Parisuhteen muodostuksen vaatimukset

Minun piti kirjoittaa tänään jostain ihan muusta, mutta tiedättekö, joskus kohdalle osuu aihe, josta ei vaan malta pitää näppejään erossa. Ei, vaikka kuinka haluaisi. 

En tiedä onko se tullut täällä blogissa paljoakaan esille, ehkä jonkun verran ihonhoitotuotteita arvostellessa, että olen ihminen, joka rakastaa kyseenalaistaa asioita. Suuressa osassa asioita ei ole olemassa mustaa ja valkoista. Pitää lukea sekä ne mustat ja valkoiset ja sitten niiden perusteella muovata se oma mielipide asioista. Se mielipide pitää uskaltaa sanoa myös ääneen. Niin kauan kuin asioita kyseenalaistetaan, niin kauan asioita voi viedä eteenpäin. Kyseenalaistaminen on siis välittämistä. Kyseenalaistaminen on myös sitä, että osaa matkan varrella kyseenalaistaa myös niitä itselleen tärkeitä asioita. Tämä on välttämätöntä. Jos ei koskaan kyseenalaista itseään, ei voi kehittyä ihmisenä.

Viime aikoina olen kyseenalaistanut mielessäni mm. Silakkaliikettä ja pohtinut mahdollista mielipidettäni siihen. En ole vielä tutkinut asiaa tarpeeksi, että voisin muodostaa mielipiteen, koska siinä on hyvät kuin huonotkin puolet. Olen keskustellut asiasta mieheni kanssa lähes päivittäin. 

Jätetään näin raskas aihe väliin ja mennään kevyempään. Eilen netin syövereissä seikkaillessani osuin taas kerran lempiaiheeseeni, mitä rakastan kyseenalaistaa. En tiedä miksi, mutta olen aina ihmetellyt osan ihmisistä isoja listauksia siitä, millaisen toisen puoliskon pitäisi olla, että heidän mielestään tulisi onnistunut parisuhde. Yleensä nämä ihmiset usein pähkäilevät sitä, miksi parisuhteen muodostus on niin vaikeaa. 

Näin tällaisen kommentin:

"Olen miettinyt, kuinka vaikeaa parisuhteen muodostus on. Yhteiset intressit, kemia, sijainti, poliittinen suuntaus, ammatti."

Siinäpä sitä listaa kerrakseen. Usein tällaisen listan nähdessäni mietin, että nyt olisi pieni omien arvojen kyseenalaistaminen kohdillaan, ehkä se parisuhteen muodostus tulisi helpommaksi?

Miksi sitten kyseenalaistan tällaista listaa? Mietitäänpä vähän. 

Ammatti. Jos tämä on tärkeä asia, ei pysty kyllä ajattelemaan kamalan kauas tulevaa suhdettaan. Mitä jos toinen sairastuu vakavasti ja hän ei pystykään enää työhönsä? Näiltä ihmisiltä on luultavasti turha odottaa tukea siinä tilanteessa. Ei kovin hyvä lähtökohta mielestäni hyvään parisuhteeseen. Nykymaailmassa ihmiset saattavat muuttaa ammattiaan useaankin otteeseen, joko omasta tahdostaan tai pakon sanelemana. Yleensä ihmisillä, jotka pitävät näin tärkeänä ammattia, ei todellakaan ole toiveissa mikään normi "duunariammatti". Mitä jos se professori haluaakin myöhemmin alkaa raksatyöntekijäksi? Eron paikka. 

Poliittinen suuntaus. Koska kuulun niihin ihmisiin, jotka kyseenalaistavat myös itseään ja omia arvojaan, olen äänestänyt elämäni aikana useita puolueita, niin Kokoomusta, Vihreitä, Vasemmistoliittoa, SDP:ta kuin RKP:takin. Ihminen kehittyy ja muodostaa asioista matkan varrella uusia mielipiteitä. Mutta vain jos osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa alkuperäisiä mielipiteitään. Jos et äänestä samaa puoluetta kuin minä, eron paikka.

Sijainti. Jos tahtoa ja rakkautta löytyy, jopa toiseen maahan saa suhteen toimimaan. Suomen sisällä se on helppoa. Täällä on hyvä julkinen liikenne (monella on myös auto) ja sitten vain pitää löytää se kompromissi. Parisuhde on myös sitä, että saadaan yhdessä homma toimimaan. Jos et asu PK-seudulla, eron paikka.

Yhteiset intressit. Olen sitä mieltä, että jopa ilman yhteisiä intressejä parisuhde voi olla onnistunut. Tietenkään yksi-kaksi yhteistä juttua ei ainakaan pahenna asiaa. Hyvässä parisuhteessa hyväksytään myös erilaisuus. Siinä sitä ollaan, jos toinen tykkääkin sukan kutomisesta ja toinen nostaa rautaa punttisalilla, eron paikka.

Kemia. On ainoa asia, jonka listasta jollakin tapaa allekirjoitan. Tämä on se asia, jota on tai ei ole. Yleensä sen "haistaa" jo ensitapaamisella. Myös feromonit vaikuttavat asiaan, toiset ihmiset vain haisevat omaan nenääni pahalta, enkä tarkoita mitään hienhajua, vaan ihmisen ominaishajua, joka ei yksinkertaisesti miellytä nenääni. Yleensä tässä tapauksessa se eron paikka on jo ensikohtaamisen jälkeen, jos asia ei loksahda kohdilleen. Totuus on myös se, että kyllähän sen toisen puoliskon on edes jollakin tavalla miellytettävä omaa silmää. Onneksi makuja on monia, joten kaikille on joku.

Mikä minulle on ollut tärkeintä, kun olen alkanut parisuhteeseen?

Vastaus on helppo: Viihtyä toisen seurassa. 

Mitä tämä sitten pitää sisällään? Siihen viihtyvyyteen tarvitaan se, että luottaa toiseen täysin. Samalla pystyy olemaan täysin oma itsensä. Se, että voi mennä vääntämään sen hätä b:n ensi tapaamisella pönttöön, jos tarve vaatii. Pystyy keskustelemaan kaikista asioista, vaikka olisikin eri mieltä. Tämä vaatii muuten myös sen luottamuksen. Tietää, että toinen ei häivy, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Kun viihtyy toisen seurassa, tulee myös usein naurettua. Lukisin yhteisen huumorintajun todella tärkeäksi asiaksi, koska se on niin suuri viihtyvyyteen vaikuttava asia. Kun viihtyy toisen seurassa, on aina ilo palata kotiin, kun tietää toisen olevan siellä. Tällöin yhdessäolo on helppoa ja vuodet soljuvat eteenpäin kuin itsestään.

Mitä mieltä olet tuosta listauksesta? Onko siinä itsellesi tärkeitä asioita?

Kuvat: Pixabay