Pääsiäisen perinteet


Olipa hyvä, että olin kirjoittanut suurimmaksi osaksi nämä pääsiäisajan postaukset valmiiksi. Sain nimittäin pari päivää sitten hankittua itselleni elämäni ensimmäisen ja todella ärhäkän sidekalvontulehduksen, joka tietenkin alkoi toisesta silmästä leviten puolessa vuorokaudessa myös toiseen. Pahimmillaan tilanne oli se, että toinen silmä oli muurautunut lähes umpeen ja toisessa oli kunnon turvotukset. Aamulla jouduin menemään sokkona huuhtomaan silmäni, sillä ripseni olivat liimautuneet alaluomiini yön aikana kiinni, sillä rähmintä oli niin voimakasta. Nyt ollaan tippoja tiputeltu kolmatta päivää ja tilanne alkaa olla parempi. Turvotuksen kanssa ollaan voitolla, mutta punakkuutta ja arkuutta on vielä jonkin verran. Tulipa tämäkin koettua. Onni onnettomuudessa oli se, että en ollut meikannut useaan päivään ennen oireiden ilmaantumista, joten meikit säilyivät, eikä minun tarvinnut heittää mitään pois. Tämä vuosi on muutenkin alkanut uusien tautien keräilyllä, sillä helmikuussa sairastin elämäni ensimmäisen poskiontelotulehduksen. Jokohan tältä vuodelta riittäisi?

Nyt kuitenkin itse otsikon aiheeseen eli pääsiäiseen. Jouluihmiseksi kaikki aiemmin blogiani lukeneet minut tietävätkin, mutta pääsiäisestä olen puhunut harvemmin. Joulu oli jo kotonani se juhla joka näkyi eniten ja siihen sisältyi myös eniten perinteitä. Sen jälkeen ehdottomasti toiseksi näkyvimmäksi nousi pääsiäinen. Juhla jota en enää kotoa lähdettyä ole viettänyt oikeastaan lainkaan. Panokseni on ollut lähinnä suklaamunien syönti. 

Se miksi kotona pääsiäinen nousi kuitenkin esiin, johtui osaksi siitä, että mummoni joka oli huoltajani siitä lähtien kun täytin kahdeksan, oli ortodoksi. Heille pääsiäinen on erittäin tärkeä juhla pitkine paastoinen sun muineen. Mummoni tosin en nähnyt ikinä paastoavan, eikä hän käynyt pääsiäisenä edes kirkossa, koska lähin oli melkein 100 km:n päässä. Pääsiäinen oli kuitenkin aikaa milloin lapsuudessa tapahtui aina kivoja juttuja. Vaikka mummoni itse uskoi korkeampiin voimiin, meillä ei ikinä kotona pyörinyt juhlapyhät uskonnon ympärillä vaan ne koostuivat muista asioista. Usein niihin liittyi paljon yhdessäoloa. Joku voi pitää tätä tekopyhänä, mutta niin meillä oli tapana. Mummollani ei vaan ollut tapana tuoda uskoaan esiin mitenkään vaan sain kasvaa ympäristössä, jossa pystyin itse muodostamaan asioista lukemalla ja tutkimalla omat mielipiteeni. Ortodoksien pääsiäinen ajoittuu usein eri ajankohtaan kuin meidän, mutta meillä juhlittiin aina pääsiäistä silloin kuin muutkin. Osin varmasti siksi, että Suomen ortodoksit päättivät jo 20-luvulla noudattaa evankelis-luterilaisten pääsiäisen ajankohtaa. Ortodoksien pääsiäisjuhla lisäksi jatkuu helatorstaihin saakka eli monta viikkoa. 


Lapsena pääsiäinen alkoi usein palmusunnuntaina virpomalla. Teimme aina parhaan ystäväni kanssa mummoni avustuksella virpomisvitsat edellisenä päivänä valmiiksi. Muistan miten tärkeää oli, että vitsat olivat nättejä. Vitsoissa enempi oli todellakin parempi. Mummo opetti tekemään niihin kreppipapereista koristeita, joka oli jo hänen lapsuudessaan Karjalassa tapana. Karjalassa virpomisoksat olivat aina kolmihaaraisia ja sellaisia usein mummon kanssa etsittiin. Vasta myöhemmin luin, että tämä perinne pohjautui pyhään kolminaisuuteen. Sen sijaan mummo ei lapsena laittanut vain kolmea koristetta: aurinkoa, ristiä ja kukkaa vaan vitsoissa yritettiin tehdä mahdollisimman koristeelliset. Siihen aikaan virvottiin palmusunnuntaina, mutta palkka haettiin vasta pääsiäisenä. Silloin ei annettu suklaamunia vaan usein ruokaa ja rahaa, varsinkin jos virpoja oli köyhistä perheistä, kuten mummoni oli. En tiedä jaksaisiko kukaan odottaa tänä päivänä palkkiotaan pääsiäiseen asti. 

Lapsuuden pääsiäisistä on mieleen jäänyt sama kuin joulusta – syöminen. Silloin syötiin jatkuvasti ja meillä oli myös monena päivänä sukulaisia kylässä, joten paljon yhdessäoloa serkkujen kanssa. Jokavuotiset pääsiäiskoristeet oli tietenkin kaivettu hyvissä ajoin esiin. Rairuohoakin kasvateltiin vuodesta toiseen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. En ole tainnut kotoa muuttamisen jälkeen kasvattaa rairuohoa kertaakaan. 


Yksi lämpöisimmistä muistoista liittyy kuitenkin pääsiäisaamuun. En vieläkään tiedä miten mummoni sen teki, mutta niin kauan kuin asuin kotona 19-vuotiaaksi asti, löysin pääsiäisaamuna sängyn alta korin täynnä suklaamunia ja muita pääsiäismakeisia. En koskaan herännyt, kun mummo kävi yöllä laittamassa yllätykseni sängyn alle. En ole mikään sikeäunisin ihminen ja nyt myöhemmin olen aina miettinyt, miten ihmeessä hän sen teki. Parina vuonna perinteinen pieni kori oli ollut hukassa ja silloin mummo oli sujauttanut herkut hatun sisään. Kuka vielä muistaa muoviset Kinder-puput, joiden sisällä oli minikokoisia täyssuklaisia Kindermunia? Sellaisen sain aina, niin kauan kuin niitä oli saatavilla ja ne olivatkin ehdottomia suosikkejani. Ihan harmittaa, ettei niitä ainakaan Suomesta enää saa. 


Sunnuntaina onkin luvassa sitten upea arvonta, sillä blogi täyttää vuosia. Joten pysykää kuulolla. 

Miten vietätte pääsiäisen?

*Yhdessä kuvassa oleva Lookfantasticin Beauty Egg saatu PR-näytteenä.




  1. Ihania muistoja <3 Meidän kotona ei juuri pääsiäistä vietetty, suklaata kyllä syötiin ja virpomassa kävin pihan lasten kanssa. Nykyään ei tule pääsiäistä vietettyä sitäkään vähää, vaikka välillä toivon, että meidän ovelle eksyisi virpojia. Jostain syystä niitä ei ole koskaan näkynyt.

    Hui miten kamalan ärhäkkä tulehdus! :( Toivottavasti paranee äkkiä kokonaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin muuten tossa kertoa, että meillä virpominen oli aina sovittua, eli meitä tiedettiin odottaa. Nykyään toivon, ettei kukaan yllätyksenä eksy meidän ovelle, koska ei olisi antaa mitään, kun unohdan joka kerran koko homman yhtä lahjakkaasti. :D

      On kyllä tosi ärhäkkä. Tää päivä on ollut hyvä. Molemmista turvotus laskenut, toinen silmä jo täysin normaali toinen vielä hivenen punoittava, mut huomenna kehtaa jo mennä töihin. :D

      Poista
  2. Mä muistakin jostain aiemmasta yhteydestä sun mummun ihanasta suklaamunaylläristä:) Ihanan mummo<3 Meillä ei ollut lapsena mitään erityisempiä juhlaperinteitä pääsiäisen suhteen, ehkä vaan hieman juhlavampaa ruokaa, ei kuitenkaan lammasta, mutta jotain pääsiäishenkistä. Omien lasten kanssa tuli sitten panostettua enemmän juuri munien maalaamisen ja ruuan kanssa. Nykyäänhän vedän matalaa, suorastaan olematonta, profiilia kotikokkina, mutta lasten ollessa pieniä, värkkäsin itse pashaa ja ja joitakin leivonnaisia yms. Parasta pääsiäisessä on kyllä vapaus töistä, ja aion vaan ulkoilla ja reippailla;) hehheh!
    Ihanaa pääsiäistä Jonna<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummo oli kyllä <3

      Meillä ei kans syöty koskaan lammasta, lähinnä siksi, että mummo ei siitä välittänyt. :D Oho oot tehnyt itse pashankin, mulla on monta kertaa ollut mielessä kokeilla, mut aina jotenkin jäänyt. Jospa ensi vuonna. :) Se on kuitenkin mun suurinta herkkua! :p

      Ihanaa pääsiäistä Sari. <3

      Poista
    2. Toivottavasti tulehdus on jo helpottanut:) <3

      Poista
  3. Ihana ihana postaus ja kuvat. Mummit. <3 Jonna en kestä sun mummia, miten ihana ihminen on ollutkaan. <3 Halauksia Jonna ja toivottavasti paranet pian. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia. <3

      Mummot on parhaita aina, mä luulen, että tosi monilla ihmisillä on erityisen lämpöisiä muistoja juuri mummoistaan, ei välttämättä samanlaisia konflikteja kuin omien vanhempien kanssa.

      Poista
  4. Kotikotona syötiin aina hyvin ja paljon suklaamunia. Me ei vietetä pääsiäistäkään, mutta tavataan kuitenkin koko porukka ja syödään yhdessä ja katsellaan leffaa.
    Ihanaa pääsiäistä sinulle Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut yhdessäolo on ihan parasta! <3

      Mukavaa pääsiäisen aikaa sinnekin.

      Poista
  5. Voi kuulostaa ihanalta nuo lapsuusmuistot! Meillä toki kotona oli aina munia ja mämmiä ruokapöydässä ja jotakin lihaa tai lihapataa. Meillä ei virvottu Pohjanmaalla, vaan meillä oli keripukit jouluna. Se on hiukan samaa, kuin virpominen, mutta liittyi jotenkin jouluun. Nyt varmaankin meilläkin päin tuo virpominen on levinnyt, mutta lapsena sitä ei ollut. Karjalastahan se on peritty perinne:)
    Muistan vain lapsuudesta, että pääsiäinen oli tylsä, kun telkusta ei tullut kuin kirkonmenoja ja missään ei ollut mitään. Mutta oli kuitenkin pitkänäperjantaina aina joku esiintyjä jossain lavatansseissa, kuten aikoinaan Kirka, mutta olin niin pieni, etten ole osallistunut ns."tansseihin" toisin kuin siskoni:)
    Omille lapsille olen opettanut virpomiset ja muut suklaamunan piilottamiset, joten toivottavasti perinne säilyy eteenpäin.
    Meillä on pihaa hoidettu, joten se varmaan vielä jatkuu myös pääsiäisenä ja ollaan ja öllötellään. Hyvää pääsiäistä ja koetahan parantua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalassa virpominen oli tosiaan tärkeää. Mummo sanoi lapsuudessaan tienanneensa sillä usein mekkokankaan, jota muuten ei olisi ollut vara ostaa.

      Itse en paljoa telkkaria pääsiäisenä katsonut, kirkonmenoja sieltä taitaa tulla.... oli niin paljon serkkujen kanssa ihan muuta tekemistä.

      Täksi pääsiäiseksi on muuten luvattu hyviä kelejä, joten pihatyöt varmasti sujuvat kuin tanssi tässä säässä. ^_^

      Mukavaa pääsiäistä sinnekin! <3

      Poista
  6. Ihania lapsuusmuistoja sekä mummistasi että myös pääsiäisestä. Meillä kävi myös aina pääsiäispupu tuomassa munia 1. ja 2. pääsiäispäivänä. Tai munat ilmestyivät aina yön aikana pesään, joka oli rakennettu pupua varten. En minäkään herännyt koskaan :) Pupu taisi liikkua hiljaa.

    Pikaista paranemista sinulle ja hyvää pääsiäistä.
    Taidan napata nämä aiheen myös omaan blogiini.

    VastaaPoista
  7. Ihan kuulla pääsiäisperinteistäsi :) Tosi ihan muisto tuo pääsiäiskori sängyn alla ♥ Mäkin muistan ne isot Kinderit, tosiaan niitä ei ole vuosiin missään näkynyt.

    Silmätulehdukset ovat ikäviä, rajoittavat kaikkea tekemistä kyllä. Toivottavasti paranee pian!

    Hyvää pääsiäistä ♥

    VastaaPoista
  8. I've been surfing online more than 2 hours today, yet I never found
    any interesting article like yours. It's pretty worth
    enough for me. Personally, if all webmasters and bloggers made good content as you did,
    the net will be much more useful than ever before.

    I could not resist commenting. Very well written! I enjoy what you guys are up too.
    Such clever work and exposure! Keep up the terrific works guys I've included you guys to my blogroll.
    http://goodreads.com

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives