Kirjoittelin joitakin vuosia sitten siitä, miten olen ihan lapsuudesta asti niin pitkältä kuin vain muistan, ainakin n. 5-vuotiaasta nähnyt toistuvasti samaa kolmea painajaista. Painajaisilla ei ole ollut mitään tiettyä rytmiä vaan olen nähnyt niistä aina vaihtelevasti jotakin, monesti useaan kertaan viikossa. Toki välissä on ollut myös öitä, välillä jopa viikkoja, etten ole nähnyt yhtäkään.
"Painajaisunet ovat siitä kinkkisiä, että niihin ei ole lääkettä, eikä nopeaa hoitokeinoa."
Painajaisunethan jaotellaan karkeasti kahteen ryhmään. Olen usein pohtinut ovatko ne mielikuvitukseni tuotetta vai liittyvätkö traumaattisiin kokemuksiini. Enkä oikein osannut päättää. Olen nähnyt osaa unista aiemmin kuin tapahtuma johon niitä voisi liittää, on tapahtunut. Joten tämän vuoksi olen kallistunut, että ne ovat olleet ainakin osaksi traumaperäistä stressihäiriötä. Sillä elämässänihän on ollut dramaattisia käänteitä ihan jo vauvaiästä alkaen, vaikka en itse niitä muista, niin psyyke muistaa. Psyyke onkin koittanut käsitellä sitten kaikkea tapahtunutta unissani. Olen käynyt painajaisiani läpi vuosien saatossa eri tahojen myös mieheni kanssa, mutta eivät ne silti koskaan hävinneet. On ihan yleistä, että samat painajaiset voivat jatkua jopa vuosikymmeniä, kuten omassa tapauksessa. Painajaisunet ovat siitä kinkkisiä, että niihin ei ole lääkettä, eikä nopeaa hoitokeinoa. Itselläni ne eivät onneksi ikinä haitanneet nukkumista muuta kuin sen verran, että aamuisin painajaisen jälkeen olo oli ei väsyneempi, mutta raskaampi, koska mieli oli käynyt yöllä niin isoilla kierroksilla.
Yksi kolmesta painajaisestani käsittelee käärmeitä, joita pelkään todella paljon. Painajaisessa olen aina sängyllä, enkä pysty laittamaan jalkojani lattialle, koska se on käärmeiden peitossa. Toinen unistani on koskenut ruumiita ja hautajaisia. Pahassa unessa kannan tuntemattomien kanssa ruumisarkkua päämäärättömästi ympäriinsä. Pelkään todella paljon ruumiita ja hautajaisissa en ole käynyt sen jälkeen, kun olin 13-vuotias, koska ne ahdistavat minua niin paljon. Tässä unessa anelen jatkuvasti, että arkku laskettaisiin alas ja koitan vakuutella muita, ettei ole mitään järkeä kantaa sitä ympäriinsä. Muut kantajat eivät suostu. Lisäksi he kehottavat minua katsomaan arkkuun sisälle, joka on itselleni kauhistus. Tunnelma on todella ahdistava. Kolmannessa unessa piilottelen metsässä, kun minua jahdataan. Koitan vain selviytyä hengissä. Kaikki kolme ovat todella toden tuntuisia. Herätän niistä usein tietoisesti itseni, kun ne käyvät liian ahdistaviksi. Useasti olen ollut herättyäni hiestä nihkeänä, eikä kyyneleiltäkään ole vältytty. Herättelykään ei auta, koska heti kun suljen silmäni uudestaan, ne jatkuvat.
En tiedä oletteko huomanneet täällä blogissa, miten viimeisen vuoden ajan elämääni on tullut tietynlaista seesteisyyttä ja hyvää oloa. Olen usein todennutkin, että taidan elää nyt nelikymppisenä elämäni parasta aikaa. Joulun alla yhtenä päivänä havahduin siihen, kun tajusin, etten ollut nähnyt yhtäkään noista painajaisistani lähes puoleen vuoteen, en ainakaan niin, että muistaisin niitä. Ajattelin silloin, että parempi olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa ja annoin asian olla. Viime viikolla kuitenkin tajusin, että on kulunut jälleen toiset puoli vuotta, enkä ole edelleenkään nähnyt painajaisiani. Kun tajusin, että näin on käynyt, tiesin, että myös alitajuntani on tällä hetkellä hyvässä balanssissa. Se on ehkäpä vihdoin ja viimein neljässäkymmenessä vuodessa käsitellyt kaikki menneiden vuosien traumat ja tapahtumat. En olisi koskaan voinut uskoa, että elämääni tulisi näinkin pitkä ajanjakso, ettei minun tarvitse elää noiden kolmen seuralaisen kanssa, jotka ovat lapsuudesta asti mukanani kulkeneet. En ajattele niin, etten enää koskaan tule näkemään niitä, mutta nautin tästä hetkestä ja toivon, että se jatkuu vielä pitkään.
Näettekö toistuvasti painajaisia tai samaa painajaista?
Ihana kuulla, että painajaiset alkavat väistyä, niin unista kuin elämästä. <3 Mä näen aina kovan stressin keskellä samaa unta (ja tää on ilmeisesti sellainen klassikkouni, jota moni muukin näkee): kiipeän pilvien keskellä tikapuita. En näe minne olen menossa, enkä tiedä, mistä olen lähtenyt. Tiedän vain, että olen kiivennyt pitkään ja että väsyttää. Mutta jos pysähdyn lepäämään, luisun takaisin alas ja joudun aloittamaan kipuamisen uudelleen.
VastaaPoistaOlin oikeasti ällikällä lyöty, kun joulun aikaa tajusin, miten pitkään aikaan en ollut nähnyt yhtäkään näistä painajaisistani. Uskon, että jos tulee hankalampia vaiheita niin takuulla palaavat, mutta pitää nauttia tästä hetkestä. ;)
PoistaEn ole unia ihan hirveästi tutkinut, mutta siellä ilmeisesti on just muutamia tällaisiä "klassikoksi" lueteltavia hyvin vertaiskuvallasia unia. Mulle ainakin tuli jo hiki lukiessa, tosta sun kiipeilystä.
Mä nään varmaan ainoastaan painajaisia, tai ainakaan en koskaan muista kivoja unia. Painajaisten lisäksi oon kärsinyt aina unihalvauksista. Mitä hektisempää sen enemmän näitäkin tulee :/
VastaaPoistaMut hei ihanaa et pääsit painajaisista! <3
Toi ei ole yhtään kivaa. :( Vaikka oonkin nähnyt painajaisia, on mulla ollut siinä seassa myös hyviä unia jotka muistan. Sen mitä tosta unihalvauksesta tiedän, niin se on tosi pelottava asia. :( Toivotaan, että sullakin vielä joskus tulee vaihe, että painajaiset helpottavat. <3
PoistaNäin aikoinaan useamman kerran unta jossa tipuin lapsuuden kotitalon portaikossa kaiteen yli. Amerikan-vuoden jälkeen näin useamman vuoden unta jossa tulin moottoritielle sillä pikku kotterolla jolla tuon vuoden ajoin, neljää kaistaa tulee valtavia rekkoja ja autoni muuttuu polkuautoksi jota poljen vimmatusti rekkojen lähestyessä. Ei minulle autoilukammoa tullut Amerikasta, päinvastoin -siellä päivittäin ajaessani sain paljon itsevarmuutta ratin taa, mutta unista päätelleen taisin silti vähän jännittää moottoritiellä ajamista sillä pikku purkilla. Muuten painajaisia tulee ja menee, mutta ei samoja toistuvasti.
VastaaPoistaTosi mielenkiintoista... Vielä toi, että sun auto muuttui vielä astetta helpommin ruttaantuvaksi polkuautoksi. HUH.
PoistaVoin hyvin uskoa tuon, että tasapainoinen elämäntilanne heijastuu myös uniin. En näe varsinaisia painajaisia koskaan, joista heräisin hikisenä tai ahdistuneena. Tai no pari kertaa tuollaisia olen nähnyt, mutta hyvin vähän koko elämäni aikana. Onneksi silloin on voinut itsensä herättää ja koettaa rauhoitella, jos unet jatkuisivat seesteisimpinä :)
VastaaPoistaOo, oot kyllä onnekas, painajaiset eivät meinaten ole mikään kiva ystävä. Yöllä kun käy kierroksilla, niin sitten on päivän tosi raskas olo, vaikka suoranaisesti ei edes väsyttäisi.
