Olet mitä syöt

Vanhaa blogiani Lilyssä lukeneet tietävätkin, että melkein tarkalleen kahdeksan vuotta sitten muutin elämääni radikaalisti. En tiedä vauhditteko asioita se, että kolmenkympin paalu alkoi lähestyä hitaasti mutta varmasti. Kriiseilinkö? Ehkä. Otan asian jälleen esiin, koska blogiini on tullut viime aikoina uusia lukijoita mutta ennenkaikkea siksi, että toivottavasti joku saman asian kanssa painiskeleva saattaa saada tästä jutusta inspiraation ja muuttaa elämänsä suuntaa. Elokuussa 2005 tein yhden elämäni parhaimmista päätöksistä. Kaikki alkoi siitä, kun näin vasemman puoleisen kuvan:


Muistan vieläkin tuon päivän kuin eilisin. Tuijotin kuvaani ja mietin, että onko tuon kuvan ihminen tosiaan minä. Olin pienenä aina hoikka jopa laiha, vaikka söin kaiken ja enemmänkin, mitä eteeni kannettiin. Kuvanottohetkellä ikää oli 28 vuotta. Tuona päivänä päätin, että tasan viikon päästä alkaa laihdutus ja seuraavana kesänä peilistä katsoo täysin eri ihminen. En ollut koskaan elämässäni aikaisemmin laihduttanut, joten annoin viikon itselleni aikaa tutkia, mikä tapa sopisi itselleni parhaiten.

Liikunta, kiitos ei. Olen aina vihannut hikiliikuntaa, joten se oli täysin poissuljettu juttu. (Tiedän, liikunta on tärkeää ja sopii monille, mutta se ei ole minun juttuni. Tykkään käydä uimassa ja kävelyllä, mutta verenmausta suussa en saa fiiliksiä.) Olin valmis vähentämään karkin syöntiäni, mutta tiesin, että suklaasta täysin kieltäytyminen olisi itsemurha, mutta miten voisin syödä suklaata ja laihduttaa?

Hyvinkin nopeasti minulle selvisi, että minun on pistettävä ruokavalioni täysin uusiksi. Ennen urakan alkua aamupalani koostui puolesta pannullisesta kahvia. Päivällä en syönyt mitään, join ainoastaan kahvia. Illalla kotiin töistä tullessani söin ihan valtavia määriä, mitä tahansa kaapista löytyi, koska maha huusi tyhjyyttään. Ilmankos niitä kiloja oli viidessä vuodessa kertynyt.

Aikani verkkosivuja selailtuani löysin sattumalta Nutriksen, joka on hyvinvointi -ja painonhallintaohjelma. Ohjelma opetti minut syömään oikein. Opin vuoden aikana valtavasti ruoka-aineista, tiedän vieläkin, kuinka paljon rasvaa, sokeria tai kaloreita, jokin tuote sisältää. Piti vain sitoutua kolmeen asiaan: kirjata ylös kaikki syömäni ruoka, pitää kiinni kaloritavoitteesta ja syödä terveellisesti. Ruokavaliooni kuului paljon kasviksia, hedelmiä, kanaa ja kalaa. Aloin myös vihdoin syömään aamupalan: puuroa ja marjoja. Lisäksi söin usein ja pieniä annoksia niin ettei nälkä päässyt yllättämään. Tähtihetkeni oli iltaisin töistä tultuani, kupillinen teetä ja neljä palaa Fazerin Sinistä. Suklaapalat olivat sitten tietenkin pois jostain muusta syötävästä. Suklaan kalorimäärällä olisin voinut täyttää mahaani mm. kuudella tomaatilla, joka tietenkin olisi ollut terveellisempää, mutta en ollut valmis luopumaan pienestä nautinnostani. Se oli palkintoni hyvin tehdystä työstä. Terveellinen ruokavalio ei näkynyt ainoastaan vartalossani, se alkoi näkyä myös ihossani. Näpyt katosivat ja iho hehkui.

