Huonompi kausi alkaa jo helmikuun lopussa, kun päivät alkavat pidentymään ja kausi jatkuu sinne toukokuun melkein loppuun asti. Nopeasti hiipivä valo saa jokaisen pienenkin ärsykkeen nousemaan potenssiin 1000.
Naapurin koirat tappelevat, toisesta asunnosta kuuluu lapsen itku, mies viheltelee, joku yrittää selittää sinulle paatoksellisen pitkää asiaa, johon et pysty keskittymään yhtään. Kaikki nuo ärsykkeet vyöryvät isona mustana pallona niskaani. Keskusteluista ei tule mitään. Kesken keskustelun saan mieleeni asian, jonka haluaisin huikata samasta asiasta väliin, mutta enhän minä voi, se on epäkohteliasta. Yritän sitten pinnistellä ja aivoni raksuttavat hirveän määrän töitä, että muistaisin sanoa sen asian, kun keskustelu on päättynyt. Loppu keskustelu virtaa minulta sitten täysin ohi. Tämän jälkeen oloni on kuin aivoni olisivat juosseet maratonin.
Tämä tarkoittaa sitä, että kehoni käy päivisin tietyllä tavalla ylikierroksilla. Siitä seuraamuksena on sitten unettomat yöt tai todella huonolaatuiset yöunet. Aamulla ensimmäiset tunnit käyn ihan tyhjää.
Sitten se valo, ärsykkeistä suurin, jos on syntynyt suorittajaksi ja perfektionistiksi (Sairauteni vuoksi olen yrittänyt päästä näistä eroon.) niinkuin minä, se perhanan auringonvalo pilaa kaiken. Ikkunat heijastavat likaisina talven jäljiltä, kirjahyllyjen lasiset kaapinovet ovat harmaat. Lattialla ja tasojen päällä jokaikinen pölyhiukkanen näkyy. Niihin ei auta, vaikka imuroisi ja pyyhkisi pölyt joka päivä. Kun aukaisen aamulla silmät, ne pölyhiukkaset ovat palanneet.
Näistä kaikista yhdessä seuraa sitten se masentuneisuus. Se tunne, että minä en ole hyvä missään. Olen tyhmä, kun en osaa/pysty kuunnella ihmisten keskusteluja. Olen tyhmä, kun en pysty sisäistämään kaikkia asioita. Olen tyhmä, vaikka oikoluettuani blogitekstini 10 kertaa, mies tulee kotiin, lukee tekstini ja huomaa siinä heti kirjoitusvirheitä. Olen tyhmä, kun niin pienet asiat kuin vauvan itku, viheltely tai koirien tappelu ärsyttävät. Olen tyhmä, kun edes ajattelen näin.
Tässä kuussa on ollut ainoastaan yksi todella hyvä päivä. Menin sinä päivänä Tampereelle katsomaan kummipoikaani. He jotka ovat lukeneet blogiani aikaisemminkin tietävät paniikkikohtauksistani julkisissa kulkuneuvoissa ja sen, että mahdollisten kohtausteni vuoksi vihaan liikkua niillä. Kehoni tekee tunnin junamatkalla ihon mielettömän määrän töitä, että kestän sen. Ihmisen, joka ei tätä ole kokenut, on hyvin vaikea ymmärtää, mistä puhun. Onnistuin kuitenkin tuona päivänä menemään junamatkan Tampereelle yksin ilman mitään ongelmia. Tästä tuli ihan hirmuisen hyvä fiilis. Yes, minä tein sen!
Olen ollut kummipoikani äidin kanssa ystäviä lähes 30 vuotta. Olemme aina sujuvasti puhuneet päällekkäin, kun puhumme, toinen aloittaa ja toinen lopettaa lauseen. Joten aikaisemmin mainittua ns. hyväkäytöksistä keskustelua ei meidän välillä ole, koska sitä ei tarvita. Kuinka rentouttavaa on puhua, miettimättä sitä, että joku tuomitsee sinut siitä, että heität kesken lauseen oman kommenttisi. Päivä oli muutenkin kaikinpuolin onnistunut. Hyvää ruokaa, pari lasia viiniä ja mukavaa seuraa.
Yksi onnistunut päivä on kuitenkin enemmän kuin ei yhtään vai mitä?
On minulla vielä toinenkin ilonasia, se, että olen pystynyt päivittämään tätä blogia päivittäin. Toivottavasti myös aiheet ovat olleet tarpeeksi kiinnostavia.
Kaikki ihanat lukijani, koittakaa myös kestää niitä kirjoitusvirheitäni. Minä oikeasti oikoluen tekstin aina vähintään 10 kertaa ennen julkaise-napin painallusta. Aivokapasiteettini ei vain tällä hetkellä pysty parempaan.
Ei sun kirjoitusvirheet ole mitään isoja. Jos joku kirjain on vaihtunut toiseksi tai pilkku on hypännyt erikoiseen paikaan niin ei se maailmaa kaada. Tekstisi on kuitenkin hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettua, idea kulkee postausten läpi ja isot alkukirjaimet, pisteet ja yhdyssanat ovat niin kuin pitää. :)
VastaaPoistaTsemppiä kevääseen, kohta on kesä ja toivottavasti olo helpottaa silloin! <3
Mun kirjoitusvirheet on enemmänkin enemmänkin sellaisia, että kirjoitan saman sanan kaksi kertaa. ;D Tulee ihan sokeaksi kuin itse lukee niitä.
PoistaMasentaa melkein entisestään, kun kaikki muut tulevat niin pirteäksi keväällä ja itsellä on ihan päinvastoin. Tuo valo saa oman kropan ihan sekaisin. Taitaisi olla ihanteellisinta asua päiväntasaajan kupeessa, missä vuorokauden pimeys ja lämpötilat pysyttelevät suht saman koko vuoden. ;)
No, voi harmi. En ole huomannut virheitä kirjoituksissasi. Teen niitä itsekin. En tiennyt masennuksestasi. Toivottavasti olosi helpottaa vähitellen. Postauksiasi on niin mukava lukea :)
VastaaPoistaVoimia uuteen viikkoon.
Olen osannut tehdä niitä virheitä sitten salaa. ;) Luulen, että kaikki tekevät jonkun verran. Itse huomaan, että virheitä tulee enemmän, mitä innostuneempi olen kirjoittamastani asiasta.
PoistaKyllä täällä yritetään tsemppailla, onneksi se kesäkuu on kohta täällä ja kroppakin alkaa hoksaamaan taas, mikä tämä valojuttu oikein on. Korkeammalta paistava aurinko ei paljasta niitä pölyjäkään niin helposti. ;)
Parasta on kyllä keskustella sellaisten ystävien kanssa, jotka voi keskeyttää. Kenen tahansa on vaikeaa pitää välillä ajatuksen päästä kiinni, oli syy sitten univajeessa, migreenissä, stressissä tms.
VastaaPoistaHyviä päiviä ja onnistumisen kokemuksia kevääseesi!
Niin on, iloista puheenpulputusta päälleikkäin. Ei ainakaan vielä ole kellekään jääneet asiat epäselviksi. ;)
PoistaOho. Muistaakseni viimeksi kun kävin blogissasi, se oli ihan erilainen. Olenkohan sekoittanut johonkin toiseen blogiin.. Vai eikö tätä vielä silloin ollut? :D Voisin ahmia tämän kokonaan, kunhan löydän jostain aikaa. Kirjoitat aiheista, joista minullakin olisi paljon sanottavaa, mutta en viitsi yleisesti kirjoittaa. Sanon vaan, että _paljon_ samoja juttuja olen käynyt ja käyn läpi edelleen.
VastaaPoistaPs. Et ole tyhmä!
Aivan ihana kuulla, että pidät! Sait melkein vedet silmiini!
PoistaVoi olla, että olet lukenut tätä. Blogini on sen verran sekametelisoppaa, että aiheet menevät laidasta laitaan. Eipähän ainakaan lukijoita ala yksi aihe kyllästyttämään. ;)
En tiedä oletko lukenut blogiani aikaisemmin Lilyssa (kirjoittelin siellä melkein kaksi vuotta enemmän tai vähemmän tiiviisti), Lilyn vanhoja tekstejä pääset lukemaan tuosta oikealta sivupalkista kohdasta vanha blogi: viimeinen kuulutus :)
Hetken asiaa tutkittuani en usko, että tämä on sama blogi. Tutustun varmasti myös vanhaan blogiisi.
PoistaVoi kun minulle tuli paha mieli puolestasi, et todellakaan ole mikään tyhmä! Hyvä vaan kun olet tajunnut valon vaikuttavan sinuun noin, niin tiedät myös että se menee ohi. En haluaisi tuputtaa omaa harrastustani joogaa, mutta voisi uskoa että rauhallinen jooga auttaisi tuohon ongelmaasi. Kun siellä pötkötellään, rentoudutaan ja hengitellään, niin itse ainakin keskityn ja nukun sen jälkeen paremmin. :)
VastaaPoistaVoimia kevääseesi!
Itseasiassa tuo jooga on asia, joka on ollut mielessäni useasti!
PoistaYksi hyvä päivä on aina parempi kuin ei yhtäkään =) Mähän oon sairastanut paniikkihäiriötä varmaan sellaiset 10 vuotta ja monesti kevät/alkukesä on ollut jostain syystä vaikeampaa aikaa sairauden kanssa. En kyllä oikein ymmärrä miksi, mähän rakastan kesää joten luulisi paniikin nostavan päätään talviaikaan! Osaltaan voin kyllä syyttää itseäni, mä ku pitkään söin lääkitystä etupäässä ihan minimiannostuksella joten kummakos se jos ns. hankalana vuodenaikana oireet nostaa päätään. Oon sitten vahingosta viisastunut ja syönyt normaaliannosta ja eipä oireita ole ainakaan vielä näkynyt. Ja ei muuten näkynyt viime vuonnakaan vaikka isäkin kuoli kesän alussa, ennakoin nimittäin sitä ja nostin keväällä annostuksen normaaliksi.
VastaaPoistaJos kirjoitukseen livahtaa muutamia virheitä niin ei ne ainakaa mua haittaa ja en edes välttämättä huomaa niitä =) Kovasti voimia sinulle, vaikka tää kuulostaa kliseiseltä, niin kyllä se aurinko aina lopulta paistaa risukasaan =)
Tuo on kyllä todella jännä juttu, että juurikin kevät ja alkukesä on pahinta aikaa. Se on sitä myös masennuksen suhteen. Hoitavalääkärini sanoi, että valo jotenkin ärsyttää aivojamme ja siitä tuo johtuisi. Pitäisi kulma pitää aurinkolaseja pilviselläkin säällä. B-) Tuohon valoärsytykseen olisi kait omaa lääkettäkin, mutta, kun nappirivistö on valmiiksi kuin 70-vuotiailla mummoilla, niin en ole ottanut sitä lisäksi.
PoistaOsanotot isäsi poismenon johdosta.
Kiitos =) Mitenköhän jos asuisi jollain paratiisisaarella läpi vuoden, luulisi ettei silloin tulisi tällaisia keväisiä aallonpohjia..ja olisihan se ympäristö muutenkin elvyttävä kokemus ;) No, ihan varmasti sitä alkaisi jossain vaiheessa kaipaamaan Suomen pakkasiakin, mutta joskus oon miettinyt kuinka ihana olisikaan asustaa vähän erilaisessa ilmastossa.
PoistaMulla voi väsymys + yllättävä esiintymistilanne yhdistelmänä laukaista paniikkikohtauksen. Harventuneet ovat paljon, mutta puoli vuotta sitten tuli aika raju kohtaus ihan tutussa työporukassa. Meinasi taju lähteä jne. Paniikkihäiriö voi kyllä pahimmillaan rajoittaa elämää hirveästi, kun alkaa jo valmiiksi pelätä ja karttaa erilaisia tilanteita.
VastaaPoistaItsehän olen aikaisemmin rakastanut esiintymistä. Olin kaikissa koulun näytelmissä yms. mukana. En muista, että olisin koskaan koulussa jännittänyt edes pahemmin mitään esitelmiä yms. Opettelin ne niin hyvin, etten tarvinnut kuin pienen muistilapun niitä varten. (perfektionisti) Onneksi nykyisessä tilanteessani en joudu esiintymään missään.
PoistaPahimpina masennusaikoinani en pystynyt soittamaan edes puhelimella, kun sain ajatuksestakin kohtauksen. Oksenkin vessassa yms. Nykyisin puhelimella soittaminen onnistuu jo ilman ongelmia, vaikka pari kertaa pitää huokaista syvään ennen numeron valintaa. :) En silti tee sitä edelläänkään mielelläni.
Julkiset kulkuneuvot ja kaupat, yleiset paikat ruuhka-aikaan ovat niitä pahimpia paikkoja tällä hetkellä. Tämän takia tilaan melkein kaiken netistä. Pelkkä kaupan sovituskopin ajatteleneminenkin saa paniikin aikaiseksi. Ahdistuksen/kohtauksen aiheuttaa tuntemattoman ihmisen liian läheinen kontakti, jota junissa ja ruuhkaisissa kaupoissa ei voi välttää.
Olet oikeassa, juuri nuo asiat tekevät sen, että se rajoittaa elämää hirveästi. Ihmisen itsesuojeluvaisto tekee sen, että ihminen luo itselleen raamit, missä hänellä on hyvä ja turvallinen olla.
Mä en ole huomannut yhtään kirjoitusvirhettä, eikä sellaiset häiritse. Tykkään lukea blogiasi, koska se on niin monipuolinen, asiaa laidasta laitaan. Aina iloinen yllätys kun uusi juttu ilmestyy :) Olen itse samanlainen, heitän jonkun jutun kesken toisen puheenvuoron, koska muuten se juttu unohtuu ja menee ohi. Kukapa meistä sitten loppujen lopuksi ihan "terve" onkaan? Tuskin yhtään kukaan.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTuohon monipuolisuuteen pyrin. Olen tälläinen joka suuntaan sählääjä ja lisäksi olen kiinnostunut monista asioista, niin olisi aika vaikea rajata blogi vain yhteen aiheeseen. Lisäksi luulen, että lukijat, jotka ovat vuosia lukeneet blogiani, tykkäävät juuri siitä vaihtelevuudesta, joten sitä en tule koskaan muuttamaan.
Tällä hetkellä on työn alla blogipostaus aiheesta, jota blogissani ei vielä ole koskaan käsitelty. Saas nähdä, koska saan sen ulos. ;)
Linkitin sun blogin oman blogini sivupalkkiin. Laitoin sen ensin otsikon "muut" alle. Äsken siirsin sen kohdan "kauneus" alle, ja nyt luin tuon ylemmän kommenttisi :D Kumpaan kohtaan sä haluat linkin? Sekalaisiin blogeihin vai kauneuteen?
VastaaPoistaNyt heitit vaikean! Ehkä se kauneus kuitenkin. Luulen, että 70% jutuista sivuaa jotenkin sitä ja loput on sitten muuta. :) Mä lisäsinkin sut tuonne mun blogiseurantoihin, pitää vielä lisätä tuohon seurattuihinkin.
PoistaSuurimman osan tekstistäsi olisin voinut kirjoittaa myös minä. <3
VastaaPoista<3
Poista