maata mullistava ole, mutta paikassa kaksi kertaa käyneenä, minulle siinä on jotain maagista. 

3. St. Martin. Ei kai minun tarvitse tästä kertoa teille enempää. Kotini, jossa olen varmasti elänyt joskus aiemmin, niin vahva tunneside minulla oli paikkaan ensi hetkestä lähtien. En tule koskaan luopumaan unelmastani, että voisin edes joskus asua täällä. 

4. Saint Barthélemy. Varmasti yksi maailman ranskalaisimmista paikoista Ranskan jälkeen. Silti jostain syystä viihdyin, ehkä se on se hienoinen karibialainen kulttuuri joka teki eron. Täällä uskaltauduin maistamaan elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran mustekalaa. Sain baarimikolta maailman parhaan ohjeen oman vanillarommin tekoon. 

Neljä ruokaa joista pidän.

1. Kreolilainen keittiä. Ei liian tulista, mutta maukasta. Kunpa saisi seafood jambalayaa. :p

2. Kreikkalainen keittiö. Tarviiko tätä edes perustella? Söisin mitä vaan ja milloin tahansa.

3. Risotot. Näitä voisi syödä vaikka joka päivä eri variaatioina.

4. Pasta. Kyllä myönnän olevani pastahiiri. Tähän sopii sama kuin risottoon, vain mielikuvitus on rajana, kun pastaruokia valmistaa.


Neljä juomaa joista pidän.

1. Kahvi. Tietenkin! Minut on kasvatettu kahvilla, ehkä se on se syy, miksi minusta tuli näin outo.

2. Olut. Siiderit ja lonkerot ei oikein ole mun juttu, maistelen kyllä uutuuksia läpi, mutta jos kuumana kesäpäivänä pitää valita juoma, valitsen oluen.

3. Pepsi Max. Juon limpparia todella harvoin, mutta jos juon, se on mielellään Pepsi Maxia.

4. Viinit. Miehen ja minun yhteinen harrastus. Annoimme vanhan viinikaappimme ystävillemme, mutta nyt olemme harkinneet hieman isompaan sijoittamista. 

Selvisikö mitään uutta tai yllättävää? 

Oikein mukavaa tiistaita kaikille!




  1. Viiniharrastuksestasi en muista ennen lukeneeni eli se oli uutta tietoa.
    He-Man -ohjelmaan en muista ollenkaan, joten en sitä varmaan ole sitten katsonut. Metsoloitakaan en seurannut;) Ei oikein napannut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah Joo, mä tykkään harrastella kaikkea juomaan ja ruokan liittyvää. 😁 He-Man oli piirretty ja muistaakseni se tuli aina viikolla joskus 15 aikaan, just sopivasti kun olin tullut aina koulusta kotiin.

      Poista
  2. Tuo miten kuvailit Riihimäkeä, kuulostaa ihan siltä miten itse ajattelen Kankaanpäästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kerran elämässäni piipahtanut Kankaanpäässä ja pakko sanoa, että ensituntemukseni siitä oli täsmälleen sama kuin Riihimäestä. :D Joten ei ihme jos sullekin tuli samat fiilikset. Toisista paikoista ikäänkuin puuttuu sielu.

      Poista
  3. Täältä Makuuni lopetti ihan vasta, ja ei mennyt kuin pari viikkoa niin tilalle tuli Filmtown. Toivottavasti se pärjää, koska rakastan irtokarkkeja ehkä vähän liikaakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis leffavuokraamoissa on parhaat irttikset, tosin niissäkin vähän laatu vaihtelee, kaikissa ei hoideta karkkeja yhtä hyvin... :D Monesti itse saanut kovaksi menneitä yms. Niissä on omat kikkansa, miten saa koko ajan tuoretta. :p

      Poista
  4. He-man! :D Miulla on jonkinlainen mielikuva kyseisestä sarjasta, etenkin itse päähenkilöstä, mutta en seurannut ohjelmaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Muistaakseni tuosta on tehty ihan tv-sarjakin, mutta mun katsoma oli piirretty. :D

      Poista
  5. Aina tällaisista haasteista oppii uutta vastaajasta. Sinulla on sama fiilis Riihimäestä, kuin minulla oli Helsingistä siellä asuessani. En koskaan oikein kotiutunut, vaikka meilläkin oli kaksi kivaa kotia siellä. Nykyään vaan huokaan helpotuksesta kun saan tulla tähän kotiin Espoossa <3
    Ihanaa tiistaita sinulle Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisiin paikkoihin ei vaan syystä tai toisesta kotiudu yrityksistä huolimatta samalla tavalla. :/

      Ihanaa iltaa Outi. <3

      Poista
  6. Oi Bercerac oli niin hyvä ja muuten kun tulin koulusta tuli aina Musta Ori. Niin kiva haaste, taidan ottaa kopin.

    Ihanaa päivää Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli niin loistava. Mä muistan kans ton Musta Orin. :D En tiedä miksi. :D

      Ihanaa iltaa Tiia. <3

      Poista
  7. Eikä, mä nauraa käkätin monessa kohtaa! Ensinnäkin Metsolat, oltiin mun veljen kanssa silloin aika pieniä, ja leikittiin vielä legoilla. Yksi legoukkeli oli sen Kaukovaaran Karin näköinen ja voin vaan kertoa, että se legoukko koki aika monta murhaa, pahoinpitelyä ja kaltoinkohtelua xD Sympattiin siis Erkkiä henkeen ja vereen. Mun veli varmaan osannee sarjan vuorosanat ulkoa, kenties :D Musta olisi muuten hauskaa, että esim. josatin elokuvista tai sarjoista järjestettäisiin "puhu ääneen" - näytöksiä, joissa ihmiset voisivat lausua niitä vuorosanoja. Tai en ole varma olisiko jostain Kummeli elokuvasta tällainen jo järjestetty. Mun pitäisi ehdottomasti viedä mun mies sellaiseen Kummeliversioon :D

    Ja kyllä, mutkin on kasvatettu kahvilla! Ja tosiaankin jossain paikoissa on vaan sitä jotain. Se oma lapsuudenkotikunta on aina lähellä sydäntä ja ilmeisesti se on aiheuttanut mulle suuren rakkauden jokiin. Täällä Keravallakin on hurjan kaunis jokivarsi, ja tässä paikassa on luonnetta, Vantaa vuosien jälkeen on tunne kuin olisin tullut kotiin <3

    Ja hih, ihana tuo rappusiivoojapalaute! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua nauran niin, että meinaa tulla pissat housuun. :D Lego-murhia. :D Mä kans osaan vuorosanat suurin piirtein ulkoa, silti aina kerran vuodessa pitää katsoa sarja läpi, toinen mistä muistan melkein yhtä hyvin kaikki osin vuorosanoja myöden on Puhtaat valkeat lakanat. Kummeli on muuten sellainen mitä en itse koskaan katsonut, mä en vaan tajunnut niitä vitsejä ja mietin koko ajan, että pitäiskö tässä muka nauraa. XD

      Poista
    2. Mun täytyy vielä veljen kanssa fiilistellä tätä legoukkojuttua, olin nimittäin ehtinyt jo vähän unohtaa tän :'D ( ja arvaa naurattiko itseänkin xD ). Mun veli pelasi Älypää!-nettipelissä sitä Metsola-aiheista tietovisaakin aikoinaan :D :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives