Pääsiäisen perinteet

Olipa hyvä, että olin kirjoittanut suurimmaksi osaksi nämä pääsiäisajan postaukset valmiiksi. Sain nimittäin pari päivää sitten hankittua itselleni elämäni ensimmäisen ja todella ärhäkän sidekalvontulehduksen, joka tietenkin alkoi toisesta silmästä leviten puolessa vuorokaudessa myös toiseen. Pahimmillaan tilanne oli se, että toinen silmä oli muurautunut lähes umpeen ja toisessa oli kunnon turvotukset. Aamulla jouduin menemään sokkona huuhtomaan silmäni, sillä ripseni olivat liimautuneet alaluomiini yön aikana kiinni, sillä rähmintä oli niin voimakasta. Nyt ollaan tippoja tiputeltu kolmatta päivää ja tilanne alkaa olla parempi. Turvotuksen kanssa ollaan voitolla, mutta punakkuutta ja arkuutta on vielä jonkin verran. Tulipa tämäkin koettua. Onni onnettomuudessa oli se, että en ollut meikannut useaan päivään ennen oireiden ilmaantumista, joten meikit säilyivät, eikä minun tarvinnut heittää mitään pois. Tämä vuosi on muutenkin alkanut uusien tautien keräilyllä, sillä helmikuussa sairastin elämäni ensimmäisen poskiontelotulehduksen. Jokohan tältä vuodelta riittäisi?

Nyt kuitenkin itse otsikon aiheeseen eli pääsiäiseen. Jouluihmiseksi kaikki aiemmin blogiani lukeneet minut tietävätkin, mutta pääsiäisestä olen puhunut harvemmin. Joulu oli jo kotonani se juhla joka näkyi eniten ja siihen sisältyi myös eniten perinteitä. Sen jälkeen ehdottomasti toiseksi näkyvimmäksi nousi pääsiäinen. Juhla jota en enää kotoa lähdettyä ole viettänyt oikeastaan lainkaan. Panokseni on ollut lähinnä suklaamunien syönti. 

Se miksi kotona pääsiäinen nousi kuitenkin esiin, johtui osaksi siitä, että mummoni joka oli huoltajani siitä lähtien kun täytin kahdeksan, oli ortodoksi. Heille pääsiäinen on erittäin tärkeä juhla pitkine paastoinen sun muineen. Mummoni tosin en nähnyt ikinä paastoavan, eikä hän käynyt pääsiäisenä edes kirkossa, koska lähin oli melkein 100 km:n päässä. Pääsiäinen oli kuitenkin aikaa milloin lapsuudessa tapahtui aina kivoja juttuja. Vaikka mummoni itse uskoi korkeampiin voimiin, meillä ei ikinä kotona pyörinyt juhlapyhät uskonnon ympärillä vaan ne koostuivat muista asioista. Usein niihin liittyi paljon yhdessäoloa. Joku voi pitää tätä tekopyhänä, mutta niin meillä oli tapana. Mummollani ei vaan ollut tapana tuoda uskoaan esiin mitenkään vaan sain kasvaa ympäristössä, jossa pystyin itse muodostamaan asioista lukemalla ja tutkimalla omat mielipiteeni. Ortodoksien pääsiäinen ajoittuu usein eri ajankohtaan kuin meidän, mutta meillä juhlittiin aina pääsiäistä silloin kuin muutkin. Osin varmasti siksi, että Suomen ortodoksit päättivät jo 20-luvulla noudattaa evankelis-luterilaisten pääsiäisen ajankohtaa. Ortodoksien pääsiäisjuhla lisäksi jatkuu helatorstaihin saakka eli monta viikkoa. 

Lapsena pääsiäinen alkoi usein palmusunnuntaina virpomalla. Teimme aina parhaan ystäväni kanssa mummoni avustuksella virpomisvitsat edellisenä päivänä valmiiksi. Muistan miten tärkeää oli, että vitsat olivat nättejä. Vitsoissa enempi oli todellakin parempi. Mummo opetti tekemään niihin kreppipapereista koristeita, joka oli jo hänen lapsuudessaan Karjalassa tapana. Karjalassa virpomisoksat olivat aina kolmihaaraisia ja sellaisia usein mummon kanssa etsittiin. Vasta myöhemmin luin, että tämä perinne pohjautui pyhään kolminaisuuteen. Sen sijaan mummo ei lapsena laittanut vain kolmea koristetta: aurinkoa, ristiä ja kukkaa vaan vitsoissa yritettiin tehdä mahdollisimman koristeelliset. Siihen aikaan virvottiin palmusunnuntaina, mutta palkka haettiin vasta pääsiäisenä. Silloin ei annettu suklaamunia vaan usein ruokaa ja rahaa, varsinkin jos virpoja oli köyhistä perheistä, kuten mummoni oli. En tiedä jaksaisiko kukaan odottaa tänä päivänä palkkiotaan pääsiäiseen asti. 

Lapsuuden pääsiäisistä on mieleen jäänyt sama kuin joulusta – syöminen. Silloin syötiin jatkuvasti ja meillä oli myös monena päivänä sukulaisia kylässä, joten paljon yhdessäoloa serkkujen kanssa. Jokavuotiset pääsiäiskoristeet oli tietenkin kaivettu hyvissä ajoin esiin. Rairuohoakin kasvateltiin vuodesta toiseen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. En ole tainnut kotoa muuttamisen jälkeen kasvattaa rairuohoa kertaakaan. 

Yksi lämpöisimmistä muistoista liittyy kuitenkin pääsiäisaamuun. En vieläkään tiedä miten mummoni sen teki, mutta niin kauan kuin asuin kotona 19-vuotiaaksi asti, löysin pääsiäisaamuna sängyn alta korin täynnä suklaamunia ja muita pääsiäismakeisia. En koskaan herännyt, kun mummo kävi yöllä laittamassa yllätykseni sängyn alle. En ole mikään sikeäunisin ihminen ja nyt myöhemmin olen aina miettinyt, miten ihmeessä hän sen teki. Parina vuonna perinteinen pieni kori oli ollut hukassa ja silloin mummo oli sujauttanut herkut hatun sisään. Kuka vielä muistaa muoviset Kinder-puput, joiden sisällä oli minikokoisia täyssuklaisia Kindermunia? Sellaisen sain aina, niin kauan kuin niitä oli saatavilla ja ne olivatkin ehdottomia suosikkejani. Ihan harmittaa, ettei niitä ainakaan Suomesta enää saa. 

Sunnuntaina onkin luvassa sitten upea arvonta, sillä blogi täyttää vuosia. Joten pysykää kuulolla. 

Miten vietätte pääsiäisen?

*Yhdessä kuvassa oleva Lookfantasticin Beauty Egg saatu PR-näytteenä.