PoistaMe puhuttiinkin vähän aikaa sitten luovan kirjoittamisen tunnilla toistuvista unista. Kiinnnostava aihealue. Mielenkiintoinen tuo arkku-uni, kuulostaa kyllä todella ahdistavalta. Itse en enää näe juurikaan unia (tai en vaan muista niitä), mutta ennen kaikissa painajaisissani juoksin myös jotain karkuun. Kuulemma se saattaa merkitä, että oikeassa elämässäkin pakenee ja välttelee jotain ikävää asiaa.
VastaaPoistaHyvä kuitenkin, että et ole enää nähnyt painajaisia.
Todella mielenkiintoinen niin kuin ihmisen mieli yleensäkin, siinä kaikkia oikeasti liittyy kaikkeen. Eikä me tiedetä siitä kuin vain hyvin pieni osa. Karkuun juokseminen tarkoittaa juurikin jotain tuollaista alitajunnassa.
PoistaOlen kuullut aiemminkin, että joillakin samat painajaiset toistuvat uudestaan ja uudestaan, ja monillahan sellainen kaiketi liittyy juuri mainitsemaasi traumaperäiseen stressihäiriöön. Ja luultavasti herkät ihmiset reagoivat muutenkin herkemmin. Mulla toistuu painajaisunissa samat teemat, ei niinkään samat unet suoranaisesti. Yleensä painajaisissa olin kadottanut lapseni, joita kuumeisesti ja paniikissa etsin. Aiemmin se liittyi suoraan yh-äitiyteen ja huoleen lapsista ja omasta selviytymisestäkin. Ne oli ihan kamalia unia ja aamulla oli kyllä tuskan hiestä märät yövaatteet ihossa kiinni. Nykyään en näe niin intensiivisesti unia lapsistani, enkä painajaisiakaan kovin usein. Ei jää ainakaan mieleen;)
VastaaPoistaHienoa, että sulla on nyt parempi aika koittanut. Se varmasti vaikuttaa aika laajastikin eri asioihin, jotka huomaa tarkemmin ajan kuluessa. <3
Oon ihan varma, että mulla on ollut tuo traumaperäinen stressihäiriö, vaikka ei sitä ole koskaan todettu. Mikään muu ei selitä noita ihan pikkutytöstä asti nähtyjä toistuvia unia. Vaikka ei muisteta itse vauva-aikaa, niin kaikki mitä silloin tapahtuu vaikuttaa meihin yhä.
PoistaVoin kuvitella miten hirveitä nuo unet ovat. Sama juttu lakanat selässä kii ja välillä kyyneleet valuivat pitkin poskia. Varsinkin toi ruumis uni oli sellainen jossa lopulta itkin, että loppuisi jo.
Ihana kuulla, että säkään et enää näe. Hirveitä.
Mä luulen, että noita asioita alkaa tupsahdella esiin ajan kuluessa, kaikkea ei heti huomaa. Painajaisten poisjäänti oli ensimmäinen asia, mihin nopeastikin kiinnitin huomiota.
Ihan mahtavaa, kun painajaiset ovat väistyneet. Varmasti sisäinen tasapaino vaikuttaa! Mä olen nähnyt harvakseltaan painajaisia, mutta silloin kun olen nähnyt, ne ovat liittyneet stressaavaan elämäntilanteeseen ja helpottaneet sitten kun stressikin.
VastaaPoistaKäärmeitä pelkään myös ja valitettavasti niistä näen silloin tällöin uniakin.
Voin kyllä hyvin uskoa kuinka ahdistavan unen jälkeen on raskaampi olo koko seuraavan päivän.
Varmasti, painajaisissahan usein alitajunta käsittelee asioita, joita ei hereillä ole käsitelty. Se on oikeasti jännä, ettei sitä olo voi kuvata väsyneeksi, olet kuitenkin nukkunut ja nähnyt unta, mutta koko keho on todella raskas seuraavan päivän.
PoistaOlen siitä outo, että todella siis todella harvoin edes muistan mitä unta olen nähnyt. Toistuva uni tulee vain silloin, kun lähisuvussa on joku sairaana ja hänen kuolema lähestyy. Kuulostaa kamalalta, mutta itse uni on aika rauhoittava.
VastaaPoistaIhanaa tiistaita sinulle Jonna <3
Hui, toikin on aika pelottavaa. Osaatko jo aavistaa jotain tapahtuvaksi, kun näet noita vai vedätkö langat yhteen, kun asia on tapahtunut?
PoistaIhanaa viikkoa Outi. <3
Että nämä on kauniit kuvat susta Jonna. Näen miltei joka yö painajaisia, mutta samaa unta eli toistuvaa en ole nähnyt vuosiin. Toistuvassa unessa nuorena menehtynyt ystävän ilmestyy ja hänen kanssaan saa kaikesta kysellä ja puhua, mutta ei kuolemasta. Se on vaiettu salaisuus. Olen päätellyt, että 14-vuotiaana en vaan ole kyennyt käsittelemään ystävän menetystä.
VastaaPoistaEn tiedä olen omalla kohdalla tuuminut, että joko olen älyttömän herkkä kaikille ärsykkeille tai aivoissa on kemiallinen häiriö, sillä ei yötä ilman painajaisia. Aika järkky oli viime viikolla, kun varpaankynttä jouduin raottamaan ja siellä oli harmaa mato, kohta niitä kuhisikin, yök varpaat ja madot. Mutta madosta kuoriutuikin leppäkerttu, eikä ollutkaan enää inha asia.
Ihanaa kuulla, että tasapaino on löytynyt ja voit niin paljon paremmin Jonna. <3
Kiitos Tiia. Ihan mun omat lempparit, mitä olen koskaan itsestäni ottanut, vaikka oonkin niissä hyvin haavaittuva. Ehkä ne juuri sen vuoksi ovat parhaat. :)
PoistaMähän näen Irjasta siitä mun kuolleesta tädistä unta edelleen, en niin usein kuin ennen enää niitäkään. Mut ne on aina hyviä unia, ei koskaan painajaisia. Luulen, että toi johtuu juuri tuosta kuin sullakin, ettei sitä ole pystynyt käsittelemään. Mähän täysin vajaan kuukauden päästä 13 vuotta, siitä päivästä kuin Irja kuoli. Eli ollaan oltu aika samanikäiset kuin noi on tapahtunut. Tämäkin meille yhteistä. :)
Yök, mitä unia sulla. :D
Onpa ihanaa kuulla, että olet päässyt eroon painajaisista! Näin itsekin vuosia todella karmeaa, toistuvaa painajaista, mutta nyt en ole nähnyt sitä enää vuosiin. Uni liittyi selkeästi perheenjäsenteni kuolemaan ja mulla auttoi se, kun terapiassa puhuin siitä. Itse en olisi jaksanut puhua unesta, mutta terapeuttini oli kiinnostunut siitä ja piti pintansa. Nykyään näen äärimmäisen harvoin mitään unia.
VastaaPoistaVarmasti sunkin alitajunta kävi sinulle tapahtuneita asioita. Itsehän aikoinaan myös terapiassa puhuin unistani vuosia sitten, mutta se ei silloin vielä auttanut. Piti odottaa vuosia, että tavallaan se pohjatyö tuotti lopulta hedelmää.
PoistaMulla on takana pitkä parisuhde, josta jäi yhtä jos toista traumaa jälkeensä. Se on nyt onneksi mennyttä elämää, mutta turhankin usein painajaisissa palaan siihen vanhaan elämään. Ehkä ne vielä joskus loppuvat. Näytät tosi kauniilta näissä kuvissa :) Hieno postaus myös ^_^
VastaaPoistaToi viittaa siihen, että vaikka olet tavallaan asian käsitellyt, alitajunta ehkä vielä kaipaa asialle selvitystä. Varmasti loppuvat! Pääasia, että olet päässyt irti painajaisia aiheuttaneesta lähteestä. <3
PoistaMää oon viimeiset 7v nähny painajaisia lapsuuden perheestäni. Välillä joka yö, välillä pitkiäkin taukoja. Välillä pahoja painajaisia, välillä suht mietoja painajaisia. Ajattelen, että alitajuntani työstää lapsuuden kauhujani.
VastaaPoistaIhan varmasti työstää. Jännintä on se, että se usein käsittelee asioita, joita me ei hereillä ollessa mietitä välttämättä lainkaan.
Poista