10 faktaa minusta


Kipua ja poskipunaa -blogissa oli kiva haaste, johon päätin tarttua, vaikka minua ei haastettukaan. Kymmenen faktaa minusta saattaa paljastaa asioita, joita et vielä minusta tiennyt. ^_^

1. Minulla on ylöspäin suuntautuvat isovarpaat. Syy minkä vuoksi minun on pidettävä varpaankynteni hyvin lyhyinä, ettei sukat olisi heti hajalla. Ihmettelin asiaa monesti pienenä. Setäni kertoi leikillään isovarpaitteni muodon johtuvan siitä, että minulla oli tempperamenttisena tapana mennä suuttuessani potkimaan talon betonista kivijalkaa. :D Olen saanut niistä myös kommenttia Ruotsin laivalla eräältä känniseltä herrasmieheltä. Sandaaleissa olevat varpaani näyttivät hänen mielestään rumilta. Kun sanavalmiiseen tapaani kiitin häntä tiedosta ja kerroin hänen kasvojensa näyttävän minun mielestäni samalta, hän viskasi juomansa päälleni. Miehet. Naisia saa kyllä arvostella, mutta heitä ei mitenkään. ;) Onneksi tämä oli vain yksittäistapaus.

2. En ole aamuihminen. Kaikki lähipiirissäni olevat tietävät, että minulle on turha saada mitään asiaa läpi ensimmäiseen kahteen-kolmeen tuntiin siitä kun olen herännyt. Vastaukseni ovat pääasiassa murahduksia. Totta puhuen en muista tuona aikana käydyistä keskusteluista myöhemmin oikeastaan mitään. Sen sijaan neljän jälkeen iltapäivällä aivotoimintani alkaa olla vireimmillään.

3. Aamuihin liittyy myös kahvi. Jos aamukahvi jää väliin, koko päivä on pilalla. Olen koittanut välillä korvata kahvin teellä, mutta se ei ole sama asia.

4. Minulla on isohko tatuointi. Tosin unohdan sen olemassaolon jatkuvasti, koska se on paikassa, josta en itse näe sitä. Tatuointi on minulle silti rakas, koska otin sen avioeroni yhteydessä ja se symbolisoi minulle uutta elämää.

5. Saan joskus itselleni täysin uusissa paikoissa hyvin vahvan tunteen siitä, että olen ollut siellä ennenkin. Tunne tulee niin vahvana ja pakahduttavana, että usein saatan vieräyttää pari onnenkyyneltäkin. Näiden tunteiden ja monien muiden tapahtumien vuoksi olen vahva uskomaan entisiin elämiin ja uudelleen syntymiseen. 

6. Olen agnostikko. Kasvoin aika vahvasti uskonnollisen mummoni luona. Meillä luettiin iltaisin iltarukoukset ja peloteltiin jumalan rangaistuksella, kun tein jotain pahaa. Kouluaikana 80-luvulla ala-asteella luettiin vielä ennen ruokailua luokassa ruokarukous. Silti jo aika nuorena aloin kyseenalaistamaan jumalan olemassaoloa ja kaikkea muutakin uskontoon liittyvää. Rippikoulun kävin, kun kaikki muutkin menivät, mutta siellä minulle viimeistään selvisi, että uskonto ei ole minun juttuni. En myöskään kiellä jumalan olemassaoloa, koska sitäkään ei voida mielestäni todistaa. Kirkosta erosin kuitenkin vasta kolmekymppisenä.

7. Olen kissaihminen. Koirat on kivoja, suloisia ja ihania, mutta kissat ovat sukulaissielujani.

8. Olen nähnyt lapsesta asti säännöllisesti kolmea painajaista. Yhdessä piilottelen metsässä sotilaita mummoni kanssa. Toisessa sänkyni ovat ympäröineet käärmeet, joita kohtaan minulla on fobia. Kolmannessa kannan ruumista muiden ihmisten kanssa avonaisessa arkussa paikasta toiseen. Kerron unessa jatkuvasti kuinka oksettavaa se on, koska ruumis löyhkää. Jokainen uni on erittäin todentuntuinen ja ahdistava, jos olen yöllä nähnyt jotain näistä painajaisista, olen seuraavan päivän ihan muissa maailmoissa. Yleensä mitä stressaantuneempi olen, sen useimmin painajaisiani näen.

9. Painajaisten lisäksi näen toistuvasti yhtä hyvää unta. Hyvässä unessa olen nuorena kuolleen tätini Irjan kanssa. Unessa tiedostan, että Irja on kuollut ja siksi onkin niin ihanaa, että minä voin tehdä unissa hänen kanssaan asioita, jotka jäivät aikoinaan tekemättä. Yritän pitkittää näitä unia viimeiseen asti, että saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa Irjan kanssa.

10. Rakastan hiljaisuutta. Minulle yksinolo ja hiljaisuus ovat ainoa täydellinen keino rentoutua. En ole koskaan tuntenut olevani yksin. 

Onko teillä hauskoja ominaisuuksia tai tapoja?

  1. Mäkin olen sen aikakauden lapsi, joka on joutunut uskonnollisen tuputuksen kohteeksi koulussa. Oli aamunavaukset ja ruokarukoukset jne ja musta olisi tullut ateisti, ellei ikä olisi pehmittänyt ja olen myös agnostikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat kuviot täälläkin, toi pakollinen tuputushan oli juuri omiaan alkaa kyseenalaistamaan tietyssä iässä asiaa vahvastikin. Itse olen ihmisenä sellainen, että tykkään pitää kaikki kanavat auki, joten ateistia ei musta kuitenkaan tullut.

      Poista
    2. Sama täällä, olen tällä hetkellä kai lähinnä agnostikko, en usko jumalaan tai mihinkään korkeampaan voimaan - luonto on mielestäni lähimpänä jonkinlaista jumaluutta. Menetin (myöskin tiukan uskonnollisen) kasvatuksen myötä saaneeni uskon elämänkokemusten myötä. Erosin kirkosta kuitenkin vasta nelikymppisenä. Minä saan, kumma kyllä, lohtua siitä ajatuksesta, että ihminen on ihan samanlainen kasvien ja eläinten kanssa, eli syntyy, elää ja kuolee. Elämä loppuu kuolemaan eikä tällä elämälläkään ole sen kummempaa tarkoitusta. Minusta tämä ajatus on tosi vapauttava. En myöskään usko että kaikella on jokin tarkoitus - ainakaan omilla kärsimyksilläni ei ole ollut minkäänlaista "jalostavaa" vaikutusta. Sitä paitsi en voi ymmärtää, mikä tarkoitus olisi sitten sairauksilla tai vaikkapa pienen lapsen tapaturmaisella kuolemalla...

      Poista
    3. Mulle on tapahtunut niin outoja juttuja, mitä ehkä voi tieteellisesti selittää, esim. niitä selittämättömiä ihmisten näkemisiä ja ääniä, joten en tiedä onko kysy mistään korkeammasta voimasta, mutta jotain selittämätöntä ne tapahtumat ovat. Luonto on varmaan minullekin lähellä jumaluutta. Olen kasvanut luonnon keskellä ja se on asioita josta saan vieläkin ihan tavattomasti voimaa. Mä uskon kyllä kohtaloon, mutta en todellakaan siihen, että kaikella olisi tarkoituksensa, omia kärsimyksiäni on hyvin vaikea selittää, että niillä olisi ollut jotain jalostavaa vaikutusta minuun. Jos olisin voinut valita, olisin jättänyt monta asiaa tästä elämästä kokematta. Noista sairauksista ja pienten lasten tapaturmista päästäänkin siihen miksi en usko jumalaan. Aihe josta voisi puhua vaikka kuinka pitkään.

      Poista
    4. Minulle tapahtuu jatkuvasti "yliluonnollisia" juttuja, mutta minä uskon, että aivoissani on jokin hiukan vinksallaan. Esim. tuo olen ollut täällä ennenkin tunne on kyllä ihan tieteellisesti selitetty, siinä on kyse juuri siitä, että joidenkin ihmisten aivot jumittaa hetken. Sinusta siis tuntuu siltä ihan vain siksi, että sinä parhaillaan olet siinä paikassa. Minä myös koen sitä tunnetta ihan jatkuvasti ja nuorena ja lapsena luulin sitä joksikin yliluonnolliseksi.

      Ei mikään tuollainen ole oikeasti selittämätöntä, vaikka nykypäivän ihmiset olisivatkin liian tietämättömiä sitä selittämään. Mieti, mitä kaikkea sata vuotta sitten sanottiin selittämättömäksi ja jumalasta lähtöisin olevaksi! Tosin ihmisten äo on kyllä jo kääntynyt laskusuuntaan, joten ehkä taas sadan vuoden päästä salamointia pidetään jumalan kostona... :/

      Niin siis tämän jaarittelun ydin oli, että sinä haluat uskoa yliluonnolliseen, vaikket perinteiseen jumalaan ja siksi laitat nuo kokemukset yliluonnollisen piikkiin. Minä taas en usko sellaiseen. Tosin olen nähnyt muutaman enneunen, jotka ovat myöhemmin tapahtuneet ihan sanasta sanaan ja olen itsekin utelias saamaan selville, miten ihmeessä se voi olla mahdollista! Mutta siltin uskon, että siihenkin on jokin järkevä selitys.

      Ja minä en usko myöskään kohtaloon, uskon, että mitä pahempi ihminen, sitä parempi elämä, koska jos vain ottaa, mitä haluaa, muista välittämättä, niin silloinhan saa kaiken mitä haluaa.

      Poista
    5. "uskon, että mitä pahempi ihminen, sitä parempi elämä, koska jos vain ottaa, mitä haluaa, muista välittämättä, niin silloinhan saa kaiken mitä haluaa."

      Tämä lause olis voinut olla munkin kynästä. Tarvitaan tiettyä itsekkyyttä ja vain omaan napaan katsomista, että tässä yhteiskunnassa voi päästä tiettyyn asemaan.

      Poista
    6. Mun tekisi mieli ottaa kantaa tähän mielenkiintoiseen keskusteluun, mutta ehkäpä jätän sanomatta ;) Tuohon "uskon, että mitä pahempi ihminen, sitä parempi elämä, koska jos vain ottaa, mitä haluaa, muista välittämättä, niin silloinhan saa kaiken mitä haluaa" sen verran kuitenkin sanon, että mä taas uskon siihen, että paha saa jollain tapaa palkkansa. Hyvyydellä pääsee pidemmälle, mutta liika kiltteys ei taas auta. Pitää ajatella myös itseään, eikä vain toisia. Muuten tulee tallatuksi eikä todella saavuta mitään :D

      Poista
    7. Mä en itse ole nähnyt kaikkien pahojen saavan palkkaansa. ;) Joten omassa elämässä se ei toteudu, koska en usko, että he joutuvat helvettiin, koska sellaista paikkaa ei minulle ole.

      Poista
    8. Usko pois, kyllä ne vielä saa, ennemmin tai myöhemmin! ;) Ja aina sitä ei välttämättä itse pääse näkemään, mutta jokainen paha ihminen joutuu joskus kärsimään tekemänsä pahuuden jossain muodossa... Ainakin haluan uskoa niin :D

      Poista
    9. Ei saa. Kaikki paska tapahtuu aina hyville ihmisille ja pahat tyypit vaan porskuttaa täydellistä elämäänsä eteenpäin. Tuo on niitä lohdullisia jumalaa vastaavia satuja, mitä ihmiset kertoo itselleen, että olisi parempi mieli. Kuten itse sanoitkin, sinä haluat uskoa niin. Mutta ei se tee siitä totta. Minäkin haluaisin uskoa niin, mutta olen nähnyt liikaa todisteita päinvastaisesta. :/

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tätä! <3 En esimerkiksi tiennyt sun tatuoinnista :) Tällainen postaus olisi kiva itsekin toteuttaa. Jotenkin mulla vaan tuppaa jäämään nämä tällaiset. Pari haastetta odottaa vieläkin kirjoittajaansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö tiennyt?!? On se jossain mun blogipostauksessakin muistaakseni näkynyt. :D

      Poista
    2. Selvästi, se ei kyllä yleensä ole näkyvillä. :D

      Poista
    3. Ens kerralla sitten näytät sen, ellei se ole jossain vaikeassa paikassa :D

      Poista
    4. Ei ole, se on tossa vasemman olkapään kohdalla. :)

      Poista
  3. Haa, kohdat 2 ja 3 sopivat myös minuun. :-D Ei tule aamua ilman kahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos saisin päättää niin tää 8-16 rytmi loppuis aika nopeaan. :D Meidän ei varmaan kannata sitten koskaan nähdä aamusta, kumpikaan ei muista tapaamisesta yhtään mitään. :D

      Poista
  4. Näitä sun faktoja oli tosi kiva lukea! Olipas törppö mies Ruotsin laivalla, kaikenlaisiin sitä voi törmätä.
    Minäkin muuten tykkään olla itsekseni hiljaisuudessa :)
    Mukavaa päivää Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Tosiaan voi, hyvä iskurepliikki alkaa haukkumaan varpaita. ;)

      Mukavaa päivää Johanna!

      Poista
    2. Minullekin on joskus laivalla mies tullut ihan varta vasten kertomaan miten hän ei pidä jakussani olevasta mustasta ruususta. Jep jep, eipä olisi itselleni tullut mieleen lähteä arvostelemaan kenenkään vaatetusta.

      Poista
    3. Laskeekohan alholi jotenkin älykkyysosamäärää? Tai sitten nämä pitäisi saada johonkin kirjaan, Huonoimmat iskuyritykset ever? :D

      Poista
  5. Ompas hauskoja faktoja! Vähän naurattaa toi sun kommentti sille laivamiehelle :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paloi ehkä lievästi hermot ja kokeilin kestääkö hän itse arvostelua. ;)

      Poista
  6. Kaikki asiat samaa paitsi ei ole tatuointia ja näin vain yhtä toistuvaa unta ja se on nyt loppunut ja mieli on kahvien jälkeen kirkas noin klo11 ;)

    Käärmeet, pahinta!

    Oli kiva lukea ja erittäin mielenkiintoisia juttuja vastailit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä todella toivon, että noi mun jatkuvat painajaiset loppuisivat, mutta ei ne vaan lopu. Ei auttanut terapiakaan niihin. :D

      Poista
  7. Näitä oli kiva lukea ja paljon löytyi samaakin meistä, samoin yllättäviä juttuja, kuten tuo tatuointi. :) Laivamiehelle osasit kyllä vastata just oikein :D

    VastaaPoista
  8. Tuosta ekasta kohdasta tuli mieleen, että ylipäänsä ihmiset, joiden mielestä on ok "kritisoida" toisia, ovat sitten sitä mieltä, että takaisin sanominen on sitä, että ei kestä "kritiikkiä". Eikös se ollutkaan sitä, että kaikille samat säännöt? Jos yksi saa puhua yhdellä tavalla, niin sama tapa pitäisi olla kaikkien harrastamana ihan okei.

    Minäkin rakastan hiljaisuutta. Olen kyllä aika ajoin elämässäni tuntenut olevani yksin, mutta yleensä se on sitten johtunut muusta elämäntilanteesta. Se yksinolo itsessään ei tee sitä tunnetta. Mietin tässä juuri yhtenä päivänä, että itse asiassa jos koko päivä menee ilman yksinoloa, varsinkin jos useampi päivä peräkkäin menee niin, olen ihan tosi väsynyt. No, jotkut poikkeustapaukset, kuten yhteiset mökkireissut, ovat kyllä ihan kivoja, mutta minun on silti pakko latailla akkuja niiden jälkeen.

    Sellaista minun on tosi vaikea ymmärtää, että kun on yksin kotona, koko ajan pitää olla radio tai telkkari päällä, ihan sen äänen takia. Minulla ne on päällä tasan silloin kun katson tai kuuntelen niitä aktiivisesti, mutta muun ajan viihdyn hiljaisuudessa. Joskus nuorena tykkäsin pitää taustamusiikkia, mutta en jotenkin nykyään. Toki jossain siivotessa, jossa se on vähän niin kuin osa sitä tekemistä, voi fiilistellä musiikkia samalla kun tekee mekaanisia juttuja, mutta sitten taas vaikka kirjoittaa tai lukea en oikein voi, jos on musiikkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin. En ole kuitenkaan traumatisoitunut varpaistani olen niitä Instassa ja blogissakin aiemmin esitellyt. Musta ne on vaan hassut. :D

      Mulla itsellä menee niin, että jos olen yhtenä päivänä sosiaalinen niin sen jälkeen pitää olla kaksi päivää todella antisosiaalinen, että jaksan. Sosiaalinen tilanne ei ole mulle mitenkään voimaannuttava vaan voimia vievä tila, vaikka sitä ei minusta kukaan ulospäin huomaa. Itsekään en käsitä tota, että telkkari tai radio päällä, mutta ehkä se luo toisille turvallisuutta, mulle taas tulee siitä tosi levoton ja ahdistunut olo, jos joku oli taustalla koko ajan. Tykkään istua hiljaisuudessa.

      Poista
  9. Kahvia rakastava aamukräntty täällä myös :D Sun tatska tuli ihan puskista :D Itse haluan välillä kanssa sitä yksinoloa ja hiljaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Etkö säkään ole muka nähnyt sitä? No se on kyllä yleensä piilossa, mutta avonaisemman paidan kanssa osa siitä kyllä näkyy.

      Poista
  10. Pitää iteki tehä tää! Kaikki sun faktat kuulostaa niin tutuilta...

    VastaaPoista
  11. Lapsesta asti toistuvat painajaiset ovat erikoisia. Mullakin on muutama uni, joka toistuu aina silloin tällöin. Inhottavimpia uniani ovat sellaiset, joissa koko kroppani tuntuu raskaalta enkä saa liikuttua kunnolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on, varsinkin, kun ne eivät vaan lopu. Ei vaikka niitä on terapiassakin käsitelty, näen kyllä niitä vähemmän jos olotila on seesteinen, mutta pienikin stressi niin ne toistuvat usein. Ihan kuin ei olisi nukkunut ollenkaan niinä öinä, kun niitä näkee.

      Apua toi kuulostaa inhottavalta! :o

      Poista
  12. Kiva postaus! Jotenkin aina mukava päästä kurkkaamaan toisten elämään syvällisemmin :) Mutta apua, mikä herrasmies laivalla..kääk. Mulle kerran eräs eläkkeellä oleva kunnanjohtaja (!!) sanoi mun olevan ruma, kun mulla oli kulmalävistys. En kuulemma koskaan tule saamaan hummeripoikaa :D Taisin vastata, että en mä edes mitään hummeripoikaa edes halua..xD

    Mäkään en ole aamuihminen, jos voisin nukkuisin aina kymppiin, yhteentoista :D Toisaalta, vanhemmiten olen alkanut huomaamaan tiettyjä aamuvirkkupiirteitä itsessäni. Varsinkin vapaapäivinä yritän nousta aikaisin, että ehdin nauttia päivästä tarpeeksi ^_^ Mutta ilman aamukahvia mistään ei tulisi mitään! Täytynee joku kerta vaikka instaan heittää kuva mun vakiomukista. Mies ei olisi antanut mun ostaa sellaista saavia, mutta joulupukki sen sijaan toi niitä kaksin kappalein ;D Ja miehen "voi ei"-huokaisu lahjan avaushetkellä hihitytti :) Mä olen kuulemma sellainen kahvirosvo, että mies parka aina pelkää jäävänsä ilman :D Eräskin ilta kysyin, otatko vielä kahvia, johon mies vastasi "otan" mutta mä jotenkin kuulin sen sitten "en ota" ja pokkana vaan kävelin keittimen luo ja kaadoin loput kahvit siihen mun ah, niin ihanaan jättisaaviin :D Mies tuli perässä ja kieltämättä hänellä oli aika hölmistynyt ilme tajutessaan tilanteen, mulla sitäkin hölmistyneempi:D Onneksi miehellä on hyvä huumorintaju..

    Mulla on myös muutama vakiouni. Eräs painajainen ja sitten noin muuten mun unimaailma on hyvin tarkkaa. Siis seikkailen tosi usein samoissa ympäristöissä! Se on jotenkin ihanaa, kun tietyllä tavalla tutut maisemat on "päivitetty" ja mukana saattaa olla surrealistia elementtejä. Jotkut unet ovat niin ihania, ettei niistä todellakaan haluaisi herätä ^_^

    Olen huomannut, että nykyään tarvitsen hiljaisuutta ympärilleni. Oma työ on hyvin sosiaalista, vastapainona tarvitsen rauhaa ja omaa aikaa. Jos mies katsoo telkkaria liian kovalla, ahdistun :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua hummeripoikaa! :D Ei me sellaisia haluta. :D

      Mä en ehkä noin pitkään sellainen 9 on mulle hyvä, mutta sen jälkeen tahdon sitten olla puoleen päivään asti puhumatta mitään. :D Huomaan, että vasta iltapäivällä aivot alkaa olla aktiivisemmat, aamulla pelkkää puuroa. Vetääkö lähemmäksi litran sun muki? :D Miten joulupukki osaskaan ostaa just oikeat? ;)

      Mun hiljaisuuden on sillä asteella, että mies kuuntelee musiikkia aina kuulokkeitten kautta. Mä tulen tosi levottomaksi ja ahdistuneeksi jos joudun kuuntelemaan ilman, että haluan. Telkkaria meillä ei oikeastaan onneksi katsota oikeastaan ollenkaan, jos katsotaan niin yleensä tuijotetaan sitten yhdessä. :D

      Poista
  13. Mulla usein toistuu semmonen matkustus/lentokone uni, jossa olen lähdössä lentokoneella jonnekin, mutta se kone ei koskaan pääse kunnolla ilmaan, vaan saattaa kiihdyttää pitkin maanteitä ties kuinka pitkään. Tai jos se pääsee ilmaan, niin sitten se lentelee puiden latvojen korkeudella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa inhalta. Onneksi mulla ei ole sentään lentokoneunia. :D

      Poista
  14. Pappa on usein mukana, ei niinkään unissa, mutta tekemässä kanssani töitä. Varsinkin mettähommia! Luin Irja-tädistä tippa linssissä ja muistot palasivat...Heli vinkkasi lukemaan kirjoitustasi. T.Jouni-serkku. (Sukansyöjäkynnet o täälläki)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäen mettähommia, ei mikään yllätys! Irja-unia olen tosiaan nähnyt siitä päivästä lähtien kun Irja haudattiin. Toisinaan useammin joskus voi mennä muutama kuukausi, etten näe mitään. Joskus tuntuu, että Irja tulee uniini silloin, kun ehkä eniten häntä tarvitsen.

      Sukansyöjäkynnet on pakko olla sukuvika. :D

      Poista
  15. Tämä oli mielenkiintoinen teksti! Ja tuo kahvi... ah. Miten yksinkertaiseen asiaan voi oikein koukuttua, tai siis addiktoitua.

    Aivan ihana ajatus tuo hakusana rakkaus, niin suloinen.

    Auringonsäteitä päivääsi!

    -Isla
    .
    .
    .
    http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, olen pystynyt muista päivän kahveista luopumaan, juon vain satunnaisesti, mutta tosta aamukahvista en kyllä pääse eroon. Maistuukin aamulla jotenkin paremmalta kuin päivällä. :D

      Kiitos, blogin nimi tule tosiaan kirjahyllystäni löytyvästi David Grossmann See under:Love -kirjasta, joka on suomennettu Hakusana rakkaus, jonka sitten väänsin blogini nimeksi englanninkielisenä. :)

      Poista
  16. Olipa ihana lukea näitä Jonna. Ihan kuin olisin tutustunut sinuun syvällisimmin. <3

    VastaaPoista
  17. Täällä toinen joka ei TODELLAKAAN ole aamuihninen! Mulla on aina herätessä ns. "unihumala" joten kimpoilen ihan pitkin seiniä eikä järki tai puhe kulje :D Kahvi on♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unihumala hyvä sana. :D Mulla on varmaan kans toi. :D

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives