Bloggaajien statussymbolit ja niiden vaikutus lukijoihin

Olette varmaan huomanneet, että bloggaajilla on paljon samoja tavaroita, kun yksi hankkii, niin toisenkin pitää saada. Jotain tuotteita tietenkin tulee tuotelahjoina, joten sitäkin kautta samaa tavaraa kertyy.

Kärjistetysti voisi sanoa, että jokaisella vähänkin tunnetummalla bloggaajalla on päässään Rapunzelin hiustenpidennykset, jalassaan Jeffrey Campbellin kengät, kaulassa roikkuu Vuittonin huivi, rannetta koristaa Michael Korsin kello, jokainen omistaa vähintään yhden Guessin korun, päällä on yleensä Zaraa ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kädessä roikkuu kallis merkkilaukku, joka yleensä on Vuitton. Lisäksi viime aikoina on käyty tiheään Elixiassa kuntoilemassa.

Saattaa olla, että yleistän, mutta eihän tältä yhtälöltä voi välttyä blogeja selaillessa, varsinkin, kun tarttuu niihin blogilistan useisiin kärkisijojen blogeihin. (Onneksi sieltä löytyy kivojakin blogeja.)

Edellä kuvattu bloggaaja on yleensä n. 20-vuotias nainen/tyttö, joka luo tiettyä unelmaa luultavasti n. 13-23-vuotiaille lukijoilleen. Nämä nuoret tytöt ihannoivat heitä, joten myös he haluavat isona omistaa Vuittonin, Korsin kellon ja Campbellin kengät, jos niistä ei sitten ole jo jotain Nellylta osamaksulla tilattu. Bloggaajat innostavat jatkuvilla alennuskoodeillaan nuoria tyttöjä shoppailemaan tavaraa, mitä he eivät välttämättä edes tarvitsisi. Tietenkin jokainen tekee itse omat päätöksensä ostoksistaan, mutta tietyn ihanne-elämän kauppaaminen blogeissa voi johtaa nuoria tyttöjä harhaan.

Blogeissa minua ei haittaa ne mainokset blogin sivussa, sehän on selvä, että niitä on, koska niistä saa tarvittavia tuloja. Minua haittaa se, että joka toisessa postauksessa mainostetaan näitä kauppoja, annetaan niihin alennuskoodeja ja eikä heillä ole koskaan mitään negatiivista sanottavaa mainostamiensa paikkojen tuotteista/nettisivuista yms. Ymmärrän, että luultavasti tämä kuuluu yhteistyösopimukseen. Yhteistyö varmaankin katkeaisi välittömästi, jos bloggaajan puolelta soraääniä kuuluisi. Tämä tekee näistä blogeista entistäkin kiiltokuvamaisemman kuvan. Haluavatko blogien yhteistyökumppanitkin todella tätä? Kaikki ihmisethän tietävät, että täydellistä ei ole olemassakaan. Minunkin lempi kynsilakka merkki pettää aina joskus. Miksi meille kuitenkin luodaan täydellistä kuvaa?

Tähän väliin totean, että Ostolakossa-blogi on loistava esimerkki siitä, miten blogissa voi olla mainoksia ilman, että blogin sisältö kärsii siitä mitenkään. Virve ei ole tuputtamassa teksteissään alekoodeja minnekään, lisäksi hän kertoo tuotteista aina totuudenmukaisesti, mistä pidän. Etusijalla on blogin sisältö ei mainokset.

Onko vastuu sitten bloggaajan vai mainostajien? Minusta molemmat ovat yhtä syyllisiä. Mainostajat haluavat luoda blogien kautta nuorille unelma-elämää, mitä nämä nuoret bloggaajat sitten yhteistyössä mainostajien kanssa toteuttavat. Ei edes bloggaajien tarvitse lähteä mukaan kaikkeen, mihin heitä pyydetään. Tästä hyvä esimerkki on Karkkipäivän Sanni, joka on useasti blogissaan kertonut, ettei lähde mielellään näkyvästi mihinkään yhteistöihin mukaan, koska ei halua, että hänen bloginsa täyttyy mainostamisesta. Sannia ja Virveä yhdistää puolueettomuus, jolla he kertovat tuotteista, oli ne saatu sitten blogin kautta tai itse ostettuja. Kiitos heille, koska tämä on se syy, jonka vuoksi viihdyn edellä mainittujen blogien parissa.

Valitettavasti omaan lukijakuntaani ei taida kuulua niitä lukijoita, jotka lukevat ensimmäiseksi mainittujen kaltaisia blogeja, joten en voi kysyä, mikä on se asia, mikä saa heitä lukemaan niitä. Onko kyseisten bloggaajien elämä vaan niin ihQ?