Kiitos loma!

Ylin ja alin kuva: Teemu Helle

Nyt on tullut se hetki, kun kesälomani on ohi. Huomenna palaan kodin ulkopuoliseen työhöni ja siitä se arki sitten taas alkaa. Tämä tietää sitä samaa kuin juuri ennen lomaakin, että tämä ensimmäinen viikko tulee olemaan kiireisempi (samalla tavalla kuin viimeinen viikko ennen lomaa), mitä normaalisti. Joten ensi viikolla ei välttämättä ilmesty postauksia säntillisesti ti, to ja su. Viikolla 35 palataan aivan normaaliin tahtiin.

Kun olin ollut viikon verran lomalla, kerroin teille, miten erilainen lomafiilis tänä vuonna on ollut viime vuoteen verrattuna. Olin jo lomalle jäädessä rentoutuneempi kuin viime vuonna, joten siksi töihin meno tällä kertaa tuntuu erilaiselta ja mukavalta. Huomasin myös sen, että itselleni sopii se, että loma on mahdollisimman pitkä. Toisethan pätkivät kesälomansa pitkin kesää ja se sopii heidän rytmiinsä mainiosti. Omaan nollautumiseen pitkä yhtäjaksoinen loma on kuitenkin selvästi se paras juttu. Aivoille jää oikeasti aikaa nollata kaikki.

Tämä loma on ollut kieltämättä erilainen. Olen tehnyt osin samoja asioita kuin edellisinä kesinä. Olin parhaan ystäväni kanssa mökillä pari yötä, kuten monena muunakin kesänä. Tästä on vähän tullut traditio. ^_^ Hyvä traditio siinäkin mielessä, että sopii tällaiseen erikoiseen aikaankin. Tälläkin kertaa ilmat suosivat. Aurinko paistoi kaikkina kolmena päivänä ja välillä oltiin lähes hellelukemissa, pieni tuuli järveltä viilensi mukavasti. Omaan makuuni oli juuri täydellinen kesäkeli. Jopa ärsyttävät hyttyset olivat minimissään, enkä saanut mökiltä ihooni matkamuistoksi ainuttakaan hyttysen pistoa tai paarman puremaa. Tutuissa maisemissa oli helppo rentoutua. Nukun mökillä aina kuin tukki. Tiedän tämän johtuvan siitä, että olosuhteet ovat samat kuin kotikotonani. Samanlaiset missä olen ensimmäiset 19 vuotta elämästäni tottunut nukkumaan. Naapureita tai liikennettä ei ole läheisyydessä, pelkät luonnon äänet. Jopa uni tuntuu syvemmältä kuin täällä kaupungissa nukkuessa, koska en alitajuisesti pelkää herääväni johonkin naapureiden tai huoltomiesten aiheuttamaan möykkään.

Lisäksi olen tietenkin vain ollut. Moniko teistä osaa vain olla? Minulta onnistuu olla monta päivää putkeen olla tekemättä mitään järkevää. Katsella rikosdokkareita ja vain ihmetellä. Kutsuisin tätä laiskotteluksi. Minulla ei aika pitkäksi käy, vaikka en ole menossa mihinkään. 

Ei sitä kuitenkaan käy kieltäminen, että jäin kaipaamaan tästä lomasta yhtä asiaa – Rodoksen matkaa. Olimme tehneet reissun jo viitenä vuotena peräkkäin. Se on ollut sellainen yhteinen kiva asia miehen kanssa, koska muuten vietämme aikaa vain kotona. Olen usein sanonut, että varsinkin Rodoksella pääsen usein ihan erilaiseen lomafiilikseen. Se on kuin koti, mutta siellä tehdään eri asioita kuin omassa kodissa Suomessa. En ole yhtään tyyppi, joka haluaisi matkustaa joka kerran eri paikkaan ja kokea uusia elämyksiä, saan voimaa tutuista asioista. Rakastan tuttua ja turvallista. Erilaisen lomafiiliksen siellä osaltaan luo toki se, ettei tarvitse laittaa ruokaa, pyykätä tai siivota viikkoon. Se on heti sellainen iso helpotus, jota osaa arvostaa. Tietyt rutiinit, joita joutuu lomasta huolimatta kotona tekemään jäävät pois. Aikaa olemiselle ja ihmettelylle jää entistäkin enemmän ilman noita rutiineja. Ensi vuonna kesälomamme näillä näkymin ajoittuvat vasta elo-syyskuulle, joten katsotaan, mikä tilanne on silloin. Käykö polte ja matkakuume liian kovaksi, jos matkustaminen silloin on sinne ok. Nythän Rodos on harvoja kohteita, joihin on ollut muutaman viikon mahdollisuus Suomesta matkustaa ilman omaehtoisia karanteeneja yms. Tietenkin olisimme voineet lähteä viikoksi johonkin Suomen kohteeseen, mutta voin suoraan sanoa, ettei ajokortittomina oikein kiinnostanut lähteä julkisiin kulkuneuvoihin istumaan pitkiä matkoja. Lisäksi toki matkustamisessa mietityttää sekin, että haluanko sitä tehdä. En ole koskaan nauttinut lentokoneesta olosta tai lentokentillä sekkailuista. Ahdistavia paikkoja molemmat. Olen suoraan sanottuna kestänyt kaikki oheisjutut kohteen vuoksi ja aina toivonut, että se osuus olisi nopeasti ohi. Koronan myötä kaikesta on tullut entistäkin hankalampaa –  koronatestejä, maskirulettia, lippujen ja lappujen täyttöä, koodien odottamista muutama tunti ennen lentoa... en vain tiedä, olisinko edes määränpään vuoksi valmis altistamaan itseäni melko stressaavalle etapille, muista matkusteluun liittyvistä terveysasioista puhumattakaan. Turha kuitenkaan murehtia tulevaa, tilanteen näkee sitten vuoden päästä.

Nyt kuitenkin hyvillä mielin kohti arkea.

Kiitos loma!

Miten sinun kesä on mennyt?