Kysytään ja vastataan

Olen pitänyt blogia kohta yhdeksän vuotta. Tuona aikana olen jakanut itsestäni paljon asioita. Te jotka olette olleet alusta asti mukana, olette saaneet seurata taivaltani tämän hetkisen minäni löytämiseen. Hetkeen, kun kaikki tuntuu vihdoin olevan balanssissa. 

Silti minulla on aina välillä olo, etten ehkä lopulta ole niin kauheasti itsestäni asioita kertonut. Tämä tuli jälleen mieleeni, kun Sarin blogissa vastaani tuli blogihaaste "Kysymyksiä ja vastauksia". Monet kysymykset olivat sellaisia, että mietin, että jos kysyisin niistä teiltä minusta, että osaisitteko vastata. Huomasin, että osaan varmasti pitkäaikaisimmat seuraajat tietävät vastaukset, mutta osaan eivät. Joten ajattelin, että ehkä on hyvä hetki kysyä ja vastata.

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Niinkuin monet tietävät, asuin 7-vuotiaasta asti mummoni luona syistä, jotka olen täällä blogissa aiemmin kertonut. En hirveän mielelläni muistele lapsuudenkotiani sitä ennen, vaikka siihenkin liittyy osaksi hyviä  asioita. Mummo tulee aina olemaan idolini, vaikka meillä oli varsinkin minun kasvaessa omat näkemyseromme, ne eivät silti koskaan haitanneet läheisiä välejämme. Meille usein sanottiin, että taasko te tappalette? Molemmat vastasivat: "Ei me tapella, me kinastellaan." :D Kinastelu oli mummon ja mun juttu. Kun lapsi pelkää -jutussa voitte lukea lapsuudenkotini sen nurjan puolen, mutta keskityn mieluummin tällä kertaa hyviin. Ulkoisestihan oma lapsuudenkotini oli unelma. Omakotitalo pienen kaupungin kupeessa maaseudulla, jossa lähin naapuri oli reilun puolen kilometrin päässä. Lähimpään kauppaan oli matkaa nelisen kilometriä. Ensimmäisiin katuvaloihin reilu kilometri. Kolme kerrosta ja ullakolla sijaitsi ikioma huone. Lääniä juosta vaikka alasti vesisateessa, jos siltä tuntui. Alasti en muistaakseni juossut, mutta uikkarit päällä monesti. Mikään ei ollut mahtavampaa kuin juosta kaatosateella taloa ympäri. Mummo katseli aina ikkunasta nauraen tätä touhua. Oikeasti kaipaan tuota elämää niin paljon, että yksi suurimmista haaveistani olisi vielä joku päivä muuttaa takaisin lapsuuden kotiini hiljaisuuden keskelle ja alkaa elämään sitä samaa, hivenen yksinkertaisempaa ja omavaraisempaa elämää. Olen erittäin onnellinen siitä, että mummo antoi minun olla lapsi. Osasi vaatia tietyissä asioissa ja kun niitä kautta keräsi luottamusta, niin sitten sai vapautta toisissa asioissa. Vaikka lapsuuteni sisältyi pelkoa, siitä ei kuitenkaan koskaan puuttunut rakkautta.

2. Mitä harrastit lapsena?

Uintia, aerobicia ja voimistelua. Uinnissa itseasiassa olin aika hyväkin, joka saattaa tulla monille yllätyksenä. Olen aina rakastanut vettä, se on elementti, jossa tunnen olevani kotona. Siinä ei ole mitään pelottavaa. Kun laittaa itsensä selälteen kellumaan järveen ja katselee sinistä taivasta. Korvissa ei kuule kuin oman veren kohinan, niin siinä ollaan aika lähellä olotilaa, jota kuvailisin täydelliseksi rentoutumiseksi.

3. Kaunein kukka?

Kielo ja valkoiset liljat. Muutenkin rakastan valkoisia kukkia, vaikka ne olisivat mitä tahansa, tosin mitä enemmän niissä on ominaistuoksua sen parempi, kukka joka ei tuoksu miltään, ei niin kolahda. Kun menin aikoinaan ensimmäisen kerran naimisiin, olisin aluksi halunnut kieloja hääkimppuuni. Häät olivat kuitenkin vasta juhannuksen tienoilla keskikesällä, eikä kimpun tekijä voinut luvata, että kieloja on vielä silloin saatavilla. Päädyin sitten lopulta valkoisiin liljoihin, jotka ovat edelleen yksiä lempikukkiani. Tosin mummo oli tästä ajatuksesta aluksi kauhuissaan – "Nehän on hautajaiskukkia!" Pidin pääni, kuten yleensä aina ja mummo oli lopulta sitä mieltä, että ne olivat nättejä. Vieläkin naurattaa, että vanhan kansan kesken oli aika kovatkin säännöt, mitä kukkia mihinkin tilaisuuteen. Myös neilikat assosioituivat vahvasti hautajaiskukiksi, eikä niitä ollut meillä ikinä kotona. 

4. Mikä elementti (vesi, maa, tuli, ilma) kuvastaa eniten sinua?

Olen horoskooppimerkiltäni härkä, joten minun pitäisi vastata maa. Olen tosi jalat maassa tyyppi, mutta kyllä se oma elementti on silti se vesi. Se on se, mihin tunnen suurinta vetoa ja rakkautta. 

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

En kumpikaan. Olen ehdoton realisti. En tykkää haihatella turhia, vaan kaivan aina esiin faktat, jotta osaan suhtautua asioihin tietyillä varauksilla. Olen myös joskus ihan harvoin ollut taipuvainen pessimistisyyteen, mutta en enää.

6. Oletko aamun- vai illanvirkku?

Iltavirkku. Oma kroppa ei toimi millään tavalla ennen puolta päivää. Aamuvuorot toisessa työssäni ovat joka kerran ihan hirveää tuskaa. Vien ne läpi sellaisessa ihmeellisessä sumussa, jossa katselen itseäni ulkopuolelta. Ihan kuin katselisin jonkun toisen toimivan kuin itseni. Tämä tietenkin kuluttaa energiaa ihan älyttömästi, koska kaikessa pitää olla miljoonasti tarkempi kuin mitä iltavuorossa, kun olo on omimmillaan. Aamuvuoroissa yleensä vasta siinä vaiheessa kroppani ja aivoni alkavat toimimaan, kun pääsen töistä. Tähän ei ole mitään vaikutusta sillä, että vaikka olisin nukkunut yöllä sen samat 7-9 h, mitä silloinkin, kun kukun myöhään. Omia aivoja ja kroppaa ei vaan ole suunniteltu aamuille. Edelleen hivenen harmittaa se, että kouluhan alkoi aina aamulla, muistan tämän saman vaivanneen jo silloin, vaikka menin aina ajoissa nukkumaan. Kuinkahan paljon paremmin olisin pärjännyt koulussa, jos olisin voinut aloittaa päivät vasta puolen päivän jälkeen?

7. Unelmatka?

Mihin vain mieheni kanssa. Jos pitää eritellä, niin tietenkin reissu Karibialle, se on meiltä yhdessä kokematta. Matka Rodoksella on aina unelmamatka, koska siitä on tullut toinen kotimme. 

8. Milloin osti viimeksi jotain itsellesi, mitä se oli?

Tänään tuli ostettua, koska sujautin ruokaostosten joukkoon Kinder Maxeja, jotka ovat päällystetty tummalla suklaalla. Ovat muuten ensimmäinen tummasuklaamakeinen, joista aidosti pidän. Makea sisus taittaa tumman suklaan karvauden kivasti. Joten ei ollenkaan huono ostos. Pitäisi varmaan kirjoittaa näistä suklaasunnuntaina pian. :)

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Rauma. Raumassa on jotain todella viehättävää. Asuin paikkakunnalla kaksi vuotta ja ne olivat yksiä onnellisimpia aikoja elämässäni. Kaupunki, jossa tunsin heti olevani kotona.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?

Meidän kotikirjasto. Kirjojen katsomisessa on jotain todella rauhoittavaa. Yleensä tosin kauneimmat asiat elämässä eivät ole nähtävissä vaan enemmänkin tunnettavissa. Joten yhdeksi on ehdottomasti sanottava rakkaus. Kolmanneksi sanon muistot. Muistot ovat asioita, jotka tekevät meistä meidät.

Mitä sinä ostit itsellesi viimeksi?