31.3.2015

Minä olen sittenkin hyvä!


Olen käynyt terapiassa pian kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden huomasin miettiväni, että onko tästä mitään hyötyä, mutta tämä toinen vuosi on tietyllä tapaa ollut pieni läpimurto. Olen oppinut paljon itsestäni ja melkein joka kuukausi koen jonkin asian suhteen ahaa-elämyksen, joka tuntuu jollain tapaa helpottavalta. Eilen oli taas tuollainen hetki.
Olen puhunut täällä blogissa aikaisemminkin työstä. Itsehän en ole ollut työelämässä vuoden 2008 kevään, jolloin irtisanoin itseni sen hetkisestä työpaikastani. Näinä vuosina olen tuntenut olevani arvoton, koska psyykkeeni ei kestä työelämää. Sillä minultahan ihan arkipäiväisissäkin asioissa selviäminen on usein työn ja tuskan takana. Joudun suunnittelemaan aikatauluni jopa itseni mielestä naurettavasti. Jos tänään on siivouspäivä, minun on varattava itselleni ainakin seuraava päivä kokonaan "tekemisvapaata", etten pala loppuun hyvin yksinkertaisessa arjessani. Kun matkustan vaikkapa Helsinkiin lehdistötilaisuuteen (pidän näistä tilaisuuksista), tarvitsen jälleen toipumiseen usein kaksikin päivää, koska varsinkin junamatka on itselleni todella kuormittava tapahtuma. Kukaan edessä tai vieressä istuva ei näe mistään, millainen myllerrys pääni sisällä tuolloin käy. Jopa mukavien asioiden toteuttamisen jälkeen tarvitsen pakollisen lepopäivän. Jos en toimi näin, korttitaloni alkaa huojumaan välittömästi ja ahdistukseni kasvaa sellaisiin lukemiin, että itselläni tai kenelläkään muulla ympärilläni ei ole kovinkaan mukavaa. Tiedän, että tämä kuulostaa työssä käyvästä, vapaa-aikoinaan kuntosalilla treenaavasta ja siinä samalla pari lasta hoitavasta ihan naurettavalta. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun on oma psyyke pettää sinut, on opeteltava lukemaan ne pienimmätkin varoitusmerkit tai löydät pian itsesi lepäilemässä osastolta.
Olin vuosia siinä uskossa, että itse työ väsytti minut (tietenkin yhdessä yksityiselämän ongelmien kanssa). Keskustelu mieheni kanssa menneenä viikonloppuna kuitenkin avasi silmäni. Miten olisin jaksanut tehdä samaa työtä melkein 10 vuotta, jos olisin kokenut työni rasittavana? Ei, itseasiassa minä pidin työstäni, siitä perustyöstä. En vain kestänyt niitä työn ympärille muodostuneita olosuhteita, jotka mättävät nykyisessä työelämässä enemmän kuin koskaan. Joka paikassa käydään yt-neuvotteluja, ihmisten pitää olla tehokkaampia ja tuottavampia. Tämä kaikki työntekijän hyvinvoinnin kustannuksella. Onhan se nyt selvää, miten nuo edellä mainitsemani seikat vaikuttavat myös työntekijöiden kesken vallitsevaan ilmapiiriin. Minunkaan tapauksessa vika ei ollut itse työssä vaan työympäristössä. En saa koskaan tietää, olisinko voinut jopa jatkaa työssäni, jos työnantaja olisi muuttanut työolosuhteet takaisin minulle suotuisiksi. Tosin moni firma tuskin alkaa omia järjestelmiään muuttamaan niin, että työntekijä voisi paremmin. Työväsymys/masennus on Suomessa ulkoistettu työntekijälle. Valitettavasti aika harvoin lähdetään miettimään, mitä siellä työpaikalla voisi tehdä, että ihminen jaksaisi paremmin. Kaiken edelle menee raha. Olen ihmisenä todella herkkä, mutta samalla sellainen, joka asettaa kaikelle tekemällensä lievänä perfektionistina korkeat kriteerit. Kun viereen tulee joku vaatimaan vielä kovempaa suoritusta, vaikka oma rimani on jo korkealla, en koe sitä kannustavana vaan ahdistavana, koska se oma asettamani rima on se korkein mihin pystyn. Persoonana olen sellainen, etten toimi piiskalla vaan herkkupalalla. Tosin sen herkkupalankin on oltava sellainen, että sen saavuttamisen pitää olla realistista. Esim. entisessä työpaikassani meillä oli mahdollista saada kuukausittaisia bonuksia, jos kuukauden myyntitavoite toteutui. Vuosipalavereissa nuo myyntitavoitteet asetettiin joka kerran niin naurettavan korkealle, että tiesin jo silloin, että bonukset jäävät saamatta. Varsinkin, kun viereen oli tulossa kilpailijan liike. Sama vaikka olisin seisonut alasti liikkeen edustalla, se myynti ei olisi siitä noussut. Lisäksi pystyäkseni toimimaan, tarvitsen ympärilleni vakaan ja turvallisen ympäristön.
Monet varmaan miettivät, että miten pystyn kuitenkin kirjoittamaan blogia, vaikka en käy töissä. Juju piileekiin siinä, että tämän blogin suhteen minä asetan ne tavoitteet ja rajat. Jos minulla on päivä, etten jaksa kirjoittaa, minun ei ole pakko. Kukaan ei pakota minua kirjoittamaan, kukaan ei vaadi kirjoittamaan enemmän, kukaan ei vahdi, kukaan ei määrää aiheita. Täällä minä vastaan kaikesta omien voimavarojeni mukaan. Täällä minä asetan ne tavoitteet. Voin kirjoittaa blogia kotona, jossa ympäristö on vakaa ja turvallinen. Lisäksi tämä on asia, jota todella tykkään tehdä.
Seitsemän vuotta poissa työelämästä on pitkä aika. Koko tämän ajan olen tuntenut itseni jollakin tavalla arvottomaksi toisen luokan kansalaiseksi. Tätä tunnetta ei ole vähentänyt yhtään poliitikkojen vouhotus siitä, kuinka tärkeää työ on. Syrjäytyneeksi en sijaan ole itseäni missään vaiheessa tuntenut. Välillä omaan FB:n uutisvirtaankin joku työnarkomaani linkittää jutun, miten kaikki työttömät luuserit pitäisi saada tekemään töitä, vaikka nälkäpalkalla yhteisen hyvän eteen, koska se työ on niin arvostettavaa. Masentuneet ihmiset eivät olekaan oikeasti masentuneita vaan vain laiskoja, jotka diagnoosinsa takia voivat lorvailla kotona. Oletteko huomanneet, että sään jälkeen suomalaiset puhuvat eniten työstä? Sen kautta suomalainen arvostelee toista suomalaista ihmisenä. Kun sinulla ei sellaista ole, saat osaksesi pitkiä katseita, ihmettelyjä tai sitten syvän hiljaisuuden. Arvaan, että suurin osa miettii, että onpa siinä laiska ihminen. Useat meistä arvostavat itsensä oman työnsä kautta, minäkin arvostin ennen, vaikka ne arvot pitäisi olla jossain ihan muualla.
Eilen kuitenkin koin terapiassa itseni suhteen pienen valaistumisen. Sellaisen, että myönnän tirauttaneeni pari kyyneltä, kun asian tajusin.
Käsitin, että minä olen sittenkin hyvä. Enkä todellakaan mikään toisen luokan kansalainen, vaikka en töissä käykään. Ai miksi? Mitä te ajattelette ihmisestä, joka opiskeluaikanaan tuli valituksi L`Orealin Junior-värikilpailuun, jonne valittiin Suomen ammattioppilaitoksista parturi-kampaaja -linjoilta 10 parasta kilpailijaa. Tämän jälkeen valmistui parturi-kampaajaksi hyvin arvosanoin ja sai stipendinkin. Sen jälkeen hän opiskeli talonrakentajaksi, sai kunnian tehdä opettajansa taloon kylpyhuoneen ja poistui kevätjuhlasta stipendi kädessä. Aloitti ilman mitään kaupallisen alan koulutusta firmassa myyjänä, jossa eteni myymäläpäälliköksi kolmessa vuodessa. Alkoi pitämään blogia, joka parissa vuodessa kasvoi siinä määrin, että nykyään blogia lukee satoja ihmisiä päivässä. Laiska minä en ole, päinvastoin todella kunnianhimoinen ja oikeasti ihan hemmetin hyvä. Omien lahjojen käyttäminen ja se, että psyykkeeni kestää, vaatii vaan ympärilleen täydellisen ympäristön. Ehkä minä en olekaan muuttunut vaan ympäristö ja tähän oma pieni pääni ei vaan enää sopeudu mukaan.

30.3.2015

Apilaniitty lumipeitteellä


Ihanan lämpöisen viikon jälkeen viime viikolla tuntui iskevän todellinen takatalvi vasten naamaa. Sateli vähän lunta ja hyytävä pohjoistuuli tuntui pureutuvan ulos mennessä luihin ja ytimiin asti. Tälläkin hetkellä kun katson ikkunasta ulos, ulkona sataa lunta. Mitä kynsiin tulee, olen fiilislakkailija, joten takatalvi iski sitten kynsiinkin. Itseasiassa olin ajatellut säästäväni Lumenen Apilaniitty -lakan esittelyn siihen asti, kunnes puna-apilat alkavat puskea maasta ylös. Olin jo mielessäni suunnitellut rekvisiitaksi nuo kukat ja mietiskellyt kuinka hyvältä se tulisi näyttämään. Joskus päätän sunnitelmista huolimatta mennä fiiliksen mukaan ja niin kävi nytkin. Sävy sopi hyvin myös tuohon viime viikkoiseen olotilaani ja vei ajatukseni takaisin talveen tummuutensa vuoksi. Apilaniitty kuuluu Lumenen kevään 2015 kokoelmaan, joka kantaa nimeä Elegance with a twist. Olen testaillut kokoelman lakkoja tässä muutaman viikon aikana ja minulle on noussut joukosta ehdoton suosikki, joka on ehtinyt jo kahdesti kynsilleni, mutta siitä kuulette myöhemmin. Toinen suosikkini on tämä Apilaniitty. Lakka on kaunis lilaan taittava vanharoosa. Koostumus on juuri sopivan juoksevaa ja se peittää hyvin kahdella kerroksella.
Tämä ihana lakka ei ollut yksinään tällä kertaa tarpeeksi vaan halusin tuoda kynsille myös talven. Joten lisäsin päälle Mavalan Magic Snowta, joka on hopeinen tikkuglitter ja kuului jouluiseen Magic Stardust -kokoelmaan. Tikkuglitterit jakavat mielipiteitä, itsellänikin mielipide vaihtelee melkein päivittäin: välillä tykkään ja välillä ei tulisi mieleenkään laittaa. Jotkut sanovat, että nämä näyttävät ihan säärikarvoilta kynsillä, no se ei ole ehkä kaukaa haettua. :D Minusta niissä on kuitenkin jotain kivaa särmää ja käytän niitä fiiliksen mukaan.
Koin menneellä viikolla myös erään ahaa-elämyksen. Olen teille koko ajan hehkuttanut, kuinka hyvässä kunnossa kynteni ovat koko talven olleet, kun olen vihdoin pystynyt syömään sinkkiä pitkäjaksoisesti, ilman, että ihoni alkaa kuivumaan rusinaksi. Paljastui, että se sinkki ei sitten ollutkaan yksin syy kynsieni hyvään kuntoon... Kerron teille asiasta lisää huomenna.

 

Mitä mieltä olette Apilaniitystä, näyttääkö tikkuglitter säärikarvoilta?

Lakat lehdistönäytteitä.


29.3.2015

Yves Rocher Botanical Slimming Key


Olen aina pitänyt vartalostani, siinä on monia hyviä kohtia, jotka tekevät siitä kauniin. Olen siitä vähän harvinainen nainen, että en ole puristellut vatsamakkaroitani peilin edessä vaan joka kerran peiliin katsoessani, keskityn vartaloni hyviin puoliin, mitä löytyy omiin silmiini yllättävän paljon. Tällöin kokonaisuus on aina näyttänyt hyvältä. Toivon, että jokainen nainen ajattelisi omasta vartalostaan samalla tavalla. Keskittykää niihin hyviin juttuihin ja ummistakaa silmänne niiltä ärsyttäviltä.
Tästä huolimatta joka kevät, kun aurinko alkaa helottamaan taivaalta, tiedostan varsin erinomaisesti sen tosiasian, että kesä on tulossa.Tämä tietää automaattisesti sitä, että paljasta pintaa tulee väkisinkin näytettyä enemmän. Sillä kukapa jaksaisi kesähelteillä kulkea pitkissä housuissa ja takki päällä? Minua ei vartaloni näyttäminen haittaa, mutta vartalon iho ja sen kunto on se asia, jota alan välittömästi tarkastelemaan hieman kriittisemmin. Myönnän, että talvella vartalon rasvaus usein unohtuu, kun taas kesällä olen sen kanssa tosi tarkka.
Keväisin minulla onkin tapana tarttua vartaloa muokkaavaan tuotteeseen, jota käytän yleensä kuukauden tai parin verran huhti-toukokuussa. Syy tähän on se, että ne saavat vartalon ihon näyttämään paremmalta. Vartaloa muokkaavia tuotteita ei missään nimessä kannata sekoittaa laihduttaviin tuotteisiin, sillä sellaisia ne eivät ole. Mainoslauseet ovat näissä toisinaan aikamoisia, mutta itselleni riittää, että käytön jälkeen iho näyttää sileämmältä ja pehmoisemmalta. Hyvin hoidetusta vartalon ihosta, tulee hyvä mieli. Tämän jälkeen on sitten mukava kaivaa kesän kunniaksi shortsit kaapista.


Tänä vuonna pääsin testailemaan Yves Rocherin Botanical Slimming Key -sarjaa, josta minulla ei ole aiempaa kokemusta. Sen sijaan menneinä vuosina Yves Rocherin SOS Detox Slimming Geliä on mennyt useampi tuubillinen. Geeli on tehnyt ihosta sileämmän ja kimmoisamman oloisen ilman tahmeutta, joka on minulle tärkeä ominaisuus vartalo muokkaavien geelien käytössä. Siksi se on ollut vuosia yksi luottotuotteitani keväisin.
Aloitin perjantaina Botanical Slimming Key -sarjan kanssa kahden viikon koejakson. Koejakson aikana käytän neljää tuotetta, joista yksi tulee olemaan minulle todellinen haaste. Minun nimittäin pitää juoda vähintää litra vettä päivässä, sillä sarjan nesteenkiertoa tehostava juoma lantrataan litraan vettä, joka sitten tulisi nauttia päivän mittaan. Ai miksi litran juominen vettä on niin vaikeaa? Siksi, että en taida juoda edes puolta lasillista vettä normaalisti päivän aikana. Saan usein isosta määrästä vettä itselleni huonon olon ja olen tottunut juomaan vettä vain silloin, kun minulla on jano. Kesäheltelteillä vettä toki kuluu enemmän, koska hikoilen ja silloin janontunne ilmoittaa itsestään. Joten katsotaan miten tämän juoman kanssa koejakson aikana käy. Yritän parhaani. Samaan aikaan, kun kehoa puhdistetaan juoman avulla, on tietenkin kuorittava vartalon ihoa sarjan vartalon kuorinnalla, jotta iho saadaan sileämmäksi ja kuolleet ihosolut poistuvat. Kuorinta toki tehostaa myös verenkiertoa. Tältä tuotteelta odotan paljon, sillä käyttämäni Yves Rocherin vartalonkuorinnat ovat olleet järjestäin loistavia. Sarjan vartaloa muokkaavaa emulsiota käytetään aamuin/illoin siloittamaan ihoa. Neljäs tuote on kuvissa ylhäällä näkyvä kynänmallinen kiinteyttävä geeli, jolla kuuri aloitetaan. Se on tarkoitettu pahimmille ongelma-alueille. Itselläni ei mitään järjettömän näkyvää selluliittia ole, joten katsotaan koejakson jälkeen, miltä iho näyttää. Botanical Slimming Key -sarjan pohjalla vaikuttavana tehoaineena on mangostanihedelmä, joka auttaa taistelussa selluliittiä vastaan.
Itse tuotteista ja käyttökokemuksista kerron teille enemmän parin viikon päästä.

Käytättekö vartaloa muokkaavia tuotteita?


27.3.2015

Pure Argan Oil


Arganöljy on ollut jo jonkin aikaa kosmetiikassa muodikas raaka-aine. Se tunnetaan tehokkaasta vaikutuksesta ihoon ja sitä käytetäänkin paljon ikääntyvälle iholle taistelussa ryppyjä vastaan. Se pehmentää kuivaa ja karheaa ihoa ja sen sisältämät välttämättömät rasvahapot kosteuttavat ihoa. Arganöljyä voi käyttää myös raskausarpiin, sillä se tekee ihosta joustavamman. Pitkäaikaisessa käytössä öljy vähentää arpien näkyvyyttä. Sitä voi käyttää akneiholle, sillä se normalisoittaa talirauhasten toimintaa. Öljyä voi käyttää myös silmänympäryksille, sillä se lisää ihon elastisuutta. Turvotuksen vuoksi öljyä kannattaa hieroa kevyesti vain alaluomelle. Itse käytän arganöljyä usein kynsinauhoille yöksi ja aamulla kynsinauhat ovat välittömästi pehmeämmät. Tietenkin öljyä voi laittaa myös hiuksiin ja hiuspohjaan.


Sain muutama kuukausi sitten testattavakseni Silk oil of Moroccon arganöljyn. Brändi on laajalle levinnyt perheyritys, jolla on pääkonttori Australiassa. Sarja sisältää hiusten- ja ihonhoitotuotteita, sekä mineraalimeikkisarjan. Kaikissa tuotteissa on käytetty kylmäpuristettua orgaanista arganöljyä. Tuotteet sopivat myös vegaaneille ja ne ovat eläinkokeettomia.
Pure Argan Oil on 98% argan-öljyä ja 2% E-vitamiiniöljyä. Tuote on tehokas syväkosteuttaja ja itse olen käyttänyt öljyä pääasiassa eniten kasvoilleni. Sitä voi sekoittaa myös pari tippaa kosteusvoiteeseen, mutta itse haluan saada tällaisista tuotteista kaikki tehot irti, joten iltaisin, kun iho on tuntunut erityisen kuivalta, olen levittänyt öljyä muutaman tipan koko kasvojen alueelle. Tuote on pakattu ylellisen oloiseen pieneen 15ml:n pipettipulloon. Pipetin avulla liukasta öljyä on helppo annostella sotkematta juuri oikea määrä, eikä arvokasta tuotetta mene hukkaan. Öljyissä ainoa oikea pakkaustapa on mielestäni pipetti tai pumppu, en voi käsittää, että moni öljy on suihkepullossa, koska silloin tähtäämisen kanssa saa olla tarkkana tai koko asunto on pelkkää luistinrataa. Tuotteessa on hyvin vieno tuoksu ja hetken päästä levityksestä se ei enää tuoksu millekään, joten käyttö on miellyttävää. Öljy imeytyy ihoon hetkessä, eikä se jätä jälkeensä nihkeää pintaa, eikä tosin öljyistäkään vaan iho tuntuu heti levityksen jälkeen pehmeältä. Kun öljy on saanut vaikuttaa yön yli kasvoilla, aamulla pintakuiva ihoni on selvästi rauhoittunut. Iho näyttää kimmoisammalta ja kirkkaammalta. Tämä on ollut todellinen pelastajani tänä talvena, kun pintakuivuus on iskenyt kunnolla päälle.


Käytättekö arganöljyä osana ihonhoitoa?

Suositushinta & Jälleenmyyjät:
Silk oil of Morocco Pure Argan Oil 15ml, 32€

26.3.2015

Päivän himotus


Karkkipäivän Sanni haastoi minut pari päivää sitten haasteeseen, jossa on tarkoitus paljastaa lukijoilleen ruokakassi. Tulen vastaamaan tuohon haasteeseen myöhemmin, joten pääsette näkemään, mitä ruokakassistani löytyy. Haaste sai kuitenkin välittömästi poskeni kuumottamaan, varsinkin, kun Sanni syö niin terveellisesti. Aloin pohtimaan, että sieltä omasta kauppakassista taitaa löytyä vain jäätelöä, jäätelöä ja jäätelöä. No okei, myös suklaata. :D Ainakin sieltä löytyy tämän hetken eniten himoitsemani asia: Mignon. Haaste oli hyvä, sillä samalla aloin ajattelemaan myös omaa ruokahistoriaani ja ruokailutottumuksiani. Ne ovat olleet aina hieman erikoiset, mutta sellaista ruokaa ei ole ollut olemassakaan, jota en olisi ainakin maistanut. Itse syömisen suhteen minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa, ruoka ja minä kuulutaan yhteen. Olen aina suhtautunut nuivasti ihmisiin, jotka nirsoilevat ruoan kanssa. Ymmärrän kyllä, että kaikesta ei voi pitää, mutta sitä en voi sietää, että joka toiselle ruoalle nyrpistetään nenää. Itse en ole koskaan ollut nirso ja voin kertoa, että myös puolisoni valintaan on vaikuttanut asia, että hän ei nirsoile ruoan kanssa. Nirsoileva mies on totaalinen turn off minulle.
Olen kuullut, että minulle jo pienenä syötettiin kahviin liotettuja pullapaloja, jotka olivatkin herkkuani ihan kouluikään asti. Vauvana minua syötettiin vaikka millä sörsseleillä ja kaikki upposi. Nykyisistä lapsille tarkoitetuista ruokasuosituksista ei 70-luvulla ollut tietoakaan. Olinkin aika suloinen lapsi Michelin-mies käsivarsineni ja jalkoineni. Ehkä tuo oli kuitenkin se taika, etten ole koskaan ollut allerginen millekään, joka tapauksessa, selvisin hengissä. Koulussa ollessani muistan, kun ihmettelin muiden lapsien yksi peruna, kauhallinen kastiketta, kera yhden näkkileivän lounaita. Minä olin tottunut syömään jo alle kouluikäisenä neljän perunan annoksia kyljyskastikkeella ja usein hain vielä lisää. Makaronia, jos keitettiin, lapoin sitä ison kulhon äärimmilleen. Koulussa huomasin selvästi yrittäväni sopeutua muiden lasten ruokatapoihin ja mahani kurni sitten nälästä lopun päivää. Onneksi päivän päätteeksi odotti kotona mummon tekemä ruoka ja sain mahani täyteen.


Minähän asuin seitsemän vuotiaasta asti vakituisesti mummoni luona. Kyllähän te nuo sota-aikana eläneet mummot tiedätte. Heillä on pakkomielle pitää kaapit täynnä, nyt kun sitä ruokaa vihdoin on. He kun ovat nähneet myös sen puolen, kun sitä ei ollut. Herkkuja ei todellakaan puuttunut, eikä minulla ollut karkkipäivää. Sain syödä herkkuja joka päivä niin paljon kuin kaapista löysin. Mummo kävi kaupassa vain kerran viikossa ja joskus herkut keksejä myöden olivat loppuviikosta melkein loppu. Sitten rouskuttelin makeanhimooni salaa sokerinpaloja. :D Ehtona oli se, että myös lämminruoka oli syötävä ja minähän söin. (niitä isoja annoksia) Parasta oli silti aina maanantait, kun mummo kävi kaupassa. Odotin noina päivinä koulusta pääsyä malttamattomana, sillä tiesin pakastimessa odottavan ison läjän Kingis-puikkoja ja Muru-Eskimoita, sekä mehujäätelöitä, karkkipusseista puhumattakaan. Lauantai-iltaisin saunan jälkeen suurinta herkkuani oli kermavaahto. Vispasin oranssi-valkoisen pahvipurkin koko sisuksen kulhossa ja pistelin sellaisenaan menemään. Limsa oli ainoa herkku, josta en niin välittänyt, enkä juonut sitä kuin syntymäpäivillä tai kesällä joskus saunan jälkeen. Tuohon aikaan ainoa asia millä minut sai ulkoa sisälle oli ruoka-aika, sillä rakastin syömistä ja rakastan vieläkin... Tiedän, että edellä kerrottu kuulostaa hurjalta, mutta tiedättekö, että olin silti niin laiha lapsi, että kouluterveydenhoitaja otti mummoon yhteyttä ja kyseli, että syönkö mitään, kun painoni on niin alhainen. Mummo oli naureskellut puhelimessa ja kertonut asian oikean laidan. En tiedä uskoiko terveydenhoitaja.
Eihän tuollainen ruokavalio enää lapsella toimisi, koska lasten aktiviteetit on nykyään niin erilaisia. Omassa lapsuudessani tehtiin koko ajan jotain fyysistä. Itse lähdin melkein joka päivä koulun jälkeen talvella hiihtämään meidän talon edessä olevaa pientä peltoa ympäri pilkkopimeässä ja usein mummo joutui huutelemaan sisälle nukkumaan. Hiihdin, koska pidin siitä. Kesäpäivät rypläsin järvessä uimassa tai pihalla sulkapalloa pelaamassa. Maalla kun asuin, kaupunkiin päästäkseen piti pyöräillä neljä kilometriä yhteen suuntaan. Mitään julkisia kulkuneuvoja ei ollut.
Sitten tuli aikuisuus ja oma elämä. Pois mummon säännöllisten ruoka-aikojen luota teki sen, että syömiseni muuttui totaalisesti. En oikeastaan syönyt kymmeneen vuoteen aamupalaa ollenkaan, päivällä jotain ja illalla sitten nälissäni kaapista kaiken mitä löysin. Keksipaketti saattoi humahtaa nopeasti alas, siihen päälle leipää ja joitain muitakin herkkuja. Söin tavallaan koko päivän ruuat vasta illalla ennen nukkumaan menoa. Aluksi tällä ei ollut kroppaani mitään vaikutusta. Kun se big 30 lähestyi, huomasin olevani turpea ja tajusin, että jotain on tehtävä. Aloitin elämäni toistaiseksi ensimmäisen ja ainoan dieetin. Laihdutin vuoden aikana 17 kiloa, pelkästään sillä, että laskin joka ikisen suupalan, mitä suuhuni pistin. Muutin ruokavalioni terveellisemmäksi ja mikä tärkeintä, aloin syömään säännöllisesti. Elämääni astui myös kunnon aamupala: aamupuuro. Mikä on edelleen ruokavalioni perusta. Laihdutusjutun voit lukea täältä. Minulla kävi ihan älytön tuuri, löysin ensimmäisellä yrittämällä homman, joka toimi minulla, opetti minut uusille tavoille ja loi pysyvän pohjan sille, mitä olen tänä päivänä.


Nykyään syön säännöllisesti. Aamu alkaa aina kaurapuurolla ja marjoilla. Päivällä syön tukevan lämpimän kotiruoan (tämän annoksen koossa en säästele) ja illalla hedelmän, lisäksi ehkä pari palaa leipää tai sitten kreikkalaista jogurttia, marjoja ja pähkinöitä. En napostele aterioiden välillä, paitsi joskus saatan syödä jonkun hedelmän, jos lämpimän ruuan valmistus venyy myöhemmäksi. Leipää syön suomalaiseksi todella vähän, joskus menee parikin päivää, etten syö ollenkaan. Maksimi on aina kaksi palaa/päivä. Minulla on kuitenkin edelleen heikkouteni: jäätelö ja suklaa. Jos maailman ainoa makea olisi salmiakki, voisin hyvin olla ilman, mutta jäätelö ja suklaa... Jos minulle tulee tilaisuus herkutella, en kieltäyty. Olen takuulla se, joka tilaa kahvilassa isoimman palan suklaakakkua.
Mistä sitten päästäänkin otsikkoon eli tämän päivän himotukseen Mignoniin. Tähän aikaan vuodesta minua ei vedä mikään niin karkkihyllyn eteen kuin tuo pieni valkoinen muna. Oma tämän vuoden saldoni taitaa olla jo reilut kymmenen munaa ja pääsiäiseen on vielä aikaa... En ole yksin himoni kanssa, sillä tiesittekö, että myös Kaarina Kivilahti (kyllä, se superhoikka nainen) on Mignon-munien ystävä. Kaarina on haastattelussa kertonut, että pääsiäisenä hän saattaa syödä lähemmäksi 20 Mignonia. Siinä olisi tavoitetta, jopa minulle. Minusta elämästä kuuluu nauttia. En syö elääkseni vaan elän syödäkseni, pitämällä toki kohtuuden mielessäni. Kuvassa oleva Mignon tietää, mikä kohtalo sitä odottaa seuraavaksi.

Millainen on teidän ruokahistoria? Mikä on teidän himotus?

25.3.2015

Maybelline Color Sensational


Edullisten huulipunien testaus jatkuu. Sain eräs päivä testattavakseni Maybellinen Color Sensational -huulipunien kahdeksan uutta sävyä. Tällä kertaa päätin olla rasittamatta liikaa huuliani ja otin tähän juttuun mukaan viisi punaa, vähän eri sävyisiä kaikki. Color Sensational punissa on sisällä kaunis hopeanvärinen hylsy, huulipunien päällä on taas muovinen korkki, joka on kaikissa väriryhmissä eri sävyinen. Esim. lilan sävyiset punat on pakattu lilaan hylsyyn, punaiset punaiseen, nudet pronssiseen... Hauska idea. Näin väriryhmät erottaa jo kivasti pelkkää hylsyä katsomalla. Pohjasta voi sitten kurkata tarkan sävyn.


Huulipunien koostumus on kermaista ja ne levittyvät erittäin miellyttävästi huulille. Punissa on myös hyvä pigmentti. Huulituntuma on pehmeän miellyttävä ja koostumus huulia kosteuttava, nämä sisältävätkin paljon pehmentäviä öljyjä. Tammikuussa ilmestyneet uudet sävyt valloittavat luumun, sitruksen, beigen, pinkin ja punaisen sävyillä. Punien tuoksu on hiukan hedelmäinen. Kuvista puuttuu kolme uutuussävyä 710 Sultry Sand joka on todella vaalea nude, itselleni tuli lähinnä oman peitepuikon sävy mieleen. 342 Mauve Mania, joka on liilaan taittava tummanroosa sävy, sekä 630 Velvet Beige, joka tuo mieleeni tällä hetkellä niin muodikkaat ysäri ruskeat ja tämä olisi takuulla myös ihanaisen Ilonan suosikkisävy. ;)


Huulipunat pysyivät huulilla nelisen tuntia, ne kuluivat tasaisen kauniisti pois. Punaa jäi jonkun verran lasien ja kuppien reunoihin juodessa kiinni, mutta ei mitenkään paljoa. Syömisen jälkeen punaa joutui lisäämään. Itselleni miellyttävintä näissä oli huulituntuma, sillä nämä tuntuivat kosteuttavilta. Lisäksi sävyt olivat upeita ja valinnanvaraa on jokaisen makuun. Sen sijaan vähän miinusta on annettava tuosta huulipunan pään muotoilusta, terävä kärki on loistava, jos punaa haluaa käyttää ilman rajauskynää, koska sillä saa alussa rajattua huulet. Muotoilu/koostumus on näissä kuitenkin sellainen, että melkein jokaisesta punasta murentui tuo pieni terävä pää jo heti ensimmäisellä levityskerralla, vaikka en mielestäni painanut punaa erityisen paljon huulia vasten.



Valitsin huulia säästääkseni esittelyyn viisi sävyä: 185 Plushest Pink on tosi kaunis vanharoosa, sanoisin tätä ruusuksi ja sävy oli yksi suosikeistani. 365 Plum Passion on kuin herkullista mustikkakeittoa huulilla, yllätin itseni pitämällä tästä sävystä itselläni ihan hirmuisesti, yksi suosikeistani. Tule jo kesä, sillä 465 Citrus Flame on täydellinen kesäpuna, se ei ole liian oranssi, mutta sellainen mehukas, joka näyttää päivettynyttä ihoa vasten mahtavalta. Tarviiko sanoa, että tämä oli se kolmas suosikkini? 470 Red Revolution on sävynä mielenkiintoinen, se ei ole puhdas punainen vaan hieman marjaisa. Minun pitää jäädäkin makustelemaan sitä vielä hetkeksi. Sen sijaan taupeen taittava nudesävy 725 Tantalizing Taupe ei ollut yhtään minun juttuni. Tiedän ihmisiä kenellä tämä sävy näyttää upealta, mutta itse näytän tämä huulillani lähinnä kulahtaneelta ja vaisulta.
Kaikkia sitten kiinnostaa varmaan hinta. Se on aika naurettava, nimittäin punan suositushinta on 9,90 euroa. Jos vertaan näitä yleensä käyttämiini hieman arvokkaampiin puniin, niin pysyvyydessä ja puikon muodon säilyttämisessä olisi toivottavaa. Sen sijaan ulkonäkö on hintaansa ylellisempi, tuntuma huulilla erittäin miellyttävä ja sävyt herkullisia. Ehdottomasti enemmän kuin hintansa arvoinen puna.

Oletteko kokeilleet Maybellinen Color Sensational -huulipunia? Minkä te poimisitte omaksenne?

Huulipunat lehdistönäytteitä.

24.3.2015

Kaksi voidetta, kaksi käyttötarkoitusta


Sain jo viime vuoden lopulla testattavakseni kaksi viime vuonna ilmestynyttä uutuutta Greencosilta. Firmalla on kokemusta ammattikosmetiikan maahantuonnista 1997 lähtien ja yhtiöllä onkin valikoimissaan hoitoloissa käytettäviä brändejä. Niistä tunnetuin on varmasti Dr. med. Christine Schrammek, joka kehitti ihon yrttisyväkuorinnan. Toinen testiin saamistani voiteista Sensiderm SOS Balm on tarkoitettu herkälle ja kuivalle iholle ja tämän tuotteen otin testattavaksi itselleni. Minulle tarjottiin myös toista uutuutta Purifying Vital Balmia, joka on kaksitehoinen tuote. Se kosteuttaa ja tasapainottaa ihoa, mutta samalla myös puhdistaa. Tämän pullon annoin miehelleni, jolla on herkkä ja varsinkin talvella atooppinen iho, johon silti silloin tällöin puskee epäpuhtauksia. Todellinen testi-iho siis tuolle voiteelle. Onneksi mies suhtautuu yhtä innokkaasti näihin kokeiluihin kuin minä, joten hän ei suinkaan pistä pahakseen sitä, jos hänelle testivoiteen silloin tällöin ojennan.


Jutellaanpa ensin minun testaamastani Sensiderm SOS Balmista. Voidetta mainostetaan ensiapuna + suojakerroksena ärtyneelle iholle. Sen kerrotaan tarjoavan välitöntä helpotusta punoittavalle, stressaantuneelle ja ärtyneelle iholle. Itselläni varsinkin talviaikaan punoitus on jokapäiväinen riesa ja iho ärtyy herkemmin milloin mistäkin. Tällöin olen noudattanut omaa sääntöäni hemmotella ihoani, joka on toiminut. Voide ei sisällä parabeeneja, silikonia, parafiiniöljyä, eikä hajusteita. Voide on pakattu kätevään pumppupulloon, joka on ehdottomasti itselleni se mieluisin pakkausmuoto. Koostumus on todella ohutta. Tämä oli itselleni yllätys, sillä usein herkälle iholle tarkoitetut kosteuttavat voiteet saattavat olla koostumukseltaan todella paksuja. Voide sisältää mm. mustaherukansiemenöljyä, joka tukee orvaskeden suojamekanismia. Voiteen sisältämällä Balloon kasvilla on rauhoittava vaikutus. Voide on täysin tuoksutonta, se levittyy iholle miellyttävästi ja imeytyy nopeasti. Tuotetta kuitenkin kannattaa annostella niukasti, sillä tämä todella tekee sen lupaamansa suojakerroksen iholle. Kerros ei tunnu, mutta liian isoa määrää voidetta pitkään kasvoilla pyöritellessä, se alkaa rullautumaan. Itse tykkäsinkin taputella tämän kasvoille. Tämän jälkeen odotin hetken, jonka jälkeen meikki levittyi moitteetta kasvoille. Kosteutti ihoa tosi hyvin, kuivuutta oli tämän käytön aikana huomattavasti vähemmän havaittavissa kuin yleensä. Levityksen jälkeen kasvoilla oli hetken aikaa myös mukavan raikas fiilis. Suosittelisin tuotetta kaikille, joiden iho kärsii kuivuudesta ja punoituksesta. Myös niille, joiden iho kaipaa tuhtia hoitoa, mutta kevyemmät koostumukset miellyttävät enemmän.
Miehelläni oli testissä Purifying Vital Balm. Voide on tasapainottava tuote ikääntyvälle iholle. Te kaikki vähän vanhemmat tiedätte, että vanhentuva iho osaa olla hankala. Samaan aikaan se suorastaan huutaa kosteutta, mutta silti ongelmana saattaa olla myös ne hormoneista johtuvat näpyt. Mies oli atopiansa takia todella hyvä testihenkilö, sillä minulle kerrottiin etukäteen tämän hyvistä kosteustehoista. Samalla tuli testattua, voiko epäpuhtauksia vähentävä voide olla tarpeeksi hellävarainen atooppiselle iholle. Toki testasin tätä myös muutaman kerran omille kasvoille, jotta sain fiiliksiä tämän tuoksusta ja koostumuksesta. Purifuing Vital Balm ei sisällä PEG-johdannaisia, parabeeneja, väriaineita, eikä mineraaliöljyjä. Voide on pakattu samanlaiseen pumppupulloon kuin SOS Balmikin, joten näiden ollessa rinnakkain kylppärin kaapissa, piti olla tarkkana kumpaan tarttuu. Toisaalta se oli helppoa, minulle pinkkiä ja miehelle mintunvihreää. Voiteessa on todella mukavan ohut hieman jopa geelimäisen kevyt koostumus. Miehen voidetta tuoksutellessa tuoksukateus iski välittömästi, sillä voiteessa on todella miellyttävä raikas tuoksu. Mieskin taisi ihan ensitöikseen kehua, kuinka hyvältä voide tuoksui. Joten tuoksunsa puolesta tämä sopii myös miehille. Voide lupaa vähentää epäpuhtauksia, pienentää ihohuokosia, jättää iholle mattaisen pinnan kuitenkaan kuivattamatta sitä. Sisältää mm. mikrohopeaa, joka lievittää tulehdusta ja estää aknea aiheuttavien bakteerien muodostusta. Viininrypälesiemenuute suojaa ihoa ympäristön haittavaikutuksilta ja vähentää ikääntyvän ihon ongelmia. Uskomatonta mutta totta, voide on riittänyt kosteuttamaan jopa mieheni atooppista ihoa. Iho ei ole ärtynyt tämän käytöstä, sillä niin hellävarainen tämä on, eikä uusia näppyjä ole syntynyt. Jättää jälkeensä myös lupaamansa kiiltämättömän pinnan. Minusta on ihanaa, että markkinoilta alkaa löytymään epäpuhtaalle iholle tarkoitettuja voiteita, jotka eivät pelkästään rankaise niitä näppyjä ja samalla koko muuta ihoa vaan hoitavat ihoa kokonaisvaltaisesti. Omassa nuoruudessani kaikki epäpuhtaan ihon tuotteet saivat ne terveet kasvon osat hilseilemään ja punoittamaan. Onneksi asia ei ole enää näin.
PicMonkey Collage_DR.MED.Christine_Schrammek_kwl

Minkä ongelman haluaisitte parantaa ihostanne?

Suositushinnat & Jälleenmyyjät:
Sensiderm SOS Balm 40ml, 73,50€
Purifying Vital Balm 40ml, 76€
Tuotteet lehdistönäytteitä.

23.3.2015

Watermelon


Muistatte varmaan tahmean ihanan Wendyn? Ihana lakka ja ihana sävy, joka venyvyytensä vuoksi oli hieman vaikea levittää. Kuvailin lakkaa tuolloin vesimeloniksi. Minulla on ollut vähän vastaavan lakan etsintä pidemmän aikaa käynnissä, toiveissa oli, että uusi lakka levittyisi hieman helpommin. Pyörin pari kuukautta sitten CesarsShopin sivuilla ja silmiini pisti Picture Polishin Watermelon. Watermelon on kolmas Picture Polish lakkani. Aiemmat hankintani olivat Holiday ja Jade. Watermelon ei ole yhtä korallinen kuin Wendy vaan se taittaa enemmän pinkkiin. Minusta se on silti täydellisen herkullisen sävy kevääseen/kesään.


Picture Polishin lakkojen takanahan häärii kaksi australialaista tyttöä ja kaikki lakat kantavat minusta hyvin niitä kuvaavia nimiä. Nimi lukee isolla selvästi pullon kyljessä, mikä on tosi kiva juttu, koska nimeä ei tarvitse alkaa tiirailemaan pullon pohjasta. Picture Polish on Indie-merkki ja lakat ovat 5 free, eikä niitä eikä niiden ainesosia ole testattu eläinkokein. Lakkapullon muoto on siron neliskanttinen ja korkista on tukeva ottaa kiinni. Sivellin ei ole omaan makuuni tarpeeksi leveä/litteä, mutta sillä saa levitettyä lakan kauniisti ja tasaisesti kynnelle.
Watermelon levittyi kynnelle nätisti, ei tahmaisuutta tällä kertaa ja peitti täysin kahdella kerroksella. Lakka pysyi omissa kynsissä hyvänä viikon verran niin kuin muutkin merkin lakat, joten olen kokenut nämä laadukkaiksi. Suomesta lakkoja voi ostaa ainoastaan CesarShopista, joka toimii tällä hetkellä ainoana maahantuojana. Olen ollut tosi tyytyväinen kaupan palveluun, sillä lakat tulevat perille tilauksesta yleensä kahdessa arkipäivässä. Toivoisin muiltakin suomalaisilta verkkokaupoilta yhtä ripeää toimintaa. Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, koska lakat olen ostanut itse. Olen vain ollut tosi tyytyväinen kaupan palveluun ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Minusta pitää kehua, jos on kehumisen aihetta.

Mitäs tykkäätte Watermelonista? Muita Picture Polishiin hurahtaneita?



20.3.2015

Stella My Love


Maanantaina hieman poikkeuksellisesti kertoilin teille, mitä juttuja tällä viikolla tulee blogissa olemaan. Tämä postaus on sitten syy, miksi en yleensä noin tee, vaikka minulla on periaatteessa edellisellä viikolla seuraavan viikon blogijuttujen aiheet mietittyinä. Tuli muuttuvatekijä tai minulla tulee niitä näiden blogijuttujen kanssa aika usein. Tykkään kirjoitella paljon fiilispohjalta ja minulle tuli taas vaihteeksi mieletön tarve kirjoittaa jostain, jota en ollut etukäteen suunnitellut. Yleensä 1-2 postausta viidestä on minulla tällaisiä. Omasta elämästäni kertovat postaukset olen usein näpytellyt samana päivänä, kun olen ne julkaissut. Tällä viikolla aamukahvia nauttiessani tajusin, etten ollut koskaan kirjoittanut teille yhdestä itselleni tärkeästä tuoksusta, joka on kulkenut mukanani pitkän aikaa, vähän samaan tapaan kuin Guerlainin L`Instant. Tänään halusin julistaa teille rakkauttani Stellaan. Ensi viikolla sitten juttua epäpuhtaan- ja herkän ihon voiteista.
Kun Stella McCartneyn Stella lanseerattiin vuonna 2003, hankin sen välittömästi itselleni. Alkuperäinen ostohaluni tuoksua kohtaan syntyi sen ruusuisista tuoksunuoteista, mutta heti ensimmäisen suihkaisun suihkautettuani, tajusin välittömästi sen olevan jotain paljon suurempaa kuin yksi ruusutuoksu muiden joukossa. Olen aina rakastanut tuoksun violettia liukuvärjättyä pulloa, se on ajattoman kaunis. Stella on vanhan ajan ruusutuoksu moderneilla vivahteilla. Se on hauras kuin viimeisiä hetkiäkään hengittävä ruusu, jonka terälehdet putoavat pelkästä keveästä kosketuksesta. Tiesin heti, että tuoksusta tulisi klassikko ja niinhän siitä tuli.


Kun Stella oli ollut markkinoilla yli kymmenen vuotta, päätti Stella uudistaa sen. Pullon hopeiset osat muuttuivat kultaisiksi ja yksinkertainen valkoinen pakkaus muuttui violetiksi, joka on höystetty kultaisilla pisteillä. Minut tämä uusi pakkaus saa hymyilemään. Uutta ilmettä varten otettiin tietenkin uudet mainoskuvat Lontoossa. Valokuvaajina toimivat Mert Alars ja Marcus Piggott. Huulille nousi tietenkin välittömästi kysymys: "Muuttuiko tuoksu?" Minulla sattui olemaan vielä käsilaukkukokoinen alkuperäinen Stella ja olen koittanut useana päivänä nuuhkia, että onko tällä ulkomuodoltaan uudistuneella Stellalla sisäisesti eroa vanhaan, mutta en kyllä haista mitään suurta eroa. Jos oikein hakemalla haen erilaisuuttaa, niin, ehkä vanhassa Stellassa ruusu on vieläkin hitusen voimakkaampi, kun taas tämä uusi on pehmeämpi, mehevämpi ja puuterisempi. Mutta voi olla, että tuo on vain kuvitelmaa, monien mielestä tuoksu on täysin sama ja sitä mieltä olin minäkin parin nuuhkaisun jälkeen. Tuoksun nenänä on toiminut Jacques Cavallier, joka on luonut tuoksuja mm. Alexander McQueenille, Boucheronille, Bvlgarille, Calvin Kleinille, Dieselille ja Christian Diorille.
Stellan alkutuoksussa on pehmeää ruusua, pionia ja mandariinia. Sydäntuoksussa pelkkää valloittavaa ruusua. Pohjalla puisia vivahteita ja meripihkaa. Ei kuulosta kovinkaan erikoiselta vai mitä? Mutta tämäpä on juuri se juttu, joka tekee itselleni Stellasta niin ainutlaatuisen. Melko vähistä tuoksunuoteista on saatu tehtyä tuoksu, joka ei muistuta mitään muuta tuoksua vaan sitä haistaessa tietää välittömästi nuuhkivansa Stellaa. Missään muussa ruusutuoksussa ruusu ei ole niin pehmeässä muodossa kuin tässä, niinpä usein kannustan myös ruusuntuoksua vierastavien kokeilemaan tätä, koska tätä ei vaan voi verrata muihin. Tuoksuna Stella on äärettömän pehmeä, hieman puuterinen, siinä on ripaus sateisin puutarhan raikkautta mandariinin muodossa, lopun kruunaa tunne kuin istuisin keskellä englantilaista puutarhaa kauniina lämpöisenä kesäpäivänä. Siinä on myös omaan nenääni puhtautta, pientä saippuaisuutta. Voisin kuorruttaa tällä itseni ja kuorrutankin. Sillä Stella niitä harvoja tuoksuja, jonka oheen olen vuosien saatossa ostanut myös tuoksun suihkugeelejä ja vartalovoiteita. Kesäisin julkaistavat Sheer-versiot eivät ole yhtä paljon omaan makuuni kuin tämä EdP. Niissä on jotain pistävää ja niistä puuttuu alkuperäisen Stellan pehmeys ja puuterisuus. Tämä tuoksu on myös siitä jännä, että voisin kuvitella tämän melkein minkä ikäiselle tahansa. Itselleni tämä on niin päivä kuin iltatuoksukin, sopii mielestäni päivään pienen raikkautensa takia, mutta syvyyttä ja tummuutta riittää myös iltaan. Stellassa ei ole kuin yksi ainoa pieni miinus, sen kesto ei edes EdP-versiossa ole järjettömän pitkä. Omalla ihollani tuoksu säilyy  viitisen tuntia, jonka jälkeen sitä voi lisätä.


En ikinä unohda sitä millaista lohtua sain Stellalta kalseina lokakuun aamuina 2006, kun olin juuri sairastunut masennukseen ja kävin läpi avioeroani. Aamulla oli jotenkin rauhoittavaa kävellä kylpyhuoneeseen ja poimia käteen tuttu pullo, jonka tummanpuhuva pintakin kuvasti sen hetkistä mielialaani. Suihkauttaa tuoksua niskaan, tuntea sen pehmeä ja rauhoittava vaikutus. Pujahtaa takaisin viltin alle ja hengitellä rauhoittavaa puutarhan tuoksua. Tuolloin tajusin, että Stella oli tullut elämääni jäädäkseen. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin kuljemme yhä rintarinnan.

Muita Stellaan ihastuneita? Mitä mieltä muuten olette tuosta uudesta ulkonäöstä?

19.3.2015

Bio2You – Tyrnin voimaa


En tiedä moniko teistä on kuullut Bio2You -sarjasta. Itse kiinnostuin, kun kuulin tuotteiden sisältävän tyrniä. Minusta tyrni on ollut aina mielenkiintoinen. En voi sanoa pitäväni marjan mausta kovinkaan paljon, se on todella karvas. Silti silloin tällöin ripottelen marjoja aamupuuroni päälle, koska minulla on ollut siitä mielikuva tehokkaana marjana. Sitä se onkin. Tyrnissä vitamiinien pitoisuus on paljon suurempi kuin monissa muissa kasveissa. A-vitamiinia tyrni sisältää kolme kertaa enemmän kuin porkkana. C-vitamiinia kymmenen kertaa enemmän kuin appelsiini ja E-vitamiinia neljä kertaa enemmän kuin auringonkukansiemen. Tyrni sisältää peräti 22 erilaista rasvahappoa, 14 vitamiinia, 11 hivenainetta... luetteloa voisi jatkaa melkein loputtomiin. Jos tyrni on sisäisesti nautittuna terveellistä niin se ei voi todellakaan tehdä huonoa ulkoisestikaan.
Bio2Youn kaikkien tuotteiden pohjalla on tyrniä. Tuotteet ovat luonnonmukaisia, ne eivät sisällä alkoholia, väriaineita tai eläinperäisiä tuotteita.


Sain testattavakseni sarjan orgaanisesti korjaavan anti-aging seerumin. Seerumi on pakattu lasipulloon ja annostelu tapahtuu pipetin avulla, joka sopii tähän tuotteeseen hyvin, sillä koostumus on ohutta, melkein vesimäistä. Seerumi lupaa ehkäistä ryppyjä, uudistaa, rauhoittaa ihoa, sekä edistää kollageenin syntymistä. Auttaa myös ehkäisemään ihon pigmenttimuutoksia. Sisältää mm. aloe veraa, joka rauhoittaa ja uudistaa ihoa. Sarviapilaa, joka parantaa ihon ongelmia. Humulus lupulusta, joka on vahva antiseptinen liuos, joka vähentää ärsytystä ja tulehdusta. Tuotteen sisältämä tyrniöljy parantaa mikroverenkiertoa ja suojaa ihoa ikääntymistä vastaan, sekä uudistaa, kosteuttaa ja suojaa ihoa auringon haittavaikutuksilta.


Seerumia käytetään puhdistetulle kasvojen ja kaulan iholle kaksi kertaa päivässä ja päälle levitetään normaalin tapaan voide. Koostumus on tosiaan ohutta, jopa vesimäistä. Seerumi imeytyy ihon välittömästi, se ei jätä nihkeää pintaa vaan raikkaan tunteen. Tämä olikin se asia, mistä pidin tässä tosi paljon, sen lisäksi, että tämä teki ihon miellyttävän pehmoiseksi ja hehkuvaksi. Yksi asia kuitenkin oli, josta en päässyt yli, nimittäin tuoksu. En osaa millään kuvailla miltä tämä tuoksui, mutta omaan nenääni tuoksu oli niin outo, että en lopulta pystynyt käyttämään tätä päivisin ollenkaan. Tuoksu ei vaan ollut nenääni hyvä ja se jäi leijumaan levityksen jälkeen siihen asti, kunnes pesin seuraavan kerran kasvoni puhdistusaineella. Käytinkin tätä tuoksun vuoksi vain öisin. Kokeilin tätä ihan huvikseni kädelleni ja pesin käden vedellä, mutta pelkällä vedellä tuoksu ei lähtenyt irti vaan sen irrottamiseen tarvittiin puhdistusainetta. Harmittaa edelleen, että muuten loistava tuote, mutta tuoksu oli minulle jostain syystä tosi epämiellyttävä. Näin sattuu harvoin, mutta tämän tuotteen kohdalla kävi näin, joten laitoinkin tästä asiasta viestiä maahantuojalle ja sain tuoksuongelmaani ihanan vastauksen. He ovat saaneet tuotteen osalta kahdenlaista palautetta, toiset eivät havaitse tuoksua ollenkaan, mutta toiset kokevat sen kuten minä. Kaimani Nonnulasta kuvaili tätä Jaffan tuoksuiseksi. Joten jos mahdollista, suosittelen käymään nuuhkimassa tätä myyntipisteissä ja muodostamaan siellä sitten oman mielipiteenne tämän tuoksusta. Tuote on muuten todella ihana ja ihoni piti siitä. Seerumin suositushinta on 27,90 euroa.
Bio2You -sarja sisältää monia tuotteita, joihin voi käydä tutustumassa verkkosivuilla, josta tuotteita voi tilata suoraan kotiin postikuluitta. Bio2You halusi tarjota teille alennuskoodin verkkokauppaan. Koodilla B2YKAUNEUS saatte 20% alennuksen kaikista verkkokaupan tuotteista. Tarjous on voimassa 15.4.2015 asti. Facebook-sivut löydät täältä.

Nautitteko tyrninne sisäisesti vai ulkoisesti?

Tuote lehdistönäyte, saatu blogin kautta.

18.3.2015

Viisitoista


Tämän haasten tarkoitus oli alunperin vastata viiteen kysymykseen, koska olen joskus vähän suuruudenhullu ja nälkä kasvaa syödessä, tämä juttui paisui 15 kysymykseen. Kaikki alkoi siitä, kun smykkityttö haastoi minut. En ollut vielä ehtinyt vastata haasteeseen, kun myös Fani haastoi minut. Ihan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, pyörin eräänä päivänä lukemassa Hannelen blogia, jossa hän oli vastannut samaan haasteeseen. Hannele antoi vapauden kenen tahansa tarttua kiinni hänen kysymyksiinsä ja minähän tartuin, koska ne olivat niin hyviä. Joten tästä tulee nyt sitten hieman pitkä postaus, mutta kannattaa lukea, sillä joukossa saattaa olla yllättäviäkin paljastuksia. ;)
Smykkitytön kysymykset:

1. Viisi suosikkisarjaasi?

Ihan ensiksi on mainittava Bones, johon ollaan molemmat miehen kanssa täysin koukussa. Joka syksy uuden kauden dvd:n ilmestyttyä, katsotaan kaikki reilut kaksikymmentä jaksoa muutamassa päivässä. Toinen suosikkini on Silta. Ruotsalais-tanskalainen poliisarja ei voi olla muuta kuin hyvä. Sarjassa uskalletaan tarttua aiheisiin, jotka ovat usein tabuja. En malta odottaa, että kolmas kausi ilmestyy Netflixiin. Dynastia. Ei voi olla mitään kasarimpaa. Dallas ei ikinä oikein sykähdyttänyt, mutta Dynastia... Varmaan turha sanoa, että rakastan Alexista, joka on ehdottomasti sarjan sydän. Taisi minulla olla pikkutyttönä myös pieni ihastus Colbyyn. House. Mikään ei saa minua nauramaan enemmän kuin Gregory House. Rakastan hieman kuivaa, sarkastista ja älytöntä huumoria. Viimeisin villitykseni on The Knick, jota on tehty toistaiseksi yksi kausi, mutta toinen on tulossa. Pyörin eräs päivä netissä ja mietin mitä seuraavaksi katsoisin. Löysin sattumalta eräältä käyttämältäni ulkomaalaiselta sivulta tämän sarjan. (näkyy myös HBO:lla) Sarjassa Clive Owen esittää huumekoukussa olevaa hieman hullua, mutta taitavaa lääkäriä New Yorkissa vuonna 1900. Leikkauksia menee pieleen ja kilpailu lääkätieteessä on kovaa. Pakkaa sekoittaa myös tuohon aikaan harvinaislaatuinen tummaihoinen lääkäri. Jäin aivan koukkuun ensimmäisestä jaksosta lähtien ja katsoin kaikki 10 jaksoa kahdessa päivässä.

2. Mihin paikkoihin veisit ystäväsi, jotka tulevat käymään asuinkaupungissasi?

Talvella en osaisi viedä mihinkään, mutta keväällä/kesällä kiikuttaisin lasillisille Cafe Bar Torniin, josta on näkymät kaupungin ylle.

3. Mistä muut voisivat sinua kadehtia?

Tämä oli vaikea, varsinkin kun itse en osaa olla edes oikeasti kateellinen. Ennemminkin ihailen ihmisiä, jotka osaavat tehdä jotain sellaista, mitä itse en osaa tai ovat saavuttaneet jotain sellaista, mitä itse en ole.

4. Viisi tavoitetta itsellesi vuodelle 2015.

Taas todella paha. Minun on pakko myöntää, että en ole lainkaan kunnianhimoinen ihminen, minulla ei ole mitään tarvetta saavuttaa mitään. En koe, että minun olisi tavoitteiden kautta näytettävä itselleni tai ympäristölleni yhtään mitään. Teen asioita mitkä tuntuvat hyvältä ja oikeilta. Usein se on vienyt minut melko pitkälle. Jos olen joskus erehtynyt asettamaan tavoitteita, niistä ei ole seurannut mitään hyvää. Tavoitteiden asettaminen ei ole minun juttuni, jätän sen muille.

5. Missä olet hyvä?

Kyllä minä voisin sanoa, että olen hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan. Minulla on ilmiömainen kyky olla epäonnistumatta ruoka-asioissa. Ihmettelen aina, että miten on mahdollista, että ihmiset "sössivät" ruokansa tai leivonnaisensa. (nyt kun sanoin tuon, seuraava leipomus on takuulla pilalla) Mies vastaisi varmaan tähän, että olen suorastaan ilmiömäisen hyvä upottamaan kilokaupalla suklaata mahaani.


Fanin kysymykset:

1. Viisi tärkeintä asiaa elämässäsi?

Nyt ollaan sitten aika suuren kysymyksen äärellä. Kaksi voin sanoa heti aviomies ja terveys, kaikki loput tulevat sitten kolmantena yhtä tärkeinä.

2. Viisi lempikynsilakkaa?

Zoya Storm & Posh, sekä OPI:n Big Apple RedJust Spotted The Lizard ja I`m Feeling Sashy. Yllättäen tämä ei tehnyt edes tiukkaa. Muutama lakka oli heti niin selvä.

3. Viisi julkisuuden henkilöä ja miksi?

Hankala, koska en seuraa julkisuuden henkilöitä. He eivät kiinnosta minua.

4. Viisi parasta kosmetiikkatuotetta, joita ilman et voisi elää?

APUA! Voisin elää ilman ainuttakaan kosmetiikkatuotetta, jos olisi pakko, mutta sanotaan Bakelin Cool Eyes, yksinkertaisesti paras silmänympärysvoide koskaan. Sensain 38°C, pitää ihmisellä nyt yksi ripsiväri olla. Max Factorin Erace Peitepuikko huonojen ihopäivien varalle. Narsin Orgasm -poskipuna, sillä saa kulahtaneemmastakin peilikuvasta hehkuvamman. Viidenneksi lisäisin Jane Iredalen Just Kissedin, johon olen koukussa.

5. Viisi tavaraa, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Makuupussin, aurinkorasvaa, tulentekovälineet, rajattomasti vesipulloja ja veneen, jolla pääsisin sieltä saarelta pois. :D


Hannelen kysymykset:

1. Top5 kosmetiikkamerkkiä?

Bakel, Sensai, Guerlain, Dior ja Clarins. Tarviiko näitä edes perustella? ;)

2. Viisi lempiherkkua?

Voisin tietenkin vastata tähän suklaa, suklaa, suklaa, suklaa ja suklaa, mutta ei olla niin tylsiä. Joten sanotaan suklaa, jäätelö, tuoreet mansikat, soijalatte ja Pollyt.

3. Viisi lempikauppaa?

Tämä oli hankala, koska käyn kaupoissa harvoin ja yritän suoriutua niistä mahdollisimman nopeasti ulos. Ostankin melkein kaiken verkosta. Rakastan Escentualia, se on varmasti eniten käyttämäni verkkokauppa. Jolielta saa ihania luonnonkosmetiikkajuttuja. Essenza Nobile, koska se on ainoa verkkokauppa Euroopassa, josta voi tilata Ligne St. Bartsin tuotteita. (en ole tainnut kirjoittaa näistä, pakko varmaan korjata tilanne) Yooxilta tekee aina hyviä löytöjä ja Finnishdesignshopin sivuilla tykkään pyöriä haaveilemassa.

4. Viisi asiaa, jota et ikinä tekisi?

En tekisi mitään, mikä on minusta moraalisesti väärin. En menisi meikit kasvoilla nukkumaan, inhottaa jo pelkkä ajatuskin. En pitäisi samoja petivaatteita viikkoa kauempaa, ihan yhtä inhottava ajatus. En jättäisi harjaamatta hampaitani. (pakkomielle) En söisi kokonaista habanero-chiliä. Saan tulisesta ruuasta helposti allergisen reaktion, joten tuon jälkeen olisin luultavasti sairaalassa.

5. Viisi asiaa, jotka muuttaisit itsessäsi.

Tämä oli hankala, varsinkin kun käyn terapiassa, jonka tavoitteena on saada minut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Oma vikani on ollut se, että olen yrittänyt muuttaa itseäni vuosien saatossa tietynlaiseksi ihanneihmiseksi, jonka olen luonut päässäni. Se ei tietenkään ole onnistunut, joka on turhauttanut ja ahdistanut. Tuoksi ihmiseksi päästäkseni minun olisi pitänyt muuttaa paljon asioita itsessäni, mutta en enää taida olla valmis kantamaan sitä taakkaa. Joten sanon tähän, että en mitään. Miksen voisi olla tällainen kuin olen? Juuri ne asiat, jotka muuttaisin itsessäni tekevät minusta minut, Jonnan.
Lopuksi haasteen sääntöihin kuului keksiä viisi kysymystä ja haastaa viisi bloggaajaa. Tässä omat kysymykseni, mutta tällä kertaa niin moni bloggaaja on jo vastannut tähän haasteeseen, etten haasta erikseen ketään vaan kuka tahansa voi tarttua kysymyksiini, jos haluaa.
1. Minkä taidon haluaisit osata ja miksi?
2. Viisi lempipaikkaasi?
3. Viisi asiaa, jotka saavat sinut nauramaan?
4. Viisi kesäherkkua?
5. Mitä ostaisit 5000 eurolla?

Ihanaa aurinkoista keskiviikkoa kaikille!