Chained

Olemme vuokranneet mieheni kanssa viime viikkoina paljon elokuvia. Leffojen ahmintatahti on ollut n. kolme elokuvaa/viikko. Kiireisen kevään vuoksi katsoimme leffoja vähemmän kuin koskaan, joten varastoon oli jäänyt paljon elokuvia, jotka kiinnostivat.

Elokuvat ovat aina olleet meille se "meidän juttu", kun muut parit käyvät ulkona syömässä tai juhlimassa, me kaivaudumme mukavasti sohvannurkkaan ja pistämme leffan pyörimään. Myönnän, että joskus toisinaan nautimme elokuvamme kera Ben & Jerryn.

Kun elokuvia katsoo yhtä paljon kuin me, voin sanoa, että siihen joukkoon mahtuu paljon sitä ruskeaa itseään, valitettavasti nykyisin yhä useammin ja useammin. Tuntuu, että kaikki elokuvat tehdään samalla muotilla. Jo ensimmäisen otoksen lävähtäessä näytölle tiedät mitä elokuvassa tulee tapahtumaan ja miten se tulee päättymään.

Eilen oli kuitenkin vuorossa erittäin virkistävä poikkeus.

Chained 2013 on kaikkea muuta kuin sitä ruskeaa ainetta. Olen joskus sanonut, että elokuvassa ei välttämättä tarvitse tapahtua yhtään mitään, jos se pitää sinua otteessaan hyvän tarinansa ja näyttelijäsuoritustensa vuoksi. Chained on juuri tälläinen elokuva. Se pystyy yllättämään sinut vielä viimeisillä minuuteillaankin.

Suolia pyöräyttävästä aiheestaan huolimatta, elokuva ei pröystäile raakuudella vaan pitää sinut psykologisessa otteessaan koko elokuvan 90 minuuttisen ajan. 

Elokuvan on ohjannut Jennifer Lynch, joka ehkä parhaiten tunnetaan 2008 valmistuneesta elokuvastaan Surveillance.

Chained kertoo sarjamurhaajana toimivasta taksikuskista, joka ottaa orjakseen nuoren pojan ja yrittää kasvattaa hänestä kaltaisensa. Periytyykö paha?

Katsokaa, nauttikaa ja järkyttykää. Tälläisiä elokuvahelmiä tulee enää harvoin vastaan.

Oletteko katsoneet?

Kuva: www.aceshowbiz.com