Tykkään, en tykkää, tykkään


Ihastuttava Fanni haastoi minut kertomaan mistä tykkään ja mistä en tykkää itsessäni. Suomalaisittain haaste voi olla aika haastava ja se olisi ollut sitä vielä 15-vuotiaalle Jonnallekin. Yleensähän koetaan, että suomalaiset ovat huonoja kehumaan itseään ja vastaanottamaan kehuja, mutta niitä asioita mistä ei itsessämme pidetä, meidän on hyvin helppo listata. 

Minulle itseni kehuminen ja kehujen vastaanottaminen oli vaikeaa melkein täysi-ikäiseksi asti, sitten kuitenkin tapahtui jotain, joka muutti käsitystäni asiasta. Tajusin, että hitsit, mähän tykkään monestakin asiassa itsessäni ja olen hyvä monessa asiassa, enkä ole pelännyt sanoa niitä sen jälkeen myös ääneen. Kehujen vastaanottaminen saattaa edelleen toisinaan tuntua "jännältä", mutta olen opetellut reippaasti kiittämään niistä ja sanomaan, että todella kiva kuulla. 

Itsensä kehumisen opettelu tapahtui itselläni sen kautta, että ensin opin kehumaan tekemisiäni. Meillä oli 90-luvun puolessa välissä parturi-kampaajaksi opiskellessani opettaja, joka pisti meidät 17-vuotiaina seisomaan luokan eteen kampauspäille tekemiemme kampauksien kanssa ja meidän piti siinä kaikkien edessä kertoa, mikä meidän mielestä työssämme oli onnistunut ja mihin emme olleet tyytyväisiä. Tämän jälkeen opettaja kertoi oman mielipiteensä työstä ja antoi palautteen. Aluksi tämä oli aivan kamala tilanne. Mutta siihen tottui yllättävän nopeasti, me kaikkihan olimme kuitenkin samassa tilanteessa. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli hyvä asia, siinä oppi näkemään omissa tekemisissään aina hyviäkin puolia ja sitä kautta myös itsessään, mutta samalla analysoimaan myös kriittisesti tekemisiään, ilman, että sen jälkeen olisi kuitenkaan tuntenut itseään millään tavalla huonoksi. 


TYKKÄÄN!

Analyyttisyys. Ihan kaikessa. Taito, jota olen oppinut käyttämään tehokkaasti vasta vanhemmiten. Se on ollut aina minussa, mutta vasta vanhemmiten olen oppinut käyttämään sitä tehokkaammin jokapäiväisessä elämässä, ennen ominaisuus rajoittui lähinnä työhöni.

Ihmistuntemus/kuudes aisti. Omassa elämässä on mennyt monia asioita päin prinkkalaa ja alamäkeä, mutta hyvä ihmistuntemus ja tietynlainen kuudes aisti ovat edesauttaneet, että aikuisiällä luodut ihmissuhteet ovat olleet kantavia. On ollut myös monesti tilanteita, että olen ollut jo päätäpahkaa sanomassa kyllä, mutta sitten joku on vaan takaraivossa sanonut, että sano sittenkin ei ja olen sanonut. Aina myöhemmin tämä ein sanominen on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. 

Järjestelmällisyys. Kaikella on paikkansa ja aikansa. Oma tarkkuuteni tosin voi olla toisinaan vähän raskasta kanssaeläjälle. 

Lojaalius/uskollisuus. Minua lojaalimpaa ja uskollisempaa ystävää saa hakea. Lojaaliuteen kuuluu myös vilpittömyys ja suvaitsevaisuus ihan kaikkia ihmisiä kohtaan. Kaikkia on kohdeltava tasa-arvoisesti.

Minä. Yleensä, jos ihmiset kehuvat ulkonäköään, he mainisevat yksittäisen piirteensä. Muistatteko postaukseni siitä, miten olen aina ajatellut olevani kaunis? Nyt nelikymppisenä tykkään itsestäni yhtä paljon kuin ennenkin. Peilistä katsoo joka aamu tuttu ja turvallinen ihminen ja pidän siitä mitä sieltä peilistä näen. Kyllä minä pidän itsestäni. 


EN TYKKÄÄ!

Harkitsevaisuus. Olen toisinaan liiankin harkitsevainen. Toivoisin olevani toisinaan yhtä spontaani kuin nuorempana. Nykyään mietin kaikkea liian kauan, kun voisi vaan antaa mennä.

Pitkä muisti. Minulla on ihan liian pitkä muisti, muistan niin hyviä kuin huonojakin asioita yksityiskohtaisesti vuosienkin takaa. Hyvissä asioissa tämä on tietenkin ihana asia, mutta niissä huonoissa... Tämä on huono asia, jos olen suuttunut jollekin. Annan kyllä helposti ja nopeasti anteeksi, mutta en kyllä unohda. Olen koittanut päästä asiasta eroon, onnistumatta. Varsinkin riitatilanteissa vanhojen kaivelu ei ole kovin järkevää toimintaa itseltäni.

Märehtiminen. Jään helposti kiinni negatiivisiin tunteisiin, jotka sitten kuormittavat nopeasti. Pienistäkin asioista voi tulla suuria, kun helpommalla pääsisi käymällä ne kerralla läpi ja unohtaa. 



Mietittekö ikinä mistä tykkäätte tai ette tykkää itsessänne?

En haasta erikseen ketään vaan haasteeseen voi tarttua, jos siltä tuntuu. 

Rentoa sunnuntaita kaikille!




  1. Voih, mulla on tämä työn alla ja tuntuu niin vaikealta miettiä vastauksia. Pelkään että tulisi liian negatiivinen postaus. Mutta sä keksit hyvät vastaukset! Ei jäänyt yhtään negatiivinen kuva vaikka se helposti menee negatiivisten asioitten itsestä etsiskelyyn. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule negatiivista! Alkuun vaan niitä hyviä juttuja ensiksi. ^_^Ihanaa sunnuntaita sateesta huolimatta! <3

      Poista
  2. Löydän itsestäni aika paljon samoja piirteitä: norsunmuisti (ikävät asiat kyllä muistaa hamaan tappiin saakka), märehtiminen (melkein jokapäiväistä), mutta kyllä myös lojaalisuus, uskollisuus, järjestelmällisyys. Parasta kehitystä on se, että viime vuosina olen oppinut olemaan terveesti itsekäs ja "tottelematon". Kuuntelen itseäni ja teen päätökset sen mukaan, enkä peesaa muita.
    Ihanaa sunnuntaita, Jonna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ton terveen itsekkyyden opettelu oli itselleni vaikeaa, mutta sanotaanko viimeiset 5-7 vuotta olen onnistunut mielestäni aika hyvin. Joten tässäkin ollaan samanlaisia. :)

      Ihanaa elokuista sunnuntaita sinnekin!

      Poista
  3. Kyllä toisinaan mietin. Välillä olen liian ankara itselleni, siitä haluaisin eroon. Mutta olen myös erittäin tyytyväinen, että minullakin on kuudes aisti ihmisten suhteen. Siitä on ollut elämässä paljon apua! :)
    Mukavaa sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä oikeasti on, varsinkin kun katselee, jos ympärillä ihmiset takoo päätään seinään ihmisten kanssa koko ajan, surullista. Pahinta on, jos sitä tapahtuu ystäville, koska eihän sitä voi sanoa, vaikka itselle "olotus" olisikin, sillä voi olla kuitenkin väärässä ja jokaisen pitää tietenkin tehdä omat virheensä itse. Joten kuudennella aistilla voi lähinnä vaikuttaa vain omaan elämäänsä. :)

      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  4. Ihanaa kun tartuit tähän!<3

    Tuo pitkämuistisuus on ongelma täälläkin. Joskus olisi ihan terveellistä vaan antaa asian unohtua. Mutta se on hankalaa.. Ehkäpä tässäkin kehittyy vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olisi, miten se voikin olla niin hankalaa unohtaa. Musta tuntuu, että se vaan pahenee se ongelma vanhemmiten. :D

      Poista
  5. Hyvin tuttua ja todellakin tunnistan sut kaikista. Intuitio ja suoruus on niitä piirteitä mitä arvostan sussa niin paljon ja se miten nätisti osaat asian ilmaista, jos meikäläinen on vaikka laittanut blogiin jonkun nimen väärin hih Clinique Glinicue vai miten se meni: ;) Sun kanssa tulee tunne, ettet todellakaan ole päsmäröimässä vaan autat vilpittömästi. Kaunis olet niin sisältä, kuin ulkoa, sielunsisko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no kuka sitä aina tietää tai ajatuksissa huomaa miten ne kirjoitettiinkaan. Itse jaksan aina nauraa, kun eräs ihana lukija nauroi kun mulla päivänkakkarasta oli tullut päivänkakka. :D Kaikille sattuu vanhinkoja, vaikka kuinka oikolukisi.

      Ihanaa sunnuntai-iltaa Tiia. <3

      Poista
  6. Tää on niin hauska postaus, että harkitsen itsekin tän tekemistä :) Mulla on kans pitkä muisti tietyissä asioissa, eikä se aina ole hyvä juttu. Tykkään kans analysoida asioita, joskin yleensä vain oman pääni sisällä :D Eräs opettaja kerran sanoi minulle, että on hienoa, että kyseenalaistat asioita. En tiedä, vanhemmiten minusta on tullut tietyllä tavalla lempeämpi, ja yritän opetella tiettyä diplomaattisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin ennen taas tosi diplomaattinen, nykyisin uskallan ilmaista vahvemmin omia mielipiteitäni. :D Itsekin analysoin aika paljon mielessäni tai sitten mun miehen kanssa, mikä on ihan parasta. :D

      Poista
  7. Minullakin on pitkä muisti, mutta siitä kyllä yleensä tykkään. Suurimmaksi osaksi kyllä tuppaan löytämään itsestäni puutteita. Kiva ja ajattelemisen arvoinen postaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postaus oli tosi kiva tehdä just siksi, että sai itseäkin vähän ajattelemaan välillä niitä positiivisiakin juttuja itsestä. ^_^

      Poista
  8. Voi miten mielenkiintoinen postaus! Itsensä tunteminen on hieno taito ja kyllä sitä opetellaan vielä minunkin ikävuosillani;) Tuota sinun järjestelmällisyyttäsi kadehdin - sille olisi ollut käyttöä aika moneen kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsensä tunteminen on varmaan sellainen asia, jota opetellaan ainakin hautaan asti. ;) Mulla järjestelmällisyys on aina tuonut tiettyä turvallisuutta, mitä kaipaan elämääni, helppo johtuu juuret siihen omasta lapsuudesta. :)

      Poista
  9. Kyllä tulee välillä mietittyä. On varmaan ihan hyvä miettiä niitä negatiivisia piirteitäkin, niin voi sitten kehittää niitä positiiviseen suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on hyvä miettiä negatiivisia piirteitä kunhan ei ala niissä sitten rypemään, itse ajattelen ainakin, että koko elämän ajan pitäisi yrittää kehittyä ihmisenä, valmista tuskin tulee koskaan. :)

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives