Birthday to remember

Optimismia ja energiaa blogin Katja kirjoitti hauskan postauksen muistettavimmista ja parhaimmista synttäreistään. Postaus sai minut ajattelemaan myös omia synttäreitäni, koska itselleni ne ovat jääneet niin erilaisina mieleen kuin Katjalla, juurikin se juttu, joka tekee tästä niin hauskan aiheen. Halusinkin ehdottomasti tarttua tähän muisteluun ja käydä ne omat muistettavimmat synttärini läpi. 

Postauksen teon esteeksi meinasivat nousta valokuvat, kovan etsinnän jälkeen löysin kuitenkin edes yhden kuvan kuvittamaan tätä postausta. Kuva on otettu, kun täytin yksi. Kuvassa mukana myös lahjaksi saamiani lahjoja, joista tuo sininen kala oli pitkään yksi lempileluistani, se taitaa edelleen löytyä Mäntästä jostain vintiltä tai liiteristä. Suurin syy miksi syntymäpäivistäni ei ole paljoakaan kuvia, on tietenkin se, että ollessani pieni, kuvat otettiin filmikameralla. Kuvien teettäminen oli kallista, eikä meidän suvussa kovin moni edes omistanut moista vekotinta. Vähän myöhemmässä vaiheessa, kun kamera löytyi ja rahaa myös kuvien teettämiseen, en tykännyt olla kuvissa. Muistan, kun joku kaivoi kameran esiin niin juoksin toiseen huoneeseen piiloon. Tästä syystä minusta on olemassa lapsena todella vähän valokuvia. Lisäksi en ole viettänyt syntymäpäiviäni vuosiin, joten viime vuosiltakaan ei ole kuvia kertynyt.

Vaikka kuvia ei löydykään, niin 18-vuotiaaksi asti syntymäpäiviäni juhlittiin joka vuosi. Kummit, tädit ja serkut tulivat kahville. Sain jotain lahjoja, mutta synttärit eivät jääneet erityisesti mieleen, koska ne eivät sinällään lahjoja lukuunottamatta poikenneet lapsuuteni muista viikonlopuista mitenkään. Näin kummejani, tätejäni, setiäni ja serkkujani muutenkin aina viikonloppuisin. Silti kolme syntymäpäivää ovat sellaisia, jotka ovat jääneet vahvasti mieleeni. 

10v. Omassa nuoruudessa kymmenen täyttäminen oli iso juttu. Jokainen luokallani oleva tyttö järjesti omat synttärit, joihin kutsuttiin kaikki luokan tytöt paikalle. Muistan, että tuo vuosi oli yhtä syntymäpäivää, mikä oli oikeastaan aika hauskaa. Omat pyöreät olivat todella onnistuneet, koska luokkakaverini pääsivät tekemään kotonani juttuja, mitä eivät olleet koskaan kotonaan päässeet tekemään. Tämä johti siihen, että vanhemmat eivät meinanneet saada lapsiaan lähtemään illalla kotiin, kun heitä tultiin hakemaan. ^_^ Suurimmaksi hitiksi nousi hetekalla hyppely. Itsehän olin harrastanut hyppelyä parhaan kaverini kanssa jo ihan pikkutytöstä, kun yksi kesäpäivä keksimme kantaa varastosta vanhan hetekan pihanurmikolle ja alkaa hyppimään sen päällä. Touhussa toki piti olla varovainen, koska jalka lipsahti helposti pohjan ja sänkyrungon väliin, mutta siinä sai ihan uskomattomat vauhdit. Jos osasi hypätä oikeaan aikaan, sai pomppimassa olevan kaverin hyppäytettyä todella korkealle ilmaan. Monet varmaan ihmettelevät, että no eihän tuossa ole mitään, mutta 80-luvulla ei todellakaan ollut joka pihalla trampoliineja, joten synttäreillä olijoille tuo oli uutta ja hienoa. Hetekalla hyppelystä puhuttiin koulussa vielä pitkään.

13v. Vietän syntymäpäiviäni toukokuun puolivälissä ja tuona vuonna rakas tätini Irja kuoli huhtikuun lopussa. Hautajaiset olivat viikkoa ennen synttäreitäni. Muistan synttäreistä sen äärettömän haikeuden ja surun mikä oli itselläni ja kaikilla siellä olevilla. Irjan hautajaisten läheisyydestä huolimatta ne silti pidettiin. Muistan, kun synttäripäivän päätteeksi vieraat lähtivät haudalle leikkaamaan kukka-adresseista kortit ja nauhat talteen. Itse en halunnut lähteä mukaan vaan jäin kotiin yksin. Asettelin saamani kortit, lahjat sekä keltaisen gerberan pöydälle ja otin niistä tuona kauniina toukokuisena iltana kuvan muistoksi itselleni. Kuva on minulla edelleen jossain, mutta en löytänyt sitä, vaikka etsinkin sitä postausta varten. Taisin kuvaa ottaessa vieräyttää pari kyyneltäkin, niin surullinen olin, kun muistelin Irjaa.

30v. Halusin pitää kolmekymppiseni isosti laivalla ja maksoinkin parhaimmille ystävilleni matkat ja ruoat, että pääsimme kaikki viettämään iltaa yhdessä. Olin jo tuolloin sairastanut masennusta melkein vuoden, silti synttäreistä tuli ehdottomasti parhaat, mitä minulla on koskaan ollut. Siellä ystävien keskellä tajusin, miten äärettömän onnekas olen, että ympärilläni on niin mahtavia ihmisiä. Meillä oli ihan äärettömän hauskaa ja vuorokausi oli varmasti yksi koko tuon vuoden parhaista hetkistä, jonka voimalla jaksoin monesti, kun olin vähällä luovuttaa. 

Minkä syntymäpäivän muistat parhaiten ja miksi?