17.7.2018

Yökylässä


Tänään tapahtuu jotain sellaista, mitä olen odottanut toukokuusta asti. Lähden yökylään, enkä vain yhdeksi vaan kahdeksi yöksi. Mikä tästä nyt sitten tekee niin erikoista, on se, että vietän koko tuon ajan parhaan ystäväni kanssa kahdestaan. Ei puolisoita, ei lapsia, ei muita kavereita tai tuttuja vain me kaksi. Viime kerrasta on kulunut ihan tuhottaman pitkä aika, olemme olleet näin kahdestaan viimeksi teini-ikäisinä, kun meillä oli tapana viettää kesäisin pari yötä saaressa telttailen. Sen jälkeen tällaiseen luksukseen ei ole sittemmin tullut mahdollisuutta, vaikka puhetta on ollut useinkin, mutta nyt vihdoinkin. Mieheni saa myös laatuaikaa kotona kotona yksikseen kritiikkien ja runokokoelman viimeistelyn merkeissä. Se on harvinainen tilanne, koska olen niin usein kotona. 

Tällä kertaa emme kuitenkaan lähde ystäväni kanssa telttailemaan vaan vietämme aikaamme "aikuismaisesti" mukavuuksien äärellä mökillä. Pysähdyn usein miettämään sitä tosiasiaa, että olemme tunteneet parhaan ystäväni kanssa jo 33 vuotta. Olin kahdeksan vuotias, kun tutuistuin häneen ensimmäisen kerran. Itseasiassa meidän mummot tunsivat toisensa, joten esittely tapahtui heidän kauttaan. Voisi kai sanoa, että olimme ensimmäisestä tapaamisesta asti kuin paita ja peppu. Vietimme todella paljon aikaa lapsuudessa ja teini-iässä kahdestaan. Harvinaista kyllä, vaikka vietimme toistemme kanssa aikaa miltein päivittäin, emme ole riidelleet kuin kerran ja sekin oli lapsena typerä väittely koiraroduista. Pidimme mykkäkoulua pari viikkoa, jonka jälkeen totesimme, että olimme olleet molemmat väärässä. Nykyään tämä riita olisi päättynyt heti, kiitos Googlen. :D Jaksamme nauraa tälle asialle yhä uudestaan. Olemme kokeneet yhdessä myös yliluonnollisen tapahtuman, jota en pysty selittämään vielä tänäkään päivänä. Siitä kerroin tässä postauksessa

Nuoruuden jälkeen opiskelut veivät molemmat eri paikkakunnille, mutta ystävyys on pysynyt. Emme näe nykyään kuin pari kertaa vuodessa, mutta joka kerran jutut jatkuvat siitä, mihin ne viimeksi jäivät. Kun olet tuntenut jonkun melkein koko ikäsi, on yhdessä oleminen helppoa, koska tunnet toisen niin hyvin ja olet kulkenut hänen kanssaan pitkän matkan. Nähnyt hänet hyvinä ja huonoina hetkinä. Muistan miten jo lapsina makasimme kesäisin ulkona tai rannalla viltin päällä rinnakkain molempien lukiessa omia kirjojaan täyden hiljaisuuden vallitessa tuntikausia. Otin kirjan mukaan, joten ehkäpä uusimme tämän tulevina päivinä.

Tämän pienen irtioton vuoksi seuraava postaus ilmestyy poikkeuksellisesti vasta sunnuntaina, mutta Instagramiin päivittelen varmasti jotain. Oikein ihanaa helteistä viikkoa!

Koska olit viimeksi yökylässä? 


18 kommenttia:

  1. Läpi elämän kestävät ystävyyssuhteet on hieno juttu ja niistä kannattaa pitää kiinni. Ystävystenkään välinen side ei ole ihan itsestäänselvä asia. Yökyläilyä en juurikaan harrasta enää, koska oma sänky ja oma koti on parasta. Jostain syystä alkaa melko pian ahdistamaan muiden kotona majailu. Ei mahda mitään. Jos jossain muualla yövyn kuin kotonani, niin sitten hotellissa.
    Kivaa minilomaa Jonna<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis mäkään en voisi edes ajatella olevani vaikkapa viikkoa toisten nurkissa, 2-3 on aivan maximi, eikös sitä sanota, että sen jälkeen vieraat alkaa "haisemaan". :D Mä nukun täällä ystävän mökillä paremmin kuin hotellissa, joissa en saa oikein koskaan kunnolla unta, koska mökillä on niin hiljaista.

      Kiitos Sari!

      Poista
  2. Oi kuinka ihanaa :) Taitaa olla muutama vuosi aikaa kun viimeksi olen yökylässä ollut. Harvemmin samalla paikkakunnalla olevien luona tulee yötä vietettyä mutta toisella paikkakunnalla kyllä joskus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kaikki ystävät asuu kauempana, joten yökyläily on tuttua, nyt ei vaan ole pitkään aikaan tullut oltua. :D

      Poista
  3. Aivan ihanaa mökkilomaa parhaan ystäväsi kanssa. <3 Hyvien ystävien kanssa ei kyllä koskaan tarvitse arpoa missä mennään ja voi olla vaikka aivan hiljaakin, se on mielestäni juuri hyvän ystävyyden merkki, ettei aina tarvitse puhua. <3

    Muiskis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei todellakaan tarvi.

      Ihanaa viikonloppua Tiia! <3

      Poista
  4. Mä olen tavallaan ollut jo monta viikkoa yökylässä, tai en ole ainakaan nukkunut kotona :D. Kesällä tulee niin paljon reissattua, että hyvä jos kotona käy pyykit pesemässä. Hyvää mökkireissua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä olet sitten kunnon yökyläilijä! :D

      Poista
  5. Mukavaa kyläilyä :) viimeksi olen ollut porukoillani, en muista milloin jonkun kaverin luona yökylässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli todella mukavaa. Kertoo se, että ehdin vastata kommentteihin vasta nyt. :D

      Poista
  6. Viimeksi ja seuraavaksikin olin ja olen yökylässä Karkkilassa ystäväni luona. Me olemme olleet ystäviä 34 vuotta. Oltiin yhdeksän vuotiaita kun ystävyytemme alkoi. On se vaan mahtavaa, että on saanut hyvän ystävän pitää rinnalla näin monta vuotta! Ihanaa mökkilomaa, höpöttelyä ja naurua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei tajuakaan kuinka onnekas on, jos on joku näin pitkäaikainen ystävä. Oikein ihanaa Karkkilan yökylää sitten kun seuraavan kerran menet. :)

      Poista
  7. Mukavaa yökyläilyä. :) Olen itseasiassa tällä hetkellä pidennetyllä yökyläilyllä ottamassa ilon irti tästä kesästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, näistä ilmoista pitää ottaa kyllä kaikki irti. <3

      Poista
  8. Jaa-a. Enpä muista. Voi olla, että edellisestä yökyläilystä on vierähtänyt lähemmäs parikymmentä vuotta. Mukavaa yökyläilyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä varmasti vaikeaa, kun on puutarha hoidettavana, mutta ehkä talvella? :)

      Poista
  9. Oi kun kuulostaa ihanalta ja Instan perusteella viikonloppusi olikin ihana! Mä yökyläilen lähinnä sukulaisten luona, mutta myös Kotkassa asuvan ystävän luona aina silloin tällöin. Yökyläily on kivaa, mutta tosin ei loputtomiin. Vanhempien ja veljen luona toki voi olla pidempäänkin 😊 Mulla on tosiaankin muutama ystävä, joiden kanssa takana 22-vuotta ( kuten tämä Kotkassa asuva ysti). Ehkä lapsuudenystävien kanssa hitsautuu mystisesti yhteen? Sillä esim.opiskeluaikaiset ystävät eivät ole säilyneet niin hyvin mukana ( vaikka mun kämppiksellä onkin speciaalipaikka mun sydämessä ja meillä juttu jatkuu aina siitä, mihin jäätiin ) kuin nämä "alkuystävät" kuten meillä pruukataan sanoa 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me nauretaan aina mun kamun kanssa, et kahden vuorokauden jälkeen vieraat haisee. Musta tollainen viikonloppu on sopiva mitta toisen nurkissa, tietenkin riippuu, toisen voivat olla viikonkin. Mutta mähän alan kaipaan sitten jo omaa rauhaa parin päivän päästä.

      Kyllä hitsautuu, just se että oot jakanut elämäsi eri kasvuvaiheet toisen kanssa tuo sellaista mitä ei voi muuten saavuttaa.

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown