Saimme vihdoin vuokratuksi mieheni kanssa kauan odottamamme elokuvan: Lincoln. Elokuvassa kiinnosti kaikki: aihe, loistavat näyttelijät, historia ja hyvä ohjaaja. Koossa oli kaikki ainekset uudeksi suosikki leffaksemme.
Lincoln kertoo presidentti Licolnin viimeisistä virkakauden kuukausista, jolloin hän ponnistelee kaikkensa lopettaakseen orjuuden. Tätä ponnistelua saimmekin sitten katsella loppuun asti haukotusten kera.
Toki tuo perustuslain muutos oli historiallisesti mullistava asia, mutta kyllä minua olisi kiinnostanut Lincoln henkilönä enemmänkin. Olisin mielelläni katsonut elokuvan, joka olisi käsitellyt hänen syntymäänsä, nuoruuttaan, sekä tutustumista vaimoonsa. Nyt vaimo oli jo olemassa ja heidän suhdettaan raapaistiin vain hieman pinnalta. Olisin halunnut tutustua Lincolniin enemmän ihmisenä.
Katsoin elokuvan aikana useammin kuin kerran kelloa ja toivoin, että piina päättyisi. Sen verran unettavaksi alkoi elokuva käydä, vaikka se hitaasti mateli kohti loppuhuipennustaan. Tämän aiheen olisi voinut käsitellä hyvin 1,5 h aikana, elokuvan 2,5 h kesto oli aivan liikaa. Elokuva jää mieleeni leffana, joka aiheutti suurimman pettymyksen pitkiin aikoihin odotuksiinsa nähden.
ARVOSANA: ★★-
