Wall of Shame

Vanhoissa valokuvissa on jotain sympaattista. Osaksi niitä katselee kaiholla, osaksi tuntien pientä myötähäpeää nuorempaa itseään kohtaan. Paperivalokuvissa on jotain todella symppistä kellastuneine väreineen ja epätarkkoine olemuksineen. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että monen nuoren albumista ei enää löydy tällaisia kuvia digiaikakauteen siirtymisen johdosta. 

Olin juuri yksi päivä katsellut kaapista löytyneitä vanhoja valokuvia, kun luin SatuMarian blogista tämän jutun. Joten pitihän sitä minunkin omaksi häpeäkseni ja teidän iloksenne tehdä katsaus menneisyyteeni. Yritin parhaani mukaan muistaa, mikä vuosi kulloisellakin kuvanottohetkellä on ollut menossa.

Tässä on päästy poseeraamaan oikein valokuvaamoon. Kuvan nukke ei kuitenkaan näytä kovin edustavalta. Keltaiset alushousut ja muuten nakuna, cool. Etutukan epätasaisuudesta päätellen isäni on leikannut sen taas kerran.

Tätä koulukuvaa varten letitin itse hiukseni yöksi, että sain aamuksi "nätit" kiharat. Kaulakorun olen myöskin taiteillut omin pikku kätösin. Melko kirjava värimaailma on tuntunut iskevän tuohon aikaan. Huomaa myös söpöt norsupinnit, jotka olivat suosikkini.

Ylläoleva kuva on otettu muistaakseni kesällä 1985 tai 1986. Mummo ja minä olemme viimeiseen päälle tälläytyneinä Karjalaisten Kesäjuhlilla Mikkelissä. Ette kuulkaa usko kuinka paljon rakastin noita punaisia kiinantossuja. Muilla oli mustat, mutta minullapa olikin punaiset. Huom. norsupinnit oli edelleen käytössä.

Vauhti on ollut kova, sillä ihanasta neuleesta puuttuu yksi helmikoriste. Varmaan huomasitte myös viimeistä huutoa olevat olkatoppaukset. Hiuksetkin on pistetty viimeisen päälle. (kilo Biozelliä) Korvakoruja käytin tuolloin enemmän kuin nykyään.

Mokkapalojen rakastaja since 1977. Rintaneulat ovat unohtuneet johonkin vuosien saatossa, mutta pinkkiä kynsilakkaa löytyy vieläkin.

Uskokaa tai älkää, mutta vuonna 1992 tämä oli tyylikästä. Vyölaukku ja tikkitakki, voi niitä aikoja! Rakastin punaisia farkkujani. Kuvassa kielikurssilla käymässä Stonehengessä.

Olen juuri muuttanut Raumalle solukämppään asumaan. Olin keväällä valmistunut parturi-kampaajaksi, joten sain olla laittamassa kämppäkavereiden hiuksia harva se päivä. Kuvasta näkyy, että kosmetiikka ei edes tuolloin mahtunut enää pelkästään peilikaappiin. Seuraavan kymmenen vuoden ajalta minusta onkin aika vähän kuvia. Keskityin lisäämään niitä kuuluisia kiloja. 

Ylläoleva kuva on yksi omista lemppareistani. Olen juuri saanut laihdutettua 17 kg:a ja ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen oli taas mukava olla kameran edessä. Kuva on siitä jännä, että tavallaan näytän siinä ihan itseltäni, mutta toisaalta taas joltain ihan muulta.

Kuvassa menossa omat kolmekymppiset. Luulin tuona päivänä takanani olleen elämäni vaikeimman vuoden, mutta se olikin vasta tulossa. Cheers!

Häämatkalla Lefkaksella. Tätä kuvaa katsella alkaa tehdä mieli takaisin tuota polkkatukkaa. Uskaltaisko? Rakastan muuten vieläkin palavasti kuvassa olevaa Vilan mekkoa. Tässä postauksessa onkin näköjään esitelty enemmän vaatteita kuin koko blogin historiassa tähän mennessä yhteensä. Varmaan ymmärrätte, miksi en bloggaa muodista...

Bloggaaja aloittanut juuri "uransa" ja se tyypillinen peilikuva. :p

Viimeiseksi vielä kuva, josta itse pidän hirveästi. Pokkarilla otettu näpsy itsestä. Joskus nekin voivat onnistua. Nyt, kun saitte kestää 13 kuvan verran naamaani niin voidaan taas keskittyä kosmetiikan esittelemiseen. :)

Jos joku uskaltaa, voi tehdä oman Wall of Shamensa. Käythän vinkkaamassa siitä minullekin.