Olen ollut aina kaikkiruokainen, pienenä kun muut ikäiseni katselivat inhoten erilaisia ruokaherkkuja, minun suuhuni ne katosivat aina ilman sen kummempia ihmettelyjä. Nuorena maistui ihan kaikki, okei, kala tuli joskus ulos korvista, koska sitä oli meillä kotona aina, kiitos kalastuksesta villiintyneen lähipiirini ja itseni, mutta noin muuten, kun kuulin sanan ruoka, olin jo syömässä. Ne pienen tytön annokset eivät olleet mitään pieniä; viisi perunaa ja saman verran kauhallisia mummon tekemää kyljyskastiketta, tuntui, että olin aina syömässä tai se oli oikeastaan ainoa syy, millä minut sai sisälle. Ruoka-aikaan olin aina kotona ja minulla oli vapaus syödä aina kun oli nälkä ja minähän söin. Siitä huolimatta kiitos päivittäisen koko päivän ulkona juoksemisen olin niin laiha (enää ei tätä ongelmaa ole), että koulun terveydenhoitoja epäili mummolleni, etten saanut tarpeeksi ruokaa. Tämä kirvoitti mummossa melkoiset naurut. Kyllähän te kaikki tiedätte millaisia mummot ovat? Herkkuja kaapit pullollaan, ihan varmuuden vuoksi. ^_^ Yksi mahtavimmista asioista elämässäni onkin ollut, että sain elää 19-vuotiaaksi asti mummon patojen äärellä. Antaisin mitä vain, jos vielä kerran saisin maistaa mummon tekemää kyljyskastiketta, karjalanpaistia, karjalanpiirakoita tai aitoon juureen tehtyä ruislimppua. Valitettavasti se ei enää ole mahdollista.
Nyt vanhempana syön edelleen oikeastaan kaikkea. Paitsi moni varmaan muistaa, että tonnikala purkissa ei uppoa ja sushi on sellaista ruokaa, että se saa pakenemaan toiseen suuntaan, kovista tykkäämisyrityksistä huolimatta, mutta muuten menee aivan kaikki.
Huomaan, että minulle muodostuu tiettyihin ruokiin kausittaisia himoja. Yksi kesä elin mansikoilla, yhden syksyn sienillä. Yhden talven söin leivän päällä pelkkää maksamakkaraaa. Toisinaan en syö kuin tummaa leipää, toisinaan on pakko saada vaaleaa. Yksi syksy iski punajuurivilli, tein sitä varmaan miljoonassa eri muodossa, mistä tulikin mieleen, että siitä voisi ottaa uusinnan.
Pari viikkoa sitten silmiini osui kaupan hyllyllä purkki, jonka sisältöön olin viimeksi koskenut 80-luvulla. Aloin miettimään, että miltä tuo Valion Olympia -sulatejuusto maistuikaan? En saanut äkkiä ajateltuna makunystyröihini muistikuvaa, millaiset makukiemurat tuote toi suuhuni. Muistin, että pikkutyttönä suhteeni siihen oli sellainen, että se ei ollut suurinta herkkuani, mutta joskus sitä oli pakko levittää leivän päälle. Niinpä rohkenin ottaa 200g:n pakkauksen ostoskoriin. Laitoin kotona pehmeää sulatejuustoa ruisleivän päälle ja voi pojat, se oli hyvää. Vähän jo ensimmäisestä leivän haukkauksesta lähtien epäilin, että tässä saattaa nyt taas tapahtua se kuuluisa koukutus, jonka olen oppinut tunnistamaan vuosien saatossa. Oikeassa olin, himohan siihen tuli, nyt 2x200g:n purkkia myöhemmin, siirryin sille tasolle, että ostin kaupasta 400g:n purkin, koska suoraan sanottuna minun tekisi mieli syödä tuota suoraan veitsellä purkista. No, ehkäpä tämäkin himo menee ohi niin kuin kaikki muutkin tähän mennessä. Varsinkin joulu varmaan aiheuttaa viimeistään stopin tälle himolle.
Onko teillä outoja ruokahimoja?
Olen aina tykännyt tomaatista, ajoittain himoinnut, sitten taas laskeutunut tykkäämistasolle, mutta tomaatti on ja pysyy kuitenkin. Toinen himotus on pakasteherneet, sillai puoliksi sulaneina. Kauhon niitä lusikalla suoraan pussista kuin karkkia:)
VastaaPoistaKivaa päivää:)
Heh, itse söin pienenä noita pakasteherneitä just tollasina puolijäisinä aina koko pussillisen. :D
PoistaEi mulla nyt tällä hetkellä ole mitään himoa johonkin erityiseen ruokaan. Mutta kyllä niitä saattaa tulla ja mennä.
VastaaPoistaTuota sulatejuustoahan vois maistaa, en muista milloin olisin sitä syönyt.
Hyvää keskiviikkoa sinulle.
Mä oikein aloin kalaamaan, kun katse osui tohon jostain syystä kaupassa, että onko niin, että olen oikeasti syönyt tota viimeksi 80-luvulla, enkä tosiaan ole sen jälkeen tuohon koskenut. Maista ihmeessä, katsotaan tulee hetken herkkua. :)
PoistaMukavaa keskiviikkoa sinnekin!
Hmm, outoja himoja ei minulla juurikaan ole, mutta melkein vuoden olen himoinnut parsakaalia ja kukkakaalia joka päivä. Varsinkin parsakaalia on tullut vedettyä kilotolkulla. Graavikala ja parsakaali, niillä voisin elää tällä hetkellä.:D
VastaaPoistaJust mietittiin Olympia-juustoa äitin kanssa, kun ei oltu vuosiin syöty. Ostettiin paattievääksi, ja hyvältähän se maistui saaressa ruisleivän päällä. Tuli lapsuus mieleen.
No mut noi ei oo yhtään huonoja himotuksia! :D No sitten vaan kauppaan ja Olympiaa kotiin, katsoaan iskeekö samanlainen himo kuin itselle. :D
PoistaRuoka on vaan niin hyvää!!Parasta tietysti on jos pääsee valmiiseen pöytään! :)
VastaaPoistaNo niin on, mä kyllä elän syödäkseni, en syö elääkseni. :)
PoistaKyllä mullakin joskus aina on outoja himoja. Tällä hetkellä se on tuoreet luumut. Ai että ne on hyviä! Tuota sulatejuustoa olen minäkin joskus syönyt, siis just joskus 80-luvulla. :)
VastaaPoistaNiin nyt on muuten luumukausi, tossa lähikaupassa on ollut niitä jotenkin heikosti niin ei ole pistänyt silmään. :) Heh, omatkin viimeiset muistot oli tosiaan 80-luvulta, oli aika uusia ne. :D
PoistaTunnistin kyllä itseni tuosta tekstistä :D aina olen omannut hyvän ruokahalun ja syönyt kaiken mitä nokan eteen isketään! Nuorena Olin aivan tikkulaiha ja koulussa ihmeteltiin että ruokitaanko minua kotona :D pakkomielteitä herkkuihin syntyy myös minulla usein! Tällä viikolla piti vetää vuohenjuustopaketti yhdeltä istumalta!
VastaaPoistaTuntuu, että just tikkulaihat on olleet niitä ahmatteja pienenä, varmaan kroppa kasvanut ja polttanut sitä tahtia, että on tuntunut, että mikään ei riitä. Vuohenjuustopaketti yksiltä istumilta on kyllä kova suoritus, puolikas menee multakin helposti. :D
PoistaSiis toihan on ihan törkeän hyvää, ja vielä just sellaisenaan syötynä eikä oikeaoppisesti leivän päällä:D Myös Koskenlaskija käy paremman puutteessa, ja aina kun teen makaronilaatikkoa, mun tulee popsittua suurin osa siihen tarkoitetusta juustosta jo valmistusvaiheessa. Ah.
VastaaPoistaSiis tää koko himo alkoi tosta, että leivän päällä, mutta nyt viime päivinä olen tunkenut ihan suoraan voiveitsellä suuhun, kun siinä näön vuoksi voitelen sillä muka niitä leipäviipaleitakin. :D Koskenlaskijaan ei ole vielä tullut samanlaista himoa, vaikka sitä on kyllä tullut syötyä tasaisesti aina lapsesta lähtien.
PoistaOi kylla, tunnistan itseni tasta ihan taysin! Mulla on milloin mihinkin ruokaan hirvea pakkomielle, ja sit se aina loppuu yhta akkia kuin alkoikin. En kylla saa paahani etta milta toi Olympia maistuu, taytynee seuraavalla Suomen-reissulla vahan kokeilla.. vaikka pahimpia himotuksia onkin just ne mita saa vain Suomesta!
VastaaPoistaSe on oikeasti jännä miten se loppuu sitten yhtä nopeasti kuin alkoikin. :D Mä muistan, että 4vko:n kielikursseilla Englannissa himoitsin aina ruislimppua ja sen päälle maksamakkaraa. Varmistin, että niitä oli tarjolla, kun tulin kotiin, joten voin vaan kuvitella mitkä himot jyllää, kun asuu pysyvästi toisessa maassa. :D
PoistaMiulla ei ehkä ole ihan kaikkein parhaimman hajuisin villitys, mutta; Sipuli. En käsitä miksi, sitä pitää tunkea joka paikkaan :D Pakasteessa on sipulipusseja, löytyy kuivattuna kuiva-ainekaapista ja sitten kaupasta ostan esim. punasipulia.
VastaaPoistaPari vuotta sitten himotuksena oli Tupla-suklaapatukat, asiaahan ei auttanut se, että olin silloin kaupassa harjoittelussa :D
Mulla pitää olla joka ruoassa sipulia, muuten se ei maistu musta oikeastaan miltään. Heti sellainen olo, että hei, tästä puuttuu jotain. :D
PoistaTätä paksu kerros BIG riisikakkujen päälle, sitten siivu Polaria, salaattia ja kurkkua. Suurinta herkkua <3 punainen Koskenlaskija on myös parasta paksuina siivuina ;)
VastaaPoistaOo, pitääkin kokeilla, tykkään myös nimittäin riisikakusta, mutta juustoa juuston päälle kuulostaakin sitten astetta jännemmältä. :D
PoistaMun tämän hetken ruokahimo on tomaatti ja mozzarella (+rucola). Ai että miten ihana yhdistelmä. Voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon. :) Toinen himotuksen kohde on kebab. Vesi herahtaa kielelle kun ajattelenkin sitä. :D
VastaaPoistaNo ei ollenkaan huono yhdistelmä, tomaattiin ei kait voi koskaan kyllästyä? :p Kebabia en edes muista milloin olisin syönyt viimeksi, johtuu siitä, että tässä kylässä ei ole paikkaa, josta saisi sellaista tosi hyvää. :D
PoistaMietin juuri, että onko ruokahimoja. Nykyään nautin siitä, että saan maittavaa ja hyvää ruokaa. Ennen en niin paljon siihen kiinnittänyt huomiota. Tiedät varmaan syyn, että miksi se on mulle tullut tärkeäksi ;)
VastaaPoistaHyvin tiedän ja ymmärrän syyn, miksi maittava ja hyvä ruoka on tärkeää! Onhan sulla yksi himo smoothiet. ;) <3
PoistaHahaa niin tuttua tämä ja todellakin täällä on ajoittain sulatejuustokausia, suolakurkkukausia ja milloin mitäkin. Sushin tiedät varmaan parhaiten. Jyskytän niin kauan, että lopulta en kestä vähään aikaan hajuakaan ja voi mennä jopa vuosia, että uudelleen tartun johonkin herkkuun. Oikeasti sushin kanssa kaipaan jo huojennusta, koukuttava himo vie meikäläistä, enkä minä sushia, se on kuule rankkaa ajatella päivät ja yöt sushia. Onko sulla sama tuon juuston kanssa?
VastaaPoistaMuiskuja <3
Suolakurkut nyt kun sanoit niin joo, ne on kanssa paholaisesta, kun iskee himo päälle, sitten janottaa koko ajan. :D Mitähän me keksittäis sulle sushin tilalle, vaikka ihan väliaikaisesti? :D
PoistaIhanaa iltaa! <3
On ollut joo outoja kausia, mm. berliininmunkki-, perunamuussi- ja suolakurkkukaudet. Nyt en kyllä muista, että olisi pitkään aikaan ollut.. no, nektariineja on tullut syötyä viime aikoina tosi paljon. Hedelmiin mulla on kestohimo :D. Ja Lidlin hummus.. ai jai. Mieskin tykkää siitä, niin sitä menee välillä purkkitolkulla.
VastaaPoistaSuolakurkkukausi on tuttu täälläkin. Suoraan purkista haarukalla, yummy. :D Ostin jopa niitä irtonaisena myytäviä ja söin kuin porkkanoita. :D
PoistaMusta on tullut vanhemmiten hirveä suursyömäri ja söisin melkein jatkuvasti jotain jos voisin, mutta en nyt keksi mitään ihmeempää ruokaa, jota himoaisin koko ajan. Mutta aina jos mulla on juustoa (esim. Edam) ja tonnikalaa, niin saatan popsia niitä yhdessä, niin että siivu juustoa, sen päälle nokare tonnikalaa, koko komeus rullalle ja eikun ääntä kohti! :D
VastaaPoistaApua mun "kauhuruokaa". :D
PoistaTuttua on, aina välillä iskee kausia jolloin jotain tiettyä ruokaa on pakko mättää silmät hullunkiillosta säihkyen =D Esim. hapankorppuihin tulee kausittaisia himoja. Mistä tulikin mieleen, että täytyisi ostaakin niitä...
VastaaPoistaHapankorppukausi on tuttua myös, pienenä söin niitä ihan jatkuvasti, nykyisin vähemmän. Oletko maistunut niitä kaurahapankorppuja? Ne on myös hyviä. :p
PoistaMuistelen että oon saattanu maistaa niitä ja jos muistan oikein, niin ei ne maultaan perinteisiä voittaneet =D
PoistaJoo ei ihan, niistä puuttuu se rukiinen maku. :D Mut hyviä ne on . :p
PoistaMulla on just menossa hapankorppukausi! Ja samaten syön myös kauheasti paprikoita. On varmaan paprikasesonki, koska niitä saa nyt halvalla kaupasta. Sulatejuusto ei ole suurin herkkuni, mutta söin vasta kanakeittoa, jossa sitä oli ja maistui hyvälle :)
PoistaHapankorput on oikeasti todella vaarallisia. :D Paprikat on muuten ihan sairaan hyviä silloin kun ne on mehukkaimmillaan. :p
PoistaMä oon penskana ollut kans tosi kaikkiruokainen ja vedellyt myös työmiesten annoksia :D Kerran itseasiassa töissä eräs ( nasipuolinen ) työkaveri sanoi ( vuosia sitten ), että kiva nähdä jonkun syövän kunnon annoksia kunnon ruokaa, eikä mitään pieniä naisannoksia xD
VastaaPoistaMutta ruokahimotukset ja jumitukset on niin tuttuja! Sellainen makea, maalahden limppu, sitä voisin vedellä paketin kerrallaan. Ja hampurilaisia himoitsen melkein koko ajan! Nyt uusvanhana himotuksena on paahdettu pellavarouhe ( Valo24 merkin on best ), sen suhteen toki täytyy vähän himmailla koska liika-annostus ei ole terveellistä ^_^
Mulla ja miehellähän on yleensä aina yhtä isot annokset lautasella ja voin kertoa, että ollaan aika isoruokaisia molemmat. :D Olen joskus yrittänyt käyttää 24cm:n lautasen sijasta 18cm halkaisijaltaan lautasta, että ottaisi vähemmän, mutta meinaan kuolla parin tunnin päästä "nälkään" niillä appeilla mitä se pienempi lautanen vetää. :D
PoistaTäällä vartuttiin myös mummon patojen äärellä ja edelleen uppoaa lähes kaikki paitsi ne suklaakakut :)
VastaaPoistaMummojen padat on kyllä niin parhaita voissa, lihassa ja suolassa ei pahemmin säästellä. :D
PoistaKiva tuo sinun "mummolatarinasi", mummot OVAT ihania ja heidän kaappinsa on ruokailijan aarreaitta. Kaikkiruokainen olen myös minä, tai no, sanotaan minua turhan oikukkaaksi maiskuttelijaksi. Pitää ja ei pidä paikkaansa, olen vaan sitä mieltä, että kaiken ruuan, olkoonkin se mitä tahansa ja mistä raaka-aineista hyvänsä valmistettua, pitää sen maistua HYVÄLTÄ, miksi tehdä mautonta ruokaa?
VastaaPoistaKun vedit tämän Olympia juustokortin esiin, minulla aikakausi, jolloin Koskenlaskija oli se must juusto, nythän täydellisiä pakkosaatavia ovat suklaat : )
Hannele
Mummojen kaapit ovat parhaita. :)
PoistaSuklaata ei kai koskaan voi syödä liikaa? Onneksi kohta alkaa suklaarasiakausi! Sitä odotellessa. :D
Mulla on loputon himo sinihomejuustoon ja mätitahnaan. Tosin oon tosi tarkka homejuuston suhteen. Jotkut maistuu ihan maalille (en oo maistanu maalia:D) ja jotkut maistuu taivaalliselle 😍
VastaaPoistaSinihomejuusto on kyllä paha, varsinkin Auraa vedän suoraan paketista, kun käyn jääkaapilla. :D
PoistaKiva kirjoitus! Yksi minunkin himojeni kohteista on tämä Olympia sulatejuusto. Vähäksi aikaa tähän meni maku kun vierailin Valion tehtaalla ja näin tätä massaa kuumana linjastossa ja voit kuvitella myös sen lämpimän massan tuoksun....mutta pääsin asian yli ja taas maistuu. Parasta ehkä hapankorpun päällä.
VastaaPoistaYksi himoni olen Kallen Kaviaari myös hapankorpun tai Reissumiehen päällä ja kyytipoikana siihen vielä viipaloitu keitetty kananamuna. Lapsena imimme Kallen Kaviaaria suoraan tuubista kun se vaan oli niin hyvää. Pidän myös Snellmannin maksamakkarasta rasiassa johon iskee himo tasaisin väliajoin....ja totta kai sinihomejuusto. Aura paketti kuluu hetkessä loppuun. Nyt tuli nälkä... :D
Hah, noi ruokatehdasvierailut on kyllä sellaisia, että ne lopettaa ihan minkä tahansa nopeasti, ainakin hetkeksi. :D Saarioisten tehdaskäynnin jälkeen en ole syönyt mitään ruokia, paitsi sitä maksalaatikkoa. Sen sijaan Pandan suklaatehdasvisiitti ei kyllä auttanut suklaanhimon lopetukseen, päinvastoin. :p
PoistaSnellmannin maksamakkaraa mulla on melkein aina kaapissa, se ja ruisleipä. Yummy!