Iskelmän taika


Olen tainnut täällä joskus ihan ohuesti sivuta, että minulla on eräs varmasti monessa hieman huvittavuutta herättävä ihastus. Voi olla, että monelle jopa minun ikäiselle on vaikea myöntää tykkäävänsä iskelmästä. Kasarirockin ja suomipopin lisäksi itselleni raikkainta musiikkia on aina ollut iskelmä. Oma musiikin kuuntelu on ollut sairastumisestani lähtien todella vähäistä, mutta en tiedä johtuuko tästä seesteisemmästä vaiheesta, mutta olen muutamana iltana menneellä viikolla laittanut pitkästä aikaa illalla kuulokkeet korville ja kuunnellut nimenomaan iskelmää. Samalla olen muistanut, miksi tykkään siitä niin paljon, se saa minut jollain ihmeellisellä tavalla hyvälle tuulelle. Huomaan huulieni kääntyvän hieman typerään virneeseen sanoituksiani kuunnellessa. Humpissa sanat eivät ole niinkään pääosassa vaan rytmi, joka saa melkein hytkymään sohvalla.

Ensimmäinen iskelmämuistoni on, kun olin n. 9-vuotias ja kiikutin itseäni keinussa Kari Tapion Olen suomalainen tahtiin. Kyllä, nyt saa nauraa. En suutu. Mustavalkoisista kotimaisista elokuvista, minulle on jääneet mieleen useat kohtaukset, joissa on kuvattu kesäiltaista tanssilavaa. Muistan myös kun renkutin C-kasetille radiosta nauhoittamaani Kim Lönholmin Minä olen muistanut -kappaletta yhä uudelleen ja uudelleen. Ysärillä iskelmä jäi itseltäni hieman vähemmälle, mutta onneksi oli sentään Janne Hurme ja Tinasormus, joka oli vähän sinnepäin, sekä tietenkin ihana Kaija Koo. Puhumattakaan kaikkien aikojen tangokuningas suosikistani Sauli Lehtosesta, jonka tulkinnat nostavat vieläkin käsikarvani pystyyn. Silloin piirun verran alle 18-vuotiaana en edes käsittänyt miten mieletön karisma jo edesmenneellä laulajalla oli. Nyt melkein neljäkymppisenä käsitän, että tuolla karismalla ja äänellä syntyviä laulajia ei ihan joka puussa kasva.


Kunnolla löysin iskelmän uudestaan 2010-luvun puolivälissä. Silloin menin myös elämäni ensimmäiselle tanssikeikalle, joka avasi itselleni silmäni lopullisesti suomalaiseen iskelmään ja tanssimusiikkiin. Sen jälkeen ei ole paluuta ollut, ei vaikka välissä on ollut vuosia, etten ole pystynyt kuuntelemaan musiikkia ollenkaan. Varsinkin Tony Montanasta tuli tuohon aikaan salainen paheeni. ^_^

Minulle suomalainen kesäyö on yhtä kuin Badding, Topi Sorsakoski ja Frederik. Höystettynä Olavi Virralla, Irwinillä ja Yölinnulla. Missään muualla tällä pallolla, ei pääsee sellaiseen vanhan ajan suomifiiliksiin kuin kesäiltana tanssilavalla. Tanssia ei välttämättä tarvitse osata, voi vaan nurkassa istuen fiilistellä sitä uniikkia tunnelmaa. Parasta on kuitenkin aina kotimatka tanssipaikalta kotiin. Valo ja hiljaisuus. Monta kertaa olen ystävien kanssa pysähtänyt juomaan kotimatkalla kahvit, jos matka on ollut pitkä. Tuoksu mikä kesäyönä on ilmassa, on jotain sellaista joka syöpyy mieleen ikuisiksi ajoiksi.


Viime vuosina Suvi Teräsniska on ollut mielestäni se henkilö, joka on tuonut suomalaisen iskelmän uudestaan pinnalle ja laajemman yleisön tietoisuuteen. Se on hieno teko, sillä minulle iskelmämusiikki on tärkeä osa suomalaista musiikkihistoriaa. Jos minulta kysyttäisiin asioita, jotka liittyvät vahvasti suomalaisuuteen, yksi niistä asioista olisi ehdottomasti iskelmämusiikki. Se on yhtä suomalaista kuin sisu, sauna ja salmiakki. 

Kuka muu kuuntelee iskelmää?


  1. Itse olen itseasiassa joskus miehen kanssa puhunut, että voisi olla mielenkiintoista käydä joskus ihan perinteisissä lavatansseissa - täälläkään ei siis iskelmä ole missään nimessä kirosana eikä ole ollut edes teini-ikäisenä vaan olen aina soljuvasti kuunnellut vähän kaikista musiikkikategorioista sekaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkää ihmeessä joskus, suosittelen kesää silloin on vielä astetta erilaisempi fiilis kuin talvella jossain kuppilassa, vaikka kyllä sekin menee. :)

      Poista
    2. Katsotaan saadaanko joskus aikaiseksi - ja kesällä sen ehdottomasti pitää olla :D

      Poista
  2. Minä, minä, minä! Tykkään ja kuuntelen! Ja oon käyny keikoillakin. Ei sitä osaa ees sanoin kuvailla: melodiat, sanoitukset, laulajien äänet. <3 Se kokonaisuus vaan iskee.

    VastaaPoista
  3. täällä kans yks joka kuuntelee ja rakastaa iskelmää, just niin parhaita ne "vanhat" kunnon iskelmäbiisit<3 ja niitä voi kuunnella AINA :D välillä tietenkin tulee kuunneltua muutakin. huippu että nykypäivänä vielä on nuoria jotka kuuntelee iskelmää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon varmaan vaan niin kalkkis, edes 90-luvun eurodance ei saanut mua pois iskelmän lumoista. :D

      Poista
  4. Kaikki laulajat on tuttuja mullekin! Meillä kuunneltiin kotona aina iskelmää. Janne Hurmeen Tinasormusta muistan kuunnelleeni joskus nuorena tyttönä itsekin monta kertaa putkeen :D Kirje taisi olla Janne Hurmeelta mun lempikappale, sitä lauloin joskus karaokessakin. Hahahaha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit mua harmittaa, että en ole koskaan kuullut sun laulavan, joskus vielä laulat! :)

      Kirje oli kans hyvä. :D

      Poista
  5. Iskelmät kuuluvat kesään. Radio Suomesta tulee välillä kappaleita, mitä ei muistanut olevankaan. Hyvää vaihtelua hittilistoille.

    Mutta, oletkohan tilannut Escentualista hajuvesiä lähiaikoina?
    Tohkeissani olin ostavinaan Guerlainin Pera Granitaa, kun kyttäsin varaston hupenemista aikani. Kassalla antoi toimitukseksi sitten sen kalleimman, 23ja rapiat£. Eli puolet tuoksun hintaan lisää, ja se liitelisi luokseni. Jäi sitten ostamatta. Ennenhän on hajuvedet tullut halvimmallakin kyydillä. Voi minkä tekivät:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuuluvat!

      Itseasiassa olen viime viikolla Biodermaa, ne tuli normi postareilla, toki tarjoaa sitä kalleinta, mutta siinä voi valita halvimman postitusmuodon toisin kuin tuoksujen kohdalla. On varmaan lisänneet ton jäljitettävissä olevan express deliveryn tuoksuihin, voi kökkö. Mietin meinaten Salvatore Ferragamon Signorina Misteriosan ostoa. :( Ei noin törkeitä postikuluja kukaan maksa. Onneksi muut tosiaan näyttää tulevan edelleen niillä pienillä postareilla.

      Poista
    2. Kökkö tosiaan, en tiedä milloin muutos on tullut. Onkohan ollut jotain ongelmia sitten noiden kanssa...

