Joulufaktoja minusta

Olen vuosien aikana tehnyt niin paljon jouluaiheisia postauksia, että tänä vuonna jouduin miettimään, että olisiko minulla tällä saralla enää mitään uutta annettavaa, siitä huolimatta, että jouluajan postaukset ovat olleet yksiä suosikkejani toteuttaa. Pähkäilin jo marraskuussa, että näinköhän keksin mitään mukavaa jouluista juttua juuri tälle sunnuntaille, mutta sitten törmäsin Mikaelan hauskaan postaukseen, jossa hän kertoi joulufaktoja itsestään. Vaikka olenkin puhunut täällä paljon jouluistani, mutta silti on varmasti useitakin uusia asioita, joita en välttämättä ole tullut teille paljastaneeksi, joten tässäpä muutama joulufakta minusta. 

Olen saanut jokaisena jouluna siitä lähtien kun opin lukemaan lahjaksi kirjan ja suklaata. Parasta on se, että rinnalla on tällä hetkellä mies, joka pitää tuota jo lapsuudestani tuttua perinnettä yllä ja vieläpä mielellään.

Aattoaamu on koko joulun paras hetki. Muistan kuinka lapsena aamulla herätessä mahassa kihelmöi. Vitkuttelin aina sängystä nousua, koska tiesin mitä oli edessä. Kun kapusin portaat alas alakertaan, hellan päällä odotti mummon keittämään riisipuuroa, jonka söin tietenkin kilon kanelia kera. Tämän jälkeen sain alkaa valmistamaan omaa bravuuriani hedelmäsalaattia. Vielä nyt aikuisenakin pidän aattoaamua koko joulun parhaana hetkenä, mahassa ei nyt ihan sellaista jännitystä ole kuin lapsena, mutta silti joka ikinen joulu löydän silloin itsestäni sen saman fiiliksen kuin lapsena.

Ikimuistoisin joululahja on äidiltäni saama kampauspää. Liekö sen syytä, että myöhemmin opiskelin parturi-kampaajaksi? Muistan kun jo ennen joulua pähkäilin, mitä isossa ja kovassa laatikossa on. Lahjan avattuani, riemuni oli suunnaton. Päälle tuli toteutettua lukemattomia kampauksia ja meikkejä.

Joulupukki on hauska leikki. En oikeasti vieläkään tiedä miten tai miksi, mutta olen aivan lapsesta asti tiennyt, että kun joulupukki tulee jouluna, se on vaan hauska yhteinen leikki, mikä kuuluu aattoon. Minusta on paljon kuvia pukin sylissä, koska olin usein ainoa, joka sinne uskalsi mennä, muiden jännittäessä. En kuitenkaan koskaan toisille lapsille paljastanut mitä tiesin vaan vuosien saatossa he itse ymmärsivät jutun juonen. En muista hetkeä, miten asia on minulle selvinnyt, mutta epäilen vahvasti, että hyvin herkkänä ja tarkkana lapsena olen saattanut jo n. kolmen vanhana aistia pukissa jotain tuttua ja olen ihan itse päätellyt asian. Tämä ei silti koskaan vähentänyt lapsuudessa pukin odotusta, se oli joka kerran yhtä jännittävää. Olemme joskus miehen kanssa hassutelleet, että meidän pitäisi tilata meille kahdelle joulupukki aatoksi, ihan sen vuoksi, että olisi hauska nähdä pukin ilme, kun saapuisi kahden aikuisen huusholliin. :D

En tykännyt käydä hautausmaalla. Meillä lähdettiin aina jouluaattona ennen joulusaunaa hautausmaalle. Muistan miten pienenä vastentahtoisesti pari kertaa menin mukaan, mutta heti isommaksi tultuani jättäydyin pois ja suorastaan riemuitsin, kun kuulin, ettei autoissa olisi välttämättä tilaa, sillä hautausmaalle oli matkaa melkein seitsemän kilometriä. Kun osa porukasta paineli hautausmaalle, minä menin saunaan. 

Lempijoululauluja minulla on monia, mutta Tonttu tulee olemaan aina ykkönen. En oikeastaan tykkää kovinkaan paljon sellaisista "rai-rai" joululauluista vaan enemmän tunnelmallisista joissa on jotain sanomaa. Tykkään myös Bing Crosbyn lauleskelusta.

Haaveilen, että saisin viettää joskus joulun jossakin lämpimässä. Haluaisin kokemuksen siitä, millaista olisi viettää joulu bikineissä jossain hyvin kaukana. Tuntuisiko se todella erilaiselta? Jäisikö joulufiilis tulematta?

Pidin ammattikoulussa esitelmän joulusta. Kun  äidinkielen opettaja ilmoitti, että saamme pitää esitelmän ihan mistä tahansa aiheesta, josta pidämme, tiesin tilaisuuteni tulleen. En koskaan uskonut, että pääsisin pitämään esitelmää jostain, johon koen niin suurta intohimoa kuin jouluun. Varmaan moni teistä ihmettelee, että miten ihmeessä joulusta voi pitää esitelmän. Helposti, kerroin joulun historiasta, sen viettotavoista eri maissa, sekä tietenkin suomalaisista jouluperinteistä. Aloitin esitelmän soittamalla joulumusiikkia ja taisin välissä lukea jonkun joulurunonkin. Kotona mietin vain raamit valmiiksi, pari muistiinpanoa ranskalaisilla viivoilla ja sitten höpöttelin menemään. Ainoa ongelma oli saada mahtumaan kaikki puolikkaaseen tuntiin. Olen edelleen sitä mieltä, että esitelmän pito taisi olla yksi loistokkaimpia hetkiä kouluaikana. Sitä mieltä taisi olla äidinkielen opettajanikin, joka antoi minulle korkeimman arvosanan ja kun myöhemmin olen törmännyt häneen vuosien päässä kaupassa, hän on edelleen muistanut minun esitelmäni. Olemme tämän loistavan äidinkielen opettajan kanssa myös FB-kamuja ja kun eräs joulu mieheni julkaisi kuvan minusta avaamasta paketteja, tuli opettaja kommentoimaan, kuinka hän vieläkin muistaa minun jouluesitelmän ja aikaa on kuitenkin kulunut jo 20 vuotta. Tämä oli siitäkin merkityksekäs tapaus, koska se oli hetki, kun tajusin, että elämässä kannattaa tehdä niitä asioita joihin kokee intohimoa, se voi viedä pitkälle. 

Mummoni rakasti joulua. Luulen, että jouluhulluus on periytynyt sieltä. Mitään muuta juhlapyhää meillä ei kotona alettu valmistella jo lokakuussa. Silloin ostettiin joulukortit ja kirjoitettiin ne. Ostettiin ensimmäiset lahjat. Parina vuonna innostuimme himmeleistä ja näpersimme niitä. Joulun alus ei olisi ollut mitään ilman piparkakku-, torttu -ja piirakkatalkoita, jotka kaikki suunniteltiin eri viikonlopuiksi juuri ennen joulua. Silti oli aina fiilis, ettei kukaan stressannut. Sen olen ottanut mukaani tähänkin päivään. Vaikka tämä syksy on ollut erilainen kodin ulkopuolisen työn aloituksen myötä, niin silti minulta löytyi aikaa tehdä laatikot pakkaseen jo hyvissä ajoin ja sieltä saankin jo poimia ne tänä iltana jääkaappiin sulamaan. Olen todennut jo aikoja sitten, että jos joulua haluaa valmistella ja stressin välttää, niin mitä aikaisemmin aloittaa niin sen parempi. Joulun voi sitten käyttää nautiskeluun.

Jännittävin hetki jouluna on katsella, kun antamiani lahjoja avataan. En osaa kuivailla mikä onni minut valtaa, kun näen, että olen osunut lahjavalinnassani nappiin. 

Oikein ihanaa sunnuntaita. Seuraava postaus poikkeuksellisesti huomenna maanantaina, mutta sen jälkeen seuraava juttu ilmestyy vasta torstaina. 

Kertokaahan tekin minulle kommenttilaatikkoon yksi joulufakta itsestänne. Lukisin niitä mielelläni ja kohottelisin täällä joulufiilistä, kun pääsen myöhään illalla töistä.