44

Täytin eilen 44 vuotta. Päivä meni siinä missä muutkin, mitä nyt korkattiin puolisoni kanssa pieni kakku. Makustelin kuitenkin hetken illalla mielessäni, miltä 44 vuotta tuntuu. Ei se tuntunut miltään. Tämä nelikymppisenä olo on ollut itselleni jotenkin outoa, mutta samalla ihanaa aikaa. 

Ikää tulee koko ajan lisää, mutta en tunne itseäni niin vanhaksi, mitä numerot näyttävät. Lapsenahan nelikymppinen ihminen tuntui vanhalta. Nyt kun itse on päässyt tuohon ikään, se ei ole mitään. Mieli on nuorekas, mutta eletty elämä on tuonut varmuutta siihen, että voi elää niin kuin itse haluaa, välittämättä toisten mielipiteistä. Asetan itseni aina ensin. Minä ja oma hyvinvointini ovat ne tärkeimmät. Elämän suurin opetus on ollut se, että se happinaamari kannatta asettaa ensin omille kasvoille ja vasta sitten auttaa muita. Tämä ei ole itsekkyyttä vaan välittämistä. 

Nelikymppisyys on ollut muutenkin hyvää aikaa. Elämässäni kaikki palikat ovat loksahdelleet paikoilleen ja aikaisemmat kipuilut ovat toistaiseksi mennyttä. Elämässä on jollakin tapaa kaikki tosi hyvin. On kaikkea, eikä puutu mitään. En ole rikas, mutta minulla on elämän rikkautta, sellaista, jota ei voi ostaa edes rahalla. 


Kun katson tämän kirjoituksen kuvia, on helppo huomata, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, olin onnellinen lapsi. Juuri viikolla mietin eräänä päivänä, että jos nyt saisin elää jonkin päivän uudestaan tai elää päivän jonain toisena ihmisenä, valitsisin silmää räpäyttämättä eläväni sen itsenäni jonakin lapsuuden kesäpäivistä. Se huolettomuus mikä lapsena oli, sitä ei ole tule saamaan enää ikinä takaisin ja se olisi mahtava kokea uudestaan. Aikuisen vastuilla samaa huolettomuutta ei oikein voi saavuttaa. Kunpa sitä huolettomuutta olisi lapsena ymmärtänyt arvostaa enemmän.

Viimeisessä kuvassa olen reilu parikymppinen, tarkalleen ottaen 21-vuotias, täyttäisin muutaman kuukauden kuluttua 22 vuotta. Kaksikymppisenä elin vaihetta, että luulin olevani tosi onnellinen ja valmis ihmisenä. Osaksi olinkin. Kuvat kuitenkin paljastavat totuuden, kun niitä vain osaa katsoa. Lähes kaikissa tuon ajan kuvissa silmissäni näkyy haikeus, haavoittuvuus, herkkyys ja jopa tietynlainen surullisuus, mikä puuttuu ylemmistä lapsuuden kuvista. Olin kokenut tuohon mennessä jo paljon, mutta ne koetut asiat olivat käsittelemättä, mutta tulisin löytämään ne myöhemmin vielä edestäni. En ollut niin valmis kuin kuvittelin.

Nyt nelikymppisenä silmiini kuvissa on palannut tuo Jonna, mikä näkyy kahdessa ylimmässä kuvassa. Se Jonna, joka nauttii elämästä. Tietää mitä haluaa ja on onnellinen.


Joko huomasitte, että Indiedays on jäänyt taakse jäänyttä elämää ja liityin 40+ blogeihin? Täällä blogissa ei siirtymisen vuoksi mikään tule muuttumaan, mutta on mahtavaa kuulua muiden upeiden 40+ -tyyppien joukkoon ja saada tukea omaan tekemiseensä. 

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

  1. Paljon onnea! Happinaamarivertauksesta olen niin samaa mieltä. Olen päihderiippuvaisten läheisten vertaistukiryhmässä ja siellä (onneksi) myös muistutetaan usein, että ensin itselle happinaamari. Ei voi eikä jaksa auttaa aina muita ensin. Ja 40+ blogi-alusta oli mulle uus tuttavuus. Täytyypä tutustua siihen ajan kanssa ja varmasti löytyy uutta luettavaa. Kiitos vinkkaukseksta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti jokainen tarvitsee jonkun ihmisen, joka terveestä itsekkyydestä muistuttaa. <3 Mun oli todella vaikea oppia tuo, koska olin tottunut koko elämäni miellyttymään muita ja olemaan se kiltti, joka suostui aina kaikkeen. Onneksi puolisoni oli lopulta se henkilö, joka sai taottua päähäni sen, että muista, että sä tulet aina itse ensin.

      Käy ihmeessä kurkkaamassa, siellä on meidän aikuisempien blogeja ruoanlaitosta, lifestyleen. :) Jotenkin tuntuu omalta ja siltä, että kuulun joukkoon.

      Poista
  2. Hurjasti onnea Jonna vielä tätäkin kautta. Olet muakin aina potkinut, että nyt tuo pehmoilu pois ja terve itsekkyys esiin. Kiitos sulle siitä.

    Ihanat kuvat ja täysin samaa mieltä lapsuuden ja nuoruuden huolettomuuden kanssa. Se tunne olisi kiva kerran vielä kokea tai palata johonkin lapsuuden turvalliseen päivään mummin ja vaarin kainaloon.

    Elämä opettaa ja kasvattaa ja olet omilla isoilla ratkaisuilla tehnyt viime vuosista vielä parempia. Matkassa saanut olla ilokseni mukana.

    Halauksia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Kovasti on potkittu ja hyvin on alkanut menemään perille, aina välistä pitää edelleen muistutella. ;)

      Lapsuuden kesäpäivä olisi kyllä niin täydellinen elää uudestaan edes kerran. Osaisi arvostaa sitä huolettomuutta eri tavalla.

      <3

      Poista
  3. onnellisia päiviä lisää jonna ja nauti elämäsi tärkeistä hetkistä vanheneminen tuo onnea ja elämän kokemusta onnea

    VastaaPoista
  4. Oikein paljon onnea vielä tätäkin kautta Jonna <3 Nelikymppisyys toi mukanaan varmuuden omasta itsestä ja juurikin tuon terveen itsekkyyden myös. Oma hyvinvointi on tärkeää, muuten ei voi toisistakaan huolehtia.
    Ihanaa iltaa sinulle ja kivaa alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi.

      Nelikymppisenä on kyllä hyvä olla!

      Mukavaa viikkoa sinnekin.

      Poista
  5. Onnea 44-vuotiaalle :) Ihanaa, että voit asettaa itsesi ykköseksi ja se sopii myös muille sun ympärillä oleville <3 Itsensä ykköseksi asettavan läheisten pitää myös olla vahvoja, että suovat tämän hälle. Kaikkea kivaa ja ihanaa kesän aloitukseen ja en todellakaan huomannut, et olit liittynyt 40+-blogeihin! XD Mä kun en ymmärrä noista alustoista mitään, mutta 40+ kuulostaa erittäin hyvältä, oli kyse vuosista tai mistä vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuuli. <3

      Mulla oma puoliso oli se henkilö, joka sai vihdoin taottua mun kaaliin ajatuksen siitä, että mun pitää ajatella eka itseäni, sitten vasta muita. Vaikeaa oli tällaiselle tyypilliselle muiden miellyttäjälle, jollainen ennen olin. :D

      Löydät varmasti 40+ blogeista kivaa luettavaa lisää. <3

      Poista
  6. Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut ja tervetuloa tänne 40+ -blogeihin. Ikääntymisessä on paljon hyvää...ja asenne ratkaisee! :) Kaikkea hyvää tästäkin eteenpäin! <3

    VastaaPoista
  7. Onnea vielä vähän jälkikäteen! ♥ Kieltämättä sitä itsekin välillä haikailee niiden lapsuusaikojen huolettomiin hetkiin, joita ei tosiaan osannut silloin arvostaa kuten olisi ehkä pitänyt :)

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives