Näin joulun alla minulla on ollut tapana tehdä blogissa jokin jouluhaaste, mutta kun blogia on pitänyt vuosia, niin tuntuu, että olen käynyt kohta kaikki läpi. Sitten silmiini kuitenkin osui Sopusointuja blogin Maaritin kivan erilainen kahdeksan kohdan jouluhaaste, johon päätin tänä vuonna tarttua.
Haasteena on tarkoitus kuvata joulua kahdeksalla verbillä, joista sitten jatketaan omaan jouluun sopivaa asiaa.
Olen yleensä pitänyt blogissa hivenen joulutaukoa, mutta tänä vuonna teenkin toisin. Minulla on todella kiireinen tämä viikko kodin ulkopuolisessa työssä, enkä ehdi mitenkään pitkien päivien lisäksi enää panostaa blogiin ihan niin paljon kuin haluaisin. Joten ajattelinkin niin, että tänä vuonna joulutaukoni alkaa poikkeuksellisesti nyt jo ennen joulua. Seuraava postaus ilmestyy jouluaattona. Joten jouluviikolla postaukset tulevat aivan normaalisti ti, to ja su.
Aloitan jouluun valmistautumisen kunnolla yleensä itsenäisyyspäivän tienoilla. Tämä on perinne, joka on jostain syystä muodostunut näin aikuisiällä vasta viime vuosina. Voisi kuvitella, kun olen todellinen jouluihminen, että minulla olisi parvekkeella kausivalot lokakuusta lähtien, mutta ei. Jostain syystä ensimmäinen adventti tai itsenäisyyspäivä ovat hyviä ajankohtia aloittaa joulun fiilistely. Okei, saatan ehkä joskus kaivaa jo marraskuussa jouluvalot esiin. Omaan jouluuni kuuluu paljon perinteitä, mutta en koskaan anna niiden stressata. Jos joskus jää jotain tekemättä, niin ei se niin vakavaa ole. Maailma ei kaadu, jos se joulukukka unohtuu kauppaan.
Arvostan jouluperinteitä. Mielestäni joulun tekee juuri ne perinteet, se että teet ne samat jutut vuodesta toiseen. Sillä ei ole väliä, vaikka ne perinteet hivenen muovautuisivat ajan saatossa oman elämän tilanteen vaihtuessa. Jopa silloin kun vietin joulua yksin yhden joulun, ehti muotoutua yksi perinne, jota olemme jatkaneet mieheni kanssa mahdollisuuksien mukaan useana jouluna. Katsomme nykyään yhdessä Tanssii Susien Kanssa elokuvan jouluaattona.
Inspiroidun jouluvaloista. Kun kävelen illalla pimeässä töistä kotiin ja näen valojen tuikkivan, alan haaveilla omakotitalosta, johon voisin toteuttaa jouluna jonkin normia suomalaista överimmän jouluvalaistuksen.
Muistan aina ja ikuisesti mummoni, jonka kanssa aloimme valmistelemaan joulua jo marraskuun alussa. Meillä oli paljon traditioita. Vielä kotona asuessani punoimme juonia mummoni kanssa jo syksyllä – minä viikonloppuna leivotaan pullat, pipari, tortut ja karjalanpiirakat valmiiksi ennen joulua. Yksi päivä oli pyhitetty paketoinnille. Minä sain jo ihan pikkutytöstä lähtien paketoida koko suvun joululahjat. Viikonloput täyttyivätkin joulupuuhasteluista ja joulu tuli joka vuosi tämän vuoksi yhtä nopeasti.
Rasitun ainoastaan siitä, kun koitan sumplia kalenteriini ystävien tapaamiset ennen joulua. Se on välillä hankalaa, koska kaikilla on omat kiireensä, mutta haluan pitää kiinni tuosta perinteestä. Kaikki parhaat ystäväni asuvat kaukana ja on ihanaa nähdä heitä juuri joulun alla ja vaihtaa kuulumisia.
Unelmoin joka vuosi valkoisesta joulusta. Sitä ei vaan taideta tänä vuonna tännä etelään saada. Taidankin pistää aattona silmät kiinni ja kuvitella valkoisen joulun. Toinen juttu mistä unelmoin, on se, että viettäisin edes yhden joulun jossain kaukana toisessa maassa lämpimässä. Haluaisin kokea, että pääsisinkö tuosta huolimatta joulufiilikseen, vai pitäisikö viettää joulu uusiksi, kun palaa reissusta. :D
Virittäydyn joulutunnelmaan kuuntelemalla joulumusiikkia. Varmaan vähintäänkin legendaarinen Vesa-Matti Loirin joululevy on se kuunnelluin, mutta tykkään myös Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu levystä. Sitten jos nuokaan eivät auta virittäytymisessä, niin viimeistään Jussi Björlingin O Helga Natt ns. räjäyttää pankin ja ehkä vähän kyynelkanavatkin.
Väsyn vasta myöhään yöllä. Olen yökukkuja muutenkin, mutta joulun haluan kestävän vieläkin pidempään. Haluan nauttia siitä jokaisen siemauksen ja usein nukkumaan meno venyykin lähes aamun pikkutunneille. Toki tähän on usein syynä Tanssii Susien Kanssa elokuvan kolmen tunnin pituus (erikoisversio vieläkin pidempi), kun alamme katsomaan sitä usein vasta myöhään illalla. Tosin yhden joulun valvoimme, kun koukutuimme Manhunt: Unabomberiin (Netflix), emmekä pystyneet lopettamaan sitä kesken, ennen kuin viimeinenkin jakso oli katsottu. Kello taisi olla tuolloin melkein viisi aamulla, kun kömmimme mieheni kanssa onnellisina nukkumaan.
Oikein rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta kaikille! Me kuullaan seuraavan kerran jouluaattona!
Kuvat: Pixabay
Ihanaa ja kiva ylläri, että tartuit haasteeseeni! <3
VastaaPoistaIhan ensiksi haluan sanoa, jos en ole sitä vielä aiemmin sanonut, että kirjoitat ihanan selkeästi ja sujuvasti. Tekstisi soljuu hienosti etenpäin ja sitä on kertakaikkiaan nautinnollista lukea. Kävin lukemassa myös linkin takaa joulusta, jolloin olit yksin - kirjoitit siitäkin niin valoisan positiivisesti.
On niin mieltä lämmittävää lukea erilaisista traditioista, kuten mummosi kanssa juonitteluista ja paketointiviikonlopusta. Itselleni ei harmi kyllä ole jäänyt mitään vastaavia traditiomuistoja joulun suhteen lapsuudesta, vaikka joulua vietettiin aina koko suvun kesken. Jäin oikein miettimään ja ihmettelemään miksei näin ole.
Kiinnitin huomiota siihen, että kirjoitat säännöllisesti kolme kertaa viikossa. Auttaisi varmasti itseänikin rytmittää kirjoittelu paremmin, selviäisi vähemmällä stressillä...
Olipa kiva lukea mietteitäsi! Ihanaa joulun odotusta sinullekin <3
Kiitos Maarit kivasta palautteesta.
PoistaJuuri tuohon tilanteeseen aikoinaan joulu yksin, oli juuri se oikea asia mitä saatoin tehdä. Toisaalta on hyvä, että on viettänyt sen yhden joulun yksin, niin tietää, että jos joskus eteen tulee vastaava tilanne, niin tietää, että pärjää.
Meillä oli joulu tosi vahvasti kotona läsnä ja todella paljon erilaisia traditioita, sen takia varmasti se on jäänyt todella elävästi mieleen.
Suosittelen ehdottomasti jotain säännöllistä rytmiä. Itseäni se helpotti kovasti, koska kuitenkin teen toistakin työtä, niin ei millään veny enää viiteen tai jopa seitsemään postaukseen viikossa, kuten joskus vuosia sitten. Ja sullakin on varmasti lukijakunta hyvällä pohjalla, niin eivät he katoa, vaikka ei joka päivä julkaisisi. Lisäksi säännöllinen rytmi on helppo myös lukijoille ja varmaan kiva myös sellaisille jotka eivät päivittäin ehdi lukea, niin ei viikon aikana kovin montaa postausta ainakaan multa rästiin jää.
Ihanaa joulua sinne! <3
Mun täytyy vielä palata tuohon kirjoitusrytmiin. Olen tiennyt alusta asti, eli neljä vuotta, että säännöllisyys on tärkeä. Kummastelen sitä itsekin miksen ole mennyt siihen... Tämä syksy on ollut mulle raskas ja kirjoittaminen on tuntunut hirveän työläältä; se on piinannut kaiken muun lisäksi. Sun sanat kolahti tässä kirjoituksessa ja nyt olen tehnyt rungon, tietyt päivät jne ja olo helpotti heti. Yksi kaveri mainitsi vielä ihan ohimennen, että kuukausikatsaukset on kivoja, kun ei aina ehdi lukemaan, ja sieltä voi lukea kuulumiset. Kyllä nyt on hyvä jatkaa 😊
PoistaIhanaa joulun odotusta sinulle Jonna <3
VastaaPoistaSamaa sinne Outi. <3
PoistaTämä postaus oli kuin omasta kynästä, paitsi etten ole yökukkuja. Meilläkin alkaa itsenäisyyspäivästä joulun valmistelu. En ole jouluhullu vaikka tykkään jouluasioista. Täälläkin vietetty yksin joulu ja se oli ihan yhtä hyvä kuin muutkin vaan erilainen. Muistan tuota joulua nautinnolla.
VastaaPoistaKerran Latviassa, kun lapset olivat Suomessa, emme tehneet jouluruokia ollenkaan vaan muita herkkuja, se tuntui hieman ontolta, eli kyllä ne jouluperinteet tuovat joulun tunnelman.
Ihanaa joulua Jonna. <3
Hehe me ollaan miehen kanssa molemmat. Onneksi ei tarvitse tehdä 8-16 työtä, ei sopisi mulle ollenkaan. Nytkin aamuvuorot on tiukkoja, koska en ole hereillä vaan suoritan niitä vaan sumussa, yleensä herään siinä vaiheessa, kun pääsen töistä. Mitään apua ei ole, vaikka menisin aikaisemmin nukkumaan, mulla ei vaan keho elä aamurytmiä. :D
PoistaJuurikin nuo perinteet tuovat joulun, se on jännä vielä kuinka vahvasti.
Ihanaa joulua Tiia. <3
Ihania ajatuksia ja monet asiat itselleni myös samoja <3 Joulu on itselleni ennen kaikkea rauhoittumisen aikaa. Vuosi vuodelta osaa olla itselleni armollisempi ennen joulua <3
VastaaPoistaKyllä, siksi ei ole ollut vaikea toisessa työssäni päättää haluanko uuden vuoden vai joulun vapaaksi. Itse tykkään rauhoittua juuri jouluna, eikä tulisi mieleenkään tehdä töitä. Kun taas uusi vuosi on se ja sama. Kivasti se meni jälleen töissä. :)
PoistaOlipa kiva törmätä sinun kahdeksikkoosi! Yökukkujaa ei minusta saa tekemälläkään. Aamuvirkku opettelee lomalla loikoamaan pitkään, kun kerran voi silläkin uhalla, että koko päivä menee tokkuraisena. Hyvää alkanutta 20 -lukua! Tuija
VastaaPoistaMeillähän ihmisillä on kehoissa erilaiset rytmit, eikä niitä pysty muuttumaan vaikka koittaisi. Muistan miten jo kouluaika oli todella vaikeaa, vaikka menin illalla aina viimeistään klo 10 nukkumaan, että sain hyvä yöunet. Siitä huolimatta oma kroppa tai mieli ei ollut mitenkään hereillä ennen puolta päivää vaan kouluaamut sujuivat usvassa. Mietin nyt jälkeenpäin usein, että jos olisi voinut käydä koulua illalla enkä aamulla, kuinka paljon parempi numeroita olisi saanut, sen sijaan, että pärjäsin keskiverrosti. :D
PoistaOnneksi nykyiset molemmat työni sallivat iltavirkun elämän ja saankin sitten molempiin parhaimpani irti, koska voin suorittaa niitä itselleni sopivimpana aikana. :)
Hyvää uutta vuotta Tuija!