30 vuoden ystävyys



Viime viikonloppuna minulla oli yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä yökylässä. Voin laskea elämästäni kahden käden sormilla ne ihmiset joiden tulemisen yökylään tunnen kotoisaksi. Eikä minun mielestäni niitä ihmisiä enempää tarvitse ollakaan. Viikonloppuna luonani oli paras ystäväni, jonka kanssa näistä joulun alla olevista visiiteistä on tullut traditio. Hyvää ruokaa, vähän viiniä ja höpötystä, viimeisten kuulumisten vaihtamista sekä tietenkin vanhojen muistelua, samat asiat jaksaa naurattaa joka kerran yhtä paljon. Viikonloppuna nauroin erästä asiaa pitkästä aikaa niin paljon, että minulla oli vedet silmissä. Happi ei meinannut tällä kertaa loppua ahdistuksesta vaan naurusta.

Olen tuntenut H:n melkein koko elämäni. Tutustuimme kolmekymmentä vuotta sitten. Muistan vieläkin sen päivän, kun H ilmestyi kotini ovelle. Meistä tuli välittömästi parhaat ystävät. Tuntuu, että H on ollut elämässäni aina, vaikka elämää ei voi ennustaa, jotenkin tiedän, että hän tulee olemaan aina mukana. Niin paljon on tapahtunut, etten voi ajatella mitään asiaa, mikä meitä voisi enää erottaa. Olemme riidelleet koko ystävyytemme aikana vain kerran, taisin olla silloin kymmenen vanha. Kiista syntyi kalenterista olevasta koirarodusta. Vaikka normaalisti näimme lapsuudessa useita kertoja viikossa, koirakiista ajoi meidät erilleen kahdeksi kuukaudeksi, kunnes tarkistin koirarodun eläinkirjasta (siihen aikaan ei ollut Googlea...) vain huomatakseni, että olimme olleet molemmat väärässä. Tämä asia piti tietenkin mennä juosten kertomaan H:lle. Siitä riitti naurua silloin ja siitä riittää sitä vieläkin. Lähinnä siksi, että kuinka typerästä asiasta tuon ikäisille voi tulla riitaa.


Minun "syytäni"on myös se, miten H tapasi aviomiehensä. Paras ystäväni on naimisissa serkkuni kanssa (joka tietenkin lähentää välejämme entisestään), sen saman serkun joka ojenteli minulle niitä nenäliinapapereita tätini hautajaisissa. Leikimme kaikki kesät yhdessä, koska serkkuni vietti kesälomallaan paljon aikaa kotonani meidän mummolassa. Mummolla oli kotona aina avoimet ovet kaikille, joten kesät olivat välillä melkoista vilinää. En osaa selittää, mutta jo silloin lapsena tiesin, että he tulevat menemään naimisiin. Se oli sitä vahvaa intuitiota, mitä minulla on aina ollut asioista. Heidän välillään oli aina omanlaisensa jännite, mikä ei jäänyt minulta edes lapsena huomaamatta. Vuodet vierivät, serkkuni ja H:n suhde oli jatkunut jo pari vuotta molemmin puolisena kyräilynä. Tämä itse asiassa ärsytti minua ja mietin, että asiaan pitää saada muutos. Sain tilaisuuteni kaksikymmentä vuotta sitten juhannuksena ja päätin toimia amorina. Olin menossa viettämään juhannusta serkkujeni ja heidän ystävien kanssa. Tiesin, että H oli yksin kotona, joten sain idean soittaa hänelle ja sainkin houkuteltua hänet juhannuksen viettoon samaan paikkaan. Siitä juhannuksesta lähtien he ovat olleet yhdessä. Joten otan ehkä pienen kiitoksen tästä asioiden eteenpäin nytkähtämisestä itselleni. ;) 

Kolmenkymmenen vuoden aikana olemme kokeneet H:n kanssa mielettömiä juttuja: käyneet yhdessä kielikurssilla, telttailleet, bilettäneet, kasvaneet lapsista teineiksi, teineistä nuoriksi aikuisiksi ja lopulta aikuisiksi. Olemme olleet läsnä toistemme elämän tärkeimpinä päivinä. Yksi hienoimpia hetkiä kuitenkin oli, kun H pyysi minua esikoisensa kummiksi, siitä huolimatta, että olin lapsuudesta lähtien kieltänyt häntä. "Sitten kun saat lapsen, muista, ettet pyydä minua kummiksi, vannotin." H kuitenkin tuntee minut välillä paremmin kuin minä itse. Kun H soitti ja kysyi asiaa, minun oli hyvin helppo vastata kyllä. 

H on paras ystäväni, mutta näen häntä vain pari-kolme kertaa vuodessa, mutta se riittää hyvin. Juttumme jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäimme. Tapaamisten välissä emme juurikaan pidä yhteyttä, meidän ei tarvitse. Kumpikin tietää, että toinen on olemassa, jos apua tarvitsee. Emme jaa H:n kanssa kosmetiikkainnostustani, vaikka H:lta saattaa joskus tulla viestiä, kuten muutama viikko sitten: "Osaatko suositella mitään kivaa neutraalia luomiväripalettia?" Minä olin aikoinaan se, joka auttoi H:ta valitsemaan hääpäiväksi tuoksun, kynsien värin sekä laittoi hänen hiuksensa. H:ta ei nämä jutut kamalasti kiinnosta. Pyysin silti viikonloppuna nähdä mitä hänen meikkipussissaan on. Olin kieltämättä hämmästynyt, kun paras ystäväni kaivoi esiin luomivärinpohjustajan. Kiljaisin melkein riemusta, kun näin näinkin erikoisen tuotteen hänen pienessä pussukassaan. Myönnän, että koitan salaa käännytellä ystävääni ja sujauttelen silloin tällöin hänen paketteihinsa jotain kosmetiikkaa. 


Kun H lähti, aloin miettimään miten älyttömän onnekas olen, että minulla on hänen kaltaisensa ystävä elämässäni. Miten hienoa on, että on joku jonka kanssa voi muistella omaa lapsuuttaan ja elämää. Joku joka on nähnyt asiat, kun minä olen nähnyt ne. Ihminen joka jo melkein katseestasi tietää mitä aiot sanoa ja jatkaa aloittamasi lauseet sujuvasti loppuun. Silti ihmisinä me olemme osaksi hyvin erilaisia, mutta ne meille tärkeimmät asiat ovat samoja. Ne ovat niitä jotka meidät yhdistävät. Aina.

Onko teidän elämässä vielä lapsuudenystäviä mukana?



  1. Ah, ihana postaus! <3 Tuollaiset läpi elämän säilyneet ystävät ovat niitä vankimpia ystäyyssuhteita. Ne ystävät ovat jo lähestulkoon perhettä :)

    Itselläni on muutamiakin lapsuudesta asti mukana kulkeneita ystäviä. Rakastan heitä ja he ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ihmisiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ne on, yleensä jos ne kestää toisen elämänmuutokset niin kuin meillä niin ne kestää loppuun asti. Todellakin on perhettä ja H sitä minulle nyt ihan virallisesti onkin. ;)

      Poista
  2. Ihana teksti. <3 Minulla on edelleen hyvät välit omaan lapsuudenystävääni, pidämme harvoin yhteyttä mutta aina kun pidämme niin voisimme jutella taukoomatta monta päivää putkeen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Näissä ystävissä on juuri parasta se, että sitä yhteyttä ei tarvitse olla päivittäin, ei edes kuukausittain, silti jutut jatkuvat aina siitä mihin edellisellä kerralla jäivät. :)

      Poista
  3. Onpa ihana tarina! On olemassa joku, jonka kanssa voi muistella lapsuutta, jonka kanssa on kokenut nuoruuden väkeviä tunteita ja kasvanut vähitellen aikuisuuteen, se on valtavan hienoa. Mulla on yksi sellainen paras ystävä ja siskoni on toinen. Ystävien kanssa ei tarvitse tavata tai olla yhteydessä jatkuvasti tai muodon vuoksi, yhteydentunne on tiivis välimatkasta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemasi asiat ovat juuri niitä todella isoja yhdistäviä tekijöitä, sitä muovautuu yhdessä toisen kanssa. Sisarukset saattavat usein olla juuri tällaisia. <3

      Poista
  4. Ihanaa kun on ystäviä <3 minulla on pari ystävää jotka ovat kulkeneet mukana monta, monta vuotta, kouluajoista lähtien. Sitten on tuoreempia ystävyyksiä joiden toivon kulkevat pitkään mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on jännää se, että mulla on H, joka on ollut mukana lapsuudesta asti, myös kouluajan, mutta keitään muita kouluajan kavereita ei ole. Kaikki loput ystäväni olen tavannut lähes kolmekymppisenä tai sitä myöhemmin.

      Poista
  5. Ihana postaus, sydämestä oikein ottaa. Hyvä ystävyys on juuri tuollaista, paineetonta, kun nähdään, kaikki on kuten eilenkin. <3

    Kyllä täällä on useampi noin pitkä ystävyys, on jopa 43-vuoden pituinen, jonka kanssa kaikki on aina kuten teillä. Olemme toistemme lasten kummeja, on minulle kuin sisko. Sitten on muita, lukiossa ystävystytty ja kappas, siitähän on jo 30-vuotta.

    Tuo yökylähommeli on muuten jännä, joitain ihmisiä stressaa, joidenkin kanssa yökyläily on luontevaa ja helppoa.

    Tuo teidän koirariita oli suloinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ystävyyksiä sulle!

      Koirariita oli aivan hulvaton, mykkäkoulu ja lopulta molemmat väärässä. :D

      Ihanaa torstaita Tiia!

      Poista
  6. Ihana postaus! Tuli ikävä omaa BFF:ääni, joka asuu tällä hetkellä toisella puolella maapalloa. <3

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus! Mulla on elämässä kolme lapsuudenaikaista ystävää, kaikkien kanssa tunnettu yli 30 vuotta, yksi heistä on sydänystäväni. Meillä myös oli lapsena riitoja (ihan tyhmistä asioista!), mutta aikuisiällä ei olla juurikaan riidelty.

    Mä oon huono ystävystymään eikä mulla oikein olekaan koulua-ajoilta tai työpaikoista jääneitä ystäviä. Jotenkin yhtydenpito on vaan aina jäänyt. Nykyisessä työssä on pari ihmistä, joita voin pitää ystävinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulpu. :)

      Wau oikein kolme. Kyllähän H on se sydänystäväni, vaikka mulla on myös muita ihania ystäviä, yhteinen lapsuus on vain sellainen tekijä, jonka vuoksi toisista ei voi tulla ihan samanlaisia ystäviä, vaikka aivan ihania ovatkin. Heidän kanssaan minulla on sitten eri jutut kuin H:n. Omat muut ystävät olen tavannut vasta aikuisiällä lähempänä kolmekymmentä ja tietenkin blogin kautta olen saanut ihan parin viime vuoden aikana pari todellista uutta ystävää, mutta vielä isomman liudan kavereita. :)

      Poista
  8. Ihana postaus Jonna <3 Onneksi silloin joskus löysin tieni tänne ja nyt ollaan myös tutustuttu, onneksi <3 :)

    Itsellä ei montaa ystävää ole mutta ne muutamat ovat sitäkin rakkaampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marina! <3

      Sama, mulla on reilusti alle kymmenen ystävää, loput on kavereita.

      Poista
  9. Minulla on yksi ystävä, joka on säilynyt läheisenä ihan kouluajoista lähtien. Sitten on toinen, ala-asteaikojen paras ystävä, jonka kanssa yhteydenpito jäi kymmeneksi vuodeksi, jonka jälkeen lähennyimme uudelleen ja oli kuin ei mitään yhteydenpitokatkosta olisi ollutkaan. Nyttemmin taas on vähän yhteydenpito jäänyt, mutta olen varma, että molemmilla on sellainen fiilis, että kun taas tapaamme, ei ole yhtään vaivautunut olo.

    Aikuisiällä, itseasiassa tämän vuoden puolella olen löytänyt uuden ystävän, joka tuntuu siltä kuin olisimme aina tunteneet. Tapasimme baarin vessassa :D Olen varma, että hänen kanssaan tulemme olemaan tekemisissä koko loppuikämme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tavannut myös kaksi mun aikuisiän ystävää baarissa. :D Kyllä niitä sieltäkin näköjään löytää. :D

      Poista
  10. Mulla on ystävä, jonka olen tuntenut melkein 35 vuotta. Emme tapaa usein välimatkan takia, mutta hän on juuri sellainen, jonka kanssa juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Esikoisen kummin olen myös tuntenut yli 30v. Toisaalta mulla on myös aivan ihania ja rakkaita ystäviä, jotka olen tuntenut vain muutaman vuoden ja silti olemme läheisiä. Ystävyys on vähän erilaista kun takana on pitkä, yhteinen historia mutta yhtä kaikki, jokainen ystävä on tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävyys on tosiaan erilaista, jos takana on pitkä yhteinen historia. Muiden ystävien kanssa ystävyys on sitten erilaista, mutta ihan yhtä tärkeää. <3

      Poista
  11. Ihana teksti. Ja kiva että sinulla on elämässäsi tuollainen henkilö. Mulla on yksi lapsuuden(paras)ystävä vieläkin elämässä, tosin ei enää niin paljoa kuin ennen koska asutaan nykyään eri paikkakunnilla. En ole ikinä ollut kenenkään paras ystävä molemminpuolisesti, en nykyäänkään vaikka mulla onkin tuon lapsuudenystävän lisäksi yksi toinen hyvä ystävä. Toisaalta mun luonne on sellainen että jos joku 'roikkuu' mussa liikaa kiinni niin alkaa ahdistaa ja otan etäisyyttä joten ehkä ihan hyvä että kukaan ei ole mua luokitellut ikinä bestiksekseen. Vähän sama kun mietin lemmikkiä ottaessa että haluan ehdottomasti kanin sillä ne eivät kiehnää kyljessä kokoaikaa vaan tulevat luo kun itse haluavat. Mulla menee hermo äitin koiriin aina kun niiltä ei saa hetken rauhaa :-D Kommentti ajelehti vähän alkuperäisestä pointista, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emmi! :)

      Sama, en halua, että ollaan liikaa kii, koska tarvitsen oman tilan ympärilleni. Hah, sehän on hauska, että kommentti välillä vähän ajalehtii, siitä tulee mielenkiintoisempi. ;)

      Poista
  12. Yksi lapsuudesta mukaan tarttunut ystävä löytää ja se onkin sitten se kaikista läheisin. Mutta voi miten herkullisen näköisiä joulutorttuja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulutortut on parhaita, vaikka se omppuhillo on hyvää, niin luumu on mun lemppari. :p

      Poista
  13. Ihana kirjoitus ja ihanaa, kun sinulla on tuollainen ystävä. Minulla on ystävä nuoruusvuosilta, mutta muutimme eri paikkakunnille ja lopulta molemmat ulkomaille ja sitten yllättäen vuosien jälkeen tapasimme ja olemme kyllä pitäneet sen jälkeen yhtä. Mutta välillä näemme todella harvoin, harmi. Toinen ystävä on aikuisena parikymppisenä löytynyt ja olemme ristiin lastemme kummeja ja nyt hän ryökäle meni ja muutti pari vuotta sitten Ouluun. Todella harvoin näemme, mutta juttu jatkuu siitä, mihin edellisellä kerralla jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M. :) Ouluun on kieltämättä vähän matkaa, mutta vanhimmat ystävät ovat juuri noita joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin se on edellisellä kerralla jäänyt. <3

      Poista
  14. Kaunis kirjoitus! Mulla on muutama lapsuudenystävä vielä kuvioissa mukana, tosin meidän stoori alkaa vasta yläasteelta :) Ehkä näissä ystävyyksissä liimana on ollut tietty hengenheimolaisuus, samanlainen aatemaailma. Koska esim. ala-asteaikaisten kamujen kanssa tiet lähtivät erkanemaan, ilman draamaa, kun löysi niitä omaan "heimoon" kuuluvia uusia ystäviä. Vaikka ystäväni asuvat itseasiassa samalla paikkakunnalla, näemme harmillisen vähän, mutta kuitenkin useita kertoja vuodessa ja meillä on tiettyjä perinteitä-kesäretki keväällä/kesällä ja pipareiden leipominen joulun alla :) Tänä vuonna tosin oli just silloin kipeänä, mutta viimeksi eilen nähtiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salka. <3

      Noi perinteet on ihan parhaita. Meillä oli ennen H:n perhettä tapana mennä juhannuksena saareen telttailemaan, no se tietenkin jäi, kun H sai lapsia. Nykyisin juhannukset kuluu aika usein H:n mökillä ja sitten joulun alla on aina tämä oma traditio. :)

      Poista
  15. Aivan ihana postaus! Minua alkoi hymyilyttämään, kun ajattelin, miten sitten joskus vanhempina istutte yhdessä ja kun muisti alkaa tehdä temppujaan, niin toinen muistaa jonkin asian ja toinen toisen - täydennätte sitten vain toistenne muisteja;)
    Näin minä olen sen oman lapsuudenystäväni kanssa asiat sopinut - kaveria ei jätetä sittenkään, kun hän ei enää sinua ehkä muista koko aikaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3

      Hah, mä toivon, että pysyn yhtä skarppina kuin oma mummoni loppuun asti, mutta on hyvä olla varamuisti. ;)

      Poista
  16. Mukava kirjoitus ystävyydestä! Tiukkispipo täällä jäi hieman pohtimaan, että jos ystäväsi ei ole kiinnostunut kosmetiikasta, eikö se ole ok. Miksi sinun edes lempeästi pitäisi yrittää "käännyttää" parasta ystävääsi, eikö hän ole paras juuri sellaisena kun on. Omana itsenään.
    Tiukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käännyttäminen nyt oli ihan täysi läppä. Ystäväni kuitenkin käyttää kosmetiikkaa, hänellä on jopa useampia tuoksuja, luomiväriä, sitä mainitsemaani pohjustajaa, kasvovoiteita, silmänympärysvoiteita jne. Ne eivät vaan ole hänen intohimonsa, joten kosmetiikkalahjat ovat varmasti tervetullutta päivitystä hänelle tuotteisiin, jotka hän itse kokee vaikeana ostaa. Miksi muuten luulisit, että hän kyselee minulta tekstiviestitse tuoksuvinkkejä tai nudeista luomiväripaleteista, tietää, että minä osaan neuvoa nopeasti hänen tyylisen, eikän hänen tarvitse käyttää kauaa aikaa asian hankkimiseen, josta hän ei niin tiedä. ;)

      Poista
  17. Olisi ihan mukavaa, jos olisi joku, jonka olisi tuntenut niin kauan. Lapsuuden paras ystäväni muuttui murrosiän kynnyksellä sen verran, että jäin kelkasta. Olisin alun perin halunnut pitää yhteyttä, mutta kun sitten kohtasimme vuosia myöhemmin sattumalta niin tajusin, että maailmamme oli muuttunut liian erilaiseksi. Jonkin verran täytyy suojella itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossa iässä usein tapahtuu niitä muutoksia, ne voivat joko yhdistää tai erottaa. Toki myöhemminkin elämässä voi tulla sellaisia hetkiä. Onhan se usein niin, että ainakin omaa ystäväpiiriäni yhdistää samanlainen näkemys tietyistä asioista, vaikka osasta ollaan sitten ihan eri linjoilla, jos toisen maailma on liian kaukana omasta, niin silloin on parempi miettiä tilanne tosiaan uudestaan. :)

      Poista
  18. Aivan ihana postaus. Tuota juuri on se aito ystävyys.

    VastaaPoista
  19. Mulla on kaksi ystävää, kenet olen tuntenut ihan lapsesta. Käytännössä en muista aikaa ilman heitä, eli siis toisen vanhemmat olivat omien vanhempieni ystäviä, ja toinen asui naapurissa. Yhteisiä vuosia kummankin kanssa tulee keväällä 30 :)

    Toisen kanssa ollaan nykyään niin erilaisia, että kovin tiivistä kanssakäymistä ei harrasteta. Kuitenkin puolin ja toisin ollaan rakkaita vaikka ei aina toisiamme ymmärretä enää. En kuitenkaan osaisi kuvitella elämää ilman tätä ihmistä.

    Toisen kanssa teini-ikä erotti, mutta viime kuukausina ollaan löydetty toisemme uudestaan. Tänä vuonna olen myös lähentynyt uudestaan ammattikoulusta 15 vuotta sitten löytyneiden ystävien kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävyys on kyllä jännä juttu niin kuin tuossa sun tapauksessa se elää jännästi mukana elämänvaiheista riippuen. Usein lapsuudenystävyys kestää, juuri sen yhteisen historian vuoksi, vaikka jokin tuoreempi ystävyys olisi jo kaatunut.

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives