10 kuvaa kesään – helmikuu


Ei sitten mennyt tämäkään homma niin kuin Strömsössä. Tuli 21.2 ja arvatkaa vaan muistinko, että silloin on kuvauspäivä 10 kuvaa kesään -haasteeseen? En. Ajatus kuvasta hiipi päähäni vasta maanantai-iltana, kun viimeistelin Kuukauden parhaat -postaustani ja tajusin, että kuu on vaihtumassa. Tuli jotenkin kylmä olo, sellainen, että olen unohtanut jotain. Hyvin pian tajusin, että mikä se unohdus oli.

Ei auttanut itku markkinoilla, siinä vaiheessa oli jo niin pimeää, etten pystynyt ottamaan kuvaa helmikuun puolella, mikä olisi saanut unohdukseni tuntumaan hieman paremmalta vaan jouduin jättämään kuvan oton seuraavaksi aamuksi 1.3. Kuinka noloa! Voi sanonko mikä?!? Tähän kaikki suomalaiset kirosanat perään mitä voitte kuvitella. Niiden luetteleminen auttoi pienenäkin, kun iskin varpaani portaan reunaan, ehkä se tehoaa nytkin? Vieläkin korvissani kaikuu mummon sanat: "Tarviiko sitä kiroilla?" Vastasin: "Tarvitsee." Ja jatkoin litaniaani. Suomalainen ei tunnetusti anna periksi, eikä häntä nujerreta, joten ei muuta kuin kuva eetteriin, vaikka se vähän noloa onkin. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan. Pieni kiroaminen lahon pään suuntaan ja tarkistus, että muut päivät ovat varmasti merkattuna kännykän kalenteriin hälyttämään kesäkuuhun asti. 

Aika masentavan näköisesti alkoi maaliskuu, mutta täytyy sanoa, että päivän edetessä aurinko päätti näyttäytyä ja päivästä kehkeytyi lopulta oikein kaunis. Auringonpaisteen ainoa huono puoli on se, että valo paljastaa armottomasti kaiken lian mitä ikkunoihin on kertynyt talven aikana ja se ei todellakaan ole kaunista katsottavaa. Kovasta siivouksesta huolimatta, tuntuu, että lattiallakin näyttää olevan sentin paksuinen pölykerros. Huokaus. Alan sitten siivoamaan tähän ketutukseen.

Toivottavasti siellä paremmin?

  1. Sun täytyy jatkossa laittaa kalenteriin muistutus, niin ei pääse unohtumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli, kaikissa muissa paitsi helmikuussa. :p

      Poista
  2. Mähän en muista mitään, mikä ei lue jossain ylhäällä, joten ymmärrän unohduksen inhimillisyyden.
    Ihana tää lähestyvä kevät ja aurinko, mutta pölypallerot se tosiaan paljastaa armottomasti. Luulin, että meillä on aika siistiä mutta katinvillat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on muitakin samanlaisia. Kaikki muut kuukaudet olin laittanut puhelimen hälyttämään, mutta jostain syystä helmikuu oli jäänyt välistä. :D Sitä elää talven ajan sellaisessa ajatusmaailmassa, että ihan siistiä täällä on, sitten matalalta paistava aurinko paljastaa sen karun totuuden. :p

      Poista
  3. Se tunne, kun huomaat unohtaneesi jotain..mulla on hyvä muisti, mutta välillä valikoiva :D

    Mä oon ollut niin fiiliksissäni näistä aurinkoisista päivistä <3!

    VastaaPoista
  4. Voi harmi että unohtui, mutta onneksi ei tuon enempää. Mä olen juuri sellainen joka olisi alkanut vääntää itkua tällaisen takia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mä hoidan nää asiat kiroilemalla, itken sitten muita. :D Kamalaa. :D

      Poista
  5. Täällä kuule yks lahopää. Mähän unohdin koko postaussarjan viime vuonna. Voit sitten kuvitella sitä kiroilun määrää mikä suusta tuli :D

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives