10 elämäni biisiä

Musiikilla on ollut elämässäni iso merkitys. Mitä sitä muuta 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori olisi tehnyt kuin kuunnellut musiikkia? Myöhemmin elämässäni musiikista tuli yhdessä vaiheessa jopa ärsyke, jonka jälkeen olen kuunnellut musiikkia harvemmin. Toisinaan kuitenkin tulee eteen päiviä, että haluan kuunnella tiettyjä kappaleita ja muistella niihin liittyneitä tapahtumia. En juurikaan kuuntele tämän hetken musiikkia ja olen aivan pihalla, mikä on suosittua tällä hetkellä. Toista se oli 80- ja 90-luvulla.

Aloin yksi ilta miettimään biisejä, joilla on ollut iso merkitys elämässäni. Samoin kuin tuoksuilla, musiikilla on vahva vaikutus siihen, miten jotkut hetket jäävät elävänä mieleen. Kaikkiin biiseihin liittyykin juuri tiettyjä hetkiä, jotka muistan todella vahvasti. Monia jouduin jättämään pois, joten listasin vain ne, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni. Vaikka sitten postausta kirjoittaessani, kymmeniä muita kappaleita putkahteli jatkuvasti mieleeni.

Kari Tapio – Olen suomalainen 

Voi tuntua käsittämättömältä, mutta ihan ensimmäinen kappale, jota muistan lapsena kuunnelleeni paljon ja jonka liitän todella vahvasti aina tiettyyn tilanteeseen, on kotimaista iskelmää. Se on varmaasti syy, miksi löysin iskelmän elämässäni myöhemmin uudestaan ja se on edelleen ehkä kaikista lähimpänä sydäntäni. Mennään kuitenkin Kari Tapion kappaleeseen. Kuulin sen ensimmäisen kerran parhaan ystäväni kotona. Heillä oli LP-soitin ja paljon levyjä. Meillä oli ystäväni kanssa tapana usein siivota talon yläkerta. Kyllä, teimme tämän ihan mukisematta. Samalla tykkäsimme soittaa musiikkia. Muistan miten monesti renkutimme kappaleen useamman kerran putkeen, tähän tarvittiin tietenkin toinen siirtämään neula takaisin kappaleen alkuun. En tiedä miksi, mutta sanat tekivät lähtemättömän vaikutuksen tokaluokkalaiseen. Se iski sieluuni ja syvälle. Äkkiseltään voisi kuvitella, että olin liian nuori ymmärtämään sanoitusta, mutta niin ei todellakaan ollut.

Kim Lönnholm – Minä olen muistanut

Olin lapsena todella syvällinen ja ns. "vanha sielu", johtuen kaikesta minulle jo siihen asti tapahtuneesta. Tätä kirjoittaessa tajusin, että jopa nämä syvään syöpyneet biisitkin kertovat siitä. Jos en väärin muista, niin se oli pitkä, lämmin ja kuiva kesä 1989, kun makasin usein pihan nurmikolla kuunnellen musiikkia. Minä olen muistanut oli silloin todellinen hittibiisi ja sitä soitettiin useasti, useilta eri kanavilta. Kaihoisa kappale toi lähes joka kerran kyyneleet silmiini.

New Kids on the Block – Step by Step

Vaikka bändi oli ollut olemassa jo vuosia, Suomessa varsinainen huuma alkoi vasta 90-luvun vaihteessa. Taisin jopa teininä repäistä ja pistää muutaman New Kids on The Block -julisteenkin seinälle. Koulukavereiden kanssa mentiin välitunnilla lukemaan uusin Suosikki ilmestymispäivänä, koska ei maltettu odottaa kotiin pääsyä, että päästäisiin lukemaan se. Silloin kaikille kamulleni tuli Suosikki kotiin. Jokaisella oli tietenkin oma suosikki jäsen bändistä ja minulla se oli Joey. Oma huumani meni kuitenkin aika nopeasti ohi ja julisteet oli revitty pois seiniltä siinä vaiheessa, kun bändi esiintyi Suomessa vuonna 1991. Sillä seuraavaksi löysin rockin.

Guns N' Roses - Don't Cry

Guns N' Roses Use Your Illusion I ja II -albumit ovat edelleen minulle varmasti yksiä maailman historian hienoimpia Rock -albumeita. Olisin voinut valita tähän niistä useampia kappaleita, mutta Don't Cry oli se, jonka kuulin ensiksi. En muista montako kertaa tätä kappaletta teinitytön sydänsuruissani kuuntelin, mutta monta...

Nylon Beat – Rakastuin mä luuseriin

Toukokuussa 1996 julkaistiin Nylon Beatin debyyttialbumi. Kesän 1996 olin töissä leirintäalueen kioskilla. Se on edelleen yksi kivoimpia työpaikkoja, missä olen koskaan ollut. Mikä sen kivempaa kuin viettää kesäpäiviä järven rannassa, lämmitellä ihmisille lihapiirakoita mikrossa ja juoda kahvia niin paljon kuin vain haluaa. Pidin päivittäin Radiomafian päällä ja sieltä tuli useampaan kertaan päivässä Nylon Beatia ja varsinkin Rakastuin mä luuseriin kipale. Olimme silloin Jonnan kanssa täysiä nimikaimoja sukunimiä myöden, lisäksi Jonna on syntynyt samana vuonna kuin minä. Kun aikoinaan vihdoin hankin kännykän, sain fanisoittoja päivittäin, jonka jälkeen vasta tajusin, että minut sekoitettiin häneen ja jouduin vaihtamaan puhelinnumeroni salaiseksi sen vuoksi. 

Faitless – Insomnia

Biisi oli julkaista jo vuotta aiemmin, mutta löysin sen vasta vuoden 1996 syksyllä muutettuani Raumalla opiskelijasoluun. Minulla oli kolme mahtavaa kämppistä, joiden kanssa on mielettömiä muistoja, mutta yhdestä heistä tuli vieläkin muista läheisempi. Niin läheinen, että lopulta muutimme solusta yhteiseen asuntoon kämppiksiksi. Tämä oli minun ja hänen bilebiisi. Opiskeluaikoina tuli biletettyä keskiviikosta sunnuntaihin, liekö syy, että olen nykyään kotihiiri. Heti kun Insomnia lähti soimaan, hyppäsimme tanssilattialle. 

Sash – Ecuador

Juhannus 1997 ja tämä soi kaiuttimista jatkuvalla syötöllä. Muistan, kun heräsin juhannuspäivänä tuttujen mökillä pienessä koomassa juuri tähän kipaleeseen. Ysäri Disco oli kyllä hauskaa aikaa. Liittyy myös vahvasti samaan bilekauteen kuin Insomniakin.

Eppu Normaali – Tahroja paperilla

Eppu Normaali oli tätini Irjan lempibändejä, joten kappaleita tuli kuunneltua lapsesta lähtien. Löysin Eput varsin myöhään 90-luvun puolivälissä. Eppuja joko inhoaa tai rakastaa, minä rakastan. Sanoittajana Martti ja Pantse Syrjä ovat yksinkertaisesti neroja, jota tosin ei tarvitse ihmetellä niillä geeneillä. Eppujen idea onkin juuri biisien sanoissa. Lisäksi bändi on loistava livebändi. Olen edelleen kiitollinen, että olen päässyt muutamalle livekeikalle. Oikeastaan eräs Repullinen hittejä kiertueen livekeikka myi minulle bändin lopullisesti. 

Egotrippi – Matkustaja

Joskus elämä hämmentää. En ollut kuullut kappaletta koskaan aiemmin, vaikka se oli julkaistu jo pari vuotta aiemmin. Varmasti se oli soinut jossakin taustalla jossain, mutta en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Istuin eräänä tammikuun talvisen pimeänä yönä bussissa matkalla kotiin, eikä uni tullut silmään. Juuri sillä hetkellä radiosta alkoi soida tämä biisi. Minulla oli tuolloin hivenen vaikea vaihe elämässäni päällä ja sanat kolahtivat syvälle sisimpääni. Muistan, että kuuntelin niitä kyyneleet silmissäni. Samalla kappale antoi kuitenkin lohtua. Koen tämän eräänlaisena voimabiisinä surullisuudestaan huolimatta.

Juha Tapio – Ohikiitävää

Kolmekymppisenä löysin takaisin kunnolla Suomi-iskelmän pariin, enkä sen jälkeen ole luopunut siitä. Olen käynyt monilla iskelmä-keikoilla ja mitä monet eivät tiedä, mutta iskelmälaulajat ovat älyttömän taitavia solisteja. He pystyvät laulamaan eri genrejen musiikkia ihan tuosta noin vain, mikä oli aikoinaan itselleni hämmentävää, mutta sai minut arvostamaan iskelmälaulajia entistäkin enemmän. Ohikiitävää liittyy biisinä myös vaikeaan elämänvaiheeseeni, mutta mikään muu ei antanut siinä vaiheessa enemmän lohtua kuin haikeat Suomi-iskelmät, niin oudolta kuin se tuntuukin. 

Mitkä olisivat kymmenen elämäsi biisiä?

Kuvat: Pixabay