Olin asettanut itselleni tavoitepainon, jonka jälkeen laihdutus loppuisi. Pääsin siihen kesäkuussa 2006. Vajaassa vuodessa painoa lähti 17 kg ja vyötäröltä senttejä 16. Olen ihminen, jolle ruoka kertyy vyötärölle niinkuin kuvasta voitte nähdä. Tämän jälkeen alkoikin se vaikein vaihe, miten pitää saavutettu paino. Laihdutusruokavaliolla en voinut jatkaa, sillä paino tippuisi vain entisestään. Kiitos Nutriksen olin vuodessa oppinut täysin uudet elämäntavat. Söin aamupalan, söin usein, söin pienempiä annoksia, mutta osasin myös herkutella. Koko vuoden aikana mikään ruoka ei ollut kielletyllä listalla. Lopetin ruokien kirjaamisen ja kalorien laskemisen, mutta jatkoin eteenpäin uusilla ruokailutottumuksillani. Kesän 2006 jälkeen kiloja on tullut takaisin kaksi. Paino pysyttelee kilon heilahtelulla samassa. Olen varma, että kehoni tietää, että tämä on se ihanteellisin paino itselleni.


Olen säästänyt kesällä 2006 ostamani suosikki farkkuni. En ole käyttänyt niitä enää vuosiin, mutta ne kertovat minulle parhaiten, onko aika katsoa, mitä suuhuni pistän. Läpäisin farkkutestini tänä aamuna.

Vuosi laihduttajana opetti minulle yhden asian. 

Olet mitä syöt.







  1. Kiitos <3 Tämä sun postaus tuli kuin tilauksesta. En tiedä, oletko jo ehtinyt näkemään tuoreimman postaukseni, mutta samassa aiheessa mennnään.

    http://whiteandfresh.casablogit.fi/lue/2013/08/painonpudotus-pohdintaa

    Mietiskelin muun muassa elimistöni herättämistä Jutta Gustafsbergin Go Jutta Go -dieetillä ja tämä jotenkin varmisti sen, että aion yrittää, ainakin sen aikaa kun vaan voin. Taloustilanne voi muodostua esteeksi, mutta tiedän pystyväni ainakin aloittamaan dieetin ja varmasti sillä on jo paljon merkitystä.

    Hyvä Jonna, olet inspiraationlähteenä varmasti monelle! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä tiellähän sinä jo olet. Tsemppiä jatkoon!

      Poista
  2. Vau! huikea suoritus :) erityisen hienon tästä saavutuksesta tekee se, että olet pysynyt uusissa mitoissa noin monta vuotta. Hyvä Jonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Laihduttamista pelottavampaa oli se hetki, kun se piti lopettaa. Onneksi vuodessa ehti oppia uudet elämäntavat, muuten tuskin olisin onnistunut.

      Poista
  3. Hyvä postaus ja hieno saavutus! Olen miettinyt näitä samoja asioita viime viikkoina. Olin ennen todella hoikka (58kg, 172cm). Nyt painoa on ainakin 10kg lisää, enkä oikein enää tunnista itseäni. Siirrän kuitenkin elämäntaparemontin aloittamista, koska syömishäiriöistä kärsineenä ajatus on jotenkin pelottava. Mitä jos homma lähteekin hanskasta? Olen niin mustavalkoinen ihminen, että se on kaikki tai ei mitään. Yritän nyt sulatella näitä ajatuksia ja suunnitella jonkinnäköistä kevyttä alkua. Minäkin inhoan liikuntaa, mutta jospa saisin itseni jotenkin innostumaan siitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olet ollut kyllä tosi hoikka. Olen lyhyempi (168 cm), enkä ole aikuisiällä painanut noin vähän kuin sinä hoikimmillasi. Itsellä on myös tuota kaikki tai ei mitään vikaa, joten laihdutuksen lopettaminen oli aikoinaan iso juttu. Teki mieli jatkaa, mutta toisaalta olin asettanut tavoitteen, joten pitäydyin siinä. Minä olen yrittänyt tuota liikuntaa, mutta olen armottoman kömpelö, kaikki ryhmäliikuntatunnit on big no. :D Vedessä ainoastaan tunnen olevani elementissäni.

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives