Nyt on juhannus juhlittu tältä vuodelta. Pirkanmaan koillisosassa sääkin oli suht suosiollinen. Lämmintä hieman vajaat parikymmentä astetta, välillä aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Kaiken kruunasi juhannusaattoillan mielettömän upea auringonlasku, kun aurinko pääsi kurkistelemaan hieman pilvien lomasta.
Kävin pitkästä aikaa kesäaikaan myös lapsuudenkodissa. Tiedän, että monet ajattelevat näin vanhempana, että silloin lapsena piha tuntui suuremmalta ja kaikki oli jotenkin hienompaa kuin vuosikymmeniä myöhemmin aikuisen silmin katsottuna. Minulla on vähän toisin päin. Tiesin jo lapsena saavani asua melko erikoislaatuisessa ja kauniissa paikassa. Metsän keskellä, pihassa, jossa lähimmät naapurit olivat puolen kilometrin päässä. Meillä ei tavoitettu naapuria pihasta huutamalla.
Kuitenkin nyt aikuisena, joka kerran lapsuudenkodin pihaan tullessani, huokaisen mielessäni syvään. Kaikki oli jälleen kesäisenä päivänä vielä kauniimpaa kuin muistin. Laajoja alueita vihreää nurmikkoa, joka päättyy kolmelta sivulta metsän laitaan ja yhdeltä pienen luonnontilassa olevan pellon laitaan, jossa pyyt käyvät ruokailemassa. Nurmikon yksi reuna loisti sinisenään, sillä se oli täynnä Kevätkaihonkukkaa. Piha elää koko kesän jaksoissa, vaikka talo itse ei ole maalaistalo vaan rintamamiestalon tyyliin rakennettu, sen pihassa on vanhanajan henkeä. Se on sopivasti rento, eikä siinä ole turhaa keinotekoista yritystä. Lauantaina piha näytti jälleen parastaan. Unikkopenkki hehkui värikylläistä loistoaan. Kun ne luovuttavat, tilalle nousee keltainen loisto kultapiiskujen muodossa. Pihan useat syreenit olivat upeimmassa kukassaan ja tuoksu oli huumaava. Juhannusruusu sen sijaan oli hieman myöhässä, syy oli varmasti hieman aikaisen juhannuksen ja kolean alkukesän. Ruusupuska oli täynnä nuppuja, jotka vaan odottivat lämpöisempiä päiviä auetakseen. Toisessa kukkapenkissä orvokit ja samettikukat kukkivat, ne tuovat väriloistoa koko kesän ajaksi ja siksi aikaa, kunnes itse istutetut kehäkukat pääsevät heinäkuun lopussa täyteen loistoonsa. Ukonhatutkin odottelivat vielä vuoroaan.
Aika oli pysähtynyt. Pihassa oli huumaavan kaunista. Enkä voinut kuin miettiä onneani, että olin saanut elää tuollaisessa paikassa 19-vuotiaaksi asti. Parasta on, että voin edelleen mennä lapsuudenkotiini koska vain ja nauttia tästä satumaisesta kauneudesta.
Miten teidän juhannus meni?
Ihanat unikot! Kuulostaa juuri sellaiselta pihalta, jossa lapsen tulisikin saada temmeltää ja myös aikuisiässä nauttia sen kauneudesta! Kiitos, juhannus meni kivasti ystävien luona kyläillessä. Mutta osittain sadetta pidellessä. Kuinkas muuten?
VastaaPoistaEn edes muistanut kuinka upeita noi unikot on kukassa. Ihan mielettömiä. <3 Katselinkin jo sun juhannuskuvia.
PoistaIhanaa että pääset lapsuutesi paratiisiin. <3 Minäkin luultavasti niin kauan kuin mummi elää, täyttää 27pv 94v.. Mutta sitten joskus paikka menee varmaan myyntiin ja se tuntuu niin väärältä. Vieraiden ihmisten jalat tallustavat. Mummin ja vaarin mailla...
VastaaPoistaIhana herkkä postaus Jonna <3
Sun mummilla on kyllä ihan huima ikä! Itse myös mietin, että entä sitten, kun joku muu kuin oma sukulainen omistaisi paikan, ei tunnu jotenkin "oikealta".
PoistaOi, kesä ja kukkaset! Syreenien ja juhannusruusun tuoksut ovat kyllä maailman ihanin, tulee lapsuus ja mummula mieleen! <3 Hohtavanpunaiset unikotkin ovat vaan upeita. Mulla on ihan hirveä puutarhakuume, harmi vaan, että kerrostaloasuminen on vähän tiellä... Ehkä joskus sitten. :)
VastaaPoistaSyreenit on kyllä ihan mahtavan tuoksuisia, ottaa ihan päähän, että juhannusruusut ei olleet vielä kukassa. Mä olen niin onneton kasvien ylläpitäjä, että kaikki kuolis mun käsittelyssä. :D
PoistaJuhannus meni mökkeillen. Söin terveellisesti ja kehittelin uusia makuelämyksiä ruuan saralla ;) Ihana juhannus.
VastaaPoistaKatsoin Instasta, että oli ostanut ihania herkkuja. ;)
PoistaNiin kaunista. Ja kiva, että sulla on vielä mahdollisuus palata noihin maisemiin edes hetkeksi <3
VastaaPoistaPitäis joskus muistaa kuvata tuota pihaa tarkemmin, se on kaunis!
PoistaIhania unikkoja - ja muunkin kukkaloiston pystyi melkein haistamaan, kun laittoi silmät kiinni ja kuvitteli sitä lapsuutesi pihapiiriä! Hienoa, että se siellä sinua edelleen odottelee <3
VastaaPoistaNe on ihan mielettömiä. Muistan, että aina välillä rankkasade hakkasi ne alas, mutta kummasti suurin osa jaksoi nousta aina vaan uudestaan pystyyn.
PoistaMahtava unikkopenkki! Parasta on, että voit edelleen käydä tuolla lapsuusaikojen paikassa. Vanhanaikaiset kukkapihat ovat parhaita, ja unelmieni puutarhani olisi samanlainen kuin oman Mummani piha aikoinaan. Se oli lapsen unelmapaikka: kukkia, omenapuita, leikkimökki ja suihkulähde. En osaa edes kuvitella, miten katsoisin sitä nyt aikuisen kriittisin silmin, eikä onneksi tarvitsekaan, sillä lapsuuteni tantereet on hyvän aikaa sitten jyrätty sileäksi ja rakennettu täyteen korkeita kerrostaloja.
VastaaPoistaOn kyllä ihan parasta, että sinne voi edelleen mennä melkein kuin omaan kotiinsa. <3 Omenapuita oli meilläkin aikoinaan, mutta lopulta vaari hermostui niihin ja kaatoi ne pois. Viinimarjapensaita on edelleen sitten senkin edestä.
PoistaMinä olen iloinen, kun meillä sattui (kyläpaikassa toisella paikkakunnalla) sangen mukava juhannussää. Aurinko paistoi mukavasti ja oli suorastaan ihan lämmintä istua ulkosalla syömässä grilliruokia. Oli se ihanaa :)
VastaaPoistaAuringonlasku on muuten kaunein maisema mitä tiedän. Se on sellainen asia, jota vuodesta toiseen vain yhtä mielelläni katselen ja jota rakastan. Erityisesti kun istuu rauhallisella järvenrannalla ja katsoo kuinka aurinko laskee järven taakse, maalaten samalla niin taivaan kuin järvenkin punaiseksi. Voi sitä ääretöntä kauneutta!
Meillä myös satoi yllättävän vähän, lauantai-iltana oli pidempi yhtenäinen sadejakso, mutta muuten oli poutaa.
PoistaAuringonlasku on kyllä kesäiltana ihan mahtava! <3
Kuulostaa ihanalta! Oikein hyvää uutta viikkoa! :)
VastaaPoistaSe on ihana. <3 Mahtavaa viikkoa sinnekin! :)
PoistaMahtava unikkomeri! <3
VastaaPoistaNo juu, oli ihan mieletön!
PoistaOi mitä unikkoja! Kuulostaa aivan upealta paikalta tuo lapsuudenkotisi. Minulla oli täysin sama fiilis kun vietin juhannusta omalla vanhalla kotipaikallani, joka on sijanniltaan myös hyvin rauhallinen ja pihakin näyttää näin vuosien jälkeen entistä kauniimmalta. Haikein mielin sieltä aina lähtee, mutta onneksi välillä voi taas palata :)
VastaaPoistaMukavaa tiistaipäivää!
Olivat kyllä just upeimmillaan, viikko myöhemmin niin olisi ollut unikkopenkki hieman eri näköinen. :)
PoistaIhanaa tiistaita sinnekin! <3