Tätä juttua varten googletin juttua siitä, millainen iho on yleensä ikäiselläni naisella. Silmiini osuikin aivan muuta, nimittäin erään miehen kommentti. Tämä on suora lainaus hänen kirjoituksestaan:
"Yli 35-vuotiaat naiset alkavat ylittää viimeisen käyttöpäivän. Rinnat roikkuvat lähes aina, iho menettää kimmoisuutensa ja sen jälkeen pelkkää alamäkeä. Näin viime viikonloppuna vanhoja luokkakavereita ja olin todella yllättynyt ikäisteni naisten vanhenemisesta, vielä viisi vuotta sitten useimmat näyttivät hyvältä. Pahinta oli nähdä niitä naisia, jotka nuorena olivat hyvän näköisiä ja joiden elämä pyöri ulkonäön ympärillä. Pientä paniikkia oli havaittavissa. Koppava asennekin oli muuttunut. Minä olen aina saanut naisia helposti, mutta nyt suosio oli tavallistakin kuumempaa. Lapsikuumeen kourissa kamppailevat 35-vuotiaat tekevät melkein mitä tahansa, saadakseen sopivan miehen. Säälittävää."
Jäin miettimään oliko tässä hänen kommentissaan säälittäviä ne naiset, jotka juoksevat miehen perässä, vai se, että ikäiseni naiset näyttävät vanhalta ja meidän viimeinen käyttöpäivämme on mennyt. Toivottavasti tuota ensimmäistä.
Nyt kuitenkin asiaan, ylläoleva kuva minusta on täysin käsittelemätön ja kuvaa varten en ole laittanut meikkiä yhtään. Kauneuskirurgisia toimenpiteitä minulle ei ole suoritettu, vaikka minulla ei niitä vastaan mitään olekaan. Joten kuvassa näkyy tämän miehen mukaan parhaat päivänsä nähneen naisen kasvot.
Itselläni oli aikoinaan pienoinen kolmenkympinkriisi, pääsin siitä kuitenkin yli ja nyt olen sitä mieltä, että paras ikä on se, mitä juuri nyt elän.
Mitä sitten näen kasvoistani. Eletyn elämän. Silmäluomeni ovat aina olleet raskaat, joten niissä ei ole tapahtunut vuosien saatossa muutoksia. Näytin yhtä "väsyneeltä" jo ala-asteella. Onneksi senkin saa korjattua tarvittaessa meikillä. Iho ei ole varmastikaan yhtä kimmoisa kuin kaksikymppisenä, leuan alle on alkanut kertyä "helttaa" sinnikkäästä rasvailusta huolimatta. Uurteet nenänpielissä ovat syventyneet ja varsinkin vasemman silmän alle on kertynyt muutaman ylimääräinen ryppy. Mikä sitten on mahtavinta, oma ihoni ei koskaan ole ollut yhtä kuulas ja hehkuva. Kaksikymppisenä ihon saaminen tähän kuntoon vaati meikkikerroksen.
Eniten ikään vaikuttaa kuitenkin se, miten ihminen kantaa itsensä. Vatsa sisään, rinta ulos ja leuka hieman ylväästi ylös, kun kävelette. Iästä lähtee tällä keinoin takuulla heti 10-15 vuotta pois.
Minun silmiini jokaisessa on jotain kiehtovaa. Toisin kuin tuon miehen mielestä. Minä näen ihmisissä aina jotain kaunista. Vähän samalla tavalla kuin ihailen metsää, kukkia, järvenpintaa tai taivasta. On hienoa, miten erilaisia olemme.
Ensinnäkin tuo mihen kommentti on ihan täyttä höpönlöpöä. Ei ihmisellä ole mitään "parasta ennen"-päivämäärää. Ihminen, nainen, on ihan eri lailla kaunis parikymppisenä kuin vaikkapa kolmevitosena. Elämänkokemus ja itsevarmuus näkyvät myös ulkonäössä, ihan niin kuin sanoitkin. Ja mitä rypyistä, jos ne ovat syntyneet naurusta? Eivätkö ne silloin ole päivittäisiä muistutuksia elämän parhaista hetkistä?
VastaaPoistaNo juu, alkoi jo vähän huvittamaankin tuo miehen kommentti. Mikähän alfa-uros se itse kuvitteli olevansa. Eikös ne naururypyt tule juuri silmänurkkiin ja nenänpieliin? ;) Huolirypyt sitten otsaan.
VastaaPoistaJuu, olis aika hauska nähdä tuo jutun kirjoittanut mies =D Kaunis olet, älä huoli!
VastaaPoistaMuakin naurattaa toi mies, luuliko se kenties ettei itse ole vanhentunut ollenkaan?
VastaaPoistaUpean näköinen nainen olet :) Itse nelikymppisenä sanoisin että rypyistä viis mutta painovoiman vaikutus alkaa valitettavasti tuntua kasvoilla ja siihen ei valitettavasti taida mikään voide auttaa.
Mies varmaan kuvittelee olevansa maailman seksikkäin ja haluttavin otus. Ainakin itsetunto on kohdillaan!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tuosta painovoimasta, siihen ei taida auttaa mikään. Paitsi se kasvojen kohotus. Johon en varmaan ikinä uskaltaisi ryhtyä lääkärikammoisena. Tosin eräs tuttavani osaa akupunktion taidot ja olen nähnyt, että sillä saa kasvoja kohotettua ainakin hetkellisesti. Ehkä pitäisi kokeilla ja laittaa ennen ja jälkeen kuvia.
Tämä oli pysähdyttävä kirjoitus. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi, joten minun pitäisi olla surun murtama tuon miehen kommentin tähden. En ole ulkonäkökeskeinen, enkä sure syntymäpäiviäni. 34-vuotiaana koin jotain, joka pysähdytti. Sen jälkeen olen ollut onnellinen jokaisesta eletystä vuodesta. On ihanaa olla elossa :)
VastaaPoistaSinä olet kaunis 35-vuotias. Luomesi ovat samaa mallia kuin minun. Ihosi on hyvin hoidettu. Rinta ylös ja kohti uusia seikkailuja :D
Kiitos! Oli muuten tosi kiva löytää blogisi! Tulen jatkossakin vierailemaan säännöllisesti. Olen kuitenkin ns. cosmetic junkie. Tänne en ole vielä kauneusjuttuja ehtinyt paljon kirjoittelemaan, mutta vanhasta niitä löytyy enemmänkin. :)
VastaaPoistaHei, vierailen ensimmäistä kertaa blogissasi ja päätin aloittaa alusta. Heti pitää kommentoida; minusta tuossa kommentissa on säälittävää kommentoija itse! Kyllä on siinä uroksella suuret luulot itsestään. Jotenkin olin rivien välistä lukevinani, että sinkkuhan se siinä äänessä on - enkä kyllä yhtään sinkkuuttaan ihmettele tuollaisen mielipiteen jälkeen...
VastaaPoistaHyvää jatkoa mukavalta vaikuttavalle blogilllesi. t. Sari
Hei, tervetuloa! Tosi kiva saada uusia lukijoita. :)
PoistaKommentoin nyt näinkin vanhaa postausta, mutta kyllä sinä olet ihanan kaunis. Vanheneminen kuuluu luonnolliseen elämään, mutta ikävä tosiasia on, että kulttuuri huutaa ikuisen nuoruuden puolesta. Minusta ei tarvitsekaan pyrkiä aina näyttää nuoremmalta. Se, että on terve ja elämäniloinen vaikka kuinka monen rypyn kanssa, tulisi olla paljon tärkeämpää.
VastaaPoistaNuoruus nähdään helposti positiivisena yhdistettynä mihin tahansa kontekstiin ja vanhuus negatiivisena. Elämää on jokaisessa vuodessa. Jokainen ikä on tämän hetken elämä. Jos vain oppisimme nauttimaan ympäristöstä huolimatta itsestämme sellaisena kuin olemme :)
Toki saa näihin vanhoihinkin postauksiin kommentoida! :) Hieno lause tuo: "oppisimme nauttimaan ympäristöstä huolimatta itsestämme sellaisena kuin olemme."
Poista