Kaksitoista ajatusta

Bongasin ystäväni Tiian blogista hauskan postausidean ja nyt kun vihdoin on aikaa (vapaapäivä), niin ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen. Päivät menevät juuri nyt sellaista vauhtia, että välillä tuntuu, etten meinaa itse pysyä mukana. Onneksi edessä häämöttää melkein viikon pituinen joululoma, jota odotan jo innolla. Viime joulu meni osin töissä, joten tänä vuonna aion ottaa vapaasta joulusta kaiken ilon irti.

Asun: Riihimäellä. Kaupungissa johon en edelleenkään tunne täysin kotiutuneeni, vaikka kotini on nyt täällä. Täällä on periaatteessa kaikki ok, mutta ei tarpeeksi asioita, jotka saisivat minut tuntemaan, että täällä haluan elää aina. Asun kerrostalossa pienkotialueella lähiössä. Tykkään asuinalueesta, sillä täällä on rauhallista ja kivat kävelymaastot aivan takapihalla.

Innostun: Minut on aika helppo saada innostumaan. Innostun jopa mieheni tuomasta suklaapatukasta. Uudesta kirjasta, uudesta suklaasta, siitä, että herätessäni tajuan, että nyt on se päivä, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Mies aina sanoo, että minua on hauska katsoa innostuneena, sillä olen sillä hetkellä niin täpinöissäni, että alan puhua pälpättämään melkein taukoamatta. Välillä miehen on vaikea pysytellä mukana, sillä aiheet saattavat vaihdella nopeastikin.

Ihailen: Luontoa. Joka kerran se saa minut sanattomaksi. Kun lähden ulos, minulla on välillä todellisia hankaluuksia liikkua turvallisesti, sillä autot tai muut ihmiset eivät kiinnosta minua. Unohdan välillä kiinnittää niihin huomiota, joudun koko ajan skarppaamaan, että huomaan, mitä ympärilläni tapahtuu. Sen sijaan saatan jäädä ihailemaan yhtä ruohonkortta, joka sattuu olemaan mielestäni äärettömän kauniin muotoinen. Olen monesti ajatellut, että näen maailman eri tavalla kuin monet muut ja koen sen rikkautena, jonka tajusin vasta vanhempana.

Haluaisin: Ihanan rauhallisen joulun miehen kanssa kahdestaan. Vapaa jouluni jo varmistui, mutta miehen kohtaloa joudumme vielä hetken odottamaan.

Luonnettani kuvaa: Harkitseva, rauhallinen ja luotettava, mutta tilanteen sattuessa myös kupliva luonne. Olen myös maailman suurin jääräpää, puoli jota välttämättä monikaan ei tiedä. Olen se tyyppi, joka potki lapsena talon kivijalkaa, kun hommat eivät sujuneet mieleni mukaan. Tänä päivänä en jääräpäisyyttäni toki yhtä selvästi näytä, mutta kaikki mihin päätän ryhtyä, niin niissä pääsen tavoitteisiini, vaikka niitä asioita ei ole montaa ollut, sillä minulta puuttuu kunnianhimo.

Ilostun: Hyvin menneestä työpäivästä, mukavista asiakkaista tai asiakkaista, jotka ovat tulleet luokseni nyrpeänä, mutta lähtevätkin iloisina pois. Miehestäni joka ikinen päivä. Siitä, että nilkkani vihdoin parani. Miten ihanaa onkaan taas olla TERVE. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ilostuu omasta terveydestään, hassua.

Jos voisin tehdä mitä vain: Ostaisin asunnon Karibialta sieluni kodista ja alkaisin pitämään sieltä teille matkablogia sekä kirjoittelisin paikallisesta kosmetiikasta sekä ravintoloista, sillä aikaa kun mieheni työstäisi riippukeinussa tulevia runokokoelmiaan ja kirjojaan.

Haluan ympärilleni: Vakautta, rakkautta, positiivisuutta ja toisten huomioon ottamista.

Haaveilen: Pitääkö tätä enää sanoa, tiedätte kuitenkin jo kaikki vastauksen. Edelleen siitä lottovoitosta, jolla voisi sitten helposti toteuttaa niitä muita haaveita. ;)

En luopuisi: Miehestäni, periaatteessa jos meillä on toisemme, ei millään muulla tässä maailmassa ole väliä. Ei millään materialla, ei millään.

Ajankohtaista juuri nyt: Elän todella paljon hetkessä, enkä mieti juurikaan mitä tänään tulee tapahtumaan. En odota päiviltä mitään, annan niiden yllättää. Sen kuitenkin tiedän, että tänään syödään suosikkiruokaani lohikeittoa, kunhan mieheni pääsee kaupasta kotiin. Työkaverini ilahdutti minua myös äsken viestillään.

Miten sinun viikkosi on lähtenyt käyntiin? Mistä et luopuisi?