76 € / 45 min.

Siinä summa, mitä tuleva terapeuttini laskuttaa. Istuntoja on neljä kertaa kuussa, minulle suositeltu määrä olisi kahdeksan kertaa kuussa. Minkä luulette olevan syy etten käy suositeltua kahdeksaa kertaa? Toki Kela korvaa tuosta osan ja itselle jää pyöreästi maksettavaa 30 €/kerta. Se on silti suuri määrä rahaa kuussa minun kuntoutustukirahoistani. Tähän vielä lisätään se tosiasia, että joudun joka kuukausi maksamaan itse ensin tuloistani n. 300 €:n laskun kerralla, kiikuttamaan kuitin Kelaan ja jäädä jännityksellä odottamaan korvattavaa summaa palautuvaksi tilille.

Tämä tietenkin vaikeuttaa kuukauden alun talouden suunnittelua, koska et voi laskea yhtään, mikä päivä korvaukset rapsahtavat tilille. Vain se on varmaa, että heti kuun alussa 300 €:n ja muiden laskujen suoritusten jälkeen on melkoisen p.a olo.

Olin todella ärsyyntynyt ja hämmentynyt, että tuleva terapeuttini oli muuttanut laskutuskäytäntöään. Yksi valintakriteereistäni aikoinaan oli hänen näppärä laskutuskäytäntönsä. Hetkessä ilo vihdoin myönteisestä terapiatukipäätöksestä (Hain jo viime vuonna, mutta hakemukseni hylättiin.) muuttui ärsytykseen ja epätoivoon, että vielä tämäkin! Kuinka paljon helpompaa olisi ollut vain maksaa se 120 €:n lasku kuukaudessa. Ei ainakaan terapeuttini päästä asiakkaitaan helpolla, voi olla, että muutama muukin on tästä ylimääräistä tressiä itselleen saanut. Koin kuitenkin, että meillä terapeutin kanssa synkkasi niin hyvin, etten alkanut etsimään uutta tämän uuden laskutuskäytännön takia ja mikä rumba siitä olisikaan taas tullut. Hyviä terapeutteja tai juuri sinulle oikeita on vaikea löytää.

Tästä tulikin mieleen jonkun aikaa sitten mediassa käyty keskustelu, että onko hyvin toimeentulevilla helpompi saada itselleen parempaa hoitoa kuin meillä tavallisilla tallaajilla. Tämähän on minun mielestäni aivan selvä asia. Rahalla sinä voit ostaa itsellesi niitä palveluita joita haluat ja nopeasti. Esim. minä olisin voinut aloittaa terapiani jo melkein pari vuotta sitten välittömästi, kun hoitava lääkärini siitä alkoi puhua. Tässä vaiheessa olisin terapiassani jo pitkällä. Valitettavasti minulla ei ollut pistää 600 €:a omaa rahaa kuukaudessa käynteihin. Toki oma kuntoutuminen on tärkeää, mutta pitää elämässä olla muitakin iloja. Mielestäni ei voi lähteä siitä, että ihminen upottaa kaikki liikenevät rahat terapeutille ja luopuu samalla niistä elämän muista pienistä nautinnoista, jotka tuovat itselle hyvää oloa.

Köyhät ja sairaat kyykkyyn, siltä taas tällä hetkellä vähän tuntuu. Tuon 300 €:n päälle, kun lisätään kuukauden omat lääkekulut, niin voimme huutaa kaikki yhdessä hurraa! Jos me sairaat olemme yhteiskunnalle rahallisesti taakka, niin kyllä me olemme sitä itsellemmekin. Ainakin terapeutit ja lääkefirmat kiittävät.

Jos nyt joku ihmettelee, että miksi en käy ilmaiseksi kunnallisella psykologilla, niin voin kerta, että olen istunut siellä aikaisemmin reilut kaksi vuotta tässä kaupungissa ja edellisellä asuinpaikkakunnallani saman verran. Sen jälkeen tulimme psykologin kanssa siihen lopputulokseen, että hän ei voi minua enempää auttaa vaan kognitiivinen psykoterapia olisi ainoa vaihtoehto, jota minun vielä kannattaisi kokeilla.