Tästä lähtien yksi sunnuntai kuukaudesta on pyhitetty suklaasunnuntaille. Suklaasunnuntaina puhutaan tietenkin suklaasta. Suurimmaksi osaksi nämä varmasti tulevat olemaan erilaisia karkkeja joko uutuuksia tai vanhoja tuttuja, mutta myös leivonnaisia yms. Suklaasunnuntai saattaa sisältää myös reseptejä.
Aloitan kuitenkin suklaasunnuntain klassikolla Mozartin kuulilla. Makeisella johon minulla oli nuorempana suoranainen viha-rakkaussuhde, tänä päivänä ainoastaan rakkaussuhde. Hauskintahan on puhua asioista, jotka jakavat mielipiteitä, eikös? Mozarin kuulat ovat varmasti eniten mielipiteitä jakava makeinen.
Mozartin kuulia on nautittu jo vuodesta 1890 lähtien, eli kohta 130 vuotta. Kuulat keksi Paul Fürst Mozartin syntymäkaupungissa Salzburgissa Itävallassa. Joten onkin helppo päätellä, mistä makeinen on saanut nimensä.
Alkuperäinen kohvehti on muodoltaan täysin pyöreä. Sen päällä on suklaata. Sisus taas on kermainen pistaasi- ja mantelimarsipaania sekä nougatia. Jos en ihan väärin muista, alkuperäisissä kuulissa kohvehdin sisällä oli ympärillä tuo nougat ja sisimpänä oli marsipaani sydän. Nykyisin useat konditoriat valmistavat kuulia ja niistä onkin hieman erilaisia versioita. Suomessa näkee eniten kuvissakin olevia Reberin versioita (jotka eivät siis ole täysin pyöreitä), mutta jos haluat syödä aitoja, niitä tekee Fürstin konditoria. Ne ovat pakattu hopea-sinisiin pakkauksiin, joita ei pahemmin suomalaisten kauppojen hyllyssä näy. Alkuperäisiä kuulia voi tilata suoraan valmistajalta täältä myös Suomeen.
Pienenä inhosin syvästi marsipaania, mutta muistan miten irvistellen kuitenkin sain kuulat alas kurkusta. Niiden suklaan ja karvasmantelin makuinen symbioosi oli jollakin tapaa kiehtova. Lisäksi ne olivat silloin ja ovat edelleen mielestäni yksiä kauneimpia makeisia.
Tänä päivänä Mozartin kuulat ovat parasta herkkua kahvin kanssa. Parikin kuulaa riittää tyydyttämään makean nälän ja yhdessä kahvin kanssa nautittuna, ne ovat arkipäivän pieni herkku. Ainoa mikä hillitsee niiden syöntiä, on hinta, joka huitelee reilussa eurossa kappaleelta.
Millainen suhde sinulla on Mozartin kuuliin?
Mitä helvettiä, onko ne niin kalliita :DD äiteelle vein näitä Liettuasta tuliaisina, punaisessa rasiassa olivat. Lidlissä oon kans nähnyt samaa rasiaa. Tämmöisessä kivassa rasiassa en ole nähnyt missään. Tosi imeliä ovat, en pysty syömään kuin yhden vähän väkisin :) ei mikään lempimakeinen. Kiva postaussarja kyllä, toivotaan joulukonvehteja arvosteltavaksi ;)
VastaaPoistaNo on, toi kuuden kappaleen pikkurasia maksaa reilu kuusi euroa, jossain pikkukaupoissa lähes seitsemän. :p Mulla oli pienenä toi sama, yhden söin väkisin, nykyään menee parikin helposti. :D
PoistaRakastan ja pienestä pitäen. Oli ihanaa käydä Wienissä, sillä sieltä löytyi näistä vaikka minkälaisia versioita. <3
VastaaPoistaMarsipaani rakkaudesta kertoo, että pienenä mummi laittoi aina laskiaispullan omalle lautasella niin, että pulla ja marsipaanipätkä. :) Ai, että maistui hyvälle. Silloin mummi teki aina sellaisen maitomaisen marsipaanikastikkeen laskiaispullan sisälle ja siitä maitomaisuudesta en tykännyt.
Ihanaa sunnuntaita Jonna. <3
Wienissä tosiaan varmaan jokaisella konditorialla on oma versionsa näistä, onhan ne nyt turisteille varmasti yksi isoin myyntivaltti. :)
PoistaMä tykkään kanssa marsipaanilaskiaispullista ihan yhtä paljon kuin hillo-kermavaahto. :p
Loistava postausidea<3 Kiinnostava historiakatsaus Mozartin kuuliin, opin jälleen uutta!
VastaaPoistaMulle marsipaani on aina ollut puistattava ällötys, mutta Mozartin kuulassa se menettelee yhden tai max. kahden kuulan verran;)
Leppoisaa sunnuntaita<3
Kiva kuulla, jotenkin olen viime aikoina halunnut, että blogissa olisi muutakin kuin kosmetiikkaa ja miettinyt vähän mitä kivaa tänne voisi tuoda. Kosmetiikka toki pääroolissa, mutta sitten myös paljon muutakin.
PoistaMozartin kuulat pelastaa tryffeli ja suklaa niillekin, jotka eivät välttämättä marsipaanista niin pidä. ;)
Mukavaa viikkoa Sari. <3
Kahvin kanssa voin syödä, mutta en pidä erityisesti marsipaanista edelleenkään. Itse suklaaosa on kyllä aivan tajuttoman hyvää.
VastaaPoistaHerkullista sunnuntaita sinulle Jonna <3
Joo ja se tryffeli sisällä. :p
PoistaMukavaa viikkoa Outi. <3
Nam, mä rakastan marsipaania ja suklaata❤Mutten ole koskaan maistanut näitä, vaikka varmaan kaikkia muita herkkuja kyllä��
VastaaPoistaKiva postausidea��
Oo joku toinenkin marsipaanin rakastaja. Nyt tänä vuonna korjaat tilanteen. ^_^
PoistaEn ole koskaan maistellut, johtuu toki marsipaanista ja pistaasista :D
VastaaPoistaEhkä joskus 50 vuoden päästä voisin maistella, jos kouluajat on unohtuneet sopivasti ja marsipaanin tuoksu nenästä olisi silloin kadonnut :D
Joo molemmat jakaa kyllä mielipiteitä. :D
PoistaMitä ihmettä, millaisia herkkuja teillä on koulussa tarjottu?!? :o Ei meillä mitään marsipaanintuoksua kyllä ollut. BUU! :D
Voi nämä ovat lemppareita. Ihania juurikin kahvin kera. Korvaavat niin tavaölisen pullan.
VastaaPoistaKahvin kanssa kyllä ihan parhaita. Jotenkin on juurikin sellainen herkku, mitä ei syödä samalla tavalla kuin kohvehtirasiaa. :)
PoistaKauheen tutuilta tuntuvat, mutta loppujen lopuksi en muista nàità koskaan syòneeni :-) en ole oikein marsipaanin ystàvà. Kiva postausaihe.
VastaaPoistaAnne
Varmaan siksi, kun näitä on ympäri vuoden kaikkien kauppojen hyllyillä. :D
PoistaMenee kyllä, vaikken minäkään erityisesti ole marsipaanin ystävä :) Olen käynyt kerran Salzburgissa ja siellähän on tietysti kaikkea Mozartiin liittyvää. Muistan, että jossain näyteikkunassa oli koripallon kokoinen Mozartin kuula! Mummollani oli aina ennen vanhaan Mozartin kuula likööriä (?), jota otti silloin tällöin pikkunapsun :)
VastaaPoistaVoin oikeasti kuvitella, että Mozart on takuulla synnyinkaupungissa osattu hyödyntää ja se on ihan oikein se. ;) Mäkin oon nähnyt tosta jättikuulasta kuvan jossain netin syövereissä, se on ihan äveri, painaakin varmaan melkoisesti. :D
PoistaIhana postaussarja! Mä en ole tainnut koskaan maistaa näitä, mutta eivät kuulosta minun mieleeni olevilta suklailta tuon pistaasin vuoksi.
VastaaPoistaKiitos tosi kiva kuulla. Muistaakseni Tiia kesällä ehdotti, kun kyselin, että mistä voisin kirjoitella, niin sanoi et suklaasta. Piti hetken aikaa miettiä miten sen voisi toteuttaa pysyvämmin ja sitten tuli idea suklaasunnuntaista. :)
Poista