Niin se kuukausi vaan vierähti ja on 10 kuvaa kesään -haasten aika. On muuten aivan erinäköinen maisema kuin viime kuussa. Tuo vaahtera tuossa oikeassa alareunassa on muuten jännä. Se ei muuttanut väriä ollenkaan. Vihreät lehdet pysyivät sitkeästi siihen asti, kunnes pari viikkoa sitten tulivat yöpakkaset ja lehdet paleltuivat ruskeiksi. Silti ne eivät ole kovastakaan tuulesta huolimatta tippuneet. Taisi kylmä kesä sekoittaa puun pasmat ihan täysin. Monena aikaisempana vuonna siinä on ollut mieletön väriloisto.
Kellonajasta en pystynyt pitämään kiinni, koska mieheni oli nukkumassa vielä klo 9.45, enkä kehdannut sitten lähteä repimään pimentäviä verhoja pois edestä, että olisin saanut kuvan samaan aikaan otettua kuin syyskuussa. Kuva on otettu 21.10 n. klo 11.
Olen täällä taustalla jo kaikessa hiljaisuudessa valmistellut tänä vuonna vkolle 49 osuvaa arvontaviikkoa. Tällä viikolla sain varmistettua seitsemännenkin arvonnan tuolle viikolle. Joten nyt on kaikki valmiina, enää kuvat ja tekstit puuttuvat. Vaikka kuvittelin, etten viime vuoden jälkeen enää pystyisi ylittämään itseäni arvontaviikon suhteen, taisin olla väärässä. Sillä tästä vuodesta on tulossa vielä mahtavampi kuin kahdesta edellisestä. Odottakaahan vaan. ;) Mukana tietenkin vain omia lempituotteitani. Jos olette seuranneet ahkerasti blogiani, saatatte arvatakin, mitä on tällä kertaa mukana.
Mennyt kesä ja syksy ovat olleet itselleni täällä taustalla todella vaikeaa aikaa, niin vaikeaa, että on ollut hankalaa kirjoittaa tänne mitään henkilökohtaista. Ei ole ollut sellainen fiilis. Terapiakin on polkenut paikallaan, koska kaikki aika siellä menee oman ahdistuksen ja vaikean tilanteen purkamiseen, eikä niille hienoille ahaa-elämyksille, mitä viime talvena terapiassa koin, ole ollut enää tilaa. Kaikki jo eteenpäin menneet asiat ovat ottaneet kovasti takapakkia. Siksi täällä blogissakin on ollut enemmän kevyempää ja pinnallisempaa asiaa, koska haluan, että minulla on joku paikka, jossa voin ajatella jotain muutakin kuin ympärilläni vallitsevaa ahdistavaa tilannetta, jota en voi hallita. Tulen varmaan joskus avaamaan tilannetta teille paremmin, jos asioihin alkaa selvyyttä tulemaan. Onneksi on edes hyvä parisuhde, mikä tuntuu kantavan kaiken tämän keskellä. Tietenkin myös te ihanat lukijat, jotka olette käyneet täällä viime aikoina todella ahkerasti ja jättäneet jälkeenne kommentteja. Viime viikolla rikottiin mm. blogin päiväkohtainen kävijäennätys, mikä oli aivan mahtavaa. Kiitos!
Tätä postaussarjaa on kyllä kiva seurata :)
VastaaPoistaOi, en millään malta odottaa mitä kaikkea ihanaa on tulossa.
Ei varmaan meillä kellään elämä ole koko ajan ruusuilla tanssimista, ei ainakaan itsellä.
Jaksamista sinulle ja kiva on lukea myös näitä kevyitä ja pinnallisiakin postauksia <3 <3
Mä en oikeasti olisi uskonut, että maisema muuttuu kuukaudessa näin paljon! :o Aika huikea pistää lopuksi nää kaikki kuvat rinnakkain. :)
Poista<3
Kiva kyllä tuo teidän maisema. :)
VastaaPoistaPidä vain kevyenä tämä ja kirjoitat juuri niitä asioita mistä tulee hyvä mieli. Ja onneksi on hyvä parisuhde, tiedän kokemuksesta kuinka se parhaimmillaan kantaa. Voimahalaus. <3
Se on aika erikoinen, vaikka asutaan kerrostalossa, koko katu toiselta puolen on täynnä rintamamiestaloja. :)
PoistaKiitos Ulpu! <3
Voi mä jäin niin kaipaamaan sitä oikein upeaa väriloistoa! Meidän lähellä on kans valtavia vaahteroita, jotka loistavat upeina syksyllä, tänä vuonna ne rupsahtivat suoraan ruskeiksi. O_o
VastaaPoistaOn tosiaan keltaisuus melkein täysin poissa tässä kuvassa. Toi vaahtera oli tosi outo, siinä ei ollut mitään muuta väriä kuin se vihreä ja sitten yöpakkasten vaikutuksessa siitä tuli ruskea, ei ollenkaan sitä normaalia väriloistoa. :o Joku ihme homma noissa selkeästi tänä syksynä.
PoistaKiva kuvahaaste, voisin tehdä saman joskus.
VastaaPoistaMinullakin on takana vaikeita asioita, joita en pysty tai halua jakaa blogissani. Hetkittäin on tuntunut todella vaikealta olla luova, kun kaikki voima on mennyt arjesta selviämiseen. Toivon sinulle paljon kauniita asioita, niin jaksat pimeän vuodenajan yli <3
Kiitos Ninni! <3
PoistaMusta on ollut jotenkin jännä huomata itsestä se, että kun menee vähän paremmin on helpompi kirjoittaa täällä blogissa myös niistä vaikeista asioista, kun sittten kaikki tuntuu menevän vastamäkeen, niin niistä ei enää pystykään kirjoittamaan, koska koko elämä pyörii jo muutenkin niiden ikävien asioiden ympärillä. :(
Paljon voimia ja haleja sinne! <3
Jaksuja sinne <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaMenee se ohi joskus. Ehkä tuon ison väännön jälkeen pääset selvemmille vesille ja tunnet saavuttaneesi jotakin, paremman olon ainakin.
VastaaPoistaOdotan jo arvontoja:) Samalla ihmettelen kaikkia, jotka jaksavat järjestää sellaista, siinähän on hirveä homma!
Toivon niin...
PoistaMulla on varmaan Äiti-Teresa -syndrooma, saan itselleni vaan jotenkin niin hyvän olon siitä, kun voin järkätä jotain kivaa toisille, että se on kaiken vaivan arvoista! ;)
Tsemppiä! Mullakin on ollut nyt vähän rankkaa, kun tälleen kevyesti ilmaistuna etsin elämälleni suuntaa. Eipä tähän toistaseksi ole auttanut muu kuin päivä kerrallaan eläminen. :) Blogi on mukava paikka, kun sinne ei ole pakko tuoda mukanaan ikäviä asioita. Rauhallista viikonloppua!
VastaaPoistaSulla on niin kuin tollainen "pienen" asian mietintä päällä. ;) Toivottavasti suunta löytyy! <3 Mulla ei ole suunta hukassa, toteutus vaan ontuu ja todella pahasti. Melkein 10 vuotta meni, että tajusin, mikä olisi itselle parhaaksi. Valitettavasti toteutuminen ei ole ns. itsestä kii vaan monista muista.
PoistaRentouttavaa viikonloppua Nella!
Harmi, etten kerinnyt heti syyskuusta mukaan tähän, mutta nyt mulla on kuva, vain postaus puuttuu enää. :3
VastaaPoistaMahtavaa! Jään ootteleen sun kuvaa. :)
Poista<3 ajattele sitten kun on vuosi vierähtänyt ja kokoat kuvista kollaasin, tämä on mainio haaste. Kaikelle muulle sanon <3
VastaaPoistaNiin on, ihan mahtava muisto, jos vaikka joskus muuttaa. Ajattelin ottaa 12 kuvaa, jos vaan mahdollista niin saisi koko vuodenkierron täydellisenä. <3
PoistaOsaan niin samaistua tuohon fiilikseen, ettei oikein tee mieli kirjoittaa (tai minun tapauksessani edes puhua) niistä asioista, jotka ovat pahiten ristissä pään sisällä. Kun alkaa vähän selkiytyä, on helpompi sanoa kaikki ääneen. Paljon tsemppiä päiviin! Ja tuoksukynttilöitä kehiin <3
VastaaPoistaSe on tosi jännä, miten menee niin lukkoon. Kevättalvella kun oli parempi vaihe, oli niin helppo kirjoittaa tänne kaikesta, nyt ei halua vaan ajatukset ovat täällä ihan muissa asioissa.
Poista