30.1.2015

Kun lapsi pelkää


Olen kirjoittanut täällä blogissa oikeastaan ihan kaikista asioista, mitkä ovat johtaneet siihen, millainen ihminen olen tänä päivänä. Yhden ison asian olen kuitenkin jättänyt toistaiseksi kertomatta, en tiedä miksi se on tuntunut vaikealta. Ehkä olen ajatellut, että se saattaa loukata tiettyjä ihmisiä. Silti minä haluan, että joku tuon vaietun ongelman kanssa painiva lukee tämän ja tajuaa, miten paljon tuo ongelma vaikuttaa lapseen. Millaista on elää jatkuvassa pelossa? Moni lukija varmaan miettii, että miten yhdelle ihmiselle voi tapahtua niin paljon kuin minulle, mutta minä aina sanon, että asioilla on selkeästi tapana kerääntyä. Jos elämä lähtee lapsesta asti sivuraiteilleen, on aika harvinaista, että se loppukaan olisi suoraa tietä. Olen kertonut täällä hyvin avoimesti äitini skitsofreniasta, siitä kun isäni lähti ja jätti minut mummon hoiviin, kun olin vain 7-vuotias, omasta pitkäaikaisesta masennuksestani ja peloistani. Varmasti kaikille on käynyt selväksi, että lapsuuteni tärkein ihminen oli mummo, mutta vaaristani, mummon aviomiehestä en ole täällä puhunut. Siihen on syy, vaari ei ollut minulle läheinen vaan hän oli vuosia elämässäni aikuinen, jota jouduin toisinaan pelkäämään. Suurimman osan ajasta vaari oli mukava hieman juro suomalainen mies, mutta viina ei sopinut hänelle yhtään. Joka kerran kun vaari joi, pelkäsin. Pelon lisäksi vaari aiheutti myös tilanteita, jolloin häpesin. Häpeää ja pelkoa, niistä elämäni koostui lapsuudessa kerran kuussa, kun vaarilla koitti eläkepäivä. Toki se pelko leijaili ilmassa myös vaarin selvinä päivinä, vatsan pohjassa kaihersi tieto siitä, että se seuraava kerta tulee taas.

Minulla on kolme painajaista, jotka ovat toistuneet lapsuudestani asti. Yksi koskee käärmeitä, toinen ruumiita ja kolmannessa piilottelen metsässä ja minua jahdataan. Kolmannessa painajaisessa on selvä yhteys vaariini. En edes osaa laskea montako kertaa menin piiloon, kun vaari tuli humalassa kotiin tai montako kertaa lähdimme mummon kanssa vaarin jaloista pois kävelylle ja toivoimme, että hänen päänsä olisi vähän selvinnyt kävelylenkin aikana. Vaari joi viinaa yleensä kerran kuussa eläkepäivän tienoilla, joskus saattoi olla täysin selvä kuukausi välissä, mutta joka ikinen kerta, kun hän joi, joi hän liikaa. Se miten sopimatonta ainetta alkoholi hänelle oli, hänen ei olisi pitänyt juoda sitä ollenkaan. Yksikin kerta oli liikaa. 


Pelosta.

Humalassa vaari oli agressiivinen, kun hän saapui kotiin änkyräkunnossa, alkoi välitön piiloteltujen viinapullojen etsintä, jos niitä ei löytynyt, mummo sai syyt niiden hävittämisestä niskoilleen. Vaikka todellinen syy oli se, että hän itse oli ne kätköistään aiemmin päivällä kumonnut kurkustaan alas ennen kylille lähtemistä. Humalassa hän ei tietenkään tätä muistanut. Lompakko oli myös aina hukassa, sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Milloin se löytyi sohvan alta, milloin toisten housujen tai takin taskusta, milloin mistäkin. Parempi oli kuitenkin etsiä, sillä mitä kauemmin lompakon etsimiseen kului aikaa, sitä ärtyisämmäksi vaari kävi. Syyhän oli silloinkin mummossa, hän oli piilottanut lompakon.

Eräs pahimmista tapauksista sattui, kun mummo oli päättänyt lähteä lomailemaan ulkomaille, mutta minun piti jäädä vaarin kanssa kotiin, koska minulla oli koulua. Vaarin tuntien mummo toki arvasi, että hänen kotoa pois ollessaan varmasti pullo alkaa houkuttaa ja minä yövyinkin tuon ajan parhaan ystäväni luona naapurissa. Olimme kuitenkin viikon aikana eräs päivä koulun jälkeen käymässä kotonani ja huomattiin ystäväni kanssa, että vaari on tulossa myös kotiin. Näimme jo kaukaa, että nyt on vaari taas siinä kunnossa, että parempi ottaa jalat alle ja häipyä paikalta, mutta vaari oli nopeampi, emmekä ehtineet ulos talosta. Ulkona olevista pyöristä vaari näki, että olemme siellä. Menimme sitten ystäväni kanssa sängyn alle piiloon ja toivoimme, ettei vaari löytäisi meitä ja pääsisimme lähtemään ilman välikohtausta pois. Sydämeni hakkasi koko tuon ajan tuhatta ja sataa, kun vaari käveli Mora-puukko kädessä pitkin taloa ja huhuili: "Tytöt, missä te olette?" Teki myös kierroksen ihan siinä sängyn vieressä. (onneksi ei katsonut alle)  Kun vaari ei löytänyt meitä, hän lähti omille teilleen ja pääsimme lähtemään ystäväni luo. Jonne sitten vaari samana iltana tuli vielä riehumaan ja hakemaan minua kotiin. Samalla minua pelotti ja nolotti vaarin käytös. Mummon palattua reissusta, päätti vaari käydä jälleen vetämässä päänsä täyteen. Tuolta reissulta tultiin kotiin yöllä ja heräsimme mummon kanssa siihen, kun vaari paasasi mummon pettäneen häntä matkansa aikana. Vihastuksissaan repäisi mummon kaulassa olevan korunkin, joka katkesi, mutta jotenkin mummo sai tuolloinkin vaarin rauhoiteltua lopuksi nukkumaan.

Vaikka vaarin käytös humalassa oli todella agressiivista en muista vuosien aikana kuin kaksi tapausta, jolloin hän olisi käynyt fyysisesti mummon tai minun kimppuun. Mummo selvisi korun repimisellä, mutta minun fyysinen kontakti vaarin kanssa oli hieman toisenlainen. Oli tosi nätti ja lämmin kesäpäivä, mummo leikkasi sirpillä heiniä ja minä istuin parhaan ystäväni kanssa pihakeinussa, kun vaari karautti pihaan pyörällään horjahdellen jälleen kerran kaatokännissä. Tällä kertaa hänellä oli päällä "rakkaushumala" ja hän oli päättänyt kertoa minulle, miten tärkeä hänelle olin. Ongelmaksi koitui vaan se, samalla kun hän kertoi tarinaansa nenäni edessä, hän kuristi minua käsillään kurkusta. Huomasin, etten saa henkeä ja kakostellen pyysin mummoa apuun, joka oli huomannut kauempaa tapahtuman. En ole koskaan nähnyt mummoni juoksevan, paitsi tuona päivänä. Ei mennyt kuin hetki ja mummo tuli sirppiään heristellen väliin ja käski vaarin häipyä niin kauas kuin pippuri kasvaa. Tällä kertaa vaari totteli ja häipyi paikalta, mutta minä olin pitkän aikaa järkyttynyt. Tajusin, että selvinpäin vaari ei olisi koskaan sellaista tehnyt, mutta arvaamattomana humalatilassa mikä vaan oli mahdollista. Nykyään tuo tilanne melkein naurattaa, mummo on muistoissani hyvinkin huvittava sen sirpin kanssa siinä seisoessa. Paras ystävänikin muistaa sängyn alla piilottelut ja kuristamisen edelleen hyvin kirkkaasti, enkä ihmettele. Hänelle itsellään, kun oli ihan tavallinen lapsuus, joten omani varmasti näytti hänen silmiinsä hyvinkin kummalliselta.

Häpeämisestä. 

Yksi tapaus on jäänyt erityisesti mieleeni. Asuin syrjässä, joten ala-asteella minulle oli järjestetty koulukyyti. Eräs talvinen perjantai tulin tuttuun tapaan taksilla kotiin ja kyydissä oli muitakin lapsia. Tällä kertaa vaarini ryyppyreissu oli hiipunut talomme postilaatikolle. Hän oli yksinkertaisesti niin humalassa, ettei päässyt maasta omin avuin ylös. Aina kun yritti, hän kellahti uudestaan maahan. Muistan, etten tiennyt miten päin minun olisi pitänyt taksin penkillä olla, kun olin jäämässä pois. Kuski vielä varmisteli, että pääseehän vaarini varmasti kotiin asti. Taisin vaan tuumata, että pääsee ja niin lopulta pääsikin. Mutta sitä häpeän tunnetta, mikä minulla tuolla hetkellä oli, on vaikea kuvailla.

Isommaksi kasvettuani en enää pelännyt vaaria, mutta häpesin sitäkin enemmän. Minua lähinnä inhotti ja ärsytti se, miten aikuinen ihminen ei voinut käsittää, että alkoholi ei sovi hänelle.


Näistä lähtökohdista minusta olisi itsestäni voinut tulla hyvinkin alkoholisti tai absolutisti, vähintäänkin alkoholin väärinkäyttäjä. Absolutissa ei olisi mitään vikaa ollutkaan. Mutta minusta tulikin alkoholiin täysin normaalisti suhtautuva ihminen. Siitä kiitos kuuluu mummolleni. Vaarin holtittomasta alkoholin käytöstä huolimatta, mummo suhtautui alkoholiin neutraalisti, eikä demonisoinut sitä minulle. Hän näytti minulle, miten sitä käytetään oikein. Mummo itse otti konjakkipullostaan usein iltaisin yhden huikan, liekö sen avulla elänyt 90-vuotiaaksi. Kesäisin vieraita varten varattiin kellariin kori olutta saunan kanssa. Sain myös maistaa mummon lasista konjakkia melko nuorena ja tarjosipa hän sitä minulle yskäänkin. En vaan tykännyt sen mausta yhtään. Mummoani en nähnyt koskaan humalassa, koska hänen alkoholin käyttönsä rajoittui kahteen snapsiin tms.

Oma alkoholinkäyttöni on aina ollut normaalia, tykkään nauttia lasin-kaksi viiniä, oluen saunan kanssa tai janoon kuumana kesäpäivänä. Joskus ystävien kanssa on mukava juoda pieni nousuhiprakka, mutta en koskaan juo itseäni humalaan asti, tiedän rajani ja sen milloin on aika lopettaa. Ei ole kovin kaunista katseltavaa, kun ihmiset valuvat kadulla kaatokännissä tiedostamattomassa tilassa räkäposkella, se ei ole minun juttuni. Mikään muu ei ole minusta rasittavampaa seuraa kuin liian humalassa oleva ihminen.

Miten tuo vaarin alkoholinkäyttö sitten vaikutti vaarin ja minun suhteeseen. Siten, että minulle on jäänyt lapsuudestani pari hauskaa muistoa vaarin kanssa, mutta suurimman osan muistoistani täyttää pelko. Millaisessa kunnossa vaari tällä kertaa tulee kotiin? Juodaanko tällä kertaa ärrä- vai rakkausviinaa? En pitänyt vaarista suuremmin, koska pelkäsin ja huomasin, että mummokin pelkäsi. Surullista. Lisäksi se painajainen, jossa piilottelen, ei edelleenkään ole jäänyt kokonaan pois. Valitettavasti vaari ja minä emme ikinä saaneet tilaisuutta korjata suhdettamme. Luulen, että vaarin ollessa täysin raitis, tämä varmasti olisi onnistunut, sillä pohjimmiltaan vaari oli kunnon mies. Vaarin juomiset kuitenkin loppuivat kokonaan vasta siinä vaiheessa, kun hän sairastui dementiaan, eikä enää tunnistanut minua. Hirveintä kuitenkin on se, että kun vaari sitten jo useita vuosia takaperin kuoli, minä en tuntenut mitään. Ehkä pientä helpotusta? Enää ei tarvitse pelätä.



29.1.2015

Herkän ihon kuorinnat


Kun viime keväänä tuskailin todella huonoon kuntoon menneeni ihon kanssa, paras vinkki mitä sain, oli se, että minun kehoitettiin jättämään rakeelliset kuorinnat pois. Noudatin kosmetologilta saamaani neuvoa välittömästi, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään. Sillä hyvinkin nopeasti mekaanista hankausta aiheuttavien tuotteiden lopetuksen jälkeen, ihoni oli aivan erilainen. Ilmeisesti ihoni on sen verran herkkä ja vanhemmiten todella pintakuiva, että mekaaniset kuorinnat ärsyttivät sitä vain lisää. Mitä enemmän hankasin, sen hirveämpään kuntoon iho meni. Myönnän aluksi olleeni asian suhteen hieman mietteliäs, minä kun olin niitä tyyppejä, jotka rakastivat mekaanisesti kuorivia kuorintoja, mitä rouheampaa ja kuorivampaa niin sen parempi. Niiden käytön jälkeistä puhtaan ihon tunnetta ei voittanut mikään. Mietin, voisinko löytyy silti tehokkaita kuorintoja, ilman mekaanista hankausta. 

Tässä kuukausien aikana olen todennut, että rakeettomat kuorinnat ovat ihan yhtä tehokkaita, jolleivät tehokkaampia. Kyse on tottumuksesta. Kaikki eivät toki jätä sitä yhtä "narskuvaa" pintaa, mitä mekaaniset kuorinnat, mutta nämä voittavat monikäyttöisyydellään. Viidestä omasta lempikuorinnastani kolme toimii samalla myös naamiona, joista yhtä voi pitää kasvoilla jopa yön yli. Kätevää. Kaikilla suosikeillani tehdään hoitoja myös kauneushoitoloissa, joten sekin puhukoon näiden tehokkuuden puolesta. On täysin makuasia, mikä sinusta on näistä paras. Itselleni näissä on kaikissa puolia, jotka tekevät tuotteesta paremman kuin jostain toisesta. Herkkää ihoa voi siis todellakin kuoria ja jos sinulla on ihossa pintakuivuutta niin sitä suuremmalla syyllä. Pintakuivuus tukkeuttaa helposti ihon pintaa ja siihen alkaa muodostumaan epäpuhtauksia. Itse kuorin ihoni kerran viikossa.


Yon-Ka Essentials Commage 305 50ml

Yon-Kan Commage 305 on hellävarainen kuorintageeli, joka kuorii, kosteuttaa, vahvistaa ja kirkastaa ihoa tehden siitä tosi pehmeän. Kuorintaa voi käyttää kahdella tavalla. Puhdistuksen jälkeen tuotetta levitetään kerros kuiville kasvoille, kaulalla ja silmänympäryksille. Annetaan vaikuttaa 5 minuuttia, jonka jälkeen tuota kitkataan sormenpäillä pyöritellen pois iholta, jos haluaa todella kuulasta jälkeä voi toimituksen toistaa tai tehdä niin kuin minä. Kuorinnan jälkeen levitän kuorintaa erittäin ohuen kerroksen uudelleen iholle yön ajaksi ja huuhtelen aamulla pois. Iho on yön jälkeen kirkas ja hyvin kosteutettu. Kuorinnassa on hieman itämaisen eteerinen tuoksu. Vaikuttavina ainesosina mm. johanneksenleipäpuuta, valkoista nokkosta ja limeä. Tuote on käsittämättömän riittoisaa ja veikkaan, että 50ml:n tuubista riittää melkein 50 kuorintakertaan. Tämän kanssa less is more.

Kenelle?
- luonnonmukaisia tuotteita suosiville
- kosteusköyhälle iholle
- erittäin herkälle iholle
- eteeristen tuoksujen ystäville
- monikäyttöisyyttä arvostaville


Bakel Pure Peel 50ml

Bakel Pure Peel tuntuu iholla koko joukon tehokkaimmalta. Käytänkin tätä silloin, kun iho kaipaa kunnon kuorintaa. Ihoa tehokkaasti kuoriva geelinaamio sisältää salisyylihapon ja sitruunahapon yhdistelmän, joka muiden luonnostasaatavien happojen kanssa kuorii pois kuolleet ihosolut ihon pinnalta ja nopeuttaa solujen uusiutumista. Geelinaamion annetaan 5 minuutin ajan. Muutamilla ensimmäisillä käyttökerroilla ja jos tuotteen käytöstä on venähtänyt useampi viikko aikaa, tuote kihelmöi hieman iholla, mikä on omiaan luomaan tehokasta vaikutelmaa. Lopuksi kuorinta huuhdotaan pois lämpimällä vedellä. Täysin tuoksuton kuorinta jättää jälkeensä kirkkaan, pehmeän ja sileän ihon. Käsittelyn jälkeen oikein tuntee, miten esim. seerumi imeytyy kuorittuun ihoon paremmin.

Kenelle?
- tehokkuutta kaipaaville
- hajusteherkille
- monikäyttöisyyttä arvostaville
- epäpuhtaalle ja ikääntyvälle iholle


Payot Gèlee Gommante Douceur 50ml

Payotin kuorinta sopii jopa kaikkein herkimmällekin iholle. Poistaa iholta hellävaraisesti kuolleen ihosolukon ja epäpuhtaudet. Kuorintageeliä levitetään ohut kerros kuiville kasvoille, kaulalle ja dècolteelle kuivilla käsillä välttäen silmänympärysihoa. Tämän jälkeen naamiota hierotaan kasvoihin niin kauan, että koostumus muuttuu öljymäiseksi. Emulgoidaan pois pienellä määrällä vettä ja lopuksi huuhdellaan. Iho on käytön jälkeen pehmeä ja tasainen. Payotin tuotteessa on porukan ylivoimaisesti ihanin tuoksu. Se tuoksuu herkullisen hedelmäiselle papaijalle ja tuoksu jää viipyilemään kasvojen iholle vielä hetkeksi huuhtelun jälkeenkin. Vaikuttavina aineina on käytetty kosteuttavia glykolia, pantenolia ja AHA-yhdistettä, ihoa pehmentäviä allantoiinia ja papaiiniuutetta, sekä boswellia joka vähentää ihon punoitusta.

Kenelle?
- todella herkkäihoisille
- hedelmäisiä tuoksuja rakastaville
- nopeutta ja helppokäyttöisyyttä kaipaaville


Guinot Commage Biologique Hedelmähappokuorinta 50ml

Guinotin entsyymikuorinta poistaa kuolleen ihosolukon ihon pinnalta. Helmiäishohtoista kuorintaa levitetään puhtaalle kuivalle iholle niin kauan, kunnes se muuttuu öljymäisen liukkaaksi. Tämän jälkeen naamio huuhdellaan iholta pois. Iho on käytön jälkeen selkeästi kirkkaampi ja tasaisempi. Kuorinnassa on Guinotille tyypillinen ylellisen kukkainen tuoksu. Vaikuttavina aineina käytetty mm. vihreää teetä ja hedelmähappoja.

Kenelle?
- ikääntyvälle iholle
- helppokäyttöisyyttä kaipaaville
- ylellisistä tuoksuista pitäville
- tehokkuutta kaipaaville


Sensai Silk Peeling Mask 90ml

Sensain Silk Peeling Mask on pakattua isoon 90ml:n pulloon, josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Se kosteuttaa ja mikrokuorii ihoa. Kuorinnan koostumus on voidemaista ja siinä on mukana ihan muutamia mekaanisesti kuorivia partikkeleita. Niitä on niin vähän ja ne ovat niin pyöreitä, että niiden mukanaoloa tuskin huomaa. Tuote sopii kaikille ihotyypeille, mutta tämä on tuotteista se, jolla saa aikaiseksi eniten sellaisen todella puhtaan fiiliksen ihoon. Fiilis on melkein natisevan puhdas, mutta ei kuitenkaan kiristävä. Kuorivaa naamiota voi käyttää 1-2 kertaa viikossa. Kuorintaa otetaan kaksi reilua pumppausta ja levitetään pienen vesimäärän kanssa vaahdottaen sormenpäillä pyöritellen kasvoille, kiinnittäen huomiota erityisesti kohtiin, jossa on epäpuhtauksia, kuivuutta yms. Annetaan lopuksi vaikuttaa viisi minuuttia, jonka jälkeen naamio huuhdellaan pois. Sensain kaksoispuhdistusta käyttäessäsi voit korvata kakkosvaiheen putsarin tällä 1-3 kertaan viikossa.

Kenelle?
- puhdasta tunnetta rakastaville
- selektiivisen kosmetiikan ystäville
- monikäyttöisyyttä arvostaville

Millaisista kuorinnoista pidätte?

Jälleenmyyjät:


Osa tuotteista itse ostettu, osa lehdistönäytteitä.




28.1.2015

Kissa joka lopetti lukulukon


Muistatte varmaan, kun kirjoittelin teille marraskuussa lukulukostani. Lukon aukaisemiseen tarvittiin tällä kertaa yksi kissa: Katukatti Bob. Olin toivonut kirjaa jo kauan itselleni ja mieheni yllätti minut, ostamalla sen minulle joululahjaksi. Muutamia päiviä joulun jälkeen tartuin kirjaan ja hupsista, olin lukenut sen kolmessa päivässä. Tosin tämän jälkeen en ole aloittanut toista kirjaa, vaikka se on ollut suunnitelmissa.

James Bowenin kirja Katukatti Bob (WSOY 2014, suom. Kimmo Paukku) kertoo tositarinan oranssinpunaisesta melkoisen persoonallisesta kollista nimeltä Bob, joka omalla ystävyydellään opettaa entistä huumeidenkäyttäjää Jamesia ottamaan vastuuta elämästään. Bobin uskomattomalla avustuksella James kipuaa vähitellen kohti parempaa elämää. 


Kirja oli erittäin helppolukuinen ja kerronta oli minusta paikoin jopa hieman lapsekasta, minkä huomasin ajoittain häiritsevän itseäni. Bob sen sijaan oli persoonana niin hurmaava, että kirjaa ei voinut jättää kesken vaan minun oli aina käännettävä uusi sivu, nähdäkseni mitä Bob seuraavaksi keksii. Kirja on koskettava tarina ihmisen ja kissan välisestä ystävyydestä. Hyvä muistutus meille kaikille siitä, miten parantava vaikutus lemmikillä voi olla. Lukemisen aikana en voinut välttyä parilta kyyneleeltäkään.

"Menin istumaan penkille bussin perään ja olin panemassa kitarakoteloa säilytystilaan lähelle bussin rahastajaa, kun näin selkeästi takana oranssinpunaisen turkin vilahduksen. Ennen kuin ehdin tajutakaan, Bob oli loikannut bussin kyytiin ja käynyt istumaan viereiselle penkille. Olin ällikällä lyöty. Tajusin – vihdoin ja viimein – että en pääsisi Bobista ikinä eroon."

Bob onkin tällä hetkellä varmasti yksi maailman tunnetuimmista kissoista. Bobin omilla Twitter-sivuilla @StreetCatBob on yli 66 000 seuraajaa. Jatko-osa on ilmestynyt jo englanniksi. Bob on suosittu myös Suomessa, sillä kissan suomenkielisillä Facebook-sivuilla on yli 2000 seuraajaa.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät tositarinoista, heille, jotka ajattelevat kissoja olentoina, jotka eivät ajattele kuin itseään ja tietenkin meille kissaihmisille, joiden mielestä kissat ovat vastustamattomia.

Oletteko tutustuneet Bobiin?



27.1.2015

Klassikot osa 15 – Biotherm Aquasource


Siihen nähden, että rakastan ihonhoitoa, on Klassikot-sarjassa ollut esillä harvinaisen vähän ihonhoitotuotteita. Biothermin Aquasource on vasta toinen voide, joka pääsee valitsemieni klassikko-tuotteiden seuraan. Aquasource voide on yksi ensimmäisiä selektiivisiä voiteita, joita olen käyttänyt. Voide luotiin jo vuonna 1998 ja muistan, että melko nopeasti sen ilmestymisen jälkeen ostin purkin omakseni. Voidepurkki vaihtaakin omistajaansa joka 7. sekunti. Ensioston jälkeen tätä vaaleanvihreää voidetta on liukunut käsieni välistä useita purkillisia. Aluksi voidepurkki oli hieman kulmikkaampi mitä nyt ja täytyy sanoa, että pidän paljon enemmän tästä uudistuneesta pyöreämmän muotoisesta pakkauksesta.


Miksi sitten aikoinaan jäin koukkuun Aquasourceen? Voiteen iholle jättämä tunne on todella koukuttava. Koukuttavinta on se, että vaikka kyseessä onkin geelimäinen voide, tunne iholla on levityksen jälkeen sellainen, että et olisi koskaan voidetta laittanutkaan. Se ei jätä rasvaista tunnetta vaan ihanan raikkaan fiiliksen. Vielä 90-luvun lopussa tuo ominaisuus voiteissa oli harvinaista, tämä taisi olla ainut laatuaan. Levityksen jälkeen iho on kuitenkin pehmoinen, sileä ja kosteutettu. Voiteen tuoksu on merellisen raikas ja hyvin tunnistettava. Kun käytät tätä kerran, tiedät mistä puhutaan, kun puhutaan Aquasource-tuoksusta, mikään toinen voide ei muistata tätä tuoksultaan edes etäisesti.


Vaikka voide on kevyttä, se syväkosteuttaa ihoa. Geelimäisen voiteeseen on käytetty mm. Thermal Plankton soluvettä ja Mannoosia. Joiden avulla kosteus imeytyy paremmin ihoon ja iho säilyttää kosteutensa pidempään. Voidetta voi käyttää aamuin/illoin, mutta itselleni tämä on keveytensä vuoksi päivävoide. Kosteuttaa ihon hetkessä ja meikki on miellyttävä levittää päälle. Voide ei sisällä parabeenejä tai mineraaliöljyjä.


Normaalin- ja sekaihon tuote on puettu merelliseen vihreään ja tämä on näistä Aquasource-voiteista se tunnetumpi pakkaus. Kuivalle iholle tarkoitettu voide on väriltään hempeän vaaleanpunaista. Molemmat voiteet sopivat myös herkälle iholle.

Voiteen suosioon vaikuttaa varmasti myös yksi asia: hinta. Se on selektiiviseksi kosmetiikaksi edullinen. Iso 50ml:n pakkaus maksaa alle 40 euroa ja voide on usein tarjouksessa, jolloin sen saa ostettua vieläkin halvemmalla.

Biothermiä myyvät mm. Sokos- ja Stockmann-tavaratalot.

MUITA AQUASOURCEEN IHASTUNEITA?

Tuote lehdistönäyte. Jutun linkit eivät ole mainoslinkkejä, enkä saa niistä rahallista korvausta.



26.1.2015

Givenchy Le Prisme – Inspiration Rose


Perjantainahan oli puhetta niistä pakkauksista ja mitä ne vaikuttavat ostotottumuksiini. Varmaan turha sanoa, että Givenchyn Le Prisme -poskipunissa ulkonäkö miellyttää silmääni. Givenchyn tunnetuin meikkituote on varmastikin pallopäinen mascara Phenomen`Eyes, mutta tunnettavuudessaan nämä Le Prismet tulevat hyvänä kakkosena. 

Pakkaus on futuristinen ja kompakti. Kannen kuvio heijastelee hieman eri sävyisenä (näkyy kuvassa) riippuen siitä, mihin kohtaan valo osuu. Kansi avautuu nostamalla ja alta paljastuu itse poskipuna. Poskipunan alla on toinen laatikko, joka avautuu pohjasta vetämällä ja siellä sisällä on piilossa sivellin. Koska itse en käytä koskaan tuoteiden mukana tulevia siveltimiä, on mielestäni siveltimen paikka erinomainen. Avatessa poskipunaa minun ei tarvitse pelätä, että sivellin tippuu rasiasta, saatika, että minun tarvitsisi nostella sitä pois tieltä, miten joissain punissa saattaa olla.


Kyseessä on neljää eri sävyä sisältävä poskipuna. Sävyjä voi käyttää yksinään tai pyöräyttää siveltimeen kaikkia yhtäaikaa niin kuin minä teen. Mietin pitkään, että minkä sävyn haluaisin itselleni. Olen melkoisen kalpea ja kaipasin poskituotetta, joka toisi hempeästi sävyä, mutta ehkä vielä enemmän pientä hehkua poskille. Niinpä päädyin Inspiration Rose punaan, jos olisin halunnut hieman voimakkaamman värin, valintani olisi ollut Vintage Pink.

Poskipunan rakenne on koostumukseltaan erittäin hienoa, tuntuu silkkiseltä ja se tarttuu hyvin poskille. Inspiration Rose antaa poskille kauniin erittäin luonnollisen hempeän punan ja ripauksen hehkua. Punien kestävyyttä on paljon kehuttu foorumeilla, eikä suotta. Itselläni puna pysyy kauniina poskilla koko päivän. Poskipunathan eivät nykyään ole vain punia, niinpä tähänkin on lisätty kosteuttavia aineita, jotka pitävät huolta ihon kosteustasapainosta. Tuoksu on hyvin "givenchymäinen", minulle tulee siitä mieleen useat brändin tuoksut. Kuvailisin tuoksua raikkaan kukkaiseksi. 


Itselle täysin uusia meikkituotteita on aina jännittävä kokeilla, varsinkin, jos tuotteesta on haaveillut jo jonkun aikaa. Olinkin melkoisen innostunut, kun poskipunapakettini saapui minulle ennen joulua. Olen pitänyt Le Prismesta niin paljon, että kovasti tekisi mieli kesäksi hankkia myös ihana korallinen In Vogue Orange.

Onko teillä kokemusta Givenchyn meikeistä? Poskipuna suosikkinne?

Jutun linkit eivät ole mainoslinkkejä.


23.1.2015

Elämän valintoja


Minun on pitänyt kirjoittaa tämä postaus jo kauan, mutta en ole saanut aiheeseen kuitenkaan mielestäni tarpeeksi syvällistä otetta ja kirjoittaminen on aina siirtynyt. Kunnes pari iltaa sitten Anonyymi kommentoi (kiitos) Kuka minä olen -postaukseeni sitä, miten hän ajattelee, miten voimakkaasti koen asioita. Tajusin, että niin asia tosiaan on. Olen jo ihan lapsesta ollut herkkä aistimaan asioita. Muistan, kuinka ihan pikkutyttönä hoksasin hyvinkin helposti aikuisten tunteet, vaikka niitä ei sanottu ääneen. Lisäksi visuaalinen puoli oli tärkeää, muistan järjestelleeni barbeja ja lelujani tiettyyn järjestykseen, joka miellytti omaa silmääni. En edes nuorena tyttönä jättänyt leluja lojumaan lattialle vaan järjestin ne siististi. Tämä voimakkaasti kokeminen ja aistiminen koskee minun tapauksessani myös niin kevyttä aihetta kuin kosmetiikkaa.

Siitä lähtien, kun aloin n. 10-vuotiaana ostamaan kosmetiikkaa, on käyttäytymismallini jälkeenpäinkin ajateltuna ollut hyvin selkeä. Olen aina rakastanut selkeitä, suoraviivaisia, hieman ylellisen näköisiä/tuntuisia pakkauksia. Tykkään myös väreistä, kunhan ne on hyvällä maulla toteutettu. Kun tartun itseäni miellyttävään pakkaukseen, se luo minulle tietynlaista rauhaa ja pientä hyvän olon tunnetta jo ennen käyttöä. Pakkauksen merkitys, koska se on ensimmäinen aistimukseni ennen kuin tartun tuotteeseen, on itselleni sisällön lisäksi niin suuri, että valitettavasti jätän omaan silmääni ruman näköiset pakkaukset kauppaan. Vaikka tuote olisi kuinka hyvä, huomaan, että se jää käyttämättä, jos en pidä pakkauksesta. Koen, että omaan silmääni miellyttämätön pakkaus saa minut jotenkin levottomaksi, enkä saa tuotteen käytöstä sitä samaa fiilistä kuin pakkauksesta, jonka koen kauniiksi. Minulle kosmetiikan käyttö on aina pieni kokonaisvaltainen elämys.

Tästä löytyy myös isoin syy, miksi selektiivinen kosmetiikka on enemmän mieleeni, oli tämä valinta sitten tietoinen tai alitajuinen. Valitettavasti markettituotteisiin tehdään edelleen todella paljon pakkauksia, jossa on monet värien kirjot edustettuina. Niissä on tekstiä tekstinpäälle sinne tänne erilaisilla fonteilla. Ne saavat oloni sekavaksi ja tekevät ajatuksen tuotteen käytöstä epämiellyttäväksi. Onneksi viime vuosina myös edullinen kosmetiikka on herännyt siihen, että niiden ei tarvitse näyttää halvalta vaan esim. Isadoran, Lumenen ja Yves Rocherin tuotteista löytyy tosi tyylikkäästi pakattuja tapauksia, jotka miellyttävät myös minua. Lehdistöpäivillä kehuin erittäin vuolaasti Biozellin edustajalle, kuinka huikean hyvä heidän pakkausuudistuksensa oli ja pelkästään se asia sai minut useiden vuosien jälkeen kokeilemaan heidän tuotteitaan. Apteekki -ja hoitolakosmetiikasta pidän, koska siellä pakkaukset ovat usein selkeän simppeleitä, niissä ei häiritse minua mikään. Luonnonkosmetiikka taas on petrannut viime vuosina niin paljon pakkauksiaan, että useaa sarjaa ei erota selektiivisestä kosmetiikasta mikään, joten varmaankin ihan myös pakkausten takia luonnonkosmetiikka on noussut kaapissani suureenkin suosioon. 


En muista milloin olisin viimeksi käynyt marketin suihkusaippua osastolla, se häiritsee minua kirjavuudellaan, samoin hiustuotepuoli niitä Biozellin purkkeja lukuunottamatta on jonkinlainen kauhistus, enkä koe edes minkäänlaista houkutusta mennä sinne.

Pakkauksilla on ollut selkeästi jo sieltä lapsesta asti tosi suuri merkitys. Muistan, että nuorena säästin vähiä rahojani, ostin harvemmin ja silloin kun ostin, niin ostin sellaisen kosmetiikkatuotteen, joka miellytti minua niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Opiskeluaikoina muistan syöneeni usein kaksi viikkoa nuudeleita, että sain ostettua Chanelin ripsivärin Rimmelin sijaan. Ensimmäisillä kesätyörahoilla kävin ostamassa Diorin luomiväripaletin. Muistatte varmaan myös sen, kun säästin rahojani saadakseni Trèsorin, kun muut vielä suihkuttelivat Fiitä. Selektiivisten tuotteiden alelaarit ovat suosikkejani, niihin tieni käy säännöllisin väliajoin. Ruokakauppa ei vaan ole minulle kosmetiikan shoppauspaikka, vaikka joidenkin suosikkimerkkien hyllyt käyn aina välillä pikaisesti kurkkaamassa.


Tämän vuoksi blogissakin näkyy enemmän hieman arvokkaampaa kosmetiikkaa, koska koen sen eniten omakseni. Varsinkin kasvoille laitettavien tuotteiden kanssa olen todella tarkka. Haluan kirjoittaa täällä tuotteista, joista oikeasti pidän, enkä hampaat irvessä vääntää juttua jostain, joka saa minut pakenemaan jo pelkän pakkauksen vuoksi. 

Lukijoissani on varmasti paljon myös sellaisia, jotka ostavat edullisempaa kosmetiikkaa, joten aion haastaa itseni tämän asian suhteen tänä vuonna. Yritän etsiä niiden kauppojen hyllyjen välistä, joissa en ole koskaan oikein viihtynyt tarpeeksi hyviä, monipuolisia ja ulkoisesti itseäni miellyttäviä tuotteita. Kun tuotteita on löytynyt viikon ajaksi, pidän täällä markettikosmetiikan teemaviikon. 

Mitä teille merkitsee pakkaus kosmetiikkaa ostaessa?

Kuvituksena sekalaista kosmetiikkaa, joista pidän ulkoisesti. Osa itse ostamiani, osa blogin kautta saatuja.

22.1.2015

My Name – Puhdas tuulahdus


Itselläni on ollut pitkään etsinnässä tuoksu sellaisiin päiviin, kun kaipaan ylleni vain jotain puhtaan tuoksuista. Sellaista joka ei ärsytä, mutta puhtauden lisäksi siinä on silti omalaatuinen naisellinen leimansa. Olen myös kertonut täällä blogissani aiemmin rakkaudestani syreenin tuoksuun. Yllättävän harva tuoksu sisältää tuota niin huumavaa, itselleni kesän alkua tarkoittavaa nuottia ja vielä harvemmassa se on selvästi esillä. Yksi suosikkituoksuistani Guccin Guilty sisältää syreenia, mutta omaan nenääni en sitä kovin voimakkaana tuosta tuoksusta erota. Syreenin osalta vihdoin Trussardin My Name räjäytti potin sydämessäni ja hajuaistissani. Pakko varmaan sanoa, että silmääni miellyttää erityisesti myös tuoksun pullo. My Name tuli myyntiin Suomessa vuosi sitten.


My Name tuoksun pullo on neliskanttinen höystettynä pyöreillä pehmennetyillä yksityiskohdilla, ylellisyyttä lisäävät kultaiset yksityiskohdat ja eritoten massiivinen hieman muhkea korkki, joka on muuten päältä pehmeän tuntuinen. Pullon on suunnitellut arkkitehti Antonio Citterio, joka on se sama mies, joka on suunnitellut myös Citterio-aterinsarjan Iittalalle. Tuoksuneste pullon sisällä on hempeän vaaleanpunaista, tietyssä valossa myös aavistuksen persikkaista. 

Tuoksussa on mielestäni puuvillan puhtautta, naisellisuutta ja tiettyä omaleimaista aistikkuutta, jolle minä lämpenin pikkuhiljaa ja lopulta se vei täysin mukanaan.

Ensituoksussa hempeää valkoista orvokkia ja heliotrooppia. Sydäntuoksussa minulle kesän merkkinä toimivaa syreenia ja puhtaan vivahteen tuovaa myskiä. Pohjatuoksussa makeaa vaniljaa ja ambraa. Tiesittekö muuten, että ambraa on käytetty kautta historian tuoksujen ainesosana ja se on uskokaa tai älkää kaskelotin suolistosta oleva erite? Nykyisinhän ambra valmistetaan synteettisesti.

Omaan nenääni selvästi selkeiten tuoksuvat heliotrooppi, syreeni, myski ja vanilja, jotka jättävät yhdessä iholle mielettömän puhtaan ja naisellisen omaleimaisen tuoksun. Tuoksu on EdP ja sen kesto iholla on helposti reilut kuusi tuntia, enkä lähtisi tätä kovin helposti päivän mittaan lisäilemään.


Tykkäättekö puhtaista tuoksuista?

Tuoksua myydään 30- ja 50ml:n pulloissa. Pienemmän pullon hinta on n. 53 euroa.

Tuoksu lehdistönäyte.

21.1.2015

Bliss Multi-face-eted – Kosteuttava savinaamio


Muistatte varmaan Blissin hoitavat sukat, joista kirjoittelin teille jokin aika sitten. Toinen samaan aikaan testiin valitsemani tuote oli Blissin Multi-face-eted all-in-one anti-aging clay mask. Valitsin tuotteen, koska siinä yhdistyy monta ihonhoidon kannalta mielenkiintoista asiaa. Se puhdistaa, kosteuttaa, heleyttää ja siinä on anti-aging ominaisuuksia, jotka lupaavat vähentää pieniä ryppyjä ja pigmenttimuutoksia. Jätin keväällä ihonhoito-ohjelmastani savinaamiot kokonaan pois, koska ihoni suorastaan huusi niin paljon kosteutta, että en voinut kuvitellakaan pistäväni sille mitään niin kuivattavaa kuin savea. Käytössäni onkin ollut tuon jälkeen ainoastaan iholle kosteutta ja kiinteyttä tuovia naamioita. Silti koko ajan olen kaivannut sitä jopa kiristävän puhdistavaa tunnetta, jonka savinaamiot jättävät jälkeensä. Kun huomasin tämän naamion puhdistuksen lisäksi lupaavan myös kosteutta, oli tämä heti itsestään selvä valinta testattavaksi tuotteeksi.

Naamio on pakattu lasipurkkiin, jonka kestävyyttä en voi kuin ihailla. Minulle sattui tämän kanssa heti aluksi pieni kömmähdys. Tartuin märin sormin purkkiin ja jotenkin pienessä kiireessä se lipesi lattialle. Olin aivan varma, että saan koota sirut lattialta, mutta ei. Purkki säilyi pudotuksesta täysin vahingoittumattomana. Iskunkestävyys check.


Naamio sopii kaikille ihotyypeille, mutta sitä ei suositella käytettäväksi, jos sinulla on menossa A-vitamiinikuuri, kärsit rosaceasta tai ihosi on rikkoutunut. Tuote sisältää AHA-happoa, joka voi tehdä ihon herkäksi auringon vaikutuksella ja varsinkin kesäaikaan suojavoiteen käytöstä kannattaa huolehtia. Lisäksi ohjeissa luki lopuksi tärkeä asia: naamio voi aiheuttaa läikkiä tekstiileihin. 

Tämä ei ole ihan normaali savinaamio, sillä tämä kyllä ihan pikkuisen kuivahtaa kasvoille, mutta ei jähmety. Pysyy kuitenkin iholla kosteampana kuin savinaamiot normaalisti. Lisäksi tunne vaikutusajalla on miellyttävän joustava, eikä ihoa ala kiristelemään tai pistelemään missään vaiheessa. Vaikuttavina aineina on käytetty mm. Kojihappoa, joka vaalentaa pigmenttiläiskiä, kosteuttavaa jojobaöljyä ja glyseriiniä, 10% glykolihappoa, joka kuorii kuolleita ihosoluja, kuorivaa hohkakiveä, sekä syväpuhdistavaa ja kiinteyttävää hiiltä.

Naamio levitetään juuri puhdistetulle hieman kostealle iholle, välttäen silmänympärysihoa. Vaikutusaika on vain n. 5-7 minuuttia. Naamio lähtee iholta pois lämpimällä vedellä, eikä iholleni ole jäänyt samanlaista kiristävää tunnetta kuin muita savinaamioita käyttäessäni vaan iho on ollut jälkeenpäin ihanan pehmoinen, hehkuva, puhdas ja tasaisen värinen. Naamion käytön vaikutus on kestänyt useita päiviä, mikä on pelkkää plussaa. Olen ollut tosi tyytyväinen, että löysin itselleni tätä kautta toimivan savinaamion, sillä olin jo varma, että ihoni vuoksi olisin joutunut luopumaan näistä kokonaan ainakin toistaiseksi. Mielestäni naamio sopii erinomaisesti hieman ikääntyvälle iholle (miksei muillekin), kun iho kaipaa puhdistusta, kosteutta ja heleyttä. 


Mikä on teidän savinaamio suosikki?

Suositushinta:

Bliss Multi-face-eted all-in-one anti-aging clay mask 65g, 49€

Blissin tuotteita myy mm. Stockmann ja Bliss Suomen Facebook-sivut löydät täältä.

Tuote lehdistönäyte.



20.1.2015

Kuka minä olen?


On totta, että ihminen jatkaa henkistä kasvuaan koko elämänsä. Kukaan meistä ei ole sama ihminen 40-vuotiaana kuin oli 20-vuotiaana tai 60-vuotiaana sama kuin 40-vuotiaana. Ihmisenä kasvu on luonnollinen osa elämää ja siihen sopeutuu. Mutta entä sitten, kun sairastuu vakavasti ja tuo sairaus vaikuttaa omaan persoonaasi niin paljon, että huomaat parissa vuodessa olevasi aivan eri ihminen kuin mitä olit kaksi vuotta aiemmin? Järkytys on vielä suurempi, jos se entinen minäsi oli ihminen jota ihannoit ja joka pystyi saavutuksiin, joista et voi enää edes uneksia. Yksi päivä vain tajuat, että sinulla ei ole enää jäljellä puoliakaan niistä ominaisuuksista, joita ennen ihannoit.

Minulta masennukseen sairastuminen vei melkein kaikki itsessäni aikaisemmin ihannoimmat piirteeni. Olin ahkera, pystyin toimimaan kriisitilanteissa kuin juna, mikään ei hätkäyttänyt minua. Pystyin suoriutumaan monista asioista yhtäaikaa, olin hyvin aikaansaava, tempperamenttinen ja räiskyvä persoona. Päiväni olivat siististi aikataulutettu ja tiesin mitä elämältäni halusin. Pääni oli täynnä uusia huikeita suunnitelmia. Tietenkin minulla oli myös työ päällikkö asemassa, jonka kautta määrittelin paljon edistymistäni elämässä. Lisäksi minulla oli uskomattoman hyvä muisti. 

Masennuksenhan usein aiheuttaa pääsäännöllisinä syinä lapsuuden traumat, päihdeongelmat, aviokriisi, työolosuhteet, jokin pettymys, ruumiillinen sairaus tai läheisen kuolema. Minulla osui kolme edellä mainitusta lottorivistä oikein syksyllä 2006, kun hakeuduin ensimmäisen kerran hoitoon. Minulla oli tuolloin päällä aviokriisi, muuttuneet työolosuhteet ja taustalla vaikutti lapsuuden traumatkin. Aluksi olin tietenkin niin väsynyt, että halusin vain nukkua. Toiset selviät pahimman masennuksen syövereistä nopeastikin lääkityksen avulla, mutta itselläni nukkumisvaihe kesti melkein kolme vuotta, lääkityksestä huolimatta. Nukuin helposti 12-14 yöunet ja siihen vielä 2-3 tunnin päiväunet ja silti olin koko ajan väsynyt. Mikään ei kiinnostanut, eikä innostanut. Myös fysiikkani petti minut, sain määrittelemättömiä kipukohtauksia päähäni joka ilta usean kuukauden ajan. Edessä näkyi pelkkää sumua. Myönnän, että mietin myös päivieni päättämistä, sen asian toteutukseen kuitenkaan ryhtymättä. Kun vähitellen aloin heräämään sumustani oikean hoidon ja mieheni avulla, aloin havahtumaan siihen tosiasiaan, että en ollut enää sama ihminen kuin vuonna 2005. Se oli shokki. 

Tuota shokkia käsittelen mielessäni ja terapiassa vielä tänäkin päivänä, enkä yrityksistäni huolimatta edelleenkään pysty täysin hyväksymään sitä, että en ole se entinen minä. Ihminen, jota niin kovasti ihannoin ja joka toteutti asioita, joita hänet oli kasvatettu arvostamaan/ihannoimaan. Vielä pahemman asiasta tekee se, että niitä ihannoimiani piirteitä ihannoidaan myös ympärillä olevassa kovassa tuloksellisessa yhteiskunnassa, jonka ulkopuolelle jääväksi hylkiöksi on itsensä helppo tuntea, kun ei suoriudukaan kaikista sen asettamista vaatimuksista. Minulta kysytään usein: "Mitäs sinä seuraavaksi aiot tehdä?" Kysymyksestä vielä ahdistavamman tekee se, että kysyjällä on usein tiedossa millainen sairaushistoria minulla on takana. Siinä vaiheessa tunnen itseni luuseriksi ja haluaisin vajota maan alle piiloon. Alan miettimään vastausta, joka saisi minut näyttämään vähemmän luuserilta. Keksinkö ihan väkisin, että minulla olisi jotain suuria suunnitelmia tulevaisuuteni varalle, että vastaus näyttäisi kysyjän silmissä paremmalta. Pitäisikö minun vastata totuudenmukaisesti: "Koitan elää elämääni päivän kerrallaan ja löytää itseni." Mieleeni tulee aina, että meinaako se kysyjä, että minä ihan huvikseni olen kotona ja ne lääkärit ihan omasta ilostaan kirjoittavat minulle vuoden pituisia sairaslomia kerralla. Tuskinpa. 

Törmään päivittäin siihen tosiasiaan, että se entinen minä olisi hoitanut tämänkin asian tuosta noin vaan, mutta nykyinen minä ei vaan pysty, vaikka kuinka yrittäisi. Se turhauttaa, surettaa, masentaa ja ahdistaa. Kaipaan myös tempperamenttiäni niin hyvässä kuin pahassa. Tempperamenttisuuden sijaan olen nykyisin tilanteissa hyvinkin sovitteleva, koska en henkisesti jaksa ajautua tilanteisiin, joita joutuisi sen enempää selvittämään. Omien mielipiteideni puolustaminen on välillä myös vaikeaa. Oli aika jolloin minulla ei enää edes ollut omia mielipiteitä vaan tyydyin myötäilemään muita. Onneksi vihdoin viimeisen vuoden aikana olen saanut takaisin vanhaa tempperamenttiäni ja vahvuutta puolustaa niitä omia mielipiteitä, mitkä ovat yhtä tärkeitä kuin muidenkin. Sen sijaan nykyisin pystyn suoriutumaan vain yhdestä asiasta kerrallaan ja senkin onnistuminen vaatii ympäristöltä ihanneolosuhteet. Muistatte varmaan postaukseni hiljaisuudesta? Jos ennen minua ei hätkähdyttänyt mikään, niin nykyään jopa toisen ihmisen tahattomasti liian lähelle tunkeminen voi aiheuttaa niin pahan ahdistuksen, että minun on lähdettävä esim. kaupasta ulos, etten saa paniikkikohtausta. Joten masennus toi minulle mukanaan myös sosiaalistentilanteiden pelon. Siitä hyvästä muistista ei ole jäljellä enää kuin rippeet, keskittymiskyvystä puhumattakaan. Entisen elämän aikatauluja en voi sietää, lähinnä sen vuoksi, että ne aiheuttavat minulle välittömän ahdistuksen ja muistutuksen siitä, että en ole enää niin hyvä kuin ennen. 

Minulla ei silti ole muuta mahdollisuutta kuin oppia hyväksymään itseni tällaisena kuin nyt olen. On vain uskottava, että tämä uusi Jonna on ihan yhtä hyvä kuin se vanha Jonna, joka niin kovasti haluaisin olla. Totuus on kuitenkin se, että näin pitkän vuosia jatkuneen sairausjakson jälkeen on hyvin epätodennäköistä, että pystyisin entisen minäni kaltaisiin suorituksiin. Tunnen tässä tilanteessa itseni hieman petetyksi, sillä sairastuessani lääkärit lupailivat näiden ihannoimieni piirteiden palautumista, kun alan voimaan paremmin. Sitä päivää ei ole vain tullut.

Kuka minä olen?

16.1.2015

Teatterikynnet


Arvatkaapa mitä? Meikäläinen lähtee huomenna teatteriin ensimmäistä kertaa 25 vuoteen, aika legendaarista. Oma viihtyvyys on tietenkin turvattu reunapaikoilla, joista voi ahdistuksen iskiessä paeta näppärästi paikalta ulos, ottamaan happea. Teatteri on itselleni tuttu lähinnä lapsuudesta, jolloin mummoni vei minut usein Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan näytöksiä. Elävimpinä muistoihin on jäänyt Herra Huu, ei näytöksen vuoksi vaan siksi, että tuo näytös meni mummolta ohi. Hän vietti sen migreeninsä vuoksi teatterin yleisen vessan lattialla makoillen ja pönttöä tervehtien. Mummon kanssa meillä oli tapana muistella tapausta vielä vuosienkin jälkeen naureskellen, vaikka silloin oli mummolta nauru kaukana.

Kynsiin halusin pitkästä aikaa jotain punaista. Alle valikoitui joulun alla Meikit Heavenilta saatu Peggy Sagen verenpunainen ilmestys Mathilde. Peggy Sage oli itselleni täysin tuntematon kosmetiikkamerkki, joten tutustuin siihen mielelläni, kun Meikit Heaven Oy:lta otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin, haluaisinko merkin tuotteita testattavaksi. 

Kyseessä on ranskalainen kosmetiikkasarja, jonka valikoimista löytyy meikkejä, tuotteita kasvoille, vartalolle ja jaloille, sekä kattava valikoima kynsilakkoja-, koristeita ja rakennekynsituotteita. Olin aivan myyty Mathilden laatuun hintaansa nähden. Sivellin on miellyttävä käyttää, väri levittyi tasaisesti, kuivui nopeaan (Quick Dry -lakka) ja peitti täysin kahdella kerroksella. Ominaisuuksiinsa suhteutettuna 5ml:n pullosta 3,90 euron hinta ei todellakaan ole paha, suorastaan pilkkahinta. Isommat 11ml:n Peggy Sage -lakat maksavat 7,20€.


Koska halusin vielä juhlistaa tulevaa teatteri-iltaa, valitsin päälle takuuvarmasti juhlalookin tuovan Essien Rock at the Top -glitterin. Kuvakin varmaan kertoo, että se on ihana... Punaista ja kultaa on minusta sopivaa yhdistää vielä joulun jälkeenkin. Varsinkin, kun itse vietin joulun tällä kertaa vihreissä kynsissä.

Kolahtaa punakulta?

Ihanaa viikonloppua!

Peggy Sagen tuotteita voi tilata Meikit Heavenin verkkokaupasta täältä ja Essien lakkoja löytyy mm. Sokoksen verkkokaupasta.

Lakat lehdistönäytteitä, saatu blogin kautta.


15.1.2015

Gucci Première EdT – Pirskahtelevan pirteä


Gucci Première EdT joka on kevyempi ja pehmeämpi versio alkuperäisestä Première EdP:sta, tuli myyntiin Suomessa syyskuun alussa. Alkuperäinen EdP on itselleni ehdottomasti talvi/iltatuoksu, mutta tämä kevyempi versio on täydellinen keväällä ja kesällä. On melkein siinä rajoilla, että onko tämä jopa liian kevyt verrattuna edeltäjäänsä. Fragranticassa onkin jonkin verran arvosteltu tuoksun kestävyyttä, mutta itseltäni haistoin pohjatuoksut ranteestani vielä neljän tunnin jälkeen ja viiden tunnin jälkeen tuoksu oli sitten lopulta kadonnut iholta kokonaan, jonka jälkeen pystyin huoletta suihkauttamaan lisää.


Tuoksunuotit ovat mielenkiintoiset. Alkutuoksussa ylellistä shampanjaa, appelsiinin kukkaa ja bergamotia. Sydäntuoksussa myskiä, jasmiinia, freesiaa ja ruusua. Pohjatuoksuna nahkaa, puisia vivahteita ja patsulia. Alkutuoksussa omaan nenääni tuoksuvat selkeästi pirskahteleva pirteä shampanja ja appelsiinin kukka, sydäntuoksussa selkeimmin aistittavissa freesia ja ruusu. Viimeisimpänä ranteeseeni jäivät viipyilemään aistikas nahka ja puun vivahteet. 

Tuoksuna Première EdT on naisellisen herkkä ja elegantti. Tuoksun ehdottomasti parasta antia on sen pirskahteleva alku ja lämmin loppu. Itse tartun tähän aamuina, jolloin kaipaan jotain kevyttä, joka saa oloni tuntumaan elegantilta. Iltatuoksuksi tämä on minulle liian kevyt, joten uskaltaisin suositella tätä myös sellaisille, joita voimakkaat tuoksut helposti ärsyttävät.


Gucci Première EdT on pakattu eleganttiin vaaleanharmaaseen lasipulloon ja sitä koristaa kultainen korkki, jossa on Guccin perustajan Guccio Guccin allekirjoitus. Pullon kaulasta roikkuu myös Guccin ikoninen tunnusmerkki: "kuolain".

Onko Guccin tuoksut teille tuttuja? Suosikkeja?

Suositushinta:
Gucci Première EdT 30ml, n. 72€
Gucci Première EdT 50ml, n. 85€

Tuoksua voi ostaa mm. Stockmannin verkkokaupasta.


Tuoksu lehdistönäyte.



14.1.2015

Ambrosia – Siloposken valinta


Kerroinkin teille aiemmin Lush-visiitistäni ja tekemästäni löydöstä: D`Fluffista. Enhän minä puodista voinut lähteä pois, ilman, etten olisi ostanut myös miehelleni jotain pientä tuliaiseksi. Muistin siinä hyllyjen välissä seisoessani, että miehen partavoide alkaa olla ihan lopussa. Vaikka hän olikin pitänyt tosi paljon entisestä voiteestaan, ajattelin, että kokeillaanpa vaihteeksi jotain uutta. Muistaakseni myyjä kertoi Ambrosian olevan heidän suosituin miestentuotteensa. Monet miehet vierailevat liikkeessä vain hakeakseen tätä, koska se on niin hyvää. Mieheni on tosi tarkka partavoiteiden suhteen ja hänen herkkä, sekä ajoittain atooppinen iho vaativat tuotteelta paljon. Ambrosiaa myydään 100 ja 250g:n pulloissa, joista kokeeksi ostin aluksi pienemmän pullon ja jäin mielenkiinnolla odottamaan miehen kommentteja asiasta.


Lush Ambrosia on suunniteltu miehille, jotka inhoavat parranajoa. Ambrosia on koostumukseltaan pehmeää ohutta voidetta ja se ei sisällä alkoholia. Se auttaa estämään parranajoihottumaa ja ajon aiheuttamaa arkuutta. Voide toimii monella tavalla. Se pehmittää parransänkeä tehden ajelusta helpomman. Muodostaa iholle liukkaan kalvon, joka helpottaa partaterän liukumista iholla. Ambrosian sisältämät eteeriset öljyt kosteuttavat, suojaavat ja ravitsevat herkkää ihoa. Vaikka nimi on partavoide, niin ladies, tämä on myös meille säärikarvojen ja kainaloiden ajeluun. Tuotteen tuoksu on miedon sitruksinen.


Eipä se myyjä tällä kertaa turhaan kehunut, sillä partavoiteistaan tarkka mieheni ihastui tähän ensimmäisen ajon jälkeen ikihyviksi. Kiitteli juurikin sitä ominaisuutta, miten kevyesti höylä liukui tämän kanssa iholla. Iho oli ajon jälkeen paljon vähemmän ärtyneempi kuin yleensä ja miellyttävän pehmeä, jopa niin, että ihoa ei huutanut normaaliin tapaan ajon jälkeen heti rasvaa päälleen. Mies piti myös miedosta raikkaasta tuoksusta. Oli heti selvää, että tätä käydään hakemassa välittömästi isompi pullo, kun tämä loppuu. 

Mutta hetkinen... Partavoide on ollut nyt käytössä kohta melkein kaksi kuukautta ja tietääkseni mieheni ajalee partansa n. joka toinen/kolmas päivä. Pienestä 100g:n pullosta on kulunut vain 1/5, joten tuote on todella riittoisaa. Mieheni saa oikeasti tehdä työtä, että saa käytettyä voiteen loppuun tuohon parasta ennen päivään mennessä, joka on heinäkuun lopussa. Joten taisi käydä niin, että meidän perheessämme on tällä hetkellä kaksi Lush-fania.

Ostatteko miehillenne kosmetiikkaa?

Suositushinta:

Lush Ambrosia 100g, 11,95€
Lush Ambrosia 250g, 21,95€


Vaahto rekvisiittaa, sillä Ambrosia ei vaahtoa. Jutun linkin eivät ole mainoslinkkejä, enkä saa niistä rahallista korvausta.


13.1.2015

Winterism


Cutrinilla oli ilmeisesti huomattu aiempi ihastumiseni iSM-sarjan mustikkaisiin tehokosteuttaviin tuotteisiin ja postissa saapuikin juuri ennen ensilumien tuloa talvikaudeksi suunnitellun Winterism-sarjan shampoo ja hoitoaine.

Winterism-tuotteet on suunniteltu Suomen talveen, jossa hiukset altistuvat suurille lämpötilan vaihteluille, joka aiheuttaa hiuksille ylimääräistä rasitusta. Tuotteet on pakattu talvisiin lumihiutaleilla koristeltuihin pulloihin, shampoo ylelliseen tummanviolettiin ja hoitoaine lumenvalkoiseen.

Tehoaineena on käytetty molemmissa tuotteissa arktisen luonnon tehoainetta mustaherukansiemenöljyä, joka ravitsee ja hoitaa hiuksia, sekä auttaa ehkäisemään lisävaurioiden syntyä. Tuotteet auttavat pitämään kosteustasapainoa yllä niin hiuksissa kuin hiuspohjassakin. Sopivat erittäin hyvin värikäsitellyille hiuksille.

Winterism-tuotteissa on raikas hieman marjaisa tuoksu, joka jää erittäin miellyttävästi hiuksiin vielä pesunkin jälkeen leijumaan. Myönnän itse jääneeni hieman koukkuun tuohon tuoksuun. Se on kerrassaan ihana. 


Shampoo on vaalean helmiäisen väristä paksuhkoa nestettä, joka levittyy märkiin hiuksiin hyvin ja muodostaa pehmeän mukavan tuntuisen vaahdon. Huuhtoutuu helposti pois. Omat joulun alla vaalennetut hiukset tulevat ilmavan puhtaiksi. Ei narskuviksi, mutta sellaisiksi, että kaipaan viimeistelyyn hoitoainetta. Tosi hoitavien shampoiden kanssa minulla saattaa toisinaan riittää pelkkä hiuksiinjätettävähoitoaine. Tämän kanssa hiukset vaativat ehdottomasti jotain kosteuttavampaa ja tehokkaampaa.


Hoitoaine on väriltään valkoista ja jo paksuhko koostumus sai minut vakuuttumaan tämän hoitavuudesta. (purkista ulos puristattaessa hoitoaine pitää kämmenellä muotonsa) Helppo levittää hiuksiin ja vaikutusajan ollessa vain 1-3 minuuttia, se on nopeasti valmis pois huuhdeltavaksi. Hoitoaine huuhtoutuukin hiuksista helposti. Pesun ja hoitoaineen käytön jälkeen hiukset ovat olleet ihanan pehmoiset ja kiiltävät. Mikä parasta, pitkät hiukseni ovat olleet helposti selvitettävät, eikä takkujen kanssa ole tarvinnut taistella. 

Pesin näillä tarkoituksella kokeilumielessä hiuksiani varsinkin niillä muutamilla isommilla pakkasilla, mitä tässä on ollut. Ihan seuratakseni, onko tuotteilla vaikutusta talvella erittäin sähköisinä leijaileviin hiuksiini. Hiukset olivat edelleen sähköiset, mutta luulen, että nämä auttoivat hieman pahimpaan hiusten leijailuun. Winterism on ollut itselleni mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja koin, että hinta/laatusuhde on näissä enemmän kuin kohdillaan. Ehdottomasti koukuttavinta on ollut pesun jälkeinen hiusten pehmeys ja ihana marjaisen raikas tuoksu. 

Käytättekö talvella hiuksiinne eri aineita kuin kesällä?

Cutrinin jälleenmyyjät löydät täältä

Suositushinta:
Cutrin Winterism Shampoo/Hoitoaine 300 ml, n.14,90€/kpl

Tuotteet lehdistönäytteitä.

12.1.2015

Klassikot osa 14 – YSL Touche Èclat


Klassikot-sarja jatkuu pienen tauon jälkeen. Tällä kertaa esittelyssä on YSL:n Touche Èclat, joka ei taatusti paljon esittelyjä kaipaa. Se on ollut kaikkien huulilla siitä lähtien, kun tuote tuli markkinoille yli 20 vuotta sitten. Tätä maailman kuuluisinta valokynää myydään joka kymmenes sekunti. Omaan meikkipussiini YSL hyppäsi ensimmäisen kerran 90-luvun puolessa välissä. Olen tehnyt vuosien saatossa useita syrjähyppyjä mm. Guerlainin, Clarinsin, Diorin, Chanelin, Estèe Lauderin, Lumenen, L`Orealin, Isadoran ja Lancômen vastaaviin tuotteisiin. YSL on silti ainoa kynä, jota olen ostanut toisen, kolmannen, neljännen, viidennen... Ai miksi? Se on vaan yksinkertaisesti paras. Silti tiedän, että kokeilunhaluisena tulen tekemään jälleen syrjähypyn ja seuraavan syrjähypynkin nimi on tiedossa: Givenchy. Voin sitten myöhemmin kertoa, miten siinä kävi.


Takaisin taikoja tekevään Touche Èclatiin. Olen viime vuosina ollut säästeliäs ja ostanut Touche Èclatini aina poistomyynnistä. Niin tämän kuvissa olevan kuin varastossa odottavankin. (näitä on pakko olla aina yksi varastossa, en vaan tule toimeen ilman) Normaalistihan tuotteen hylsy on kultainen ja sileä, mutta kuvissa oleva kuvioitu hylsy tehtiin myyntiin tuotteen 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Itse löysin tämän vuoden 2013 tammikuussa Emotionin alelaarista -70% -hintalappu kyljessä ja kiikutin sen leveä hymy naamallani kassalle. Oli jotenkin juhlallinen hetki ottaa tämä hylsy vihdoin viime keväänä käyttöön. Collector-versiot ovatkin niitä, joita sieltä alelaarista löytää aina siinä vaiheessa, kun uusi tulee myyntiin. Tällä hetkellä keräilyversio on rock-henkinen ja leopardikuvioinen kaunotar. 

Kynäni sen sijaan vetelee tällä hetkellä viimeisiään ja senpä takia varastosta odottavasta Touche Èclatista huolimatta, minulle tuli tarve tehdä jälleen se syrjähyppy, jonka suhteen olen jo valmiiksi hieman epäileväinen, koska tätä klassikkoa on vaikea päihittää. On muuten hassua, että vaikka tietää löytäneensä parhaan, niin silti on aina pakko kokeilla uusia. Se on se tämä ihmisen uteliaisuus...


YSL:n valokynä pelastaa jokaisen väsyneen naisen aamulla. (miksei miehenkin) Pari pientä painallusta kynän päästä ja levitys kasvojen kriittisiin kohtiin ja näytät siltä kuin olisit nukkunut kahdeksan tuntia. Kynällä saa loihdittua välittömästi piiloon tummat silmänaluset ja huijattua pois hienot rypyt, sekä ilmejuonteet. Minusta juuri tuotteen pigmenttisyys tekee siitä ylivertaisen muihin valokyniin verrattuna, jotka tuntuvat minusta usein liian litkuilta, eikä peittävyys ja valonheijastavuus ole yhtä hyvää luokkaa. Tykkään myös käyttää tätä amorinkaarella, poskipäillä ja kulmaluilla tuomaan valoa kasvoille.

Mikä on teidän suosikki valokynänne?

Touche Èclatia voi ostaa mm. Sokoksen verkkokaupasta.

Jutun linkit eivät ole mainoslinkkejä, enkä saa niistä rahallista korvausta.

9.1.2015

Haven & Thea


Alkuviikosta oli aika lakkailla jälleen kynsiä. Tämä kerran viikossa tapahtuva toimenpide on aina mielessäni tarkkaan mietitty. Mitä tulevalla viikolla tulee tapahtumaan, millaisissa kynsissä haluaisin esiintyä tai mikä tuntuu juuri sillä hetkellä omimmalta. Olin etukäteen päättänyt, että yli kuukauden jatkunut kimallus saisi loppua, mutta kuinkas sitten kävikään...

Olin jo ottanut ihan muut lakat esiin, mutta menin kuitenkin uudestaan lakkakätköilleni, koska mieleni alkoi yllättäen himoitsemaan jotain violettiä. Käteeni osuivat NailCitylta ennen joulua saadut Zoyan Haven ja Thea, jotka kuuluvat molemmat Wishes-kokoelmaan. Ensin meinasin, että lakkaan pelkällä Havenilla, mutta PixieDust-lakka Thea veti vääjäämättä puoleensa ja annoin periksi kimalteelle.

Haven on yksinään metallinhohtoinen violetti, jossa on ripaus shimmeriä. Laitoin Havenia lakkauksen alle yhden kerroksen. Se levittyi nätisti ja kuivui suht nopeaan. Sanoisin, että täysi peittävyys saadaan aikaiseksi kahdella kerroksella. Thea taas on kaunis violettipohjainen PixieDust-lakka, jota en itse varmaankaan tykkäisi kuultavuuden takia käyttää yksinään, mutta toisen lakan päällä tämä on ihastuttava. Kuivuttuaan lakka jättää yllättävänkin sileän pinnan. Thea on helppo levittää ja kuivuu nopeaan. Itse laitoin Theaa kaksi kerrosta Havenin päälle, jotta sain haluamani tosi kimaltavan lopputuloksen.


Iskeekö violetti kimallus?

Zoyan lakkoja voi ostaa jälleenmyyjiltä tai tilata sähköpostitse info@nailcity.fi. Hinta on 15,50 euroa/kpl. Zoyan lakat ovat 5 free, eli ne eivät sisällä tolueenia, kamferia, formaldehydiä, formaldehydikartsia, eivätkä DBP:tä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Lakat saatu blogin kautta.