Kuvat: Teemu Helle
En ole koskaan ollut mikään aktiivisin bloggaaja somessa – en lähellekään. Itse asiassa minun pitäisi olla siellä paljon aktiivisempi mitä tällä hetkellä olen, varsinkin kun teen blogia osaksi myös työnä. Tänä päivänä yhteistyökumppanit haluavat näkyvyyttä pääsääntöisesti blogin lisäksi vähintään Instagramissa ja Facebookissa. Suoraan sanottuna se minua ei oikein kiinnosta, minua kiinnostaa tämä blogi ja tänne kirjoittaminen, kaiken muun tämän ympärillä tapahtuvan koen ns. "pakolliseksi pahaksi". Toki haluan Instagramiin toisinaan jakaa jotain elämästäni tai pitämistäni tuotteista, kun minusta tuntuu siltä. Mieleeni ei ole edes tullut ladata TikTokia. Snapchatia sentään aikoinaan vuosia sitten yritin, kun se tuli ja latasin sovelluksen puhelimeeni. Aika pian vähin äänin poistin sen, enkä ole sitä kaivannut.
Facebookista olen ajatellut jo pitkään luopuvani kokonaan, mutta koska blogini sivusto on siellä ja tarvitsen sitä sillä tavalla työkaluna, en ole voinut. Twitter on somesta varmaankin se, mitä eniten käytän. Tosin korona-aikana minulla on alkanut mennä maku siihenkin. Sanotaanko niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Jos voisin päättää, seuraisin siellä Seppo-koiraa ja Topi the dogia, niin ja tietenkin uusinta tulokasta Diegoa. Onneksi sentään NHL alkoi taas pyörimään, joten Twitterin etusivuni täyttyy seuraamieni joukkueiden päivityksistä ja urheilutuloksista, sen sijaan, että näkisin siellä ainaista väittelyä milloin mistäkin asiasta tai tykkäyksien kautta huomion hakemista, kertomalla mitä itkettävimmän asian twiittaajan tämän hetkisestä elämästä. Yleensä tämä itkettävin asia ei edes koske heitä itseään vaan julkisesti kerrotaan lähipiirin sairauksista, joka mielestäni saattaa jopa rikkoa kyseisen henkilön yksityisyyden suojaa, mikä on minusta mautonta. En minä ainakaan haluaisi, että maatessani tiedottamana sairaalassa, mieheni kertoisi sairaskertomustani netissä ilman lupaani, koska se loukkaa yksityisyyttäni. Puhumattakaan niistä todella tarkkaan harkituista mukamas nokkelista twiiteistä, joiden tarkoitus onkin vain kerätä mahdollisimman paljon kommentteja ja saada huomiota. Enkä viitsi edes alkaa puhumaan niistä ihmisistä, jotka dramaattisesti miettivät poistuvansa Twitteristä, odotellen vuorokauden verran, että toiset twiittaajat anelevat jäämään takaisin, jonka jälkeen mieli on tietenkin muuttunut. En vain jotenkin jaksa. Se on niin typerryttävää.
Se ei johdu yksistään muista vaan suuremmalti osin minusta ja ehkä oman ajatusmaailman muuttumisesta tähän nykymenoon. Minulla on selvä someähky. Punnitsen nykyään todella tarkkaan, kuinka paljon viitsin käyttää someen aikaa. Haluaisin vähentää sitä entisestään, mutta blogin vuoksi se on hankalaa. Se on kuitenkin asia, jota kuitenkin suuremmalti osin rakastan.
Instagramista, josta ennen tykkäsin paljon, on siitäkin tullut storiesien kautta paikka, jossa ihmiset ajavat omaa agendaansa, milloin mistäkin asiasta tai sitten paljastavat omasta elämästään lähes kaiken vessassa istumista lukuunottamatta. Ehkä joku näyttää tämänkin? Tosin sitä agendan ajamista vartenhan some osin on olemassa. Kantaaottaminen on yhteiskunnallisesti osin varmasti tärkeää, ja oman elämänsä paljastajista joku saa aina vertaistukea.
Oma lukunsa on sosiaalisen median toiminnallisuudet ja tekoäly, toimivatko ne minun puolestani vai minua vastaan? Algoritmien tarkoitus on koukuttaa minut tiukemmin Facebookin tai Twitterin virtaan, mikä ei välttämättä tarkoita sitä että minulle tuodaan esiin niitä aiheita joista todella välittäisin. Tämä aiheuttaa esim. Twitterissä sen, että joudun rajaamaan seuraamiani profiileja voimakkaasti, missä ei ole mitään sosiaalista. Kysymys on heidänkin kohdalla enimmäkseen bisneksestä.
En tiedä johtuuko tämä kaikki toisesta työstäni, joka on todella sosiaalista, etten halua sitä sosiaalista kanssakäymistä muina aikoina enää somen kautta, missä toista ihmistä ei tarvitse edes kohdata kasvokkain. Pohdin monesti, mitä kaikkea muuta itselleni paljon tärkeämpää ja mukavampaa voisin sillä aikaa tehdä, kun luen tai päivitän somea. Oma käyttämiseni on tälläkin hetkellä todella vähäistä, mutta olen jopa siitä ajasta mustasukkainen. Jos tämä rakastamani blogi ei olisi toinen työni, olisin varmasti vähintään Facebookin poistanut kokonaan. Instagramiakaan kohtaan en tuntisi sellaista julkaisupainetta, mitä tällä hetkellä, kun huomaan, että edellisestä julkaisusta on taas vierähtänyt ihan liian pitkä aika.
Onko sinulla samanlaisia ajatuksia vai rakastatko viettää aikaasi kaikissa mahdollisissa somekanavissa?
Olipa mielenkiintoinen postaus :) Itsekin poden someähkyä hetkittäin, mutta kun muistan pitää edes yhden somettoman päivän viikossa ja rajata päivittäistä somettamista, se helpottaa. Mähän teen työkseni somea, blogiharrastuksen lisäksi joten koen että someton vapaa-aika on ihan ehdottoman tärkeää.
VastaaPoistaMullekin blogi on tärkeä ja blogin sivu Facebookissa, voisin allekirjoittaa ajatuksesi tältä osin täysin koska ilman blogisivua, en koe Facebookin olevan enää mitenkään merkityksellinen.
Toisaalta Twitteriin oon joskus rekisteröitynyt, mutta en käytä sitä koskaan - en edes osaa ja sama snapchatin kanssa. Mutta Instagram on tullut mun elämään jäädäkdeen ja siitä tykkään. Toki miinuksia on siinäkin, mutta jos joutuisin blogin lisäksi yhden somekanavan valitsemaan, se olisi insta.
Kiitos, kiva kuulla.
PoistaOnneksi mun ei tosiaan toisessa työssä tarvitse olla somen kanssa missään tekemisissä. Puhelinkin on koko työvuoron ajan pukukopissa, joten en ota sitä esiin yleensä edes tauoilla, jos en tiedä, et on joku tärkeä juttu, minkä takai pitäisi katsoa. Yleensä ei ole. :D
Instagram oli kiva, mut valitettavasti se algorytmisysteemi minkä nekin teki, poisti siitä itseltäni aika ison osan iloa. Seuraajia on nykyään vaikeampi saada rehellisin konstein, samoin kuviin tykkäyksiä. Tarjoaa tiettyjä palveluja vain niille, joilla on paljon seuraajia. Esim. Swipe upista, olisi vaikka valmis maksamaan blogityöni vuoksi kk-maksun, että saisin sen toiminnon käyttöön, mutta eipä raha kelpaa siinä asiassa vaan tukevat isoja nimiä...
Osittain löytyy samanlaisia ajatuksia. Tuntuu, että nykyään tosiaan vaaditaan ihan kamalasti sitä materiaalia myös esimerkiksi IG:n puolelle enkä todellakaan pysty/jaksa/ehdi antaa siellä kaikkea sitä, mitä ehkä haluaisin. Enkä nyt tarkoita, että koko elämä pitäisi siellä esitellä, vaan nimenomaan näitä blogiin ja kauneusjuttuihin liittyviä asioita.
VastaaPoistaTwitteriä mulla ei ole koskaan ollut enkä usko, että tulee olemaankaan. Tuntuu hassulta kuulla, että aikuiset(?) ihmiset siellä oikeesti kerjäävät ihmisiltä kommentteja, että jää tänne, älä lähde :D Nojoo voihan sitä blogissaankin pohtia lopettavansa ja samalla tavalla sitten saada niitä kommentteja, että älä lopeta kirjoittamista. Mutta kyllähän sen aika nopeasti huomaa, onko kyse vain huomion kerjäämisestä vai pohtiiko kirjoittaja oikeesti aidosti sitä lopettamista. TikTokin oon myös kiertänyt kaukaa, samoin Snappiä käytän ihan vaan mun ja mieheni välisille tyhmien kuvien lähettämiselle. En siellä siis seuraa ketään muuta kuin häntä, enkä aiokaan seurata. IG:ssä on mulle ihan tarpeeksi tekemistä, se riittää :D
No sepä, kun koko ajan pitäisi olla tekemässä. Itse vaikka jaksaisin, en halua. Vaikka olenkin ollut aika avoin omasta elämästäni täällä, niin olen mustasukkainen mun päivistä, ihan kaikki mitä teen päivän aikana, ei vaan kuulu muille.
PoistaTwitter on huomion hakuisten aikuisten temmellyskenttä. :D Harmi, että sieltä saa tiedon kaikista uutisista ja tapahtuneesta yleensä ensin, ennen kuin yksikään lehti on kirjoittanut mitään.
Kyllä - someähkyä podetaan täälläkin. Itse olen blogin lisäksi vaikka millä kanavilla - en kuitenkaan tiktokissa ja vaikka olenkin youtubessa, en itse tubeta. Minulle some on osa sitä leipätyötä ja olen monien eri tilien ylläpitäjä ja kun kevät oli täynnä kriisiviestintää, en ole kauheasti enää omaan someeni panostaa. Aikoinaan jo kirjoitin postauksen hitaasta bloggaamisesta ja sen manifestin periaatteita noudatan edelleen - nyt myös eri somekanavillani. Instasta tykkään - mutta en jaksa juurikaan tehdä stooreja - minusta ne vievät liian paljon aikaa. Twitter on siitä paha alusta, että siellä löytäisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoisia seurattavia mutta en halua niin paljon aikaani somessa viettää että ehtisin kaikkea seurata. Saati sitten osallistua keskusteluihin. Saa nähdä, milloin puhti esim. bloggaukseen palaa - vai palaako ollenkaan.
VastaaPoistaHyvää kesän jatkoa!
Ymmärrän, et jos tekee somea työkseen, niin se voi tuntua sitten työn ulkopuolisessa elämässä työltä, kun siihen sukeltaa henkilökohtaisella tasolla.
PoistaTwitter on juuri tuosta mitä sanoit erittäin koukutta ja paha. :D Mulla meni monta vuotta, ennen kuin tajusin sen "hienouden". Olen kuitenkin ollut siellä 10 vuotta, mutta vasta viimeiset kolme vuotta aktiivisesti seurannut.
Some nielee kyllä niin paljon aikaa kuin antaa, joten siksi someajat, jotka tarkoittaa, ettei olla koneella sun muulla, kun on perheaikaa. Lomalla toki pakko päivästä nipistää, mutta kaikki muutkin haluavat välillä vetäytyä omiin oloihin, joten ei ongelmaa, kunhan ei just koko ajan oo somessa. Mieli lepää ja aivot ja on just päiviä etten avaa ns. blogia ollenkaan.
VastaaPoistaInsta on lemppari ja blogi tulee siinä rinnalla tai yhdessä. Facebookia en jaksa enää ollenkaan ja twitteriä aina hoidettu vasemmalla kädellä.
Kivaa loppuviikkoa Jonna. <3
Mulla on viha-rakkaussuhde Instaan. Inhoan sitä, että eivät anne vähemmän seuraavia omaaville samoja toimintoja kuin isoimmille, monet niistä ovat kuitenkin sellaisia, joita todella blogityöni vuoksi kaipaisin helpottamaan esim. kaupallisia yhteistöitä. Inhoan myös niitä ihmisten agenda- ja tilitysstoorieseja, mutta sitten toisaalta rakastan katsella ihmisten kauniita kuvia ja vähemmän kauniitakin ja seurata niiden kautta toisten ihmisten elämää ja siinä sivussa saada jotain tuotevinkkejäkin.
PoistaSome nielee kyllä ihan kaiken sen ajan jonka sille haluaa antaa. Itse käytän pääosin instaa ja Facea. Jälkimmäistä pitäisi käyttää blogin kanssa enemmän mutta itselleni se on ennenkaikkea ystävien päivitysten seurantaa varten. Muita en sitten jaksakaan. Olen aika tarkka myös instan kuvien kanssa, keitä seuraan ja keitä en. Jos jää yhtään semmoinen olo että tämän ihmisen stoorit aiheuttavat negatiivista oloa niin yksinkertaisesti en häntä seuraa.
VastaaPoistaMäkin tykkään seurata Facebookista ystävien päivityksiä, mutta ei se uusi algoritmi opi, vaikka kuinka opettaa. Mainoksia vilisee, mut ystävien päivitykset jää usein näkemättä, vaikka oon kaiken tehnyt, et niiden näytettäisi kenen haluan. :/
PoistaKysytkin vielä - someähky on ollut jo pitkään pahana, etenkin IG:n suhteen. Tuntuu, että se aiheuttaa vaan pahaa mieltä ja huonommuuden tunnetta, kun "kukaan" ei noteeraa omia postauksia. Väistämättä tulee tunne, että tekee jotain väärin/oma tekeminen ei kelpaa toisille. Olenkin vähentänyt Instan käyttöä, ja leikkasin pois puolitutut ja läheisemmätkin tutut, joille mun kommentit ja tägäykset kelpasivat, mutta jotka eivät koskaan vaivautuneet edes pitämään mun kuvista.
VastaaPoistaKuulostipa katkeralta, apua! :-D Pitänee pysyä IG:stä vielä tiukemmin erossa. ;-)
Haha, et kuullosta katkeralta. :D Ihan inhimillistä, et tulee toi fiilis. Insta on siitä kökkö alusta, et siellä on todella vaikea saada kasvatettua seuraajamääriä, vaikka mitä tekisi. Sitten tuntuu, että varsinkin ulkolaisilla profiileilla on paljonkin ostettuja seuraajia, kuvat mitä sattuu ja sitten kuitenkin tuhansia tykkäyksiä yhteen kuvaan, itse hyvä jos muutaman kymmenen saan, vaikka tahkonnut sitä vuosikaudet. Se ja sitten se, että alle 10 000 seuraajalla ei saa hienoja ominaisuuksia, joita blogityöni vuoksi mieluusti ottaisin, on syönyt kiinnostuksen koko paikkaan. :(
Poista