Keyword: Love

Kuvat: Teemu Helle

Löysin Hannamarian blogista todella kivan kesähaasteen ja mikäs sen parempi ajankohta toteuttaa se kuin näin hellejakson lopuksi. Joko teille alkaa helteet riittämään? Itse odotan jo vähän viileämpää ilmaa. Yleensä siinä vaiheessa, kun yöt alkavat menemään kuumuuden vuoksi plörinäksi, itselle alkaa riittämään. Viisi päivää hellekelejä putkeen ja asunto alkaa olla marinoitu sellaiseen lämpöön, ettei edes viileämmät yölämpötilat pelasta nukkumismukavuutta. Mutta joo, ensi viikolla luvassa helpotusta, mutta silti ihan kivan lämpöistä keliä, ettei sentään palella tarvitse.

1. Mekko vai shortsit?

Ehdottomasti mekko, mikään ei ole kivempi vaate kesällä kuin mekko. Sen alla ilma kiertää, sopivan pituinen väljä helma mahdollistaa myös pyöräilyn, joten senkään takia ei tarvitse shortsien puoleen kääntyä. Mekosta saa myös asun viileämpiin kesäpäiviin laittamalla päälle neuleen tai jopa viileämmällä ilmalla nahkatakin.

2. Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut?

Varmaan tiedättekin, etten ole aamuihminen, mutta en myöskään ole niitä, jotka nukkuvat puolille päivin. Jos kodin ulkopuolisessa työssä ei satu olemaan aamuvuoroa, niin heräilen viimeistään yhdeksän aikoihin, mutta usein jo kahdeksankin jälkeen. Joskus jos olen äärimmäisen väsynyt, saattaa unet vahingossa jatkua kymmenen asti. Tämä sama rytmi on ympäri vuoden, oli kesä tai ei. Sopii kropalleni parhaiten.

3. Ravintola vai piknik?

Molemmat ovat kivoja, mutta valitsen ravintolan. Pääsee sisällä viileään. Piknikki tarkoittaa usein auringossa oloa, itikoita (jotka syystä tai toisesta rakastavat minua!) ja kaikkea muuta ei niin kivaa. 

4. Pavlova vai perinteinen masikkakermakakku?

Nyt on paha, todella paha. Tätähän joutuu ihan miettimään. Rakastavan pavlovaa, mutta kyllä se taitaa olla niin, että kunnon mansikkakermakakkua ei kuitenkaan voita mikään.

5. Päivä rannalla vai huvipuistossa?

Päivä huvipuistossa. Ihan harmittaa, ettei ole moneen vuoteen tullut käytyä. Rakastan kieppua kaikenlaisissa vempeleissä, vaikka koko päivän. Itsellehän ei näistä pahaa oloa tule. Lisäksi tarvittaessa pääsee sisätiloihin viilentämään itseään. Niin ja se hattara, mikään ei ole parempaa juuri sillä hetkellä, kunnes sen jälkeen syötävä pehmis.

6. Matkailu kotimaassa vai ulkomailla?

Molemmat. Tykkään tehdä mökkireissuja kotimaassa, mutta kyllä tänä vuonna jään kaipaamaan äärettömästi jokavuotista ulkomaanreissua, joka rikkoo lomaa mukavasti.

7. Trampoliini vai löhötuoli?

Tykkään kyllä pomppia trampoliinalla, jos jollakin sellainen on. Tosin tänä kesänä jää sellaiset huvit nilkan takia väliin, joten kesällä 2020 valitsen löhötuolin jossakin varjossa hyvän kirjan kera.

8. Kirja vai sarja?

Molemmat tietenkin. Kirjoja tulee aina varsinkin lomalla luettua enemmän. Mutta aika usein haluan jostain syystä katsoa kesäisin Metsoloita, en tiedä, mutta mulle se on kesäjuttu. Ollaan katsottu Metsolat miehen kanssa niin monta kertaa, että melkein muistetaan jo kaikki vuorosanatkin ulkoa. :D

9. Sandaalit vai tennarit?

Sandaalit, ne pitävät jalat ja muun kropan viileinä. Tennareissa tulee heti hiostava olo, varsinkin kuumalla ilmalla.

