Hektistä

Joulukuun alusta saakka päivät ovat olleet melkoisen hektisiä. Joulukuuhun sisältyi paljon työputkia ja omaan makuuni aikaa hengähtää oli vähän, joulunakin vain parin päivän huili ja uusi vuosi menikin kokonaan töissä. Lisäksi olin pari viikkoa sairaana juuri ennen joulua hirveässä flunssassa, josta minulla on edelleen hivenen nuhaa jäljellä. Odotan sitä päivää, kun ei tarvitsisi niistää edes sitä paria kertaa. Nyt kun jälkeen päin mietin, joulukuu meni ohi niin, etten ehtinyt oikein nauttia siitä, mikä on harmi, koska rakastan joulua ja joulukuu on aina ollut yksiä suosikkikuukausiani.

Tammikuu on onneksi ollut kevyempi, varsinkin tämä loppukuu. On ollut aikaa pysähtyä, mikä on tehnyt tosi hyvää. Itseasiassa tänään minulla alkoi viiden päivän vapaa. Ai mitäkö minulla on suunnitelmissa? Voin kertoa ei yhtään mitään, oma käsitykseni kunnon rentoutumisesta on käpertyä sohvan nurkkaan, rötvätä siinä vaikka koko päivä, ainoastaan raahautumalla välillä jääkaapille ja keitellen hervottomia kupillisia teetä. Katsella youtubesta rikosdokkareita ja mutustella suklaarusinoita. Meinasin kyllä, että voisin aloittaa jonkun kirjankin, kun vain tietäisin minkä. Uloskaan ei tarvitse lähteä, parasta on kuljeksia samoissa vaatteissa koko päivän joissa aamulla heräsikin. 

"Joskus tuntuu, että suomalaiset ovat tottuneet liian hyvään ja siihen, että kaikki virtaa liiankin sujuvasti eteenpäin."

Minua on mietityttänyt usein viime aikoina myös ihmisten agressiivisuus, joskus tuntuu, että suomalaiset ovat tottuneet liian hyvään ja siihen, että kaikki virtaa liiankin sujuvasti eteenpäin. Sitten kun niin ei menekään, niin sitten se oma turhautuminen puretaan heti ensimmäiseen ihmiseen joka sattuu olemaan siinä lähistöllä. Usein kannattaisi ennen purkaustaan henkäistä syvään ja miettiä sitä puolta, että se toinen osapuoli ei takuulla ole tehnyt turhautumisen aiheuttamaa asiaa tahalleen. Se, että junat ovat myöhässä, niin tuskinpa sitä kukaan tahalleen tekee ihan sinun kiusaksi. Jos tavara on kaupan hyllyltä loppu, niin epäilen syvästi, että sekään on tarkoituksen mukainen kiusanteko juuri sinulle. En edes uskalla kuvitella millaisia ihmisten vihanpurkauksia esim. hoitotyössä olevat ihmiset joutuvat kokemaan pelkästään siksi, että koittavat vain auttaa. 

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sen rennommaksi asenteeni käy. En enää jaksa ottaa kierroksia kaikista asioista, jotka eivät välttämättä mene sujuvasti kuin tanssi. Jos se juna ei tule, odotetaan seuraavaa. Jos se tuote on kaupan hyllyltä loppu, tiedustelen milloin sitä mahtaisi tulla lisää ja sen jälkeen ei muuta kuin odottamaan. Ja kyllä, minäkin turhaudun edelleen, mutta en pura sitä ihmisiin, jotka eivät asioille voi mitään. Ehkä minusta on alkanut paljastumaan sisäinen karibialainen, jos asia ei hoidu tänään, niin ehkä se hoituu huomenna. Tosin epäilen, etten olisi yhtä zen, jos nettiyhteys hajoaisi, tosin on senkin korjausta joskus odotettu kuukauden päivät. :D 

Mitenkäs teidän vuoden alku on lähtenyt käyntiin?