10 kysymyksen kesähaaste

1.  Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Alkoipa heti haastavalla, koska reilun kahdeksan vuoden aikana kun olen blogia pitänyt, on tullut kerrottua itsestä yhtä sun toista. Kokeillaan kuitenkin, kolme asiaa joita et ehkä tiennyt minusta.

* Minulla on iso tatuointi oikeassa lapaluussa.

* En tykkää lainkaan sushista. Kylmät väreet menevät pelkästä ajatuksesta.

* Olen erittäin kärsivällinen.

2.  Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

 Olisi älytöntä sanoa, ettei olisi väliä. Tottakai sillä on. Välillä on todella turhauttavaa, kun on tehnyt postauksen, johon olen käyttänyt vähintään työpäivän verran aikaa kuvineen ja teksteineen. Itsestä postaus on todella hyvä ja sitten se kerääkin vähemmän lukijoita, kuin mielestäni huonommat postaukseni. Toki tähän vaikuttaa nykyään kaiken maailman älyttömät hakukoneoptimoinnit yms. mutta kuitenkin se mietityttää. Jos huomaan, että jotkut postausaiheet kiinnostavat enemmän, pyrin niitä myös toteuttamaan. Teen kyllä silti todella paljon asioita oman mieleni mukaan ja postaan aiheista jotka tuntuvat itsestäni hyviltä ja mielenkiintoisilta riippumatta siitä, luetaanko niitä paljoa vai ei. 

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Ei mitenkään. Toki blogiminäni ei kerro täällä kaikkia yksityisasioita esim. parisuhteesta, mutta jos ajatellaan persoonaani niin se on sama täällä kuin se on reaalielämässäkin. Luulen, että tämän pystyvät allekirjoittamaan kaikki, jotka ovat minut myös livenä tavanneet. Toki saatan olla livenä jopa eloisampi, mitä blogissa kertomani introverttisuuden vuoksi voisi kuvitalla.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

 Tilannehuumori, mieheni huonoakin huonommat vitsit. 

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

Itseni toteuttamista, kasvamista ja henkireikää.

6.  Ketä läheistäsi ihailet?

Tätä ei tarvitse edes miettiä, edesmennyttä mummoani. En ole tuntenut ketään sitkeämpää, rohkeampaa ja kaikkia ihmisiä samanarvoisesti kohtelevaa ihmistä kuin mummoni oli. Parikymppisenä hän joutui jättämään Karjalassa sijaitsevan kotinsa lopullisesti. Sen jälkeen aloittamaan elämän tyhjästä muualla. Tämän jälkeen kasvatti kahdeksan lasta talossa, jossa oli yksi huone ja kylmä eteinen. Juoksevaa vettä ei ollut, joten pyykkivesi sulatettiin usein lumesta. Ei varmaan tarvitse sanoa, että ne pyykit pestiin käsin. Tämän jälkeen hän sai töitä kaupungilta, jossa oli töissä eläkkeelle asti 14 vuoden ajan. Sairaseläkkeelle jäätyään eläkepäivillään, hän kasvatti vielä minut. Silti eniten ihailemani ominaisuus mummossani oli se, miten hänelle kaikki ihmiset olivat aina saman arvoisia ja se, että kaikkia on kohdeltava tasavertaisina, aina. Tämä oli varmasti se vahvin juttu, joka tarttui minuun kotoa ja siksi onkin välillä vaikea katsoa nykymenoa, kun muut eivät ajattelekaan samalla tavalla. 

7.  Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Tohelointi. Kotonakin kävelen nopeasti, ihan kuin minulla olisi aina kiire. Siinä sitten usein kyynerpää, polvi tms. osuu johonkin kulmaan. Joskus yritän olla tietoisesti varovainen esim. siivotessa, mutta aina saan kolautettua itseni johonkin. Ei varmaan tarvitset sanoa, ettei minulla oikeastaan ole päiviä, ettei minulla olisi juuri tullutta mustelmaa tai paria parantuvaa sellaista.

8.  Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Olen hyvä kuuntelemaan ja lähelläni on helppo olla. Tätä kuulen palautteena paljon muilta ihmisiltä, että ympärilläni on tietynlainen aura ja monet sanovat, että tulivat puhuneeksi minulle enemmän kuin oli tarkoitus.

9.  Mikä sinusta tulee isona?

Eikös 40-vuotias ole jo iso? Isoin pyrkimykseni elämässä on varmasti olla tasapainoinen ja onnellinen ihminen, sitä tavoitetta kohti pyrin joka päivä.

10.  Uskotko onnellisiin loppuihin?

  Tietysti!

Rentoa torstaita kaikille!

Kuvat: Pixabay