Neljä asiaa minusta osa 2

Neljä asiaa minusta -haaste oli aikoinaan todella mukava tehdä ja ajattelin, että jatkaisin sitä tällä kertaa neljällä uudella kysymyksellä. Joten tässäpä teille tulee osa 2. Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Neljä asiaa joita inhoan

Olin nuorempana todella dramaattinen ja vihasin kaikkea, mistä en pitänyt. Vanhemmiten mielipiteet ovat pehmentyneet, mutta toki vieläkin on asioita, joita ihan oikeasti vihaan, mutta niitä on vähän. Sitäkin enemmän on asioita joita inhoan.

1. Taloyhtiöiden pyykkituvat

Oikeasti, paikka jossa ihmisten tyhmyys tiivistyy ja tulee välillä olo, ettei ihmiskunnalla ole lainkaan toivoa. Vaikka seinällä olisi selkeät ohjeet, todella harva niitä lopulta noudattaa vaan jokainen säätää oman päänsä mukaan mitä tahtoo. Myönnän olevani sääntöjen suhteen "natsi", olen mm. läksyttänyt taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaa, koska hän ei noudattanut pyykkituvan sääntöjä. Sain vastaukseksi jonkinlaista länkytystä. Tuumasin vaan, että jos nykyiset säännöt ei miellytä, niin ei muuta kuin muuttamaan, siihen asti olisi parasta noudattaa niitä.

2. Lentokentät

Rakastan matkustamista toisiin paikkoihin, mutta inhoan lentokenttiä. Niissä ei ole mitään kivaa. En ole shoppailija, joten minua ei kiinnosta kiertää kauppoja aikaani kuluttaen. Ahdistun väenpaljoudesta, pitkät odotusajat ovat ihan kamalia. Yleensä parkkeeraankin itseni istumaan johonkin josta saa ruokaa ja vessa on lähellä odotellessani lentoa. Harmi, ettei ihminen ole vielä keksinyt miten toteuttaa teleportaatio, helpottaisi kummasti matkustamista. Olen kuitenkin valmis kestämään inhoamani asian määränpään vuoksi. 

3. Sushi

Olen ihminen joka syö kaikkea, paitsi en sushia. Olen kokeillut kaikkia mahdollisia erilaisia –merilevällä ja ilman, kalalla ja ilman, mutta ei. Jo pelkkä ajatuskin puistattaa, onneksi maailmassa on muutakin syötävää.

4. Oman hännän nostajat

Ihmiset jotka tykkäävät kertoa jokaisen hyvän tekonsa ja kertoa niistä jokaisesta ääneen somessa. Nämä tyypit ovat erään ryhmän narsisteja, jotka elävät saamiensa kehujen kautta. He esiintyvät hyvän mielen tuojina, mutta muiden kehut heille ovat kuin polttoainetta, josta nämä tyypit oikein leimahtavat liekkeihin. Näitä löytyy varsinkin Twitterin ihmeellisestä maailmasta liuta, mutta myös muualta somesta.

Neljä unohtumattominta kirjaa 

1. Patricia Cornwell: Mitä jäljelle jää

Tämä on itseasiassa vasta kolmas Scarpetta, mutta ensimmäinen jonka aikoinaan luin. Muistan, kun ostin pokkarin kioskilta viikonloppulukemiseksi, kun asustin opiskeluaikanani Raumalla. Kämppäkaverit olivat lähteneet pois viikonlopuksi, oli syksy ja pimeää. Romaani vei mennessään, mutta muistan, että ympärillä oli koko ajan vähintäänkin jännittävä olo, koska kirjan ilmapiiri on jollakin tapaa painostavan pelottava. Kirja oli niin loistava, että sen jälkeen ahmin kaikki aiemmin ilmestyneet Scarpettat ja kaikki sen jälkeen ilmestyneet. Ostan edelleen hyllyyni aina uusimman Scarpettan, vaikka uusimmat kirjat eivät vedä mitenkään vertoja näille vanhoille. Minulle Mitä jäljelle jää on edelleen suosikkini kaikista kirjasarjan kirjoista. Olen lukenut sen monta kertaa.

2. Victor Klemperer: Haluan todistaa – päiväkirjat 1933-1945

Jokaisen pitäisi lukea dresdeniläisen yliopistoprofessorin päiväkirjat Hitlerin ajalta. Päiväkirjamerkintöjä lukiessa valkenee karulla tavalla se, miten yksi ihmisryhmä onnistuttiin polkemaan täysin arvottomiksi muiden katsellessa hiljaa sivusta. Sekin miten he jopa itse kierolla tapaa tyytyivät kohtaloonsa vaihtoehtojen puutteessa. Valitettavasti ihmiskunta ei ole oppinut vieläkään mitään näistä ajoista ja tänäkin päivänä on nähtävissä ihan samanlaisia ehdotuksia, mitkä voisivat johtaa samaan. Toistaiseksi ne on pysäytetty riittävän ajoissa, mutta haluja samaan poljentaan löytyy. 

3. Sydämen aamu Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen kihlausajan kirjeitä

Myönnän ihan suoraan, että olen utelias ja rakastuneen parin kirjeenvaihtoa on todella mielenkiintoista lukea. Samalla oppii paljon uutta tietystä ajanjaksosta ja historiasta, sekä pääsee syvemmälle arvostamiini henkilöihin.

4. Tiina

Voisi varmaan sanoa, että lukuinnostukseni alkoi aikoinaan siitä, kun aloin melkein heti lukemaan opittuani lukemaan Tiina-kirjoja. Luin kirjat järjestyksessä. Siitä sitten laajensin aluetta Neiti Etsiviin, Dana-tyttöihin, Lotta-kirjoihin ja rakastin myös kolmea etsivää. Lapsuus oli yhtä lukemista. Kesät kuluivat pihalla viltin päällä kirjoja lukiessa ja radiota kuunnellessa.

Neljä tapaa viettää vapaa-aikaa

1. Nukkuminen

Ensin meinasin, etten voi tätä sanoa, mutta sanoinpa kuitenkin. Rakastan sitä miltä iho näyttää, kun lepää tarpeeksi. Yksikään voide ei pysty samaan. Jo yksistään se piristää mieltä. Puhumattakaan siitä kokonaisvaltaisesta kropan hyvän olon tunteesta, minkä lepo saa aikaan.

2. Leffoja tai sarjojen katselu miehen kanssa. 

Tämä on aina ollut meidän yhteinen juttu. Tehdään tosi paljon asioita erikseen, mutta oikeastaan lähes joka päivä pysähdytään katsomaan jonkin sarjan jakso tai leffa kahdestaan. 

3. Ihon hemmottelupäivä. 

Vietin juuri tällaisen toissapäivänä. Mikään ei ole ihanampaa kuin tehdä ihonhoitoa kunnolla ajan kanssa. Tällaisina päivinä teen kunnon puhdistuksen, kuorin, laitan kahta erilaista naamiota ja annan ihon levätä meikittömänä. 

4. Iltakävelyt. 

Kesäaikaan iltakävelyt miehen kanssa ovat parhautta. Silloin voi purkaa päivän aikana tapahtuneita juttuja, haaveilla ja suunnitella tulevia, sekä muistella menneitä.

Neljä asiaa jotka tekevät onnelliseksi

1. Mieheni.

Hän on yksinkertaisesti paras asia, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Kun rakkaus on pyyteetöntä, on suhteessa äärimmäisen helppo olla, jopa niinä vaikeina hetkinä.

2. Tasapaino. 

Meni tosi pitkään, että löysin elämääni sen tasapainon, mikä siinä on nyt. Se vaati paljon päättäväisyyttä ja sitä, etten taipunut yleiseen hyväksyttävyyteen vaan tein elämästäni juuri sellaisen kuin olin pitkään haaveillut ja minkä tiesin sopivan juuri minulle. Se vei vuosia, mutta lopulta onnistuin.

3. Kesä. 

Olen aina tykännyt sekä talvesta että kesästä, mutta mitä enemmän minulle tulee ikää, sen selvemmin olen huomannut, että juuri kesä on se, joka tekee minut onnelliseksi. Pitkät valoisat päivät, vihreys ja eläinten puuhastelun näkeminen saa vääjäämättä hymyn huulille.

4. Työ. 

Tällä hetkellä teen kahta työtä, joista todella pidän. Lähdin aikoinaan vuosia työhön, josta en nauttinut lainkaan, joten osaan arvostaa työtä, josta tätä oloa ei tule. Työni ovat hyvin erilaisia ja siksi tasapainottavat toisiaan täydellisesti. Niitä on myös juuri sen verran kuin tarvitsen, joten vapaa-ajalle joka on itselleni tärkeää, jää tarpeeksi aikaa. Minulle työ ei ole elämä vaan vain pieni osa sitä. Vapaa-aika on sitä aikaa, miksi elän. 

Laitoin Lanvin-arvonnan voittajalle eilen sähköpostia, joten kurkatkaahan sähköposteihinne, että saan palkinnon postiin.

Oikein rentoa tiistaita kaikille!

Kuvat: Pixabay