Viisi faktaa, joita et ehkä tiennyt minusta


Välillä tuntuu, että olen lähes kahdentoista blogivuoden aikana kertonut täällä itsestäni melkein kaiken, mitä olen halunnut kertoa. On kuitenkin muutamia hauskoja pikkujuttuja, joita et ehkä vielä tiennyt. Osan olen täällä blogissa saattanut vuosien aikana kertoa, osaa taas en. 

1. Maapähkinävoi

Söin ensimmäistä kertaa elämässäni maapähkinävoita vajaa pari vuotta sitten. Sitä ennen en ollut edes koskaan maistanut. Ostin purkin, koska halusin laittaa sitä chiapuuroon, jota innostuin tekemään sitäkin tuohon aikaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Sen jälkeen maapähkinävoista on tullut kaappimme vakiovaruste ja sitä on kulunut monta purkillista. Sen pitää tietenkin olla sokeroimatonta, maksimissaan ripauksen suolaa sisältävää 100% maapähkinää. 

2. Nutella

Samoihin aikoihin, kun ostin ensimmäisen maapähkinävoipurkkini, ostin myös elämäni ensimmäisen purkin Nutellaa. Sitäkään en ollut koskaan maistanut aiemmin. Nutellasta ei tullut samanlaista hittiä, olen ehkä kerran ostanut purkillisen sitä lisää parin vuoden aikana. Sen sijaan olen ollut rohkeampi ja laittanut sitä esim. hotellin aamupalalla pannukakkujen päälle.

3. Kylpyhuone

Tämän osa seuraajista saattaakin muistaa. Kun kylpyhuoneemme vuonna 2015 remontoitiin, valitsin sinne laatat suoraan kaupan verkkosivuilta. En koskaan käynyt mallaamassa ja katsomassa laattoja paikan päällä. Halusin vain aikaa kestäviä laattoja ja yksinkertaista musta-harmaa-valkoista -värimaailmaa, joka on aika helppo toteuttaa ilman turhaa mallailuakin. Talonrakentajan ammattitutkinnon suorittaneena oli helppo hahmottaa ilman näkemistäkin se, minkäkoiset laatat näyttäisivät hyvältä kylpyhuoneemme seinissä, mitkä taas eivät toimisi. Lattialaatoissa panostin kestävyyteen, valitsit laatat, joita voisi käyttää julkisissakin tiloissa, jossa kulkee ihmisiä paljon. Suihkun taakse tullut koristeseinän pätkä oli myös helppo hahmottaa kokonaisuuteen. Ilmoitin remppamiehelle mitkä laatat halusin hänen kaupasta noutavan ja ilmoittavan, jos jotain ei löydy, niin mietin sitten uusiksi. Kun laattapaketit kannettiin eteiseen, tietenkin vähän jännitti. Valehtelisin, jos ei. :D Heti kun avasin pakkaukset, tiesin onnistuneeni. Toisille pitkään pohtiminen ja sävymaailmojen valitseminen on juuri sitä kivointa puuhaa remontissa ja siihen käytetään huolellisesti aikaa. Itse en taas tuosta osiosta välitä lainkaan vaan käytönnöllisyys on tärkeintä, silti kuitenkaan harmoniasta tinkimättä. Jos värimaailma olisi ollut jokin toinen, värien yhteensopivuutta olisi pitänyt luultavasti käydä katsomassa paikan päällä, koska laatoissa tietyt sävyt saattavat vaihdella paljonkin.

4. Uinti

Olen hyvä uimaan. Lapsena minut vietiin uimakouluun jo tarhaiässä. Ensimmäisen uimamerkkini taisin suorittaa 4-vuotiaana. Luulen, että minun haluttiin oppivan nopeasti uimaan, koska liikuimme paljon järvellä. Nuorempana tuli myös harrastettua uintia jonkin verran. Lisäksi liikuntatunneilla uinti oli aina aivan parasta. Suurin osa lintsasi (tiedätte kyllä millä syyllä ja menivät kävelemään) ja meitä oli vain muutama, jotka osallistuttiin aktiiviesti tunneille. Aluksi tehtiin yksi 45 minuuttia, mitä opettaja halusi ja toinen puolisko saatiin tehdä mitä itse haluttiin. Edelleen vesi on elementtini, siinä on jotain äärimmäisen rauhoittavaa. Parasta on vain kellua vedessä, silloin kuulee vedenalaisen maailman äänet ja voi unohtaa kaiken muun. Lapsuudesta on jäänyt elävästi mieleen, kun usein järvessä kelluessa alkoi jo kaukaa kuulemaan veden alla, miten moottorivene alkoi lähestymään jostain. Kelluminen on oikeasti parasta mitä ihminen voi kropallaan tehdä. Se ilmava rentous, sitä on vaikea kuvailla. Valitettavasti uimahallien häly ja ympäristö eivät ole vanhempana olleet makuuni ja uiminen on sen vuoksi rajoittunutta. Osaksi tämän vuoksi unelmani olisi asua järven rannalla.

5. Sisu

Tiedättekö paljonko sisua vaatiin ajaa pyörällä kouluun -25°C pakkasessa neljän ja puolen kilometrin matka? Siinä samalla nostella vielä ketjuja useamman kerran paikoilleen, koska pakkanen teki sen, että ne tippuivat helposti rattailta 21-vaihteisessa maastopyörässäni. Taluttaa pyörää talvella umpihangessa pilkkopimeässä sama matka, kun tietä ei vielä aamuisin ollut aurattu? Tai polkea samaa hiekkatietä keväällä, kun se oli pelkkää mutavelliä tai sen jälkeen kun samalle tielle oli ajettu paksu kerros irtosoraa? Puhumattakaan siitä, kun tie näytti välillä hyvin ajetulta luistinradalta, joka vietti tietenkin ojiin päin... Sain aikoinaan koulukyydin toiselle luokalle, sekä viidennelle, että kuudennelle luokalle. Toisen luokan kuljetuksesta mummo joutui aikoinaan taistelemaan. Sen sijaan 5-6 -luokan koulu sijaitsi sen verran kaukana, että kyyti oli selviö. Kaikki muut luokat poljin pyörällä kouluun aina ammattikoulun viimeiselle luokalle asti. Aluksi katuvaloja oli ensimmäiselle kilometrille keskustasta kotiin tultaessa, vuosien päästä katuvaloja pidennettiin niin, että enää viimeinen kilometri oli täysin pimeää. Voin kertoa, etten tuon jälkeen ole ollut ensimmäinen periksiantaja. Myönnän, että välillä tuli aseteltua kyyneleet silmissä ketjuja paikoilleen, samalla kun sormet olivat jäätyä. Tuohon aikaan 80-90 -luvulla oli talvisin Mäntän seudulla koviakin pakkasia ja huomaan vielä tänäkin päivänä, että hyvästä kerrospukeutumisesta huolimatta, reiteni, sormeni ja poskipääni ottavat muuta kroppaa herkemmin kylmästä itseensä. Luultavasti ne saivat polkiessa eniten kylmää. Mittarin näyttäessä -30°C, sain jäädä kotiin. Näitäkin päiviä oli toisinaan, yhtenä talvena muistan montakin, taisi olla melkein viikon putkeen. Hyvä puoli on se, että lapsena ja nuorena taisin huomaamatta polkea pyörällä itselleni sellaisen peruskunnon, jonka jäänteet näkyvät kropassani edelleen tänäkin päivänä, nyt kun olen 45-vuotias.

Oliko uusia faktoja vai tiesitkö jo jotain näistä?

  1. Näitä oli kiva lukea! :)
    Pakko sanoa tuosta koulujen liikuntatuntien uinnista, että itsekin joskus vähän väljin perustein lintsasin uimisesta ja oikea syy taisi kuitenkin olla se etten halunnut näytellä kroppaani muille. Olin aivan äärimmäisen ruma ja lihava omasta mielestäni. Harmittaa ettei sitä oikein ymmärretä yläasteaikana koulun puolesta. Herkkä ikä!
    Tuo viimeinen kohta on kyllä huikea, nostan hattua! Vaikka pakkohan se on ollut noin toimia, mutta silti. Kasvattanut varmasti ihmisenä, eikä kitise pienistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet lintsaa just tuon vuoksi mitä sanoit. Tietyssä iässä oma muuttuva kroppa on osalle vaikea asia ja uimahallissa ollaan paljaana. Huomasin, et osalle se oli hankalaa, sitä oli toisinaan vaikea silloin tajuta, kun itse oli saanut kotoa niin vahvan itsetunnon omaan kehoon, ettei sitä hävennyt tai ei olisi tullut edes mieleen. Vaatisi opettajalta pelisilmää, käydä asiasta vaikka jokin avoin keskustelu. Osa meillä litsasi sitten sen takia, et pääsi kaverinsa kanssa kävelemään, joten kuukautiset sattui sitten olemaan usein just l, kun oli uintia. Onhan se nyt kiva kävellä kamun kaa pari tuntia. Mä en halunnut kävelemäänkään sen vuoksi, kun se vihko mihin piti nimi kirjoittaa, oli saman tien varrella, mistä mä pyöräilin kouluun. Ei ihan napsinut sitä samaa reittiä mennä, mitä aamulla oli jo pyörällä ajanut 😅

      Poista
  2. Kiva postaus ja oli uusia juttuja tässä! Maapähkinävoi on ihan parasta tuorepuurossa, ja todellakin nimenomaan sokeriton sellainen :) Mä rakastan myös vettä ja voisin itsekin harrastaa sitä kellumista ties kuinka pitkään. En tosin ole itse mikään kummoinen uimari ja opinkin uimaan vasta ehkä joskus about 9-vuotiaana, mutta rakastan silti uimista, jos sen saa tehdä omassa rauhassa. Uimahallit ei oo munkaan paikka, mutta toisaalta taas esimerkiksi merivesi on Suomessa niin kylmää, että harvemmin sinnekään tulee kesäisin uskaltauduttua, vaikka asutaan tosi lähellä merenrantaa :D

    Ja huhhuh mikä suoritus toi kouluun pyöräily säässä kuin säässä! Jotenkin sitä osaa taas arvostaa kuinka etuoikeutettu onkaan ollut, kun ala-aste oli 500 metrin päässä kotitalolta ja yläasteellekin meni bussilla 10 minuuttia. Eipä sitä lapsena osannut ajatella, että jotkut oikeesti joutuu kävelemään/pyöräilemään pitkiäkin matkoja kouluun päästäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maapähkinävoi ja chiapuuro on täydellinen combo! 😍 Siihen vielä pensasmustikoita. 🤤

      Merivesi ei taida olla kovin lämmintä koko kesänä, kun taas järvivedet lämpiää aika nopeastikin, jos on aurinkoa ja ilmat suotuisat.

      Oli kyllä kouluun pääsy välillä melkoista taistelua, mut aina lopulta selvittiin.

      Poista
  3. OMG! Mä olisin kuollut ensimmäisen kilometrin kohdalla, jos joutuisin polkemaan kouluun -25 C asteessa! Uimalla pääsisin, mutta en pakkasessa. En kestä pakkasta yhtään. Henkeni salpautuu.
    Olen myös kova uimaan. Osaan myös pelastaa vedestä, olen suorittanut kurssin.
    Laattoja en olisi uskaltanut mennä valitsemaan edes paikan päälle, kun en ymmärrä alasta mitään, edes amatööritasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo ei se helppoa ollut. Pakkasta enemmän inhosin niitä nollakelejä, kun oli satanut lunta, tietä ei ollut aurattu ja sit se lumi pakkautu pyörän ja kurakaaren väliin. Joutu jatkuvasti jalalla hakkaan lunta pois, et pyörä pyöri. Ihan hiessä, kun pääsi koululle.

      Poista
  4. Osan jo tiesinkin, mutta tuleehan näissä kivoissa jutuissa aina uusia asioita vastaan.
    Ihanaa viikonloppua sinulle Jonna <3

    VastaaPoista
  5. Kaikki on mulle uutta, kiva postaus ❤️ Mä oon maistanut maapähkinävoita ja nutellaa, muttei oo mun juttu vaikka aika kaikki ruokainen olenkin. Chiansiemeniä rakastan ja tuorepuuroja, tosin en olen sitä chian kanssa kokeillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin eka olin maapähkinävoista, et ok, ei mitenkään hyvää. Mut sit kun sitä alkoi säännöllisemmin laittaa puuroon, tuli ihan himo. 😍😅 Chiapuuroon yksi teelusikallinen ja lisäksi pensasmustikoita ja jestas on hyvää. 🤤

      Poista
  6. Mä en pysty ostamaan mitään maapähkinävoita kun vetelen menemään sitä kasvissosekeitossa vähän liikoja määriä ;) ja tuskin oli mitään sokeroimatonta ;) Uimisesta en välitä, juurikin koska en halua esiintyä uimapuvussa ja koska jo pienestä asti ollut epävarmuuksia, joku uimatunti koulussa oli painajaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. Ai sulla on addiktio noin pahana?!? 😅 Varmasti monella on traumat uimisesta juurikin koulussa. 🙄

      Poista
  7. Oli monta uutta faktaa ja mielenkiintoisia sellaisia.

    Vitsi olet ollut reipas ja näinhän se oli, että minkäs muuta teki silloin, kun oli lapsi, kun kouluun oli mentävä säällä kuin säällä. Mutta omalla kohdalla koulut oli kävelymatkan päässä ja lukioon menin bussilla eli en ole ikinä pyöräillyt talvella.

    Nutella on samaa mitä Ferrero Rocherin sisällä on eli jos olet niitä maistanut, olet huomaamattasi maistanut Nutellaa.

    Joskus hotelliaamiaisilla otan teelusikallisen Nutellaa jälkiruoaksi. Onhan se hyvää ja maapähkinävoi myös.

    Sydämellistä uutta viikkoa Jonna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä silloin ajatellut, kuinka paljon vaivaa näki siihen,, et pääsi kouluun. Mulla oli sentään pyörä. Mun tädit ja sedät oli menneet aikoinaan kouluun tolta metsän läpi kävellen ja talvella umpihangessa hiihtäen. 😅

      Noita sun mainitsemia karkkeja maistoin vasta toissa jouluna ekan kerran eli samoihin aikoihin kuin Nutellaa. Bongasin ne sun instasta ja mietin, et meillä ei oo koskaan syöty niitä ja ostin niitä sitten Teemulle joululahjaksi.. Ne olikin sika hyviä ja siitä tais tulla perinne, sillä Teemu löysi niitä kuusen alta tänäkin vuonna. 😍😍😆

      Samaa sinne Tiia. ❤️

      Poista
  8. Mie en osaa uida vieläkään :D Kovasti ne yritti koko ala- ja ylästeen opettaa, mutta en vaan oppinut (eikä oikein kiinnostanutkaan).

    Itse kun kävin koulua, niin muistan myös nuo -25, jopa -30 asteen pakkaset. Meillä tosin kulki ihan talon vierestä bussi (tai noilla pakkasilla ei aina kulkenut, joten sai jäädä kotiin kun vanhemmat oli töissä). Joskus tosin bussit sujahti keväälläkin ohi, kun ajoivat liian kovaa :'D Kerkesin talon nurkalle ja huomasin siinä samassa bussin takavalot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uinti ei välttämättä ole kaikkien laji... Hih

      Eikä, no olipa törkeää kun menivät vaan ohi ja jättivät sut pysäkille. Olis varmaan pitänyt olla kyttäämässä varttia ennen. 😅

      Poista
  9. Mulla on vielàkin se maapàhkinàvoi maistamatta, tànà vuonna tàhàn pitàà tulla muutos :-) Nutellaa sòin ennen paljonkin, kun Nutella-maassa asun, mutta sitten kun vàhensin sokeria niin nyt se maistuu jo liian makealta. Mulle parasta koulun uimahalli-kàynneissà oli kioski ja irtokarkit. Tykkààn kyllà uida, olen syntynyt Kymijoen varrella ja kaverini kanssa lotrailtiin aina vedessà niin kauan ettà iho oli kuin pyykkimummolla, olihan siellà kova virta, vesi kylmàà ja iilimatojakin, muttei se menoa lapsena haitannut. Uimakoulussa uin kaikki merkit, se oli tosi kiva kàydà niissà kesàllà. Sisukas olet ollut koulumatkoilla, mutta siihen aikaan ei tullut mieleenkààn ettà olisi ollut muuta vaihtoehtoa :-) Mulla oli suunnilleen sama matka, ala-asteelle reilut 3km ja ylà-aste todella kaukana. Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti maapähkinävoita, se on terveellistä, kun syö maltillisesti ja ostaa sitä, missä on vain pähkinää ja ehkä vähän suolaa. Yleensä ne kaikki crunch-versiot on sokeroituja. Musta se on tarpeeksi makeaa yksinäänkin. 🙂

      Joessa uiminen vaatiikin taitoa ja tietoa. Pohjavirtaukset yms. ei mikään helppo juttu.

      Ei todellakaan tullut mieleen muut vaihtoehdot. Nyt jos miettii, niin kyydin lyhyemmälle kuin 5km:n matkalle olis voinut saada esim. vaarallisuusperusteella, kun ei ollut katuvaloja ja teitä ei pidetty talvella aamuisin kunnossa. Olisivat olleet hyviä syitä lyhyemmän matkan kyytiin. 😅 Multa kun se 5km jäi tosi pienestä lopulta kii.

      Uimahallien irtokarkit oli aina ihan parhaita! Lasin takaa sormella osoiteltiin kuinka monella pennillä mitäkin. 😍

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives