Oletteko koskaan miettineet mitä internet tekee aivoillemme? Minä itse asiassa olen parin-kolmen viime vuoden aikana paljonkin. Kaikki lähti siitä, kun aloin pohtimaan syytä siihen, miksi en enää pysty lukemaan.
Kun minulla vuonna 2006 todettiin masennus, olin siihen asti ollut ihminen, jolla oli äärimmäisen hyvä keskittymiskyky. Luin todella paljon kirjoja, lehtiä... Työhöni kuului paljon multitaskingia. Olin myös aina ollut todella hyvä kuuntelija, menin peruskoulun läpi kuuntelemalla tunneilla, en koskaan lukenut kokeisiin. En ollut kympin oppilas, mutta keskiverto, muistin asioita tunneilta niin paljon, että kokeista tuli helposti tällä pelkällä kuuntelulla kaseja tai ysejä. Vapaa-aikoina luin, kirjoitin kirjeitä ja puuhastelin vaikka mitä, tuo oli aikaa ennen internetiä ja somea. Tietokonepelejä sentään pelasimme jonkun verran.
Masennushan tyypillisesti vaikuttaa muistiin ja keskittymiseen, minullekin kävi sairastuttani niin, etten enää pystynyt lukemaan kirjoja ja vaikka olisin parempina päivinä muutaman sivun pystynytkin, en muistanut mitään lukemastani. Minä, joka meni peruskoulun läpi muistin varassa. Se, että istuisin 45 minuuttia paikoillani ja koittaisin kuunnella jotain niin, että muistaisinkin hänen puhumastaan jotain, silkka mahdottomuus. Yleensä näiden asioiden pitäisi kuitenkin vähitellen kohentua, varsinkin, jos ei syö lääkkeitä, koska osa lääkkeistäkin vaikeuttaa keskittymistä. Minulla nuo ominaisuudet eivät vain parantuneet vaan tilanteesta tuli pysyvä. Tänä reilun kymmenen vuoden aikana olen suorittanut kattavat psykologiset testit läpi kahdesti. Ensimmäisen kerran vuonna 2011 jolloin keskittymisessäni ja muistissani havaittiin alenemaa, mutta tämän katsottiin jatkossa kohentuvan. Tuolloin testiä tehdessä minulla oli lääkitys. No ei kohentunut. Vuonna 2016 minulle tehtiin uudet testit, tällä kertaa tulokset olivat vielä radikaalimmat, alenema oli tällä kertaa huomattava, muistini sekä keskittymiseni taso oli huomattavasti keskimääräistä alemmalla tasolla. Tällä kertaa minulle ei ollut testiä tehdessä lääkitystä. Sen sijaan molemmilla kerroilla kasvomuistini todettiin olevan huomattavasti keskimääräistä parempi, joten ongelmani koskee varsinkin kuullun sekä luetun muistamista. Muistan, kun testeissä luetaan tarinan pätkä, josta sitten tunnin jälkeen kysellään. En muistanut siitä oikeastaan mitään. Sanonkin ihmisille aina, että jos on tärkeä asia, kannattaa koittaa sanoa se minulle lyhyesti, sillä pitkää monen lauseen tulkintaa asiasta tuskin muistan enää hetken päästä. Joku äänikirja olisi itselleni silkka mahdottomuus. Huomaan, että minulta menee ihmisten puheista paljon ohi.
Olen pohtinut ja tuskastellut tätä asiaa todella paljon viime vuosina. Minua on suoraan sanottuna ärsyttänyt se, etten pysty tekemään kunnolla ehkä eniten rakastamaani asiaa eli lukemaan. Rakastan kirjoja ja rakastan lukemista. Tämän vuoksi yritän tätä jatkuvasti, jos en päivittäin niin viikoittain. Aloitan kirjan, luen kymmenen sivua, lukeakseni seuraavana päivänä nuo kymmenen sivua uudestaan, koska en muista, mitä olin edellisenä päivänä lukenut. Varsinkin kirjat joissa on paljon henkilöitä tai lyhenteitä ovat ihan mahdottomia.
Vuosia sitten eteeni alkoi ensimmäisen kerran osumaan artikkeleita siitä miten internet vaikuttaa aivoihimme ja ne saivat minut todella ajattelemaan omaa tilannettani. Kyse on siitä, että internet muovaa aivojamme. Hyperlinkit, nopeatempoinen luonne, Instagramin, Twitterin ja Facebookin seiniä ylös ja alas jatkuvasti. Elämme todellisen informaatiotulvan keskellä. Keskittymiskyky herpaantuu ja huononee, olemme liian uteliaita ottamaan uutta tietoa vastaan, joka aiheuttaa sen, että meillä ei ole enää aikaa keskittyä. Ihmisaivot ovatkin muovautumassa nopeatempoista ja lyhytaikaista suosiviksi. Sitähän kirjan lukeminen ei todellakaan ole.
Aivot ovat kuitenkin mielenkiintoinen kapistus, sillä niitä voi jokainen itse muovata, olen huomannut tämän itse ihan käytännössä, kun aloin ajattelemaan oma lukuhistoriaani sairauteni aikana. Aluksi pistin kaiken masennuksen piikkiin, nyt en usko, että tämä lukulukkoni johtuu enää yksistään siitä. Oma tilanteeni on varmasti masennuksen, mutta osaksi myös tästä nopeatempoisesta internet-elämästä johtuvaa.
Olemme olleet näiden vuosien aikana mieheni kanssa lomilla muutamia kertoja ulkomailla. Kaikkia matkoja on yhdistänyt se, etten ole ottanut niille mukaan tietokonetta ja kännykkäkin on maannut päivät tallelokerossa suljettuna suurimman osan aikaa, illalla yleensä on tullut kurkattua, onko kukaan soittanut tai laittanut viestiä. Arvatkaapa mitä lukemiselleni on tapahtunut? Olen aina ottanut viikon matkalle 2-3 kirjaa mukaan, monesti koitan jo menomatkalla lukea koneessa, mutta huomaan, ettei siitä vielä tahdo tulla oikein mitään. Vuorokauden päästä siitä, kun olen vapauttunut itseni somesta, pystyn alkaa lukemaan. Aluksi lukeminen on hitaampaa, joudun tavaamaan pidempään sivuja, mutta sitten se alkaa soljua kuin itsestään. Huomaan vanhan tutun kirjojen ahmimisen tulevan takaisin. Samalla huomaan olevani kokonaisvaltaisesta rentoutuneempi, toki tähän vaikuttaa myös lomaympäristö. Viikon saldo on lopulta yleensä kaksi tai jopa kolme luettua kirjaa, joista jopa muistankin jotain. Olen viimeksi lukenut kirjan loppuun viime kesän reissussa, muistan edelleen mitä lukemissani kirjoissa tapahtui, kaikkia henkilöiden nimiä tosin en muista. Tämä positiivinen "vire" yleensä jatkuu vielä 1-2 viikkoa kotiin saavuttua ja saatan lukea vielä yhden kirjankin, mutta sitten huomaan, että keskittymiseni alkaa taas herpaantua, enkä enää pysty keskittymään lukemiseen.
Olen tehnyt karun johtopäätöksen, some ei tee hyvää aivoilleni tai se tekee sen, etten pysty tekemään sitä, mitä ennen rakastin tehdä. Myös muistini ja keskittymiseni kärsii siitä. Olen varmasti alitajuisesti jo vuosia koittanut tehdä asialle jotain. Minähän olen siitä outolintu, että vaikka minulla on kännykkä, se on aina äänettömällä, eikä siinä ole todellakaan mitkään somekanavien merkkiäänet tai mitkään muutkaan äänet päällä. On päiviä, että vasta illalla muistan mihin kännykän aamulla laskin, toisina päivinä vietän sitten enemmän kännykkäni parissa varsinkin Instagramia ja Twitteriä selaillen, jotka ovat suosikkikanaviani. Muistan, kun kännykät tulivat kuvioon, minua jo silloin ärsytti niissä eniten se, että niiden myötä ihmisen kuviteltiin olevan koko ajan tavoitettavissa. Tietokone on sen sijaan heikkouteni, sen kanssa tulee puuhailtua ihan liikaa.
Tämän havaintoni takia en yhtään ihmettele, että Karkkipäivän Sanni päätti pitää pienen tauon. Olen itse pyöritellyt asiaa todella paljon, mitä jos aloittaisin aamun Twitterin sijaan kirjalla tai jos tilaisin kotiin sanomalehden, jonka parissa joisin aamuisen kahvikupilliseni? Jospa pitäisin kesällä vaikka kuukauden mittaisen tauon niin somesta kuin blogistakin, miten kävisi lukemiselleni ihan kotioloissakin? Blogia kyllä kaipaisin, tämä on henkireikäni. Joten jospa aloittaisin siitä, että jättäisin pois vaikka Facebookin ja Twitterin, auttaisiko se yhtään asiaa? Suuria kysymyksiä.
Luulen, että kun aika on kypsä, tulen tekemään asialle jotain, sillä haluan lukea. Reissuissa aina muistan kuinka paljon kaipaan sitä elämääni. Sitten taas kotona iskee turhautuminen vasten kasvoja, kun en yhtäkkiä enää pystykään siihen mihin vielä pari viikkoa sitten pystyin. En tiedä onko niin, että minun aivojani ei vain yksinkertaisesti ole tehty tähän nykyajan nopearytmiseen tahtiin vaan ne kaipaavat hitautta ja ajattelua. Erityisherkkänä tämä ärsykkeellinen ympäristö ei ole minua varten. Aivoni kaipaavat sitä 80-lukua, omaa lapsuutta, sitä aikaa, kun kaikki oli sähköisesti aivojeni kannalta paremmin. On todella vaikeaa ajatella vähentävänsä asioita, joita tekee automaattisesti päivittäin. Silti minulla on tunne, että pelastaakseni itseni, minun on tehtävä asialle jotain.
Onko muita ketkä lukivat ennen paljon, mutta ette enää? Syytättekö asiasta ajanpuutetta vai jotain muuta? Oletteko ajatelleet, että se saattaisikin johtua internetistä?
Teitä joita kiinnostaa tämä aihe niin tässä muutama mielenkiintoinen linkki, jos jaksatte lukea. ^_^ Luulen, että tästä tekstistäkin tuli niin pitkä, että harva jaksoi lukea tänne asti. Nicholas Carr on kirjoittanut aiheesta myös kirjan: Pinnalliset - mitä internet tekee aivoillemme (Terra Gognita).
Ihan mieletön kirjotus,olen täysin samoja asioita pohtinut!Tutkin linkit ajan kanssa,kiitos niistä Jonna😙
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla. :)
PoistaTästä internetin aivojen sulattamisesta on ihan tutkittua tietoa jo vuosien ajalta. Mietin, että silti on niin jännää, että me ihmiset olemme niin teknologiakoukussa, että jopa kouluissa mietitään, miten lukeminen saataisiin mielekkäämmäksi, koska lapset eivät pysty enää keskittymään kirjoihin, joten se pitää tehdä jotenkin muuten. Minusta tämä on hivenen outo lähestymistapa, sillä enemmän kannattaisi pohtia niitä syitä miksi ei pysty kirjaa lukemaan ja tehdä sille asialle jotain. Tämä tosin olisi jo sitten täysin oma uusi aiheensa. ^_^
Olen miettinyt ihan samaa, keskittymiskykyni on selvästi alentunut. Aivot ovat ilmeisesti niin tottuneet siihen, että "pitää" pomppia kuvasta ja linkistä toiseen nopealla tempolla, niin pidempiaikainen tekeminen on vaikeaa. Olenkin vuoden alusta laatinut itselleni säännön jättää kännykkä useamman kerran päivässä toiseen huoneeseen, niin sitä ei tule räplättyä turhaan. Ja iltaisin luen kirjaa tai lehtiä Instan selailun sijaan - ei aina ole helppoa, huomaan muuttuvani kärsimättömäksi jos en saa some-annostani. Mikä on oikeastaan kauheaa, ja kannustaa kyllä tunteena pitämään kännykkä turvallisen etäisyyden päässä.
VastaaPoistaToi kännykkä toiseen huoneeseen on tosi hyvä konsti! Juuri tuo sama kärsimättömyys tulee sitten itsellekin, jos sitä someannosta ei tule. Matkoilla siitä on helppo päästä heti eroon, koska ympäristö ja rutiinit ovat eri kuin kotona. Joten se vaikuttaa siihen, että siellä sitä someannosta ei kaipaa niin ja on helpompi päästä eri rytmiin, ilman, että iskee tuo kärsimättömyys. Tiedän niin mistä puhut!
PoistaHyvä kirjoitus. Olen ihmetellyt myös kun en saa kirjoja enään luettua vaikka ennen olin nenä kiinni kirjoissa. Muistini huonontunut oleellisesti muutaman vuoden aikana, tosin siihen suurin syy työuupumus. Mutta mietin yksi päivä, miksi roikun somessa ja mitä multa menee ohi sillä välin oikeassa elämässä. En itseasiassa saa irti mitään somesta.
VastaaPoistaJa totta, 80-lukua kaipaan minäkin :)
Itseäni tosiaan tää asia herätti, kun tässä masennusvuosien aikana on kuitenkin ollut parempiakin jaksoja, että silloin periaatteessa olisi pitänyt edes vähän pystyä lukemaan, että miksi en silti pysty, että pakko olla joku muukin asia taustalla.
PoistaJa ehkä se kun tajusin, että pystyn noilla lomilla lukemaan, kun en käytä juurikaan somea, alkoi sitten kielimään omaa kieltään aika karusta todellisuudesta, mistä tuo lukemattomuus myös osaksi johtuu. Toisten aivot muotoutuvat paremmin, voivat sekä somettaa ja lukea, mutta heitä on harvemmassa. Sitten kun itsellä on selvä erityisherkkyys, niin tuo somen nopeus kaikkine ärsykkeineen, laittaa selvästi omat aivot ylikierroksille, enkä pysty enää keskittymään niin pitkäjänteiseen tekemiseen kuin lukeminen. Ennen kaikki oli paremmin vai miten se meni. ;)
Erityisherkkyys on haaste jo yksinäänkin. Ja varmasti some omalla nopeatempoisella tavalla pitää aivoja kierroksilla.
PoistaTäytyisi ihan pitää taukoa kuukausi ja opetella ns. perusasiat uudelleen. Aamut lehden parissa, bussi matkat katsellen ulos ikkunasta ym.
Mukavaa päivää sinulle!
Juuri tuota olen paljon miettinyt, että se paussi voisi olla hyvästä. Junassa teen jo tietoisesti tota, et kiellän itseäni ottamasta kännykkää esiin. On muuten tunti Helsinkiin pitkä matka kieltäytyä ettei ota, toisinaan onnistuu, toisinaan ei. :D
PoistaMä pystyn kyllä lukemaan ja aika hyvin keskittymäänkin, mutta mulle ongelmaa tuottaa muisti. Tai siis sen heikentyminen. Toki se koskee myös lukemiani kirjoja osittain - aina ei muista miten asiat kirjassa tapahtui - mutta myös vanhoja aikoja, ihmisten kertomia juttuja jne. Läheiseni ovat joutuneet opettelemaan ja tottumaan, että saatan unohtaa heidän mulle kertomia tärkeitäkin juttuja. Eihän sitä tahallaan tee, mutta kyllä se harmittaa. Ja sitten sekin, kun ei muista "entisestä elämästä" monia asioita. :/
VastaaPoistaMulta menee helposti tärkeätkin jutut ohi, jos sitä asiaa ei esitetä yksinään, sitten muistan sen, joskus unohtuu. Mutta jos asia esitetään niin, että ympärillä on paljon muuta, multa menee aivan ohi. Joten ymmärrän niin sun turhautumisen tohon. Itse Muistan taas vanhat asiat todella tarkasti, siis jos ollaan tehty vaikka mun miehen kanssa jotain, niin saatan minä muistaa mut mies ei. Sen sijaan onhan mulla tässä reilun kymmenen vuoden aikana monien vuosienkin aukkoja kuntoni vuoksi, joista en muista oikeastaan yhtään mitään. Mutta asiat ennen sairastumista muistan tosi tarkastikin.
PoistaTämä koskettaa itseäni, huomaan keskittymiskykyni ja muistini selvästi heikentyneen viime vuosina. Intohimoisesta lukijasta on tullut tekstin silmäilijä. :/ Olen pyytänyt pääsyä psykologisiin testeihin asian tutkimiseksi, mutta en ole toistaiseksi päässyt. Somea syytän erityisesti, mutta myös ahdistusoireiluani.
VastaaPoista"Intohimoisesta lukijasta on tullut tekstin silmäilijä. :/"
PoistaJuurikin näin, tuohon tavallaan se oma kärsivällisyys riittää, mutta entä kun pitäisi oikein ottaa se kirja käteen ja kääntää sivua. Tavallaan jo erilaiset lukulaitteet ovat jo ihmiselle helpotus tuohon verrattuna paperiversioon. Varmasti sullakin on molempien asioiden summa toi juttu, kuten itselläkin.
Ennen elin kirja kainalossa, ei ollut muuta ja kannoin järkäleitäkin aina mukana ja ihan pienestä asti. Kyllä some on vienyt ison siivun lukemisen ilosta ja juuri lomilla menee kirjoja, kun ei ole somea, aika jännää. Some aiheuttaa hermostuneisuutta ja levottomuutta ja vie keskittymisen ja on koukuttavaa. Ehdottomasti somessa ei tarvitsisi edes koko ajan päivystää, kyllä ne samat asiat saa tehtyä lyhyemmälläkin ajalla. Eli täytyy taas kerran tehdä päätöksiä, jahka saan uuden koneen ja ladattua siihen ohjelmat ja sitten vähemmälle käytölle, heh ei menisi rikkikään niin usein.
VastaaPoistaIhanaa aurinkoista maanantaita Jonna ja näistä ollaan juteltu <3 Ihanat sukat <3
Juuri noin on käynyt täälläkin, todella turhauttavaa ja vielä turhauttavampaa kun tajuaa mistä se johtuu, eikä voi pelkästään masennuksen piikkiin juttua pistää.
PoistaJust eilen mietin, kun laitoin noi sukat jalkaan, et ne on ihan sun väriset. :D
Ihanaa maanantaita Tiia. <3
Hyvä pohdintaa Jonna :)
VastaaPoistaJotenkin samaistun tähän sinun kirjoitukseen. Pakko myöntää, että some vie todella paljon meidän ajasta. Olen huomannut, että kirjojen lukeminen on vähentynyt radikaalisti minullakin. Tottakai joudun vielä tenttikirjoja lukemaan mutta sitten muu lukeminen on jäänyt vähemmälle. Ei ole aikaa keskittyä.
Tilanteet, joissa sinulla pitää olla puhelin kiinni, tuntuvat jotenkin vapauttavilta! Näissä sinä keskityt asiaan ja olet läsnä.
Kyllä se some vaikuttaa meidän elämään! MUTTA minä viihdyn somessa :)
Kivaa alkavaa viikkoa Jonna :)
Mäkin viihdyn, mutta en ole varman haluanko viihtyä muiden asioiden kustannuksella. Harmi, että vaikuttaa itseeni niin voimakkaasti, toisilla on lievempää. ^_^
PoistaLoistavaa, että pystyt noita tenttikirjoja lukemaan, se kertoo, että kuitenkin pystyt keskittymään johonkin. :)
Itseltäni kun tuo taito katoaa kokonaan, jos en sitten ole melkein täysin somepannassa. Se harmittaa, koska ole tässä asiassa hivenen puun ja kuoren välissä.
Mä olen erityisherkkä sekä masentunut. Ja asun paikassa jossa ei ns ystäviä.
VastaaPoistaNykyaikana kaikki tapahtuu somessa.Yhteydenotot ym.
Some koukuttaa sen takia.
Mä omistan useamman lukemattoman kirjan sekä lehden, mutta en saa aloitettua niitä.
Pitäisi vain yksinkertaisesti panna puhelin lukkojen taakse päiväksi. Tahi vaihtaa puhelin niin klopoon versioon jossa ei toimi netti.
Mun aivot ylikuormittuneet kaikesta tietotulvasta.
Mulle netti tekee ADHD tilan aivoihin.
Musta tulee kyvytön keskittymään.
Toi on just nykypäivänä vaikeaa, koska kaikki tapahtuu somessa, niin koitas olla erossa, todella hankala yhtälö. Itselläkin kaikki ystävät asuvat muualla.
PoistaKuulostaa nuo sinunkin oireesi aivan samoilta kuin omani. :/
Mietin todella paljon sitä, että tähänkö ihmiset haluaa ihmiskuntaa kehittää ja meidän aivoja? Se, että suomalaisten älykkyys on laskenut viimeisen 18 vuoden ajan kertoo karua kertomaan somen ja netin vaikutuksesta aivoihin.
Ei kukaan nykyisin edes soita. Viestit Messengeriin tahi muualle.
PoistaMä nykyisin unohdan asioita.
Informaatiotulva mitä saa somesta syö omaa muistikapasiteettiä ja tyhmentää.
Mä olen jättänyt sen takia aktiivisia ryhmiä netissä.
Kun on niissä mukana, niin aina eksyy sinne katsomaan mitä uutta.
Seuraava askel onkin radikaalimpi.
Somelakko.
Mulla on samoja mietteitä. Mää kyllä luen, mutta tosi vähän nykyään. Käyn kirjastossa innoissani ja nappaan kasan kirjoja, jotka sitte vaan jää pölyttymään kasaksi, kun ennen luin sen kasan viikossa parissa. :D Sitten joskus kun rupean kunnolla lukemaan ja laitan puhelimen ja läppärin sivuun, saatan lukea pari kolme tuntiakin ja janoaa vaan lisää. Pitäis opetella useammin laittamaan ne elektroniikat sivuun ja tarttua siihen kirjaan.
VastaaPoistaTutun kuuloista, meillä vielä on tässä kotona kasa kirjoja houkuttimena hyllyissä, silti pölyttää omalta osalta, onneksi mies poistaa niistä lukemalla pölyjä. :D Muistan tuon ajan itselläkin, kun hain pinon kirjastosta kirjoja ja jo parin viikon päästä piti lähteä hakemaan uudet.
PoistaItsensänsä hallitsemisestahan tässä koko jutussa on kyse, some on vaan niin pirulaisen koukuttava, ettei se ole ollenkaan helppoa.
Hyvä kirjoitus ja tuon informaatiotulvan minäkin allekirjoitan. Itse pidin pitkän sometauon viimesyksynä FB:stä ja sen tuloksena poistin pysyvästi FB-sovelluksenkin kännykästäni. Se on tehnyt vain ja ainoastaan hyvää :)
VastaaPoistaMä mietin tässä juuri yksi päivä, että olispa kiva lukea kunnon paperinen versio iltalehdestä tai joku muu lehti. Tuli yhtäkkiä ihan ikävä sellaista "lehdenlukuhetkeä", joka ei tod ole sama asia kuin selata näitä verkkojulkaisuja. En tykkää siitä, mihin maailma on mennyt/menossa :(
Mulla ei itsellä ole FB suurin ongelma vaan Twitter ja Instagram. :D Puhelimella harvoin katson FB:ta ainoastaan koneella. Mut sit kännykällä selaan noita kahta muuta ihan liikaa. Instagram on sellainen joka tekis mieli heivata, mut se on kiva paikka, just kuvia, mitä tykkään visuaalisesti katsella ja blogin vuoksi se on hyvä olla olemassa. Tää on todella ristiriitaista. :/
PoistaHuomaan että koko ajan on muka kiire, vaikkei oikeasti olisikaan. Luen tekstit hutiloiden, jos en oikein yritä keskittyä ja se harmittaa kovasti. Jos luen kirjaa, niin se vaatii täydellisen hiljaisuuden ja rauhan keskittyä. Somessa olen melko vähän, mutta toki blogeja luen, mutta muuten facebookit ym. jää aika vähälle ja se on ihan hyvä, ettei koko aikaa mene netissä :)
VastaaPoistaHutiloiden luettu niin tuttua... Mitään ei jää mieleen tai jää jotain, mutta oikeasti kunnolla keskittymällä pitäis jäädä paljon enemmän. Mulla on sama kirjan kanssa, pitää olla ihan hiljaista, ja kerrostalossa harvoin on. Tosin ulkomailla pystyn kyllä rantatuolissa lukeen, vaikka on meteliä ympärillä, mutta se on se somen puute siellä, kun osaa olla keskittyneempi hälystä huolimatta.
PoistaItsekin olen somen ja internetin vaikutusta pohtinut ja nyt tuon pienen nyytin vieressä tuhistessa asialle pikkuhiljaa on tullut ja tulee jatkossakin muutosta; en halua, että meidän pikkuinen katselee turhautuneena kun äiti on nenä kiinni tietokoneessa ja/tai puhelimessa. Itsekään en vielä aivan täysin tiedä kuinka sen tasapainon kaikelle löytäisin, mutta jospa se ahaa-elämys vielä tulee :)
VastaaPoistaUskon Mira, että just pieni nyytti saa paljonkin aikaan, että alkaa kelaamaan näitä juttuja. Mä olisin ihan paniikissa, jos olisin äiti, sillä mähän haluaisin antaa sellaisen lapsuuden kuin mulla itsellä oli, se tosin on osaksi nykymaailmassa mahdotonta, kun jo ekaluokkalaisella pitää olla kännykkä. :D Ihan varmasti löydät jonkinlaisen tasapainon! <3 Ja onnea vielä koko perheelle tätäkin kautta. <3
PoistaLoistava kirjoitus, Jonna:) Some vie aivan liian paljon huomiota ja aikaa muilta elämän osa-alueilta ja harrastuksilta. Some suorastaan turruttaa jonkinlaiseen some-koomaan, eikä itsekään tiedosta omaa tilaansa, vaan on aina vähintään kännykkä hyppysissä ja toisella silmällä vilkuilee läppäriä.
VastaaPoistaItseänikin surettaa se, etten ehdi lukea läheskään niin paljon kuin haluaisin. Vuorokauden tunnit eivät vaan riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä, eikä ole voimiakaan. Mutta aion ainakin itse tehdä ryhtiliikkeen ja tarttua useammin kirjoihin jatkossa, koska mulla on nyt kaikki kirjani "saman katon alla" ja jo niiden katselu ja plärääminen tekee hyvän mielen. :)
"Some vie aivan liian paljon huomiota ja aikaa muilta elämän osa-alueilta ja harrastuksilta. Some suorastaan turruttaa jonkinlaiseen some-koomaan, eikä itsekään tiedosta omaa tilaansa, vaan on aina vähintään kännykkä hyppysissä ja toisella silmällä vilkuilee läppäriä."
PoistaTäydellisesti sanottu Sari! Allekirjoitan niin kaiken tuosta kohdasta!
Täälläkin koitetaan kovasti ryhtiliikettä ja tasapainon etsimistä.
Mullekin tekisi hyvää poistaa esim. FB kännykästä. On jotenkin pysäyttää lukea osa uutisista Facebookin kautta aamiaispöydässä eikä esim.kuulla niitä Tvstä tai radiosta. Some on aikavaras ja siksi nautin suunnattomasti hiihtolenkeistä, jolloin saa nollata pääkopan 😊 Mutta tosiaankin, mulla on muisti huonontunut ja veikkaan kans syyllisen löytyvän internetistä 😀
VastaaPoistaMä arvasin, että saatoit innostua noista hiihtolenkeistä juuri tuon vuoksi. ;) Niissä on oma rauha. Mun pitäis poistaa Insta ja Twitter. Twitter ehkä onnistuisi, mutta Instagram olisi bloginkin kannalta hyvin haastava, joten pitää koittaa vaan aika rajattuna siellä. :D
PoistaEnnen tosiaan tuli luettua enemmän. Nykyään tuntuu, että ei ole somen takia aikaa tarttua kirjaan. Luen vain muiden blogeja ja muutamia lehtiä. Paljon myös tulee selattua pojan koulukirjoja, hänellä kun on lukemisen vaikeutta.
VastaaPoistaSome syö aivoja ja aikaa, se on totta <3
Niinhän se tekee molempia, pitäisi vaan aikuisen ihmisen löytää jonkinlainen balanssi asiaan. Nuorilla on vaikeaa, koska kaikki pyörii nykyään Somen ympärillä. :/
PoistaHyviä ajatuksia ja pohdintaa! Olen miettinyt itsekin tuota lukemisasiaa paljon. Olen ollut aina kova lukemaan kirjoja ja ostan niitä edelleenkin ahkerasti. Mutta, huomaan että saattaa mennä viikko-kaksi etten ole tarttunut ollenkaan kirjaan illalla. Katson FB ja IG jutut, ja sitten onkin niin poikki, ettei jaksa enää avata kirjaa. Siis se on häiritsevää, että some menee sen kirjan edelle tärkeydessä. Enkä pidä siitä.
VastaaPoistaPitää varmasti miettiä itsekin jonkinlaista systeemiä, että katsoo vaikka kaksi kertaa päivässä, eikä muuta. Se riitttää takuulla.
Kiitos ja kiva että otit tämän asian esille herättelemään omiakin ajatuksia tämän suhteen!
Varsinkin noi illat pitäisi jotenkin koittaa rauhoittaa tuon somen osalta, olen tätä monesti yrittänyt. Mutta sitten aina tulee mieleen mukamas jotain "tärkeää" mitä on käytävä katsomassa ja esim. Instagramiin voi jäädä selaamaan pitkäksikin aikaa.
PoistaUskon, että moni todella haluaisi tehdä asialle jotain, mutta some aiheuttaa riippuvuutta, joten se ei todellakaan ole niin helppoa, kuin mitä sitä ajatuksen tasolla pohtii vähentävänsä. Minusta jo se, että ajattelee asiaa omalla kohdalla, jos on ongelmia tai muutosta huomannut, on jo askel oikeaan. Liian ankara ei tarvitse itselleen olla. :)
Pystyn kyllä lukemaan kirjoja, mutta netistä en välttämättä jaksa alkaa lukemaan pitkiä tekstejä, ellei niissä sitten ole käsitelty mielenkiintoisia aiheita. Mulla ei ole (onneksi) tullut tarvetta vähentää netin käyttöä, vaikka se varmasti olisi ihan terveellistä. En vaan tiedä mitä tekisin vapaa-ajalla, jos en istuisi tietokoneella :D
VastaaPoistaLoistavaa, että pystyt! Ihana lukea tällaisiakin kommentteja. Itsehän todella usein pohdin tuota, että mitä minä sitten tein vapaa-ajalle ennen kuin somesta tuli niin tärkeä niin mä luin ja katselin leffoja. Leffoja katselen vieläkin ja ne ovat usein sellainen asia minkä avulla saan pidettyä näppini erossa täysin kännykästä ja pystyn keskittymään vain niihin.
PoistaAamuisin minun on pakko saada lukea lehti tai päiväni on piloilla. Kirjoja en jaksa lukea. Saan päänsäryn ja en kyllä jaksa keskittyäkään. Kasvomuistini on surkea. Saatan jutella jonkun ihmisen kanssa pitkät tovit ja en joskus tunnista häntä, kun tulee kadulla vastaan.
VastaaPoistaIhana tapa lukea tuo lehti! Se oli tapa ennen myös itselle, mutta se on vuosien saatossa jäänyt, vaikka meille edelleen toisinaan aamun lehteä tilataan. Itselläni taas on todella hyvä kasvomuisti, mutta nimimuisti todella surkea, niin arvaapa onko noloa, kun muistat ihmisen ja tiedät, että nimikin pitäisi löytää, mutta ei mitään hajua. :D
PoistaKiva huomata etten ole yksin :-) olen ollut jopa huolestunut muistamattomuudestani sekà keskittymiskyvyn puutteesta, mutta taitaa olla tosiaan somen syytà. Mulla ei ole FB:tà kànnykàssà, just rajoittaakseni siellà roikkumista enkà ole tahallani hankkinut twitterià tai instagramia, haluan vàhàn rajoittaa. Sensijaan olen huomannut ettà pystyn keskittymààn àànikirjoihin, kuuntelen niità tyòmatkoilla, silittàessà, siivotessa, meikatessa, olen oikeastaan jàànyt niihin koukkuun, aloitin tàmàn harrastuksen tammikuussa. Kirjojen lukemiseen ei ole oikein aikaa ja iltaisin kun kàyn sànkyyn olen jo niin vàsynyt ettà nukahdan miltei heti. -Anne
VastaaPoistaIhanaa, että olet löytänyt äänikirjoista itsellesi viihdykkeen. Itsehän en tuohonkaan pysty, kun en kuullusta muista mitään, menisi täysin ohi. Luulen, että täältä lähtisi kaikki somekanavat pois, jos blogia ei olisi tai käyttäisin niitä huomattavasti vähemmän, mutta nykyään blogin vuoksi ne on vähän sellaisia, että ne on oltava, halusi tai ei.
PoistaTodella hyvä ja ajatuksia herättävä teksti! Olen pohtinut jonkin aikaa samoja asioita, sillä minunkin keskittyminen ja muisti ovat selkeästi heikentyneet. Olin ala-asteella todella kova lukemaan kirjoja ja rakastin sitä, mutta nykyään jaksan keskittyä lukemaan hädin tuskin edes pariakymmentä sivua. Eli samankaltainen tilanne siis myös täällä.
VastaaPoistaOlen yrittänyt toden teolla panostaa keskittymiseeni ja joutunut tekemään ponnisteluja sen suhteen, että keskittyisin kunnolla toisen ihmisen puhumiin asioihin. Keskittymisongelmat näkyvät myös tv-ohjelmia katsoessa, sillä en nykyään meinaa millään pysyä kärryillä enemmän keskittymistä vaativien sarjojen juonikäänteissä. Pitäisikin siis ehdottomasti alkaa pitämään sometaukoja tai tekemään jotain aivojumppaa :)
"Olen yrittänyt toden teolla panostaa keskittymiseeni ja joutunut tekemään ponnisteluja sen suhteen, että keskittyisin kunnolla toisen ihmisen puhumiin asioihin."
PoistaKuulostaa todella tutulta. Mähän oikein erikseen keskityn kuuntelemaan mitä mulle sanotaan, että muistaisin edes jotain, tämä sitten tekee juuri sosiaalisesta tilanteista niin raskaita, koska joudun skarppaamaan aivojeni kapasiteettiin nähden älyttömän paljon, pää hakkaa yleensä kotiin tullessa täysin tyhjää ja tarvin parikin pvä täydellistä lepoa ennen kuin olen valmis samanlaiseen puristukseen uudelleen.
Itse pystyn jostain syystä keskittymään hyvin leffoihin ja tv-ohjelmiin, muistan todella hyvin näkemäni ja jopa paljon ihan älyttömiä yksityiskohtiakin, mutta luulen, että tämän helppous liittyy siihen normaalia parempaan kuvamuistiini, muistan että psykologissatesteissä ne olivat minulle todella helpon oloisia tehtäviä. Osasin kertoa näkemästäni kuvasta vaikka mitä tunnin jälkeen, toisin kuin siitä luetusta tarinasta en muistanut mitään. :D
Keskittyminen itselläni riippuu paljon mielenkiinnosta, jos ei kiinnostava asia, en jaksa myöskään keskittyä, enkä myöskään opikkaan mitään.Joskus nuorempana tuli luettua paljon,nyt vuosiin en ole lukenut.Liikaa asioita tänä päivänä, infoähky,tuoteähky,maailman rauhattomuus,ongelmat, paineet kaikenkaikkiaan kaikessa,kilpailu,suorittaminen teknologia ym.Koulutukset,työelämä muuttunut vuosien saatossa paljon.Enään yksi koulutuskaan ei riitä,vaan jatkuva kouluttautuminen kuuluu kaikille, olit työelämässä taikka et. Aivot tarvitsevat jumppaa,ja käsillä tekeminen vahvistaa,virkistää aivoja, mutta aivot tarvitsevat myös lepoakin.Musiikki on hyvää terapiaa, ja tuoksuillakin on merkitystä,tuoksumuistihan ihmisellä pisin ja paras (hyviä muistoja).Hyvin yksinkertaiset asiat tekevät hyvää,eivätkä maksakkaan mitään.Eli virkistystä, sekä lepoa tasapainoisesti. Some tylsistyttää aivoja liikaa,rapistuttaa kehon (tuki-ja liikuntaelinsairaudet).Aivoille,mielelle,kropalle perusasioita;liikunta,ihmissuhteet,mielekäs tekeminen,ravinto,lepo ym.Lukeminen jäänyt, mutta niin on myös kyläileminenkin.Käyttekö kylässä?
VastaaPoistaOlet oikeassa tuo kyläileminen on jäänyt. Muistan omasta lapsuudesta, kun meillä kävi kylässä aina vähintään viikonloppuisin iso lössi porukkaa. Me kyläillään miehen kanssa vähän, osin siksi, että emme omista autoa ja kaikki ystävät ja sukalaiset asuu hivenen kauempana, joten jo matkoihin yhteen suuntaan saa kulumaan parikin tuntia, ei sellaista oikein jaksa, varsinkin miehen kolmivuorotyön päälle. Mutta yritetään edes syntymäpäivinä jne. :)
PoistaIhan samaa täälläkin, aivot, muutenkin aika aktiiviset ja herkät reagoimaan, eivät oikeastaan lepää. Insta ja twitter, siinähän ne omat sudenkuopatkin ovat. Samaa probleemaa itse olen pohtinut kovasti, rakastan bloggausta ja se on toki kovin some- painotteista juurikin instassa. Mutta myös tulee oltua läppärillä aika paljon, ihan kun vaan kirjoittaakin. Olen miettinyt välillä heivaavani jostakin, mutta sitten ajatus: maailma unohtaa mut. Kuulostaa hassulta, mutta jotenkin kävi niin, että some on ahminut ison osan itsestäni ja koukussa siihen. En olisi tuota uskonut aiemmin, mutta taitaa olla tuo ehdollistuminen onnistunut hyvinkin. Vaikeita asioita, ja mietin jos vaan bloggaan...sitten taas jää ihanat ihmiset huomiotta. Voi olla, että jotain pitää keksiä, kun ei tuo lukeminen tahi jos totta puhutaan..kaikkeen keskittymminen on vaikeutunut. Ihanaa päivää sinne ja kehitetään sellainen hyvien ajatusten verkko ilman nettiä :D ajatusten voimalla. <3
VastaaPoista"Mutta myös tulee oltua läppärillä aika paljon, ihan kun vaan kirjoittaakin. Olen miettinyt välillä heivaavani jostakin, mutta sitten ajatus: maailma unohtaa mut. Kuulostaa hassulta, mutta jotenkin kävi niin, että some on ahminut ison osan itsestäni ja koukussa siihen."
PoistaBloggaajana tää lause olisi voinut tulla omasta suustani. Niin osuva!
Ja todellakin jotain pitää keksiä, koitan kyllä toistuvasti jotain pikkuaskelia, mutta niistä ei millään tahdo tulla pysyviä, koska repsahdan aina entiseen. Kieltämättä kesällä tosi ihana aurinkoinen päivä helposti houkuttaa tekemään muutakin, ja silloin huomaan helposti netin jäävän vähemmälle. Ehkä pitäisi muuttaa johonkin lämpimään? :D
Todella mielenkiintoinen postaus ja aihekin on hurjan ajankohtainen! Mä en oo koskaan osannut liittää omaa heikentynyttä keskittymiskykyäni nimenomaan someen, mutta on aivan hyvin mahdollista, että silläkin on asiassa näppinsä pelissä. Ja varmasti monien kohdalla näin onkin. Mulla oli tossa muutaman vuoden kausi, kun en lukenut oikeastaan ainuttakaan kirjaa juuri siitä syystä, etten pystynyt. En jaksanut keskittyä ja korkeintaan parin sivun jälkeen oli pakko luovuttaa ja tehdä jotain muuta. Nyt oon alkuvuoden jälkeen saanut tilannetta korjattua ja oikeasti lukenut alusta loppuun muutaman kirjan, muttei se vieläkään mikään itsestäänselvyys ole.
VastaaPoistaOon miettinyt jossain vaiheessa opiskelevani vielä lisää, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei tulisi kysymykseenkään. Tiedän, ettei mulla riittäisi keskittymiskyky istua koulun penkillä kuuntelemassa, saati sitten lukea kokeisiin ym. Pari viikkoa sitten teki tiukkaa jo kuuden tunnin pituinen koulutuspäivä, vaikka aihe oli hurjan mielenkiintoinen ja luennoitsija hyvä. En vaan jaksanut keskittyä ja itse asiassa vähän väliä tuli kyllä vilkuiltua sitä puhelinta ja Instaa.. Eli ehkä se pienoinen someriippuvuus on tässä mullakin takana ainakin osittain. Siitä olisi ainakin hyvä päästä eroon!
"Oon miettinyt jossain vaiheessa opiskelevani vielä lisää, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei tulisi kysymykseenkään. Tiedän, ettei mulla riittäisi keskittymiskyky istua koulun penkillä kuuntelemassa, saati sitten lukea kokeisiin ym."
PoistaSamaistun tähän, olen välillä miettinyt opiskelua, mutta eihän siitä mitään tulisi, kun en pysty keskittymään pitkäjänteisesti ja siten en muista juurikaan yhtään mitään kuulemastani. Täyttä ajantuhlausta. Itselläkin vaikka aihe olisi todella mielenkiintoinen, niin pystyn ottamaan vain tietyn pienen annoksen vastaan. Puhutaan varmaankin maksimissaan jostain vartin ajasta.
Niin hyvä kirjoitus ja kolahtaa täälläkin päässä.
VastaaPoistaOlen keskivaikean masennuksen 2-3 krt kokenut ja tuolloin kaikeanlainen lukeminen toki on jäänyt jäänyt kakkoseksi eli itseasiassa nollaksi.
Ihan on pitänyt ihmetellä että minä nuoruuden lukutoukasta runotytöstä luki tuolloin vain lehtiä jos niitäkään.
Tällä hetkellä oma jaksaminen uudessa työssä & lapset on niin äärirajoilla, että kirjat ovat jääneet taas vähiin somen kustannuksella. Ehkä minunkin pitäisi miettiä prioriteetteja, sometaukoa tms, elämähän on valintoja.
Valoisaa kevättä sinne Jonna<3
Masennus tosiaan vaikuttaa tuohon lukemiseen, ei vaan pysty. Itsellä tosiaan jää jopa lehdetkin helposti kesken.
PoistaIhanaa kevättä Taru! <3
Tää on niin totta, some vie keskittymisen. Siksi menen nukkumaan aina niin, että luen väh.vartin kirjaa. Se rauhoittaa ja tekee hyvää!
VastaaPoistaToi just niin hyvä tapa! <3
PoistaMie löysin lukuinnostuksen uudelleen, mutta luen aina niitä samoja enkä osaa löytää itseäni kiinnostavia kirjoja :D Luin esim. kaikki Salkkari -kirjat, Harry Potterit, Sweet Valley High jne.
VastaaPoistaOlen kateellinen kaverille, jolla on todella monta suosikkia ja niihin julkaistaan jatko-osia säännöllisesti. Luen toki Aku Ankkoja ja selaan ilmaisjakelulehdet.
Ilmoituksia miulla ei ole koskaan ollut puhelimessa päällä, en pidä edes nettiä auki koko ajan. Miulle harvoin kukaan soittaa tai jos soittaa niin se on vanhemmat tai työkkäri :D
Musta on pääasia, et lukee jotain, ei ole väliä vaikka on samoja. Mä olen koittanut tohon lukulukkoon jopa lukea just mun lempikirjoja uudestaan, jos olisi helmpompaa, mut en pysty keskittyyn niihinkään. :/ Mutta olishan se itsensä kannalta kiva jos olis joku mihin ilmestyisi aina uutta. :D
PoistaMää pystyn edelleen lukemaan, mutta oon huomannu, että keskittymiskyky on silti heikompi. En tiiä sitten, johtuuko se somettamisesta vai masennuksesta. Välillä mulla tulee someähky. En pysty avaamaan tietokonetta tai kattoon älypuhelinta ollenkaan päivään tai kahteen. Ne jotenkin ällöttää. Sitte se menee ohi ja taas jatkuvasti istun koneella tai räplään älypuhelinta. Ei se tee hyvää.
VastaaPoistaVarmasti molempien yhteissumma kuten itsellä. :) Mä koitan just pitää noita melkein somettomia päiviä niinä päivinä kun en kirjoita blogia, se on vähän auttanut, että ole silloin myös vähemmän aktiivinen muissakin kanavissa, enkä edes lue toisten blogeja silloin.
PoistaKauhistus sentään! Itse en kyllä ole huomannut tuollaista. Ei pätki muisti, vaikka joudun tuössäkin sivuamasn somea ja olen 60+ Toisaalta olen aina harrastanut läsnäoloa ja keskittymistä vaativaa , olisiko sillä vaikutusta. Suosittelen sellaista mindfullnesia, mikä kellekin sopii.
VastaaPoistaVielä terävänä
Itsehän luin ennen tosiaan todella paljon ja se jos mikä vaatii keskittymistä. Toki itsellä on myös 10 vuotta kestänyt masennus joka vaikuttaa, mutta myös some aiheuttaa selvästi keskittymiskyvyn vaikeutumista. (kommenteista päätellen en ole ainoa. ;) ) Mindfullnes on tosi hyvä, mutta vaatii toimiakseen ihmisen, joka haluaa siihen uskoa. :) Ja varmasti noista harrastuksistasi on ollut apua.
PoistaWoah! I'm really loving the template/theme of this site.
VastaaPoistaIt's simple, yet effective. A lot of times it's hard to
get that "perfect balance" between usability and appearance.
I must say you have done a great job with this. Also, the blog loads very fast for me on Chrome.
Exceptional Blog!
I’m not that much of a online reader to be honest but your blogs really nice,
VastaaPoistakeep it up! I'll go ahead and bookmark your site to come back in the future.
Many thanks
Thank you for some other informative website. Where else could I am getting that type of
VastaaPoistainformation written in such an ideal manner? I've a
mission that I'm just now working on, and I have
been at the glance out for such information.