Olen salamarakastuja

Salamarakkaus. 

En tiennyt millaista se on, ennen kuin rakastuin ensimmäisen kerran elämässäni. Naurattaa vieläkin, miten teininä kuvittelin rakastuneeni monia kertoja, mutta vasta ensimmäisen salamarakastumisen tullessa kohdalleni 19-vuotiaana, tajusin, että kaikki ne aikaisemmat olivat pelkkää ihastumista. Olen ollut elämäni aikana kaksi kertaa rakastunut ja molemmat kerrat ovat olleet salamarakkautta. Olen myös mennyt salamarakkauden kohteiden kanssa naimisiin. 

Olen molemmilla kerroilla tiennyt ensi hetkestä, että tässä on se tyyppi, jonka kanssa haluan olla. Sitä en usko, että meille olisi olemassa vain yksi ja ainoa oikea. Ihminen saattaa elämänsä varrella muuttua ja aina parisuhde ei vaan pysty muuttumaan mukana, yrityksistä huolimatta. Näin kävi kohdallani ensimmäisellä kerralla. Minusta tuli matkan varrella erilainen ihminen, johon toisen puoliskon oli vaikea sopeutua ja aivan ymmärrettävästi. En ole koskaan katunut ensimmäistä avioliittoani. Tuon aikainen puolisoni oli rinnallani kymmenen vuotta. Hän oli tuona aikana minulle se oikea. 

Tiedän, että meitä on erilaisia, toiset haluavat tutustua rauhassa ja olla vuosiakin yhdessä ennen kuin edes muuttavat yhteen. Sitten on meitä salamarakastujia. Olen usein miettinyt miksi olen salamarakastuja, tuleeko se jotenkin alitajuisen luontaisesti? Olen aina ollut ihminen, joka ei halua odotella. Asioiden on tapahduttava heti ja nopeasti. En tykkää peleistä vaan haluan, että kaikki on selvää ensi hetkestä lähtien. Tunnen myös heti ihmisen tavatessa, että onko hän minun tyyppiä vai ei. Toisista vaan tietää heti, että tuosta ei ainakaan kaveria tule. Minulla on myös vahvat mielipiteet asioista nopeastikin. Omaan vahvan intuition, jolla teen myös kaikki isoimmat päätökset elämässäni. Luulen, että kaikki nämä piirteet yhdessä mahdollistavat myös salamarakastumisen.

Uskon vahvasti myös kohtaloon. Tiedän, että kaikki eivät usko, eikä tarvitsekaan. Molempien puolisoiden kohtaamisessa on ollut myös kohtalolla näppinsä pelissä. 

"Tiesin heti kun katsoin häntä, että se on nyt siinä."

Ex-puolisoni tapasin laskiaistiistaina. Kämppikseni oli edellisellä viikolla tavannut baarissa mieshenkiön, jonka kanssa hän oli alkanut viettämään aikaa. Olin päättänyt koulusta tullessa, että vietän illan kotona, koska edellisellä viikolla olimme olleet bilettämässä lähes joka ilta. Kämppikseni kuitenkin alkoi houkuttelemaan minua, että lähtisin naapuritaloon istumaan iltaa, jossa sattumalta tuo hänen tapaamansa kundi asui kämppiksensä kanssa. Olivat muuttaneet siihen pari kuukautta sitten. Hangoittelin jonkun aikaa vastaan, mutta päätin lähteä, sillä pääsisihän sieltä nopeasti pois. Kämppikseni tapaama henkilö avasi meille oven ja minä lähdin kiikuttamaan juomia kylmään keittiön jääkaappiin. Keittiön pöydän ääressä istui tuleva puolisoni. Tiesin heti kun katsoin häntä, että se on nyt siinä. Kiitin mielessäni kämppistäni, joka oli houkutellut minut mukaansa. Ennen kuin olin edes sanonut nimeäni hänelle, olin hyvin tietoinen, miten ilta tulee jatkumaan omalla painollaan.

Nykyisen puolisoni kohdatessa kohtalolla oli ensimmäistä kertaa vieläkin isompi merkitys. Olin muuttanut muutamia kuukausia aiemmin yksin asumaan. Sinkkuna olin luonut itselleni profiilin erääseen palveluun. Tuohon aikaan ei ollut Tinderistä tietoakaan. Eräänä iltana ajattelin, että voisin kirjautua sisään palveluun katsomaan, mikä meno siellä on. Kun palveluun kirjautui, niin etusivulla näkyy muutaman viimeksi sisäänkirjautuneen kuvat. Kuvat vaihtuivat pois sitä mukaa, kun uusia kirjautui sisälle. Puolisoni kuva oli juuri sillä hetkellä siinä, kun minä olin kirjautumassa sisään. Se oli melko suuri sattuma tai kohtalo, ihan miten haluaa ajatella. 

"Siitä huokui lämpö ja varmuus siitä, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluan viettää elämäni."

Muistan vieläkin mieheni kuvan ja miksi se kiinnitti huomioni. Tiesin heti, kun näin sen, että se on hän. Siitä huokui lämpö ja varmuus siitä, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa haluan viettää elämäni. Puolen vuoden kuluttua olimme kihloissa.

Salamarakastumista on todella vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole sitä kokenut. Hämmentävintä siinä on se, että itselleni on osunut myös vastapuoli, joka on tuntenut samoin. Miksi sitä sitten on vaikea selittää? Vähän samalla tavalla kuin minulle koittaisi selittää, miksi pitää tapailla pitkään ja antaa tunteiden kasvaa. Kysyisin vain miksi, minkä tunteiden? Koska itse sen vaan on tiennyt HETI. Olen ollut myös rakastunut HETI. Olen kokenut aina itseni jotenkin todella onnekkaaksi, että minulle on suotu tällainen salamarakastujan ominaisuus, koska minua ahdistaa jo ajatuksena kaikenlaiset tapailuvaiheet, missä ei välttämättä tiedä, missä mennään. Tunnestelu ei ole minua varten. Minulle deittailu ajatuksena ei ole hupia ja jännittävää vaan jopa ahdistavaa toimintaa. On niin helppoa, kun toinen on samalla aaltopituudella heti. Voi vaan jatkaa saman tien eteenpäin, sen isompia miettimättä.

Mielenkiintoista on myös se, että salamarakkaudesta syntyy ihan yhtä kestäviä suhteita kuin hitaasti kehittyvistäkin. Salamarakkaus onkin salamarakkautta kestävään rakkauteen johtavan rakkauden muotona. Kun jakaa toisen kanssa arjen heti, ei tule yllätyksiä. Elämä on valintoja. Jos rakkaus tuntuu oikealta ja hyvältä, niin antaa mennä vaan.

Oletko salamarakastuja vai hitaasti etenevä?