Isoja kysymyksiä

En itseasiassa yhtään tiedä, mitä te lukijat ajattelette näistä haasteista mitä blogeissa kiertää. Ovatko ne teistä mielenkiiintoisia vai tylsiä? Itse ajattelen niin, että niiden kautta olen itse saanut tutustua moneen sellaiseenkin bloggaajaan paremmin, jotka eivät yleensä pahemmin elämäänsä blogissaan avaa. Niissä on samalla sellaista kivaa kotikutoisuutta, joka ainakin mielestäni tänne blogiini istuu hyvin. Siksi olenkin ottanut näitä haasteita vastaan ja tuonut niitä tänne aina tietyin väliajoin ja onhan minulla tällä hetkellä menossa monta kuukautta kestävä haasteprojekti nimeltään 10 kuvaa kesään.

Tämän kertaisen haasteen sain kuitenkin Glitz & Glamin Minnalta. Muistan vieläkin kuinka jännää oli nähdä Minna ensimmäistä kertaa, sillä olin ennen ensimmäistä tapaamistamme lukenut Minnan blogia jo vuosia. Minulle Minna on se tyyppi, jonka blogista käyn opettelemassa, miten saa tehtyä makeimman smokeyn. Ne ovat aina yhtä klassisen tyylikkäitä, joten ne on helppo kuvitella myös omiin silmiini, vaikka toteutus on aina sitten tietenkin muunneltua, koska omat silmäni ovat niin erilaiset.

Tämän kertainen haaste sisältää vain kolme kysymystä, mutta nyt ollaankin sitten niin isojen kysymysten äärellä, että näitä joutui oikeasti pohtimaan, ainakin osaa. Huvittavaa sanoa, mutta terapiassa käynnistä oli todellakin hyötyä näitä miettiessä, koska kysymyksiä on tullut mietittyä siellä muutenkin.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Tähän tietenkin voisi luetella ne perusasiat: mies, ystävät, te lukijat... ja niistä toki olen kiitollinen, olen tainnut sen monta kertaa täällä sanoa aikaisemminkin.♥︎ Joten halusin vastata tähän jotain muuta ja jäin pohtimaan kysymystä joksikin aikaa. Juuri nyt olen kiitollinen hetkistä ja siitä, että olen oppinut uudelleen nauttimaan niistä. Elin monta vuotta tilassa, jossa ajattelin elämää suurempana kokonaisuutena. Lopulta siitä kokonaisuudesta tuli niin suuri, etten pystynyt sitä enää hallitsemaan. Olen viime vuosina löytänyt itsestäni jälleen sen lapsen, joka halaili puita, hengitteli kaarnan tuoksua nenäänsä tai heittäytyi sammalmättäälle kuunnellen koivun lehtien suhinaa sekä haisteli ympärillä olevaa mahtavaa vanamojen tuoksua. Laittoi silmät kiinni, oli vaan. Niiden hetkien muistelu kertoo sen, että hetkistä nauttiminen on ollut ennen hektistä aikuisikää iso osa minua. Ne hetket vain hukkuivat matkan varrella. Eilen tuijottelin putkiremontin keskellä kertakäyttömukista teetä ryystäessäni männyssä hyppivää oravaa ja hymyilin. Se pieni orava, auttoi irroittautumaan hetkeksi stressaavasta ympäristöstä ja nauttimaan siitä hetkestä. Olen tosi kiitollinen siitä, että hetkistä nauttiminen on palannut elämääni vahvemmin.

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Tämä oli helppo. Jälkikäteen on aina helppo jossitella. Ajattelen asioista niin, että jos en olisi toiminut tietyissä tilanteissa niin kuin silloin toimin, elämäni voisi olla hyvin erilaista. Mutta mitäpä sitä jälkikäteen miettimään. Monet eivät usko kohtaloon, mutta minä uskon. Elämässäni on tapahtunut niin paljon asioita, joissa kohtalolla on kätensä pelissä. Se mitä olen valinnut, on johdatellut minua sitä polkua kohti, jonka kohtalo on minulle määrännyt. Mitä asiaa elämässäni haluaisin muuttaa? Olisi helppoa sanoa, haluaisin olla terve. Koska kyse ei ole fyysisestä sairaudesta, muutos voi olla pelottava. Entäs jos en "terveenä" olekaan sellainen henkilö, josta mieheni pitää tai josta ystäväni pitävät? Joten en muuttaisi sitäkään. Elän vain päivän kerrallaan ja katson, mitä sillä kohtalolla on tarjottavana.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tämä oli ehdottomasti kysymyksistä se vaikein. Ai miksikö? Siksi, että esitän tämän kysymyksen itselleni joka ikinen aamu. Joka aamu keksin jonkun tarkoituksen, jonka avulla jaksan iltaan. Kuulostaa varmaan karulta, mutta en mieti asiaa päivällä, mutta joka aamu se jostain syystä jaksaa pohdituttaa. Yhtenä päivänä tarkoituksena voi olla itse tehty pizza, jota tekee kamalasti mieli. Toisena päivänä on kiva blogijuttu sovittuna. Toisena päivänä ystävät, jotka ovat tulossa käymään. Tai sitten se voi olla se orava, jota katselin aamulla hymyillen. Elämän tarkoitus on tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja tekevät itsellesi hyvää, asioita, jotka tekevät hyvän mielen. Elämän tarkoitus on nauttia niistä pienistä hetkistä.

Minä haastan mukaan seuraavat bloggaajat:

Nonnula -blogin Jonna – Ihana kaimani, jolla on lämpimin halaus ja luonne mitä tiedän. Kaiman kanssa jutellessa aika unohtuu. 

Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia – Tiia oli blogini ensimmäisiä ahkeria kommentoijia, kun aikoinaan siirsin blogini Lilysta tänne Bloggeriin. Tiian hauskat kommentit jaksoivat piristää päivääni. Tiesin jo ennen ensi tapaamistamme, että meiltä ei tule loppumaan jutut kesken, eikä ne loppuneet. 

Beauty Highlights -blogin Mia – Sielunsiskoni. Mia on luonteeltaan paljon kuplivampi ja ulospäisuuntautuneempi kuin minä, hän on brunetti (ainakin tällä hetkellä ;) ), mutta melkein kaikki muu meissä onkin samaa. Mia on se tyyppi, jolle kerron melkein ensimmäisenä huolistani tai iloistani. Sama toimii myös toisinpäin. 

Pieniä timantteja -blogin Virpi – Joskus joku ihminen tuntuu läheiseltä, vaikka häntä ei ole koskaan livenä tavannut. Virpi on sellainen, siitä asti kun hän aika päiviä sitten kirjoitti ensimmäisen kommenttinsa blogiini.