Pettymyksestä hymyyn

Varmaan kaikki blogiani lukevat tietävät, että en ns. "sylje lasiin", mitä kosmetiikkaan tulee. Käytän laidasta laitaan kaikenlaista: synteettisestä luonnonkosmetiikkaan, mutta jo pari vuotta minulla on ollut eräs ainesosa, mitä olen koittanut vältellä parhaani mukaan lähinnä koskien erilaisia hammastahnoja ja kuorintoja, nimittäin mikromuovit. Asia on oikeasti hoitunut helposti, koska käytän kasvoilla lähinnä entsyymikuorintoja, joten niistä ei tietenkään välttelemääni ainetta löydy. Samoin käyttämäni Yotuelin-tahnat eivät mikromuoveja sisällä. Käyttämissäni vartalokuorinnoissakaan ei ole sanaa Polyethylene vilahtanut, tässä kohtaa kuitenkin muistututan, että "rakkaalla lapsella" on monta nimeä, mm. Erikan blogista löytyy kattava listaus.

Mikromuovihan on siis alle millimetrin mittaisia liukenemattomia muovinkappaleita ja niitä käytetään pesemiseen tarkoitetuissa hygienituotteissa puhdistavan vaikutuksen vuoksi. Ongelma on vaan se, että nuo pienet muovinkappaleet pääsevät livahtamaan suodatuksen läpi ja sitä kautta vesistöihin. Maailman merissä onkin arviolta 269 000 tonnia muovia ja pelkästään mikromuoveja päätyy meriin ainakin 13 000 tonnia joka vuosi. Yhdysvalloissahan on hyväksytty "Microbead-free waters act of 2015" -lakiehdotus, joka kieltää muoveja sisältävien kosmetiikkatuotteiden tuotannon ja myynnin Yhdysvalloissa vuoden 2016 alussa. Euroopan Unionin alueella mikromuoveja ei ole kielletty kosmetiikassa. En tiedä, koska tuo laki on lopullisesti voimassa, enkä sitä mikä siirtymäaika tuolla hyväksytyllä lakiehdotuksella on, mutta ainakin tällä hetkellä eräs jenkkibrändi myy edelleen Yhdysvaltaisessa nettikaupassaan mikromuovia sisältävää vartalokuorintaa, kuorintaa, joka ennen oli suosikkini.

Kävi tosiaan niin, että tilasin jokin aika sitten kuorinnan, koska se on lukeutunut suosikkeihini. En jotenkaan ajatellut asiaa juuri tilaushetkellä, enkä tarkistanut ainesosaluetteloa. Kun olin käyttänyt tuotetta kerran ja se tuntui jotenkin "muoviselta" tai no sen vaan tietää, jos rakeet ovat muovia, se ylipehmeä tunne... No siellähän se komeili toisena listassa:  Polyethylene. Maku meni ja pannassa on, kunnes poistavat tuon ainesosan tuotteestaan. Tuli vähän pettynyt olo, joten päätin piristää sitten itseäni jollain, jossa tällaisia huolia ei ole.

Virolaisen Signe Seebidin hillopurkeilta näyttävä kosmetiikka valmistetaan käsityönä luonnollisista raaka-aineista, eivätkä ne sisällä minkäänlaisia synteettisiä aineita. Mikä itsestäni on mielettömän mahtavaa, on se, että näin herkullisen näköistä kosmetiikkaa saa nykyisin ostettua ihan Prismasta!

Puhdistava Mansikka-Vanilja Kasvonaamio* tulee jauhemaisessa muodossa pakattuna hillopurkin näköiseen pakkaukseen. Itse sain purkkini helposti auki, mutta Tarulla oli ollut ongelmia. Kerron pienen vinkin, jonka avulla toivottavasti muut eivät menetä hermojaan. ^_^ Edesmenneellä mummollani oli huonot ranteet ja hänen vinkkinsä tällaisten purkkien avaamiseen toimii aina. Tarvitset vain teräväkärkisen pikkulusikan. Laita lusikan kärki kannen reunan alle ja paina lusikkaa purkkia kohden, kuuluu napsaus, jonka jälkeen purkki avautuu helposti. 

Kansi ei siis ollut itselleni ongelma, mutta näiden jauhemaisten naamioiden ohjeet ovatkin sitten yleensä kinkkisiä, miten näihin saa sekoitettua oikeassa suhteessa nestettä? Mansikka-Vanilja Kasvonaamion ohjeessa käsketään sekoittamaan 10g:n jauhetta puoli teelusikallista vettä. Tarkkasilmäiset saattoivat huomata, että purkissa on 50g:aa tuotetta. Käyttäisinkö muka viidesosan purkista kerralla? Tuskin. Olen aiemminkin käyttänyt jauhemaisia naamioita ja tiedän, että nämä ovat todella riittoisia. Tuosta ohjeellisesta määrästä naamiota riittäisi ainakin viisi henkisen perheen kaikille jäsenille nassuun naamiot lauantai-illan ratoksi. Mutta koska nyt oli vain yhdet kasvot käytettävissä niin ei kuin kokeilemaan. Yksi teelusikallinen tuotetta oli liian vähän, mutta kaksi tasapäistä lusikallista olikin sitten juuri sopivasti. Vettä lisäsin aavistuksen lusikan kärjellä, aina välillä sekoittaen, kunnes sain haluamani koostumuksen. Naamio tuoksuu miedosti vaniljalle, mansikan tuoksua en itse saanut tästä paljoakaan irti. Sisältää mm. A- ja C-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia. Koostumuksessa on käytetty myös valkoista savea, mansikkajauhetta, punaista savea ja vaniljan siemeniä. 

Savinaamioiden tapaan naamio tietenkin kuivui iholle, mutta jos haluaa, tätäkin pystyy estämään, suihkimalla vaikka jotain kivaa kukkaisvettä päälle, joka pitää naamion joustavana. Itse annoin kuitenkin naamion kuivua perinteiseen tapaan kasvoilla ja huuhtelin 10 minuutin päästä pois. Naamio ei edes kuivuessaan tuntunut epämiellyttävän kiristävältä, eikä aiheuttanut pistelyä, kuten jotkut savinaamiot saattavat tehdä. Käytön jälkeen ihon pinta oli todella sileän oloinen, ihohuokoset supistuneet ja jännää kyllä, edes omaa pintakuivaa ihoani ei kiristellyt. 

Jauhetta voi sekoittaa veden lisäksi myös maitoon tai jogurttiin, joilla siitä saa tehtyä todella kuivalle iholle lempeämmän.

Irtosihan sitä lopulta pieni hymykin. ^_^

Mitä sitten tällainen käsintehty kosmetiikka maksaa? Signe Seebedin Mansikka-Vanilja Kasvonaamion suositushinta on 10 euroa. Sitä voi ostaa maahantuoja verkkokaupasta täältä tai sitten jälleenmyyjiltä, jotka löydät täältä.

Onko Signe Seebid tuttu? Mikä on suhtautumisenne mikromuoveihin?

*Kasvonaamio PR-näyte.