Neljä asiaa minusta

Fecebookissa on pyörinyt viikon verran tosi kiva juttu, jonka avulla olen oppinut paljon uutta omista FB-kamuistani. Koin kuitenkin, että haluan jaaritella (kuinka yllättävää) jälleen pidempään ja Facebook ei oikein sovellu siihen. Sitten sain päähäni, että juttuhan toimisi todella hyvin myös blogissa ja ehkä tekin opitte minusta tämän avulla kaikkien näiden vuosien jälkeen jotain uutta. Tarkoitus on siis kertoa neljä asiaa erinäisistä asioista koskien minua. 

Neljä paikkaa joissa olen asunut.

1. Mänttä (tai nykyään Mänttä-Vilppula). Inhoan muuten tuota nykyistä nimeä syvästi, omassa lapsuudessa oli hienoa olla Mäntästä, Vilppula oli outo paikka, ainoa hyvä asia siellä oli silloinen Vaatehuone, josta käytiin ostamassa aina niin muodikkaita 80-luvun ulkoiluasuja. :D Mänttä on edelleen minulle rakas paikka, olenhan syntynyt siellä. Nuorena se tuntui aina pieneltä, mutta vanhemapana olen vasta ymmärtänyt paikan kauneuden. Siellä tehtaan varjossa, vesistöjen keskellä on kultturelli kaupunki, jossa on varmasti yksi Suomen kauneimmista, jos ei kaunein kivikirkko. 

2. Rauma. Raumalla ei ollut järveä, mutta siellä oli meri. En ole käynyt Raumalla 20 vuoteen, en sen jälkeen kun muutin sieltä pois. Tarkoitus olisi kyllä vielä mennä, kun vain jossain välissä olisi aikaa. Vanha Rauma on edelleen yksi kauneimpia paikkoja, joissa olen Suomessa viettänyt aikaa.

3. Valkeakoski. Kun muutin Valkeakoskelle, sydämessäni oli tunne kuin olisin saapunut takaisin kotiin. Valkeakoski on kuin Mänttä hieman isompana. Kaupunkia halkovat vesistöt ja myös siellä sai viettää aikaansa paperitehtaan varjossa. Kun suurin osa kaupungin asukkaista tekee vuorotyötä, koko kaupungin rytmi on jotenkin erilainen. Voisin muuttaa sinne milloin vain takaisin.

4. Riihimäki. Nykyinen kotikaupunkini, johon en ole koskaan oikein kotiutunut. Olen oppinut rakastamaan tiettyjä paikkoja ja tietenkin kotiani, mutta silti minulla on koko ajan tunne, etten kuulu tänne, eikä tämä ole se lopullinen paikka johon tulen jäämään. Täältä puuttuvat kunnon vesistöt läheltä keskustaa, eikä kaupunki ole muutenkaan mielestäni löytänyt omaa identtiteettiään, saatika ymmärtänyt mikä olisi se tämän paikan juttu. Riihimäen ympärillä leijuu hajuttomuuden ja mauttomuuden sädekehä.

Neljä paikkaa joissa olen työskennellyt.

1. Rappusiivooja. Muistan kuinka rakastin tätä kesätyöpaikkaa. Ensimmäisen perehdyttämisviikon jälkeen sain olla seuraavan viikon yksin töissä. Muistan, että olin niin nopea tekemään, etten meinannut saada edes kuuden tunnin päivää menemään töihin, joita vakituinen teki kahdeksan tuntia. Aikani kuluksi ja omaksi iloksi vahailin rappukäytävien lattioita, pesin niistä ikkunoita ja kuurasin saunoja kiiltävän puhtaaaksi. Jälkeenpäin sain siivoustyönjohtajalta palautetta, että asukkaat olivat ihmetelleet, miten rappukäytävät yhtäkkiä hohtivat. 

2. Toimistosiivooja kaupungintalolla. Kun edellisen kesän pesti meni hyvin, minut päästettiin hääräämään yksin  seuraavana kesänä Mäntän kaupungin talolle. Kaikki kolme vakkaria olivat lomalla, joten muistan, että kiirettä piisasi, enkä pystynyt millään tekemään kaikkea mitä piti yksin, mutta selvisin. 

3. Kahvilamyyjä leirintäalueella. Viihdyin paikassa yhden kokonaisen kesän. En ole koskaan työskennellyt yhtä kauniissa paikassa. Leirintäalue sijaitsi järven rannassa, jossa oli myös suosittu uimapaikka. Sateisina päivinä istuskelin pienessä kopissani, join kahvia ja kuuntelin Radio Mafiaa, joskus jonkun ohikulkijan eksyessä kahville. Aurinkoisina päivinä jäätelöä, olutta ja lihapiirakoita kului siihen tahtiin, että meinasivat välillä loppua kesken. 

4. Makuuni. RIP Tein melkein kymmenen vuotta töitä videovuokraamoalalla, kunnes jäin työstäni 2008 pois, ilmassa oli jo silloin muutoksen tuulia, kummasti paikka sinnitteli vielä kymmenen vuotta. Aloitin myyjänä ja poislähtiessäni olin toiminut jo melkein viisi vuotta myymäläpäällikkönä. Työ joka ei sopinut minulle ollenkaan. Kun olet työssäsi 24/7 kiinni ja yölläkin poliisit soittelee, jos liikkeeseen on murtauduttu, et ole koskaan lomalla. Alkuvuosina myyjänä toimiessa, sain vielä aidosti nauttia lomista, mutta myymäläpäällikkövuosina lomat olivat lomia vain nimeltä.

Neljä ohjelmaa joita olen seurannut TV:stä.  (nimenomaan tv:stä ei suoratoistopalvelusta)

1. Bergerac. Tämä oli yhteen aikaan lauantai-illan odotetuin juttu. Sarjan jälkeen haaveeni käydä Jerseyn saarella on pysynyt elossa kaikki nämä vuodet.

2. Metsolat. Meidän perheessä lopettiin joulunakin kaikki muu, kun telkkarissa pärähti käyntiin Metsoloiden joulujakso. Edelleen yksi parhaita kotimaisia draamasarjoja, jonka jaksot muistan jo ulkoa vuorosanoja myöden.

3. Beverly Hills 90210. Sarja pyöri muistaakseni sunnuntai-iltapäivisin. Maanantai-aamujen kuumin puheenaihe koulussa oli se, mitä edellisessä jaksossa oli tapahtunut.

4. He-Man. Jostain syystä sarja pyöri aina tv:stä, kun tuli koulusta. Syödessä mummon herkkuruokaa tuli samalla katsottua vuoden aikana melkoisen monta jaksoa He-Mania.

Neljä paikkaa joissa olen käynyt.

1. Pariisi. Teini-ikäisenä en oikein viehättänyt paikasta. En edes toiselle visiitillä. Ranskalaiset jättivät minut kylmäksi. Louvre oli ainoa paikka, jossa olisin voinut viettää vaikka kuinka paljon aikaa. Toinen hieno kokemus oli kiivetä jalkaisin Eiffel-tornin toiseen kerrokseen metalliportaita pitkin. Viimeinen väli oli mentävä hissillä. Vielä joku päivä menen takaisin, josko mielipiteeni muuttuisi. 

2. Stonehenge. Twitterissä osui silmiini artikkeli, jossa Stonehenge oli päässyt turhimpien turistipaikkojen listalle. Olen toista mieltä. Eihän se kiviröykkiö nyt mikään maata mullistava ole, mutta paikassa kaksi kertaa käyneenä, minulle siinä on jotain maagista. 

3. St. Martin. Ei kai minun tarvitse tästä kertoa teille enempää. Kotini, jossa olen varmasti elänyt joskus aiemmin, niin vahva tunneside minulla oli paikkaan ensi hetkestä lähtien. En tule koskaan luopumaan unelmastani, että voisin edes joskus asua täällä. 

4. Saint Barthélemy. Varmasti yksi maailman ranskalaisimmista paikoista Ranskan jälkeen. Silti jostain syystä viihdyin, ehkä se on se hienoinen karibialainen kulttuuri joka teki eron. Täällä uskaltauduin maistamaan elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran mustekalaa. Sain baarimikolta maailman parhaan ohjeen oman vanillarommin tekoon. 

Neljä ruokaa joista pidän.

1. Kreolilainen keittiä. Ei liian tulista, mutta maukasta. Kunpa saisi seafood jambalayaa. :p

2. Kreikkalainen keittiö. Tarviiko tätä edes perustella? Söisin mitä vaan ja milloin tahansa.

3. Risotot. Näitä voisi syödä vaikka joka päivä eri variaatioina.

4. Pasta. Kyllä myönnän olevani pastahiiri. Tähän sopii sama kuin risottoon, vain mielikuvitus on rajana, kun pastaruokia valmistaa.

Neljä juomaa joista pidän.

1. Kahvi. Tietenkin! Minut on kasvatettu kahvilla, ehkä se on se syy, miksi minusta tuli näin outo.

2. Olut. Siiderit ja lonkerot ei oikein ole mun juttu, maistelen kyllä uutuuksia läpi, mutta jos kuumana kesäpäivänä pitää valita juoma, valitsen oluen.

3. Pepsi Max. Juon limpparia todella harvoin, mutta jos juon, se on mielellään Pepsi Maxia.

4. Viinit. Miehen ja minun yhteinen harrastus. Annoimme vanhan viinikaappimme ystävillemme, mutta nyt olemme harkinneet hieman isompaan sijoittamista. 

Selvisikö mitään uutta tai yllättävää? 

Oikein mukavaa tiistaita kaikille!