      No nyt sitten kyttäilen, milloin Guerlainen syksy tulee myyntiin. Olenkin miettinyt, miksei merkillä ole peiteainetta. Nyt tulee ja sen on oltava täydellinen;)

      Poista
    3. Jotain, tai sitten kun kyseessä on tuoksu ja sillä on syttymisvaara, niin joutuu lain mukaan laittaan ne lähetyksenä varoituksin ja niin, että niitä voi seurata. Varmaan jotain tollaista. :) Onneksi muita voi tilata vielä pienin postarein, on meinaten mun lempipaikka tilata. Ei ole tosiaan ollut, mutta kohta on. Muistaakseni myös Baby Glowta pitäis tulla vaaleampi 01 sävy jossain vaiheessa. :)

      Poista
  6. Minä! Meillä kotona kuunneltiin iskelmää jatkuvasti, tokikaan sitä ei teininä voinut kuunnella kun olihan se ihan hirveen noloa :D Mutta vanhemmiten on alkanut innostaa enemmänkin. Etenkin maalatessa laitan usein Spotifyn Iskelmä soittolistan taustalle soimaan, koska se sopii hyvin taustamusaksi ja on helppoa laulaa mukana jos siltä tuntuu. Tykkään vanhoista Iskelmistä (Olavi Virta yms.), mutta myöskin uudemmat, etenkin mainitsemasi Suvi Teräsniska. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ymmärrän nolouden. Mä kuuntelin, mut vähemmän. Se oli kuitenkin salainen "pahe". ;) Iskelmässä on tosiaan jotain rentouttavaa, helppoa myös taustalla joissain tilanteissa.

      Poista
  7. No nyt löytyi eroavaisuus :) Ei iskelmiä, ei kasari, eikä ysärimusaa. Voi vitsi, tää oli ihan uusi puoli susta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä nyt kriisin paikka. :D

      Poista
    2. Nyt on kyllä kriisi, mitenhän tästä selvitään. ;)

      Poista
  8. Mahtava "paljastus"! Meillä soi kotona aina Radio Suomi ja varmasti tunnistan monia aika vanhojakin iskelmiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen musiikkimaun suhteen aika vanhanaikainen. :) Mietin, että en ole täällä kamalasti tästä huudellut, vaikka tosta musiikin kuuntelusta olenkin täällä kirjoitellut. :D

      Poista
  9. Haha, en-ainakaan vielä :D Mä vielä muutama vuosi sitten nyrpistelin Popedalle ( joka ei ole iskelmää ), mutta eilen kun katsottiin telkasta Teemalta jonkun 80-/90-luvun musaohjelman uusintaa ja siellä oli Popeda tuumasin miehelle, viekö se mut lääkäriin jos sanon Popedan kuulostavan hyvältä ^_^ Ei luvannut viedä, paitsi kun aikamme keskustelimme niin hän kyllä lopulta päätyi siihen lopputulemaan, että ainakin jonkun lääkärin pakeille voisi viedä :'D Mutta Badding ja Sorsakoski, mikä jottei! Tanssilavanostalgia kuulostaa kyllä ihanalta ja sellainen rautalankaiskelmä sopii mun mielestä siihen täydellisesti ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sä vielä joskus, mä en ole oikein Popedasta koskaan innostunut, mutta Juice, Egotrippi, Apulanta jne. iskee kyllä lujaa. Jos rautalankaiskelma iskee, niin sitten kannattaa mennä ehdottomasti Varjokuvan keikalle.

      Poista
  10. Minäkin tykkään iskelmästä! Ja varsinkin tykkään kuunnella iskelmää kesällä. Ja niin kuin mainitsitkin kesäyöt, iskelmä kuuluu niihin myös minun mielestäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että on muitakin. :) Kesä ja iskelmä kyllä kuuluvat jotenkin lähtemättömästi yhteen, mikähän siinäkin on.

      Poista
  11. Hih, ei olla samiksia. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta minä inhoan iskelmää. Tai ennen kaikkea nykyiskelmää. Jostain syystä vanhemmassa iskelmämusiikissa on vähän enemmän sitä jotain ja tunnistan siitä tuota kuvailemaasi tunnelmaa.

    Mutta kun olen kylässä paikoissa, joissa joudun tahtomattani kuuntelemaan iskelmäpainotteista radiokanavaa, melkein voin pahoin. Ainakin ne kaikki iskelmäbiisit, (joiden oletan myös olevan melko uusia), sovat minuta ihan kauheita. :D Ei vaan sen enempää musiikillisesti kuin sanoituksellisestikaan oikein ole sitä mikä minuun kolahtaa. Toisaalta musta on ihana tuo ajatus suomalaisuudesta ja siitä tietynlaisesta iskelmäperinteestä... mutta silti, ei vain pysty kuuntelmaan. :D

    Onneksi musiikkia on moneen makuun. Ja vaikka tykkään kuunnella musiikkia sinänsä, niin nautin kyllä hiljaisuudesta ja suurimman osan ajasta olen mieluiten kuuntelematta mitään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Belle-parka. :D :D :D

      Itse tykkään ehdottomasti eniten hiljaisuudesta, en ollenkana ymmärrä sitä, että toisilla on oltava televisio tai radio jatkuvana taustameluna, musta se on todella häiritsevää ja tekee rauhattoman olon. :)

      Poista
    2. Sama juttu!

      Joskus teininä kuuntelin kyllä paljon enemmän musiikkia, tykkäsin esimerkiksi lukea musiikin säestyksellä. Joihinkin tiettyihin kirjoihin liittyi sitten vahvasti joku tietty albumi, toimi vähän niin kuin elokuvamusiikki. Nykyään taas ei puhettakaan, että pystyisin tuommoiseen. Menen ihan sekaisin ja en tosiaankaan pysty keskittymään kirjaan. Ja tulee ylipäänsä sellainen ylivirittynyt olo.

      Tuleeko sulla muuten koskaan sellainen olo, että haluaisi haluta kuunnella musiikkia? Siis sellainen, että kaipaa vähän sellaista jonkun musiikin luomaa tunnelmaa, mutta sitten oikeasti ei kuitenkaan jaksaisi kuunnella sitä. Mä huomaan, että välillä on sellainenkin olo, ja se on jotenkin vähän huvittavaa. :D

      Mutta ihmiset on kyllä tässä tosi erilaisia. Muistan kun joku kertoi katsovansa Big Brotheria ihan vaan tavallaan niin kuin seuran vuoksi. Että tuntuu vaan kivalta, kun on ääntä ja puhetta, kun on niin masentunut, että hiljaisuus tuntuu pahalta. Voin tavallaan kuvitella tuon, mutta mulla kyllä masennuskausinakin hiljaisuus on toiminut paremmin. Ja jos olen halunnut katsoa jotakin, niin nimenomaan katsoa, sellaista joka vie ajatukset oikeasti muualle, mikään yleinen taustahäly ei tosiaankaan sitä tee.

      Sekin on muuten jännä, että vaikka ihminen olisi musiikki-ihminen, niin se ei tarkoita, että haluaisi kuunnella musiikkia 24/7. Välillä tuntuu, että eniten musiikkia kuuntelee ihmiset, jotka eivät siis oikeasti kuuntele sitä, vaan se on tosiaan vaan jotain tyhjän tilan täytettä. (No, on toki niitäkin, jotka oikeasti jaksavat ihan tosissaan ja oikeasti kuunnella musiikkia tosi paljon). Mutta mulla on yksi kaveri, joka on niin musiikki-ihminen kuin olla voi, laulaa, soittaa noin miljoonaa eri soitinta, esiintyy ja opettaa, ja se on kertonut, että ei itse asiassa jaksa kotona juuri musiikkia kuunnella. Mutta eikö se niin ollut, että musiikki alkaa hiljaisuudesta? :)

      Oho, eksyin vähän sivuraiteille. Ei muuten ollut tarkoitus tuossa aiemmassa kommentissa arvostella sinun tai kenenkään muunkaan musiikkimakua, jos se vaikutti siltä. Tosiaan sen vähän vanhemman iskelmän kautta tavoitan hyvin, mikä siinä viehättää. Ja Kaija Koo -henkistä musiikkia olen kyllä kuunnellut joskus itsekin.

      Poista
    3. Todella harvoin, sairastumisen jälkeen itse asiassa vasta ihan viime viikkoina on ekaa kertaan tullut vuosiin olo, että voisi kuunnella ja sitten juuri iskelmää. Muita ei tee mieli vieläkään. Mutta en pysty kauaa, ihan muutaman kappaleen, sitten pitää lopettaa, koska se ei ole enää yhtä nautinnollista. Mutta melkoinen edistys, kun meni vuosia etten halunnut yhtään kuunnalla. Luulen, että tää johtuu osaksi siitä, että alakertaan syntyi vauva ja mun ei ole koko kesänä tarvinnut kuunnella Cheekin jumputusta sieltä, mitä ne ennen soitteli useasti viikossa ja se ärsytti aivan sikana, siinä tilanteessa ei ole halua kuunnella musiikkia itse ollenkaan. Joten toivotaan, että vauva pitää nuo poissa Cheekin kuuntelusta. :D :D :D

      Sama ehdottomasti hiljaisuus ja ymmärrän ton, että joku yksinäisyyteen pitää televisiota päällä. Mä en taas koskaan ole tuntenut olevani yksin, kaipaan niin vähän ihmisten seuraa, etten oikeastaan tiedä mitä yksinäisyys on, se on enemmän mun ideaali tila, missä on hyvä olla. :)

      Ei vaikuttanut ollenkaan siltä, mua alkoi vain naurattamaan, kun mietin sinua tuskaisena istumassa jossain, missä soi iskelmämusiikki, pystyin samaistumaan, koska itselle juurikin Cheek yms. aiheuttaa samanlaista pahaa oloa. :D

      Poista
    4. Cheek on kyllä vielä pahempaa mulle kuin iskelmä. Tosin täytyy myöntää, että en tiedä siltä kuin muutaman biisin, mutta ne mitä tiedän on kyllä kaukana mukavuusalueelta. :D Onneksi mulla ei ole mitään sellaista paikkaa, missä pitäisi käydä ja jossa kuunnellaa Cheekiä. Kauhea ajatus, että omassa kodissaan pitäisi kuunnella!

      Poista
  12. Iskelmä on kuulunut koko ajan elämään. Yölintua on tullut paljon kuunneltua, samoin Kaija Koo:ta, Laura Voutilaista jne. Suhteen alkuvaiheessa mies vei mut Markkolan keikalle ja uskalsi hakea jopa tanssimaan :)

    VastaaPoista
  13. En ole mikään suuri iskelmien fani mutta kuuntelen kyllä jos ne jossain soivat. Myös tanssilavalle meneminen on elämys, joka pitäisi kokea joskus. Muistan lapsuudesta jotkut juhannustanssit, joissa oltiin vanhempien mukana vain piipahtamassa ja sen naisten rivistön seinän vieressä odottamassa tanssiin hakijaa. Kaija Koolla on ihan hyviä naisenergiaa täynnä olevia sanoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäni ihan harmittaa, että juhannustansseissa ei ole ikinä tullut oltu, jotenkin olen onnistunut aina kiertämään ne. :)

      Poista
  14. Iskelmähän on ihan parasta! Jos kuuntelen radiota, niin kanavana aina Iskelmäradio. Itselleni ihan huippunimi on Kake Randelin! Iskelmissä on usein jotain kevyttä ja haikeaa samaan aikaan... olen myös usein ajatellut et kehittäispä joku Iskelmä-jumpan! =D T: Marjuska

    VastaaPoista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown

Designed by FlexyCreatives