10. Pionit vai lupiinit?

Tietenkin pionit. Lupiini on rikkaruoho, joka ei kuulu Suomen luontoon. Melkein suututtaa, kun omassa lamsuudessa tienposket kasvoivat täynnä maitohorsmaa, joka on Suomen luontoon kuuluva kasvi. Vähitellen kuitenkin lupiinit alkoivat vallata niiltä kaiken tilan. :( 

11. Festarit vai kotibileet?

Sen päivän kun näkisi, että olisin festareilla tai kerran olen ollut, mutta vain pari tuntia illalla. Se oli kokemus, joka riitti. Jos joku tarjoaa tarpeeksi ison rahasumman voin miettiä uusintaa. :D Vastaus on tietenkin kotibileet.

12. Hehkuva kesäinen meikki vai ilman meikkiä?

Olen kesällä paljon ilman meikkiäkin, mutta rakastan hehkuvaa kesämeikkiä, jonka teenkin useampana päivänä viikossa ihan omaksi ilokseni. 

Oikein ihanaa kesää!

Kaupallinen yhteistyö: Sortter.fi

Minulla on ollut pieni salaisuus kohta kaksi viikkoa. Ensin ajattelin, etten ala siitä täällä edes mitään puhumaan, koska maailmassa on isompiakin ongelmia. Suomalaiseen mentaliteettiin tietenkin kuuluu se, ettei pidä pienistä valittaa, joten kynnys pienelle valitukselle on suuri.

Nyt kuitenkin valitan. Satutin tuossa pari viikkoa takaperin jalkani. Ilmeisesti akillesjänne koki sellaisen tärähdyksen, että sen paranemiseen auttaa vain aika. Sehän on sitten kärsimättömälle mahdottoman vaikea asia. Varsinkin, kun joutuu elämään epätietoisuudessa, että koska se nyt paranisi siihen kuntoon, että voisin jatkaa kodin ulkopuolista työtäni.

Sanoin pomollekin puhelimessa, että olen kaivannut töitäni. Varsinkin, kun nyt ei oikein pääsee liikkumaan, niin ihan mikä tahansa aktiviteetti kuulostaa kadehtivalta. En ole varmaan koskaan haaveillut niistä kesäillan iltakävelyistä niin paljon kuin nyt. Olen suorastaan kateellinen miehelle, joka lähtee iltaisin lenkille. 

Tässä onkin nyt sitten eletty viikko kerrassaan. Ensimmäisenä viikkona, kun tapaturma tapahtui, en pystynyt ottamaan painoa jalalle lainkaan. Nyt toisena viikkona olen vähitellen pystynyt varaamaan painoa (tämä oli helpotus), mutta kävely on todella hidasta ja jäykähköä. Jokainen askel varsinkin aamuisin tai kun on ollut vähänkään kauemmin jalkaa käyttämättä, on kuin joku iskisi joka askeleella pienellä puukolla jalkapohjaan. Kipu kuitenkin vähenee päivä päivältä, mutta omaan makuun aivan liian hitaasti. Jokaisen askeleen jonka kävelen, joudun tekemään harkiten. Ette usko, miten odotan sitä päivää, kun voin nousta sängystä, ajattelematta ensin jalkaa ja sitä, että miltähän se tänä aamuna tuntuu ja mitenhän pääsen tästä eteenpäin. Pystyn kuitenkin kävelemään varpailla täysin kivutta, mutta se kiristää akillesjännettä entisestään, joten se ei ole oikein suositeltavaa. Jalka on myös siitä jännä, että lepotilassa siinä ei ole minkäänlaista kipua, eli särkylääkkeitä en tarvitse, jotain hyvääkin. Ainoa kipu tulee kävellessä. Nyt kun olen viikon aikana kokeillut kävellä enemmän, jalka tietenkin turpoaa helposti, mutta sekin onneksi vähenee. Aamuisin turvotus on yleensä kokonaan pois, mutta kävely tuo sen heti takaisin. Eniten inhottaa epätietoisuus – meneekö tässä nyt kuukausi vai enemmän. Minua ei pieni kipu tai turvotus haittaa, riittää, kun pystyn askeltamaan normisti, niin palaan heti töihin. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, ettei sen aika ole vielä ensi viikollakaan. 

Menneet viikot ja yhtäkkinen pidempiaikainen sairastaminen ovat tietenkin saaneet miettimään myös raha-asioita. Vaikka vakituisessa työssä onkin palkka tietyn aikaa turvattuna, niin ei sekään turvallisuus loputtomiin kestä. Mitä jos jääkaappi tai astianpesukone hajoavat kesken sairastamisen ja aiheuttavat ylimääräisiä kuluja? Tämä luo tietenkin pientä turvattomuutta sairastamisen keskellä. Tällöin apuun tulee Sortter. Sortter on kilpailutus- ja vertailupalvelu. Lainanvertailija Sortter on kuluttajalle täysin ilmainen palvelu, jolla on vieläpä parhaan koron takuu. Lainoja pääset vertailemaan Sortterin kautta täältä: Joustoluotto

Epävarmassa tilanteessa saattaa olla ajankohtaista miettiä myös jo olemassa olevien lainojen yhdistämistä. Vertailun avulla säästää rahaa. Sortterilla voit myös vertailla yhdistelainoja ja siten säästää koroissa sekä kuukausierissä. Tämän palvelun avulla voi saada selkeyttä omaan taloudelliseen tilanteeseen. Sortterin avulla voit kilpailuttaa yhdistelainan täältä: Yhdistä lainat

Kun luotettava ja turvallinen lainanvertailija on tiedossa, onkin helppoa odottaa jalan kuntoutumista, kun tietää, miten asiat saa hoidettua tarpeen tullen kuntoon. 

Viimeksi minulla oli yhtä pirullinen vaiva, kun satutin 17-vuotiaani toisen jalan polven nivelsiteet pahasti (eivät kuitenkaan olleet poikki). Silloin tahti oli aika sama – ensimmäisella viikolla en pystynyt laittamaan jalkaa maahan. Toisella viikolla keppien kanssa varpailla uskalsi vähän varata ja sen jälkeen meni vielä kaksi viikkoa ennen kuin pystyin kävelemään normisti. Tosin tuo vamma aiheutti silloin yhden liikuntaharrastukseni aerobicin lopun, koska polvi ei kestänyt varmaan pariin vuoteen mitään isompaa pomppimista tuon jälkeen, vaikka siinä ei muuten kipuja ollut, mutta pomppivasta liikkeestä se otti aina nokkiinsa. Jos tämäkin nyt menisi edes kuukaudessa samaan pisteeseen, olisin onneni kukkuloilla. Mutta ei kai tässä auta kuin koittaa pysyä rauhallisena, käydä näyttämässä jalkaa viikottain lääkärillä, joka seuraa sen edistymistä ja toivoa, että pääsen tästä riesasta ja tuskasta. Odotan niin paljon, että pääsisin vielä ennen kesälomaa siihen omaan arkirytmiini, että se loma sitten tuntuisi lomalta.

Ensi viikolla tavoitteeni on, että koitan edes pientä matkaa kävellä ulkona ja pidentää sitä sitten oman kipukynnyksen mukaan. Vähän kuulostella, mitä jalka tykkää siitä. Lääkäri sanoi, että kävellä saan ihan oman kipukynnyksen mukaan, mutta pitää varoa, etten satuta jalkaa uudestaan, koska sitten se menisi jo pahemmin. 

Joten terveisiä tuskastuneelta jalkapuolelta. 

Miten sinulla menee?

En tykkää olla kuvattavana, jonka vuoksi minusta on olemassa melko vähän valokuvia. Tykkään kuvata, mutta en juurikaan tykkää olla kuvattavana. Koen itseni kuvaamisen jopa blogiini aina jotenkin hankalana. Lempikuvat joissa esiinnyn, ovat melkeinpä kaikki otettu lomamatkoilla ja jonkun muun ottamia. Blogissa on vilahtanut useastikin kuva, jossa kävelen Grand Casen rannalla valkoisessa paidassa. Se on aina ollut fiilikseltään yksi lempikuvistani.

Tänä vuonna oli kesälomareissumme toiseksi viimeinen päivä Rodoksella ja päätimme mieheni kanssa lähteä kapuamaan Monte Smithille ja siellä sijaisevalle Acropolis of Rhodesille hieman eri kautta mitä yleensä. Koska turistisesonki oli vasta alussa, saimme taivaltaa matkaamme aivan rauhassa kahdestaan, eikä liikkeellä ollut muita. Kukkulalle pääsee kyllä turistibusseillakin, mutta vielä kun on terveet jalat alla, haluan nauttia matkasta toisella tavoin. Yhdessä nurkassa tien varressa sivummalla nökötti yksinäinen penkki, johon päätimme piipahtaa istumaan ja juomaan vettä. Vasta penkille päästyämme, eteemme avautuivat upeat maisemat. Maisema suorastaan huusi, että tässä pitää ottaa kuva. 

Mieheni napsi pari kertaa puhelimen kamerallani eri suunnista kuvia, minun istuessa penkillä maisemaa ihaillessa. Kun näin parin minuutin päästä kuvat, suustani pääsi hiljainen WAU. Ainakin minulle kuvista tuli mieleen enemmänkin jopa maalaus kuin valokuva. Kuvakulmasta johtuen näyttää siltä kuin minut olisi photoshopattu kuvaan jälkikäteen. Ylläolevassa kuvassakaan ei ole käytetty minkäänlaista filtteriä, ainoastaan värejä on aavistuksen kirkastettu ja täyteläistetty. Juuri tuona hetkenä kaikki oli täysin pysähtynyttä ja hiljaista. Hetki, jonka voin elää kuvan kautta yhä uudestaan ja uudestaan – täydellinen lomapäivä.

Loma onneksi jatkuu vielä muutaman päivän täällä kotona ja nyt näyttää siltä, että sääkin tulee olemaan kohdillaan. 

Kesäarvonnan voittajalle laitettu sähköpostia, joten te ketkä osallistuitte, käykäähän kurkkaamassa, suosiko onni tällä kertaa. 

Ihanaa viikonloppua!

En tiedä mihin tämä aika katoaa, mutta johonkin se häviää, siitä on melkein kuukausi kun Blinger shimmerin Mira haastoi minut mukaan This or that -haasteeseen. Haaste putkahti mieleeni, kun lueskelin eilen Tiian blogista vähän samantapaista haastetta. Kenellä muulla muuten oli eilen haikea olo siitä, että ilmassa oli selvästi tuntua, että kesä on tältä vuodelta ohi?

Suihku aamulla vai illalla?

Illalla, en voisi kuvitellakaan meneväni aamulla suihkuun, kamala sitä palelemisen määrää. Ei kiitos.

Suunniteltu vai ex tempore?

Ehdottomasti suunniteltu, vielä kymmenen vuotta sitten kaikki oli totaalisesti ex tempore. Saatan silti joskus miehen ehdotuksiin lähteä nopeastikin mukaan tarpeen vaatiessa.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?

Voisiko nämä yhdistää?

Kirkkaat vai neutraalit värit?

Pakko varmaan sanoa kirkkaat, vaikka rakastan mustaa ja koti on todella tylsän värinen, niin meikissä ja vaatteissa tykkään todella paljon myös väreistä. Juuri viime viikolla kävelin ulkona punaisessa kukkamekossa.

Tee vai kahvi?

Totaaaa... tarviiko tähän edes vastata? KAHVI. Juon kyllä teetäkin.

Kevät vai syksy?

Tietenkin kevät, syksyn voisi pyyhkiä kalenterista. Kuka sitä tarvitsee? :D

Aamut vai myöhäiset illat?

En ole lainkaan aamuihminen, mutta jostain syystä lapsuudesta on jäänyt mieleen monta kaunista aamua järvellä. Tästä huolimatta pakko sanoa ilta, herään silloin eloon.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut?

Ehdottomasti ylipukeutunut, sillä harvemmin voi mennä vikaan. Voi vaikka leikkiä, että täähän on mun tyyli aina. Alipukeutumista ei sitten pelasta mikään.

TV-sarjat vai elokuvat?

Eihän näistä pysty valitsemaan, joten ehdottomasti molemmat.

Korkokengät vai matalapohjaiset kengät?

Kymmenen vuotta sitten oltaisiin menty korkokengillä, nyt matalapohjaisilla.

Suklaa vai karkki?

SUKLAA. <3

Puhelimen kalenteri vai paperinen kalenteri?

Olin aiemmin todellinen paperisen kalenterin ystävä, mutta nykyään kaikki on ylhäällä kännykässä.

Lauantait vai sunnuntait?

Tämä on siitä jännä kysymys, että molemmat päivät ovat olleet minulle samanlaisia kouluajan jälkeen, niillä ei ole sen kummempaa merkitystä. Tämä varmasti johtuu siitä, että aikuisiällä olen asunut aina ihmisen kanssa joka tekee vuorotyötä tai sitten olen ollut itse töissä, jossa myös viikonloppuisin on töitä. Joten jos nyt pitää valita sanon sunnuntai, koska silloin on rauhallisempaa.

Tanssiminen vai laulaminen?

Tanssiminen, sitä ei kuuntele kukaan, jos minä laulan, vaikka tanssissakaan ei ole kehumista.

Auringonnousu vai auringonlasku?

Iltaihmisenä pakko sanoa lasku.

Kulta vai hopea?

Tykkään molemmista. Teininä kaikki oli kultaa, sitten tuli pitkä hopeajakso, sen jälkeen molemmat on olleet neutraaleja ja pidän molemmista, mutta sanon silti kulta, koska se on sanana kivempi.

Kysymysten esittäjän vai vastaanottajan rooli?

Ehdottomasti esittäjä. Tykkään selvitellä asioita ja sitä kautta oppia lisää.

Tulppaani vai ruusu.

Ruusu, vaikka tulppaaneihinkin liittyy paljon lapsuusmuistoja.

Kesäextra

Hattu vai aurinkolasit?

Aurinkolasit, näytän ihan urpolta hatuissa. Joka kesä yritän löytää jonkun kivan hatun, mutta sellaista ei ole vielä kävellyt vastaan. Hattukammostani kertoo jotain se, että ostan talvitakkini hupullisina, koska en halua käyttää pipoa. Huppu suojaakin viimalta paremmin.

Jäätelö vai mehujää?

Ehdottomasti mehujää, raikastaa ja viilentää. Talvella syödään sitten jäätelöä.

Mansikat vai vesimeloni?

Tykkään molemmista, mutta mansikat. Omistan mansikkamahan, johon uppoaa vaikka viisi kiloa kerralla mansikoita.

Ananas vai kiivi?

Ehdottomasti tuore ananas, niitä purkissa lilluvia ei pysty syömään, jos ei sitten rakasta peltipurkin makua.

Ranta vai allas-alue?

Ehdottomasti ranta, jos ei sitten ole allas-alue jolla on tiukat säännöt, ettei altaan reunoilta saa hyppiä, eikä alueella saa juosta jne.

Bikinit vai uimapuku?

Käytän molempia, mutta viimeiset kaksi vuotta olen ollut ihastunut uimapukuihin.

Hame vai shortsit?

En osaa oikein käyttää hameita, mekkoja kyllä. Joten sanon shortsit.

Oikein ihanaa viikon alkua kaikille ja haasteen saa napata, jos kiinnostaa.

Huh, huh, kenelle alkaa lämmöt riittämään? Ilmatieteen laitoksen mittauksissa heinäkuu oli koko mittaushistorian lämpimin. Se on helppo uskoa, sillä kuun ensimmäisen viikon jälkeen ainakin täällä on paahtanut aurinko melkoisella voimalla päivittäin. Tuntuu, että juuri ennen maanantaista viilenemistään, sää ottaa luulot pois, koska eilen oli ainakin oman mittarimme mukaan tämän kesän kuumin päivä. 

Koska heinäkuu oli sellainen kuin oli, kuun parhaat postaus on hivenen erilainen kuin yleensä. Ei ihan hirveästi ole tullut meikkailtua (muutamia kertoja) ja ihonhoito on ollut todella simppeliä, joten ajattelin, että kerään yhteen ihan kaikki parhaat jutut heinäkuulta. 

Ihan ensimmäisenä on pakko mainita yökyläily. Oli aivan mahtavaa viettää parhaan ystävän kanssa pari yötä ja ladata akkuja sekä parantaa maailmaa. Ehkä tästä tulee jatkossa uusi perinne?

Heinäkuussa käytin vain yhtä meikkipohjaa Lumenen Nordic Chic CC Cream SPF 20. Jostain syystä sävy Fair on niin tumma, että se on juuri sopiva, kun olen hivenen päivettynyt. Onneksi tuotteesta löytyy kuitenkin myös vaaleampia sävyjä. Tiedän, että monet vanhan CC-voiteen ystävät ovat olleet pettyneitä tähän uudistettuun versioon ja minun on molempia käyttäneenä helppo ymmärtää miksi. Uusi versio on mielestäni paljon alkuperäistä kevyempi ja vähemmän peittävä, iholla myös heleämpi, joka tekee siitä täydellisen kesämeikkivoiteen omaan makuuni.

Lumpeet. Yökylässä ollessa olisin voinut kuvata lumpeita veneestä vaikka tuntikausia. Rakastin niitä jo lapsuudessani yli kaiken ja onhan lumme myös yksi suosikkinuoteissani myös tuoksuissa. Se on itselleni yksi helpoimpia nuotteja tunnistaa, sen haistaa tuoksuista sellaisena selkeästi raikkaampana hivenen vetisen kukkaisena vivahteena. Kaikki tämän postauksen lummekuvat ovat otettu ihan käsivaralla heiluvassa veneessä Huawein Mate 10 Prolla. En voi kuin ihmetellä miten tarkasti älypuhelimen kamera voi tallentaa yksityiskohtia melko kaukaakin otettuna. Uskalsin kuvailla näin uhkarohkeasti, sillä puhelin kestää puolen tunnin upotuksen metrin syvyiseen veteen.

Parhaita juttuja mainittaessa ei voi tietenkään ohittaa, uutta pyörääni, Ainoa. Olin haaveillut omasta Ainosta varmasti melkein 20 vuotta ja joskus unelmat toteutuvat. Pyörästä teen vielä myöhemmin ihan oman postauksensa, miksi se on itselleni niin tärkeä. Odotan, että ilmat vähän viilenee, että pääsen ottamaan pyörästä kaiken irti, nyt on ollut jopa iltaisin hivenen liian kuumaa pyörähommiin.

Kuun käytetyin kynsilakka oli tietenkin Essien upea oranssi sunshine state of mind. Rakastan varsinkin kesällä käyttää oransseja ja kirkkaita koralleja lakkoja. Sunshine state of mind on varmasti yksi kauneimpia ja se päätyy joka kesä useaan otteeseen kynsille.

Koppis. Kun Pirkka toi viime kesänä markkinoille Koppiksen, sitä kului koleasta kesästä huolimatta ihan kiva määrä, mutta tänä kesänä voin sanoa, että saisin varmaan lähikaupasta ykköspalkinnon, jos sellainen jaettaisiin eniten mehujäitä ostaneelle. Jostain syystä kuumalla tykkään syödä juuri mehujäitä, enkä välitä niinkään maitopohjaisista, koska ne eivät virkistä samalla tavalla. Tuntuu, että olen suorastaan laihtunut, koska suklaata en ole syönyt heinäkuussa kuumuuden vuoksi juuri lainkaan, jostain syystä helle vie suklaanhimoni. Onneksi sokeritasapaino on pidetty mehujäitä imeskelemällä. :D

Lopuksi heinäkuussa parasta oli se, että sen jälkeen tulee elokuu, joka on mieheni lomakuukausi. Vihdoin laatuaikaa kaksistaan, joten tässähän on itselle kesä oikeastaan vasta edessä.

Mikä oli paras juttu heinäkuussa?

Kun viettää muutaman päivän "maalla", sitä jotenkin ymmärtää vielä selkeämmin kuin tässä kaupungissa kierrellessä, kuinka kaunis Suomen kesä on. Onhan kaupungissakin kaunista, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, kun pääsee luonnon keskelle. Ihan mihin tahansa katsotkin, kaikki on kuin maalauksessa täydellisen epätäydellistä. Välillä on niin kaunista, että se melkein sattuu. Tästä on hyvä ammentaa energiaa, kun syksyn pimeys iskee päälle.

Itselläni oli todella ihana lomailu kotikaupungissani Mänttä-Vilppulassa. Oli mahtavaa lojua ystävän kanssa pari päivää tekemättä yhtään mitään järkevää. Reittimme kulki lähinnä sauna, palju, järvi, grilli, soutuvene linjalla. Suppailuakin testasin, oli yllättävän tasapainoa vaativaa. Illan lopuksi pakenimme hyttysiä auringon kyllästämään mökkiin. Hyttysiä oikeastaan oli siedettävästi, sain vain pari pistoa ja nekin yön aikana, mutta paarmat olivat sen sijaan ärhäkällä päällä ja poistuin paikalta lopulta kolmen pureman kera. Ne ovat kuitenkin hyvin parantuneet, kiitos pihkaseerumin. Se on oikeasti ihmeainetta, laski ystävänikin paarman pureman aiheuttaman ilkeän näköisen patin ihan hetkessä. Laittelin sitä pari päivää, eikä puremia tarvinnut raapia, koska niitä ei kutissut lainkaan. En taida kulkea kesällä enää mihinkään ilman sitä. 

Tuntuu, että tämä kesä on jatkunut ikuisuuden, silti on vielä oikeastaan melkein kuukausi ennen kuin varsinainen kesä alkaa, kun mieheni jää kesälomalle. Kesälomareissukin on vielä tiedossa, joten tämä kesä ei ihan heti ole ohi. 

Miten teidän viikko on sujunut? Alkaako helteet jo riittää?

Olen aina ollut kukkais-hedelmäisten tuoksujen ystävä, mutta olen silti alusta asti lämmennyt myös makeammille tuoksuille, varsinkin niille joissa on vaniljaa. Olen varma, että jokaiselta tuoksufriikilta löytyy varastosta edes yksi melkein puhtaaksi lueteltava vaniljatuoksu. Oma suosikkini jo reilun kymmenen vuoden ajan on ollut Ligne St. Barthin Vanille West Indies. Ihastuin tuoksuun aikoinaan ensimmäisellä Karibian matkallani, enkä sen jälkeen ole kohdannut omaan makuuni parempaa vaniljatuoksua. Parina viime vuotena Ligne St. Barthin tuoksu on kuitenkin alkanut tuntumaan jotenkin liian tuhdilta ja "äitelältä" varsinkin kesäaikaan ja aloinkin haaveilemaan jostain hivenen monimuotoisemmasta ja ehkä jopa raikkaammasta versiosta. Sellaista ei vaan tullut vastaan. 

Kunnes...

Olin vuoden alussa Atelier Colognen lanseeraustilaisuudessa Helsingin Stockmannilla. Siellä minulle tuli mahdollisuus haistaa ensimmäisen kerran brändin Avant Garde -sarjan Vanille Insensée -tuoksua*. 

Ensireaktioni tuoksuun oli hämmentynyt, mutta samalla se oli myös rakkautta ensinuuhkaisulla. Hämmästystä herätti se, että mitä ihmettä, miten tämä voi samaan aikaan tuoksua raikkaalle ja vaniljalle? Todella harvinainen combo: sitrusta ja vaniljaa. En päässyt millään yli siitä, että tuoksu oli samaan aikaan raikas, mutta kuitenkin vaniljaisen makea. Nuuhkin ja nuuhkin ja ajattelin, että tätä on pakko kokeilla omalle iholle. Onneksi sain siihen tilaisuuden, sillä sain tuoksun maahantuojalta testattavaksi. Olen elänytkin siitä lähtien vaniljakylvyssä. 

Vanille Insenséen alkutuoksussa on vivahteikasta korianteria, sukaattisitruunaa ja limeä. Tuoksun sydän on elegantti: jasmiinia, vetiveriä ja valkohankajäkälää. Pohjalla vaniljaa, tammea ja ambraa. 

Nuottilistasta voisi ajatella, että tuoksuuko siinä sitten vanilja juuri lainkaan? Kyllä tuoksuu ja selvästi alusta asti, vaikka sitä on vasta pohjatuoksussa. Koko tuoksua kantaa vanilja nimensä mukaisesti. Ensimmäiset kaksi tuntia tuoksu on ihollani vaniljainen selkeällä raikkaalla sitruksisella vivahteella. Tämä vaihe on kuin sitruunainen-vaniljamarenkikakku. Tämän jälkeen se muuttuu hienostunemmaaksi ja erotan joukosta jasmiinin ja puisia vivahteita, tässä vaiheessa sitruksisuus katoaa. Oltuaan iholla kahdeksan tuntia, haistan pehmeän vaniljan ja pehmeitä metsäisiä vivahteita. Tässä kohtaa tuoksu on muuttunut jo aikoja sitten ihotuoksuksi. Jos laitan tuoksua aamulla, enkä käy illalla suihkussa, haistan vaniljan ranteestani vielä aamullakin, jos laitan ranteen nenäni lähelle. Joten puhutaan todella pitkäkestoisesta tuoksusta ainakin itselläni. Tämä ei ole silti tuoksuna sellainen, joka häiriköisi ympäristöä, sillä se elää parin ensimmäisen tunnin jälkeen enimmäkseen ihon lähellä, mutta silti vain yksi suihkaisu riittää. Tykkään juuri eniten tällaisistä tuoksuista, jotka eivät tuoksu muille vasta kuin siinä vaiheessa, jos tulevat ihan lähelle tai halatessa. Oikeastaan olen sitä mieltä, että mitään tuoksua ei pitäisi suihkauttaa niin paljon, että jätät vanan jälkeesi yleisillä paikoilla kulkiessa. Katselen oikeasti kauhulla, kun monet parfyymeistä vloggaavat laittavat omaan nenääni todella voimakastakin tuoksua jopa viisi suihkausta. Johan sellaisella määrällä karkottaa hyttysetkin. :D

Tulen luultavasti jatkossakin talviaikaan käyttämään Vanille West Indiesia, mutta varsinkin keväällä ja kesällä, kun kaipaan jotain lämmittävää ja mieltä nostattavaa vaniljatuoksua, käännyn Atelier Colognen puoleen.

Tykkäättekö vaniljatuoksuista?

*Tuote PR-näyte saatu blogin kautta.

Blogeissa on kiertänyt viimeisen kuukauden ajan kiva kesähaaste, jonka ajattelin itsekin toteuttaa. Mikä sen parempi ajankohta kuin heinäkuun ensimmäinen päivä. Heinäkuu tuntuu edelleen olevan suomalaisten suosikki lomakuukaudeksi, jos Facebookia on uskominen, sillä perjantaina iso prosentti tutuistani ilmoitti Facebookissa jäävänsä lomalle. 

Ensi viikoksi on luvattu keskiviikosta lähtien melko lämpimiä lukuja, joten pitää nautiskella näistä parista viileämmästä päivästä. Loppuviikon voi sitten pyhittää helteelle. ^_^

Lippis vai lierihattu?

Heti alkoi hankalalla, sillä en tykkää hatuista lainkaan. Minulla on iso ja pyöreä pää ja näytän suoraan sanottuna urpolta mikä tahansa hattu päässä. Jos on kuitenkin pakko valita niin kyllä lierihattu on kuitenkin lippistä enemmän tyyliäni.

Pehmis vai jäätelöpallo?

Ehdottomasti pehmis. Harmi, että tässä kylässä yksikään jäätelökioski (niitä on monta!) ei myy pehmistä, Ärrältä saa jotain softista, mutta ei se ole sama kuin pehmis. Siksi ei tule jäätelökioskilla pahemmin kesällä vierailtua.

Herneet vai mansikat?

Tykkään molemmista. Mutta kyllähän nyt mansikat vie herneitä 100-0.

Palju vai järvivesi?

Pakko varmaan valita palju, kaksikymmentä vuotta sitten olisin sanonut järvivesi. Mutta tässä asiassa vanhuus ei tule yksin... Viihtyisin kyllä järvessäkin, jos vesi olisi edes pikkaisen lämpimämpää...

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Helppoa, grilliherkut tietenkin. En ole tehnyt kertaakaan kesäkeittoa, viimeksi söin sitä kun asuin vielä kotona. Söin, mutta ei koskaan lukeutunut herkkuihini.

Mökki vai teltta?

Kaksikymmentä vuotta sitten olisin valinnut vielä teltan, nyt mökin. Olen selvästi keski-ikäinen. :D

Varjo vai auringonpaiste?

Varjo. Viihdyn kyllä hetken auringossakin, mutta varjo on paikkani, vaikka se tietääkin sitä, että joutuu pistämään pullollisen hyönteiskarkotetta.

Kesäsade vai kesätuuli?

Ehdottomasti sade, varsinkin lämpimänä päivänä märän asfaltin ja ruohon tuoksua ei voi mitään. Tuuli saattaa taas välillä olla puuskainen ja se haittaa usein kalastustakin.

Lavatanssit vai festarit?

Lavatanssit, festareille minua ei saisi edes uhkaamalla. Lavatansseihin lähden vaikka heti.

Roadtrip vai riippumatto.

Nyt on hankala. Voisin kyllä lähteä roadtripillekin, mutta riippumatto on myös houkutteleva vaihtoehto. 

Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu?

Syreenin tuoksu tietenkin. Aah, en kyllästy siihen koskaan.

Mato-onki vai golfmaila?

Mato-onki silmää räpäyttämättä. Monet lapsuuden parhaista muistoista liittyvä mato-onkeen.

Mites siellä? Löytyikö yhtäläisyyksiä?

Oikein ihanaa sunnuntaita!