Elämä on sattumien summa


Pyöräilen töihin reittiä, jossa on pitkän matkaa täysin suora pyörätie ja jalkakäytävä. Suoralla on useita pyörätien jatkeita. Suora on ongelmallinen, siinä on paljon omakotitaloasutusta, joilla on aitoja ja pensaita pihoissaan, jotka sitten lähes kokonaan estävät näkyvyyden pienille sivuteille, joista sitten käännytään pyörätien vieressä menevälle päätielle. Kevyenliikenteen ihmiset ikäänkuin tulemme autoilijoille kulman takaa. Tietenkin pyöräilijänä jarruttelen jokaiseen jatkeeseen ja katson mahdollisimman tarkasti, ettei ketään ole tulossa kääntymään päätielle. Liikkeellä on myös paljon pieniä pyörälijöitä, joilla ei ehkä varovaisuus ole samaa luokkaa kuin aikuisella. Tähän lisätään sitten autoilijat, jotka tulevat näiltä sivuteiltä kärkikolmioiden takaa tuohon pyörätien jatkeelle kääntyäkseen isolle tielle. Näen välitettavasti lähes joka kerta reittiä pyöräillessäni, kun autoilijat kaahaavat täyttä höyryä pyörätienjatkeen päälle yhtään katsomatta ja jäävät katsomaan ainoastaan sitten isomman tien autoja pääsevätkö kääntymään.

Pyöräillessäni tämä sai minut ajattelemaan, miten meidän elämä on lopulta melkoisten sattumien summa aivan alusta lähtien. Jäin miettimään, että montakohan läheltä piti -tilannetta tuossa suoralla syntyy päivittäin? Tiedän, että on monia jotka uskovat, että ihminen luo itse oman polkunsa ja osaksi siihen voikin vaikuttaakin. Silti pelkillä sattumilla on todella suuri merkitys matkan varrella.  


On ensinnäkin melkoista sattumaa, että olen toistaiseksi selvinnyt elämässäni 44-vuotiaaksi asti fyysisesti hyvinkin terveenä. Kyllä, omilla valinnoilla voi myös vaikuttaa asiaan, mutta jos sinulla on syntymästä lähtien "huonommat" geenit tai muuten vain huono tuuri, tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Toistaiseksi olen ollut elämän arpapelissä onnekas, mutta se voi muuttua hetkellä millä hyvänsä. Tämän vuoksi olen kokenut tärkeänä elää hetkessä, koska huomisesta ei ikinä tiedä. Opin asian jo lapsuudessani, kun ympäriltä kuoli monia nuoria ja nuorehkoja ihmisiä ihan yhtäkkiä vähällä aikaa, keiden aika ei tavallaan olisi vielä ollut. En koe tätä kuitenkaan pelottavana asiana, se on vain elämää. Lapsuus opetti olemaan sinut myös oman kuolevaisuuden kanssa. 

Ensimmäinen pitkäaikainen työpaikkani oli myös sattumaa. Huomasin sattumalta eräänä päivänä liikkeen ovessa ilmoituksen, että he hakevat työntekijää. Menin sisään ja aloitin seuraavana päivänä. Lopulta olin tuossa työpaikassa lähes kymmenen vuotta.

Sattumaa oli myös se, kun eräs kuuma kesäyö lähdin nuorena ja villinä baari-illan jälkeen viemään roskia. Elokuun hämärässä yössä kompuroin epätasaisella asfaltilla voimajuomien avittamana täysin kasvoilleni, kun en saanut otettua käsilläni vastaan. Muista edelleen, miten ensimmäisenä kokeilin, onko etuhampaat tallella. :D Oli ne. Selvisin kaatumisesta vain hivenen turvonneella poskella, edes niskat eivät venähtäneet, vaan sain jotenkin ihmeen kaupalla vältettyä kasvoihin kohdistuvan pahemman iskun maahan. Joten täyttä sattumaa, että hampaat ovat vielä tallella ja niskani kunnossa.

Täysin sattumaa ovat olleet myös molempien puolisoideni kohtaamiset, niistä voitte lukea lisää täältä.


Olenkin tullut siihen tulokseen, että elämä on sattumien summa. Olen todennut, että elämän pienempiin juttuihin pystyy ihminen vaikuttamaan myös itse, mutta ainakin omassa elämässä kaikki ne isoimmat ja tärkeimmät asiat miten elämä on edennyt, ovat olleet pelkkää sattumaa. 

Mitä sinä ajattelet tästä? Onko elämässäsi ollut sattumia?


  1. Tämä on kyllä hassua. Kuinka paljon näitä dattumia on, no koko elämä. Mieti, jos et olisi nähnyt tuota lappua ovessa etkä olisi mennyt sinne töihin 10 vuodeksi. Mihin olisit sitten päätynyt töihin? Ketä tavannut? Mitä polkuja tallannut? Miten pienet sattumat vaikuttaa loppu elämään. Hassua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, se yksi pienikin sattuma, johdattaa sitten useampiin uusiin sattumiin. Kyllä tiettyyn pisteeseen asti voit vaikuttaa itse, mutta kyllä sattumilla on silti paljon isompi merkitys meidän elämässä kuin moni edes tahtoisi myöntää. :)

      Poista
  2. Minà taas ajattelen ettà se on kohtalo joka ohjaa tekemààn oikeat tai vààràt valinnat elàmàssà. Vààràt valinnat saattaa myòhemmin koitua kuitenkin tarpeelliseksi oman kehityksen kannalta tai viemààn elàmàà tiettyyn suuntaan, johon myòhemmin paistaa se aurinko risukasaan, vaikka sità ei aina sillà hetkellà ymmàrtàisi.
    Anne

    VastaaPoista
  3. No kyllä mä sanoisin, että aikamoista sattumaa oli aikoinaan tavata tuo ukkelini. Samaan aikaan kahvilassa Helsingissä, toinen Espoosta ja toinen Marokosta...aah :)
    Todellakin uskon sattumiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ihan itsestäänselvyys ollut tuo tapaaminen. :D

      Poista
  4. Tätä tuli pyöriteltyä omassa blogissa muutama vuosi sitten, kaikki ne polut mitä olen valinnut, mitä jos tyyliin. Elämä on todella monella tapaa sattumien summa ja jos asiaa oikein alkaa ajattelemaan, mitä jos tyyliin, alkaa miltei huimaamaan.

    Ihnaaa keskiviikkoa Jonna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä, just puhuttiin Teemun kanssa sitä, että jos tota asiaa alkaa kelailla liian paljon, se voi joillekin olla jopa ahdistavaa, sen verran huimaa se on!

      Ihanaa viikonloppua Tiia. <3

      Poista
  5. On se näin, että vaikka luulisi, että on valinnoissaan vapaa, kaikki on enemmän tai vähemmän sattuman tulosta. Joku sanoo karma tai kohtalo. Miten vaan. Terveyskin on asia, johon pääsee vaikuttamaan tiettyyn rajaan asti. Mulle, perusterveelle ihmiselle, se selvisi jossain vaiheessa varsin karulla tavalla.

    Omassa elämässäni varsin outoja sattumia oli riittävästi siihen, että uskon, että näin vaan on pitänyt käydä. Tätä oma polkua porskutellen...

    Mukavaa työviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin uskon ehdottomasti kohtaloon. Terveys on oikeasti asia, että vaikka tekisit kaiken ns. oikein, ei silti voi tietää. Toiset eivät tee "oikein" ja silti pysyvät terveenä, joten kyllä terveys on lopulta melkoista sattumaa, vaikka sitähän ei meille kovin paljoa kerrota. ;)

      Ihanaa viikonloppua sinne! <3

      Poista
  6. Mietin, mutta ei tule mieleen yhtään sattumaa, joka olisi muokannut elämääni. Enemmänkin minusta tuntuu, ettö sitkeillä päähänpinttymillä olen itse johdatellut elämääni, välillä vääriin suuntiin. Muu on sitten todennäköisyyksiä ja geenejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on tosi jänniä asioita, koska musta tuntuu, että oma elämä on ollut sattumusta alusta alkaen monissa asioissa. Viime aikoina vasta on alkanut tapahtumaan enemmän juttuja myös oman ohjailun kautta, koska ikä tuo tietynlaista viisautta, eikä ajalehdi enää samaan tapaan massan mukana.

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives