Hetkiä elämästä / Moments in life

“Don't cry because it's over, smile because it happened.” 
― Dr. Seuss

Ensimmäinen hetki elämästäni on ensimmäinen omakoti. Muutin ensimmäisen kerran elämässäni yksin asumaan 29-vuotiaana. Muutin kotoa pois jo 19-vuotiaana. Sen jälkeen asuin kämppisteni kanssa ja tämän jälkeen yhdeksän vuotta ex-mieheni kanssa yhdessä. Kaikki oli uutta ja outoa, mutta tein itselleni oman suojaisen pesän, jossa oli hyvä olla. Vaikka elämänvaiheeni oli tuolloin erittäin vaikea, näihin kuviin liittyy hyviä muistoja. Oikeastaan kaipaan tuota asuntoa vieläkin. Se oli täydellinen 42m2 yksiö parvekkeella. Valoisa, tilava ja siinä oli vanhalle talolle ominaiset ihanat leveät ikkunalaudat. Muutin tästä asunnosta pois keväällä 2009.

Mieheni, tukeni ja turvani, jonka vuoksi aika hereillä on parempaa kuin unessa. En ole ikinä ollut yksineläjä, jos minä jossain olen tässä elämässä onnistunut niin siinä, että olen löytänyt vain hyviä miehiä. En usko siihen, että kaikki hyvät miehet olisivat varattuja. Oma mottoni on: Ei ole huonoja miehiä, on vain nirsoja naisia.

Ensimmäinen yhteinen joulu. Olimme täysin kahdestaan mieheni silloisessa asunnossa. Asustus oli vähintäänkin rento, sen voi jo kuvistakin päätellä ja hei minun miehelläni oli vielä silloin pitkät hiukset!

Nidri Lefkaksella Kreikassa oli häämatkakohteemme kesällä 2010. Lämpöä, aitoa kreikkalaista pienen kylän tunnelmaa. Häämatkallamme sattui myös hauska juttu. Olimme illalla syömässä ravintolassa, kun viereemme tuli tarjoilija ja tiedusteli saako hän kysyä meiltä yhtä asiaa. Olimme mieheni kanssa vähän, että mikähän juttu tämäkin on. Kuuntelimme kuitenkin tarjoilijan asian. Hän halusi vain tiedustella olemmeko menneet juuri naimisiin. Vastattiin sitten tarjoilijalle, että pari päivää sitten. Mies tuumasi, että hän näki sen kaikesta käytöksestämme. Hmm... Itseni mielestä me käyttäydyimme ihan normaalisti.

Mänttä, joka on nykyisin Mänttä-Vilppula, että vihaan tuota uutta nimeä. Kotikaupunkini, jossa vietin 19 ensimmäistä vuotta elämästäni. Aina siellä käydessä tulee olo, että aika on pysähtynyt. Aika kuluu, mutta mikään ei muutu. 

Mieheni vanhempien kesämökki on paikka jossa voi rentoutua ja nauttia kesästä.

Ruoanlaitto ja leivonta ovat lempiharrastuksiani. Mikä parasta, niitä voi harrastaa kotona ja miehen mahakin kiittää. Jännintä tässä koko jutussa on se, että siihen asti, kun asuin kotona, en laittanut ruokaa ollenkaan. Osasin kyllä tehdä kaikki perusruoat, mutta en perustanut ruoanlaitosta sen kummemmin.

Karibia, kun astuin ensimmäisen kerran tälle uudelle maankamaralle, tiesin, että olin tullut toiseen kotiini. Ilmasto, tuoksut, maut, ihmiset, musiikki ja yleinen fiilis. Jos voitan lotossa, ostan täältä asunnon ja muutan sinne ainakin osaksi aikaa vuodesta.